Aihearkisto: Jutut

Arkangel Lappeenrannassa

Pitkästä aikaa oli tiedossa kunnon hardcorekeikka, kun luvassa oli yhden legendaarisen belgiascenen bändin Arkangelin invaasio Suomeen. Lahdesta lähdettiin aikaisin päivällä autoilemaan kohti Lappeenrantaa, ja mukana messissä oli Erkkilä, Rapeli Bros ja Minä (=Jake). Matka meni mukavasti kaljapulloa kallistellen ja Blood For Bloodia laulaen, ulkona oli kyllä mukava pakkanen, n. -30 C. Paikalle päästyämme huomasimme olevamme helvetisti etuajassa, ja näinollen keskityimme pizzerian etsimiseen ja pakastuneen Lappeenrannan tarkasteluun.

Ja lopulta keikalle: Ensimmäisenä aloitti uppo-outo Equity Pietarsaaresta. Todella hidasta jyräävää HC:ta death metal -hengessä, laulajakin murisi niin matalalta, että tuli nuo 90-luvun taitteen Earache-bändit mieleen. Bändi ei ole kai kovin montaa keikkaa heittänyt, koska jonkinverran oli hapuilua ilmassa ja vähän ujoilta vaikuttivat. Kumminkin Equityllä olisi rahkeet hanskassa isoompaankin huomioon, biisit ja soittotaito kuulostivat olevan OK. Tämän bändin soisi panostavan lisää lavameininkiin, mitä nyt laulaja Mikey vähän heilui örinänsä tahdissa. Bändin heeboista taisi muuten olla 3/5 sXe. Yleisö keskittyi Equityn aikana tarkasti seisoskeluun.

Seuraavaksi paukkasi lavalle paikalliset kingit Shed, ja meno repes pitissä hurjaksi, oli windmillä, kickboxingia ja taisi joku roikkua katossakin tämän kuoloydin-pumpun paukuttaessa raivoaan. Shedin lavameininki oli pikkaisen rauhoittunut sitten viime näkemän ja tämä näkyi tarkemmassa ja tiukemmassa soitossa, live-energian siitä kummemmin kärsimättä. Tai ehkä jätkät ovat soittaneet Lappeenrannassa jo liian monta kertaa, eikä enää jaksa innostua soittaa samassa mestassa samoille rumille naamoille. Coverina tuli taas tuttu Inregityn Abraxas Annihilation, ja pitissä oli huidontaa taas vaikka muille jakaa, olinhan siellä minäkin…

Seuraavana oli vuorossa Carpe Diem Porista jota olin kuullut kehuttavan, ja voi PERKELE että Tapsa & Co oli kovia! Carpe Diem pisteli soittaen julman tiukkaa & nopeata new schoolia ja selvät soundit vielä lisäsivät hyökkäävää fiilistä. Tuli aika paljon mieleen Floridan Morning Again. Tapsa on tämän hetken paras hardcore-vokalisti Suomessa. Oli siis aivan pakko lähteä tanssimaan, kun isot miehet myllytti. Ainoona miinuksena oli vähän töksähtävästi heitetyt välispiikit. Illan paras bändi, ehdottomasti!

Sitten oli vuorossa pitkän odottelun jälkeen Brysselin Arkangel, ja kunnon nostatusintron jälkeen paikassa räjähti H8000 -soundinen mylly päälle: Pitti oli parhaimmillaan 10 X 10 metriä täyttä rähinää, bändiä ei meinannut nähdä tanssivan ja lentävän yleisön takaa, lava kun oli vain noin 30 cm korkea. Keikan loppuvaiheessa alkoi kunto porukalta loppua, ja meno yleisössä vähän rauhoittui. Bändi kyllä jaksoi jyystää koko setin voimalla loppuun. Arkangelit antoi propseja pitissä windmilliä vetäneelle n. 10-vuotiaalle nappulalle, ja saimme kuulla myös pitkän vuodatuksen veganismin ihanuudesta ja sitten toivottiinkin verta pittiin. Arkangel oli siis luja kokemus, mutta Carpe Diem soitti ne ns. suohon.

Keikan jälkeen painuttiin paikalliseen discoon haisemaan hielle & kaljottelemaan, jonka jälkeen häivyttiin Tompan ja Hannun kommuuniin nukkumaan. Hyvä reissu ja kiitokset yöpaikasta.