Videot

NJ Bloodline Lappeenrannassa

Kuoleman väsyneenä edellisiltaisen Lahden keikan ja lähes horroksessa läpihamutun työpäivän jäljiltä käännettiin sika-urvanin nokka kohti Lappeenrantaa. Matka meni mukavasti yksin ajohytissä istuen jätkien imaillessa virvoitustuotteita tavaratilassa. Paikalle saavuttiin ”sopivasti” ensimmäisen bändin elikkäs TKU Blindsiden lopetellessa settiään. Tässä tilanteessa on minun tunnettava kuskina vastuuni.

Down My Throatia jäättin odottelemaan asiaankuuluvalla tavalla; kaljaa kurkusta alas kaataen. Ja voi helvetti, Lahdessa bändi antoi jo hivenen osviittaa mitä tuleman pitää ja Lappeenrannassa helvetin hyvillä saundeilla varustettu setti lunasti odotukset. Kyllä oli perkeleen tiukkaa. Vähän myöhästyin ”Hard To Caren” alkumyllytyksestä, mutta ihan kivasti pääsi hommaan mukaan vanhojen tuttujen sekä uusien biisien myötä. Paras Down My Throat -keikka ikinä!

Vähän täytyy ihmetellä seuraavan bändin saamaa vaisua vastaanottoa. Onhan Morning After muutenkin kuin Lahdesta katsottuna Suomen paras hardcore orkesteri. No keikka itsessään oli hyvä vaikkei meininkiä ollut juuri lainkaan. Biisejä levyltä sekä pari uutta joista varsinkin työnimellä paranoid kulkeva kipale toimii mukavasti. Bändi nyt on tullut nähtyä niin monesti ettei se jaksanut sytyttää itseänikään ihan tanssilattialle asti, myönnetään.

Tämän jälkeen oli vuorossa vissiin urvan show, koska Black Betsyä missattiin noin puolen setin verran. Ainoa kosketus bändiin on tapahtunut Down For Life kokoelman yhteydessä, eikä onnistunut juuri vakuuttamaan. Livenä bändi oli kuitenkin helvetin brutaali ja vilskettä riitti lavashown lisäksi myös salin puolella. Lappeenrannan keikoille ominainen loistava saundipolitiikka ja tiukka yhteen soitto lisäsi kuulijan erektiota, varsinkin jos ei pittiin asti jaksanut. Silloinhan saundit ja soittotarkkuus ovat varsin toissijaisia tekijöitä.

Illan päätti Amerikan vieraat New Jerseystä, eli NJ Bloodline. Keikka oli kaikin puolin paras kolmesta soittamastaan keikasta, ainoastaan Blackout #2:ta jäin kaipaamaan, mikä onneksi kuultiin Torvessa. Biisejä tuli siis niin miniceedeeltä, täyspitkältäkin kuin Settle The Score/Sworn Vengance -splitiltä. Yksi itselleni vieras biisi elikkäs Survival jäi tämän session jälkeen soimaan aika vahvasti päähän. Muita kohokohtia oli tietysti ”Fist” ja ”Be Afraid…” sekä rakkauslaulun singalongit. Karmeata kuunneltavaa kun soppakorvat yrittää oikeasti laulaa!

Kaiken kaikkiaan kiva reissu. Meininkiä tuntui riittävän niin autossa, pihamaalla kuin sisätiloissa tanssilattiallakin, ja ulkomaalaisetkin tykkäsivät, tai sitten valehteli, Suomen meinigistä. Niin no, kukapa nyt ei tykkäisi?