Mr. Peter Hayden – We Fly High

Psykedeliahirmu Mr. Peter Hayden läväyttää jokerin hihastaan ja roiskaisee tiskille seiskatuumaisen. Bändistä, joka on tunnettu siitä että se tekee massiivisia ja yhtenäisiä äänivalleja joiden sulattelun kannalta jopa vinyylin puolenvaihto voi aiheuttaa häiritseviä katkoksia, voi seiskatuumaisen julkaiseminen tuntua jopa absurdilta. Onhan Mr. Peter Haydenilla toiminut seiskatuumainen formaattina jo aiemminkin, mutta toimiiko se toista kertaa kun bändi on ”hieman” liikkunut eteenpäin vuodesta 2006, kun tuo edellinen seiska tuli?

”We Fly High” on kahdeksi kappaleeksi jaettu monumentti, joilla Mr. Peter Hayden yhdistelee jyrinäänsä tuttuun tapaansa psykedeliaa, esoteerisia kaikuja ja huutoja toisista maailmoista. Jos bändin pitkäsoitot ovat olleet matkoja jonnekin kauas, niin tällä seiskalla ei edetä maantieteellisesti ehkä Ruotsia pitemmälle, mutta maisemat ovat jotakuinkin yhtä härkäiset kuin pitemmälläkin reissulla. Ilmaisu on väkisinkin tiiviimpää ja jo sen takia erilaista kuin pitkäsoitoilla, mutta mitään olennaista levyltä ei kuitenkaan puutu, mitä nyt matka tuntuu tyssäävän kesken juuri kun päästiin alkuun. Näin yllättävänkin tiivis ilmaisu sopii bändille myös hyvin, joka julkaisi taannoin myös tupla-CD:llä toimitettavan hirviön.

Never Say Die! -kiertue tuo kovan kattauksen Nosturiin

Hardcoren ja punkin parhaimmistoa sisältävä kattaus kiertää syksyllä Eurooppaa Impericon Never Say Die! -kiertueen merkeissä. Kiertue tekee pysähdyksen myös Helsingissä tiistaina 11. marraskuuta, jolloin Nosturin lavan valtaa yhteensä seitsemän kovaa yhtyettä: hardcore-bändien terävimpään kärkeen lukeutuva Terror, tänä vuonna viidennen ”Die Knowing” -albuminsa julkaissut kanadalainen Comeback Kid, kalifornialaisbändi Stick To Your Guns, No Bragging Rights ja Capsize Yhdysvalloista sekä tuoreemmat kyvyt Obey The Brave Kanadasta, More Than A Thousand Portugalista.

Impericon Never Say Die! -kiertue tekee yhteistyötä Hope For The Day -projektin kanssa, joka on yhdysvaltalainen, itsemurhien ehkäisemiseen tähtäävä hyväntekeväisyysjärjestö. Hope For The Day on tehnyt vuosia tiivistä yhteistyötä hc- ja metallipiirien kanssa ja tulevalla kiertueella tavoitteena on yhdessä paikallisten järjestöjen kanssa lisätä tietoisuutta ja ohjata ihmisiä saamaan apua.

Impericon Never Say Die! Tour 2014
Terror (USA), Comeback Kid (CAN), Stick To Your Guns (USA), Obey The Brave (CAN), More Than A Thousand (POR), No Bragging Rights (USA), Capsize (USA)
Ti 11.11.2014 Nosturi, Helsinki
Ovet klo 18, showtime n. klo 19
Liput palvelumaksuineen alkaen 29,50 euroa Tiketin myyntikanavista.

www.livenation.fi

Uudistunut INVSN keikalle Suomeen

Refusedin laulajanakin tunnetun Dennis Lyxzénin luotsaama INVSN nähdään Suomessa loppukesällä. Postpunkista musiikkiinsa vaikutteensa ammentava bändi soittaa Helsingin Kuudennella Linjalla perjantaina 29. elokuuta.

Aiemmin nimellä Invasionen tunnettu INVSN (lausutaan ”invasion”) muodostui orgaanisesti pitkäaikaisten ystävysten Dennis Lyxzénin, Sara Almgrenin, Andre Sandströmin, Anders Stenbergin ja Richard Östermanin perustaessa bändin, jonka musiikkia haluaisivat itse kuulla. INVSNin jäsenet tunnetaan mm. Refusedin, The (International) Noise Conspiracyn, The Lost Patrol Bandin sekä Masshysterin riveistä. Bändin musiikissa kuulee kaikuja mm. The Curen varhaistuotannosta sekä Joy Divisionista.

[youtube url=npExSHWYeqs]

INVSN (swe), Kuudes Silmä
Pe 29.8.2014 Helsinki, Kuudes Linja

Liput palvelumaksuineen alkaen 15,50 euroa Lippupalvelusta, myyntiin pe 6.6.2014 klo 9.

www.invsnmusic.com
www.livenation.fi

Tuoni – Kuolonpyörä

Industrialmetalpunk-ryhmittymä Tuoni on väsännyt kolmannen täyspitkän albuminsa muutaman vuoden inspiraatiotauon jälkeen. Itse en ole bändiin aikaisemmin tutustunut paria kappaletta lukuun ottamatta, mutta uskallan väittää ”Kuolonpyörän” olevan hyvinkin vahva levytys yhtyeen historiassa.

Paketin avaa lujaa tykittävä S.A.N.O. S.E. antaen ehkä odottaa kovempaa paahtoa mitä oikeasti tuleman pitää. Kriitikon filosofoinneista huolimatta kappale on pätevä avausraita, vokalistien erilaiset laulutyylit soljuvat yhteen sopivasti eikä biisi veny liian pitkäksi vaikka kestoa löytyy viitisen minuuttia. Kertosäe on mukavaa jumitusta, ja kappaleen kehtaa soittaa uudelleen ennen kuin siirtyy seuraavaan.

Ensimmäistä viimeistä päivää on edellistä monimutkaisempi kipale, kuulija saa vaikutelman, että yritys on mennyt uudelle tasolle ja lopulta toteutus on sössitty täysin. Sanoitukset rokkaavat, mutta sovitus kurvailee jossain aivan muualla.

Raja on samaa kastia, raskasmelodinen ja hidas kappale ei vain sovi kokonaisuuteen: vaihtelu virkistää, mutta levyn kuudes kappale jää auttamatta sinkkulohkaisun Hiljaisuus tappaa rauhan peittoon. Pyörii mielessä viisi sanaa: levyn todellinen kultakimpale on löytynyt. Sovituspuolella ei syyllistytä fiilistelyyn, soolo on lyhyt ja ytimekäs. Juna kulkee eteenpäin helvetin lujaa. Melodisuus ja nopeahko, raskas tempo yhdistyy kappaleessa nautinnollisen onnistuneesti.

Epäilemättä levyn jo tunnetuin kappale Räsänen risti on huudatuksestaan huolimatta teemaan sopiva vetäisy. Pieni miinus jää kirjaan, sillä varsinkin kappaleen loppu on yhtä toistoa, puuduttavaa sellaista. Homma tulee selväksi jo kolmen minuutin kohdalla. Piina (tietämättömille Prodigyn ”Breathe”-kappaleen käännösversio) jättää viileän fiiliksen, vaikka onkin parempi kuin alkuperäinen.

Erityismaininnan arvoinen nimikappale Kuolonpyörä on törkeän hyvä, niin sanoituksiltaan kuin sovitukseltaankin. Uudelleenkuunteluja ei voi välttää ensimmäisen annoksen jälkeen.

Jos ovat kappaleet hieman venytettyjä, on tämä arvostelukin. Lyhyestä virsi kaunis: ”Kuolonpyörä” on erittäin onnistunut albumi, pieniä likatahroja lukuun ottamatta. Päässä soiviin kertosäkeisiin ja neuroottisesti pöytää naputtaviin sormiin sopii varautua levyn läpikuunneltuaan.

[youtube url=pi6boeMjZ34]

The Freeze Suomeen lokakuussa

Vuonna 1978 perustettu amerikkalainen hardcore-yhtye The Freeze saapuu lokakuussa Suomeen. Jyrkkä orkesteri aloittaa kiertueensa Tampereen Klubilta keskiviikkona 22. lokakuuta ja konsertoi seuraavina iltoina Jyväskylän Lutakossa ja Helsingin Bar Loosessa.

Synkistä ja yhteiskuntakriittisistä teksteistään tunnettu The Freeze debytoi singlellä ”I Hate Tourists” vuonna 1980. Jenkki-hc:ta ja brittipunkin perinteitä sotkeva yhtye julkaisi useita albumeja ja toimi aktiivisesti vuoteen 2000, kunnes koitti viiden vuoden tauko. Vuonna 2005 The Freeze aloitti jälleen keikkailun kotiseudullaan Bostonissa ja aktivoitui myöhemmin kiertämään myös Euroopassa. The Freezen EP ”Blood Flows Home” ilmestyi vuonna 2011 ja viimeisin kokopitkä ”Crawling Blind” viime vuonna. Laulaja ja perustajajäsen Clif Hanger kärjessä The Freeze tulee yhä päälle täynnä energiaa ja aggressiota.

The Freeze (usa)
Ke 22.10.2014 Klubi, Tampere w/ Hero Dishonest). Liput 14/12 eur.
To 23.10.2014 Lutakko, Jyväskylä w/ Ydinperhe. Liput 8/0 (Jelmun jäsenille) eur.
Pe 24.10.2014 Bar Loose, Helsinki w/ Hero Dishonest. Helsinki Music Marathon, ilmainen sisäänpääsy.

[youtube url=PoNi899f45U]

www.facebook.com/rabid.reaction
thefreezepunk.webs.com

Open Finger is a Broken Finger – Love, Jealousy and Hate

Open Finger is a Broken Finger on helsinkiläisperäinen viisikko, joka soittaa punk rockia niiltä Helsingin kaduilta, joilla on enemmän lasinsiruja kuin katuhiekkaa ja joilla humaltuneet villisiat ryömivät. Tämä bändin ensimmäinen pitkäsoitto ”Love, Jealousy and Hate” on käsittääkseni synnytetty melko pitkän ja kivuliaan prosessin myötä, ja kun levy julkaistiin loppuvuodesta oli se ollut äänitettynä jo pari vuotta.

”Love, Jealousy and Haten” pohja on selvästi oi!-pohjaisessa katupunkissa. Genren traditioita on opeteltu enemmänkin kuin opettaja on käskenyt, joten tyylilaji on ainakin hallussa. ”Love, Jealousy and Hatella” on myös hieman hevivaikutetta, tai ainakin soundit ovat tuhdit, josta voisi arvella ettei näiden tyyppien elopainoa punnita neuvolassa. Vaikka bändissä eittämättä onkin kovanaamoja vaikuttamassa, melodiankäyttöäkään ei karsasteta. Vaven käheähkö ääni sopii tämän jylinän äänitorveksi, joka purkautuu kymmenellä biisillä, joista muuten melko moni on päähänjäävänsoivan tarttuva. Sen verran on omiakin jippoja mukana, että tästä voisivat saada jotain irti muutkin kuin vain katupunkin vannoutuneimmat ystävät. Ei hassumpi näyttö.

[youtube url=L2CVNT8ZoxE]

Sotavamma – Stressiyhteiskunta

Sotavamma tuottaa – kuten jo nimestä ja levynkannesta voi päätellä – pulttirotsihardcorea 80-luvun hengessä. Hyvinkin genretietoista kamaa odotettavissa ja sitä myös saadaankin. Kyse lienee melko tuoreesta bändistä, kun sitä ei ole kovin usein päässyt näkemään keikoillakaan ja äänitteitäkään en muista ennen tätä ”Stressiyhteiskunta”-seiskaa nähneeni.

Nopeimmillaan Sotavamma kuulostaa 90-lukulaiselta tulkinnalta kasikakkosesta, hitaimmillaan taas flirttaillaan 80-luvun alun kanssa. Missään nimessä Sotavamma ei luo mitään uutta, mutta saa vanhojen ainesten yhdistämisellä ihan kelpoista matskua survottua kurkusta alas. Levyä vaivaa lähinnä kasvottomuus sekä ponnettomuus soundipuolella, kun Sotavamma ei ryskää päälle ihan samalla intensiteetillä kuin mitä sen odottaisi, oli kyse sitten vokalistin ulosannista tai rumputulesta. Aika kuitenkin korjannee näitä haavoja ja tuo seuraavalla kerralla järisyttävämmän levytyksen. Sotavamma tekee hommansa periaatteessa nytkin hyvin, mutta jotain se tarvitsisi soundiinsa ja kipeästi. Muutamassa tästä kahdeksan biisin läjästä erottuvassa rallissa ollaan nimittäin jo vähintään ”ihan ok” -levelillä.

Jaakko & Jay – Rauha

Jaakko & Jay on ollut livebändinä vailla vertaa, vaikka välillä tätäkin kahden miehen sirkusta katsoessa on koettu sekä suuria ”Ahaa! Jes!” -elämyksiä että niitä ”onhan tämä jo nähty” -fiiliksiä. Levyllä Jaakko & Jay on sen sijaan toiminut pääsääntöisesti heikommin, kun kaksikon huima energia ei välity äänilevyltä aivan toivotulla tavalla.

Aiempien J&J-levyjen ongelmana on mielestäni ollut paitsi livettömyyden tuntu niin myös se, että ne kulkevat enemmän tai vähemmän samalla kaavalla. Jotain tuttuja juttuja kuuluu nytkin, mutta biisejä ei ole onneksi veistetty kaikkia yhdestä puusta. Kaksikko on kaiketi havainnut, että vaikka bändin kokoonpano voi rajoittaa yhtyeen ilmaisukykyä, sen ei ole pakko kahlita sitä täysin. J&J tuntuu elävän ja potkivankin nyt aiempaa enemmän kun biiseihin on tuotu enemmän uusia tulokulmia ja tuulahduksia. Eritoten albumin jälkipuolisko vakuuttaa. Mutta mikä tärkeintä; kaksikolla on aina ollut tunnistettava soundinsa, jota on mahdoton jäljitellä. Ja se soundi kuuluu myös ”Rauhalta”.

Suomipunkin kärkinimet kokoontuvat Torvessa

Lukukausi päätetään jälleen Graduation Day Rumble -bileiden merkeissä Torvessa ja Tirrassa jo kolmatta kertaa perjantaina 30.5.2014. Paikalla on tällä kertaa oikea suomipunkin kerma, kiintotähtenään Teemu Bergmanin klassikkobändi The Heartburns sekä takuuviihdyttävä Anal Thunder.

Kahteen kerrokseen levittäytyvien bileiden esiintyjinä nähdään myös Kyre & Duunarit, Otto Grundströmin kipparoima punkrock-yhtye God Given Ass, Ramopunkin kärkinimi Häiriköt sekä alunperin Lahdesta ponnistanut skeittipunkbändi The Prostidudes.

Graduation Day Rumble III
Pe 30.5. Torvi & Tirra, Lahti
The Heartburns, Häiriköt, The Prostidudes
Anal Thunder, Kyre & Duunarit, God Given Ass
Ovet kello 21, liput 10 eur (vain ovelta)

www.facebook.com/events/627262474017368

[youtube url=HaoDFqLVqHs]

[youtube url=eRorRd1vWgI]

www.facebook.com/pages/The-Heartburns/137150539654411
www.facebook.com/analthunderband
www.facebook.com/TheProstidudes
www.facebook.com/GodGivenAss

Digataan mistä tykätään