Cannibal Corpse @ Pakkahuone

Verenhimoiset death metal -murskajaiset Tampereella

Pimenevään sunnuntai-iltaan tarjoiltiin Pakkahuoneella aimo annos kuolonmetallia. Iltaa täydensivät rapakon takaa kotoisin oleva 25. vuottaan juhliva Cannibal Corpse, yhtälailla amerikkalaiset The Black Dahlia Murder ja DevilDriver sekä italialainen yllätyslämppäri Hour Of Penance. Edellämainituista ennen keikkaa kuunneltua on tullut vain Corpsea sekä Hour Of Penancea, joten kaksi muuta lämppäriä saivat hyvän mahdollisuuden yllättää.

Illan aloittavat saapasmaan death metallistit saivat hieman pienemmän alueen soitantaan ja riehumiseen. Siitä huolimatta Hour Of Penancen soitto sujui hienosti, suurimman yllätyksen toi rumpali James Payne, jonka soitto oli ilmiömäistä. Eturivistä allekirjoittanut tapitti herran uskomatonta nopeutta ja kikkailua aivan monttu auki. Cannibal Corpsen rinnalla illan brutaaleimmasta annoksesta vastasi Hour Of Penance, joka sai myös tunnustusta yleisön puolesta. Moshpit pyöri ensimmäisistä tahdeista lähtien ja nyrkit takoivat taivasta. Turhaan ei tätä yhtyettä buukattu alkuperäisen lämppärin, Winds Of Plaguen tilalle. Hyvin sujunut keikka, mutta aika lyhyt muihin nähden.

Itselleni tuntemattoman The Black Dahlia Murderin setti oli noin puolituntinen, hieman hard/metalcore vivahteilla maustettu kompakti esitys. Laulaja Trevor Strnadin rellestys lavalla nostatti keikkafiilistä, mutta biisit eivät iskeneet. Soitto oli taitavaa, mutta ei saanut käsiä nousemaan. Jalka hakkasi musiikin tahtiin kyllä, mutta väsymys iskisi ennen kuin BDM lämmittäisi minun sieluni Cannibal Corpsen teurastavaa soundia varten. Kokonaisarvosanaksi ei voi montaa pistettä antaa, mutta toivottavasti bändin fanit nauttivat. Kitaristi Brian Eschbach heitti hyvää riffiä, mutta muuten yhtye jätti vähän kylmäksi.

Coal Chamberistakin tuttu, raskaasti tatuoidun ja hieman ronskilla asenteella varutetun Dez Farfaran DevilDriver oli viimeinen lämmittelijä ennen illan kohokohtaa. Johtohahmo Farfara oli… mielenkiintoinen persoona. Komensi ihmisiä moshpittiin ja lavakäyttäytyminen oli ehkä enemmän lapsellista kuin brutaalia. Olihan miehellä karismaa, mutta kukkoileva asenne otti hieman päähän, lavaesiintyminen ei muutenkaan tainnut olla kaverin parhaita puolia. Tosin thrash metal/groove metal bändiltä voidaankin odottaa enemmän lepsua käytöstä kuin death metallin ammattilaisilta. Miehen mikrofoni oli komea, mutta laulu ei lämmittänyt korviani yhtä paljon. Kokonaisuudesaan DD oli groovaavaa mättöä, mutta ei mielestäni iskenyt samalla tavalla kuin esimerkiksi maamiehensä Lamb Of God livenä. Ainoastaan lopetusbiisi Clouds of California sai nyrkit nousemaan ilmaan ja pään pyörimään tahdissa, ehkä osittain johtuen suunnattomasta odotuksesta seuraavaa bändiä kohtaan. Kuuntelin minä sen vielä kotonakin, ihan hyvä biisihän tuo on. 
Joka tapauksessa, DevilDriver oli hitusen pettymys, mutta jälleen tuli todistettua uusi yhtye ja nautittua koko rahan edestä musiikista. Bändin faneille varmasti nannaa, joten hienoa, että jälleen saimme koti-Suomeen yhtyeen jenkkilästä.

Verentuoksuisen illan huipentuma, brutaalin death metalin kuningas Cannibal Corpse, syy koko matkaan, esiintyi viimeisenä. Aloituskappaleena toimi uudelta ”Torture”-levyltä tuttu Demented Aggression, joka mielestäni avasi keikan hyvin. George ”Corpsegrinder” Fisherin musta huumori näkyi välispiikeissä, kuten ennen Fucked With a Knife -kappaletta tämä maailman suurimman niskan omistava järkäle tokaisi: ”This goes to all women out there”. Corpse esitti tiukan setin, Skull Full of Maggots, Evisceration Plague, Priests of Sodom, Hammer Smashed Face ja tietysti, lopetusbiisinä toiminut Stripped, Raped and Strangled tunnetuimmista mainittuna kuuluivat listaan. Jokaiselta levyltä jotain taisi yleisö kuulla, mutta mielestäni CC soitti lyhyemmän setin kuin Oulun keikalla. Miten vain, hyvää kannatti odottaa, keikka oli onnistunut. Tosin rumpali Paul Mazurkiewiczin soitto kuului hieman ontuvan, olisikohan syynä viimeaikaiset selkäongelmat. Mies on jo iältään 44, joten täytyy vain kiittää yhtä kovasta tuplabasarimyrskystä joka levyllä.

Cannibal Corpsen äärettömyyden puolesta todistaa myös eturivissä pyörtyvät naishenkilöt (liian kova moshaus ehkä, täysi kunnioitukseni jo keikalle tulemisesta!), niskan kipeys kaksi päivää tapahtuman jälkeen sekä korvatulppien turhuus, nimittäin viskoin korvatulppani ensimmäisen biisin kohdalla pilaamasta musiikkielämystäni. Ehkä lämppäritkin olisivat kuullostaneet paremmalta ilman tulppia, mutta summa summarum, ilta oli upea ja ongelmilta vältyttiin, keikkapaikkakin miellytti silmää ja kehoa. Nöyrät kiitokset bändeille ja verenhimoisille kanssamoshaajille!