tragedy_tre

Tragedyn Eurokiertueen Tampereen etappi

Superviikonloppu: Tragedy, Euroviisut, jääkiekon MM, joillekin onnekkaille myös Lama. Lamaa en voinut jäädä Tampereelle katsomaan enkä jaksa olla viisuistakaan tohkeissani, vaikka Suomi pääsikin ihan finaaliin asti. Lätkästä en ole koskaan juuri perustanut, mutta tulevasta mestaruudesta saatiin tänä iltana viitteitä Suomen lyötyä Venäjän 3-0. MM11-huumaa tuskin kukaan osasi odottaa. Sen sijaan itse ainakin odotin yhdysvaltalaiselta Tragedylta kovaa keikkaa. Piti siis lähteä suhaamaan Tampereelle.

Tampereelle saapumisen ja Klubille menemisen väliin kuului epämääräistä haahuilua Tullintorin ympäristössä, jonkin opiskelijaporukan tai vastaavan jengin viuhahduksen todistaminen ja pikainen visiitti Sorsapuistossa. Hyvissä ajoin ennen kello yhdeksää piti kuitenkin mennä Klubille ylipäätään tarkistamaan, millainen mesta oli kyseessä. Klubi tuntui vähän oudolta keikkapaikalta siinä mielessä, että peilipallothan ne siellä katossa kimmelsivät. Kokonsa puolesta Klubi oli kyllä nappi valinta, sillä Vastavirta olisi ratkennut liitoksistaan. Tälle keikalle saapui kuitenkin sitäkin porukkaa, joka ei mahtunut loppuunmyydyille Helsingin ja Turun keikoille.

Yhdeksän jälkeen alkoi ensimmäisen bändin soitanta. Sokeasta Pisteestä ei ollut kovinkaan moni kuullut vielä viime vuoden puolella, mutta nyt keväällä bändi on rynninyt alkuvuoden kenties puhutuimmaksi uudeksi nimeksi. Jotain bändi on tehnyt kaiketi oikein, kun se oli jo Tragedyakin lämppäämässä nuoresta iästään huolimatta.

Sokean Pisteen mielenhäiriöitä ja perversioita pursuileva möyriminen ei tosin potkinut täysillä vielä tällä toisellakaan kerralla, kun bändiä olen katsomassa. Monessakin biisissä on itua ja Sokea Piste kuulosti paikoin tolkuttoman hyvältä, mutta kokonaisuutena jokin jäi vielä uupumaan. Tai sitten en vain ollut sopivalla aaltopituudella Sokean Pisteen kanssa tällä(kään) kertaa. Ehkä tarvitsen tätä bändiä ihan fyysisenä levynä räplättäväksi. Erityismaininta pitää antaa rumpalista, joka on yksi ilmeetön kumimies, jonka kädet heiluivat kannuja paukutellessa kuin piriä vetäneen orangin räpylät. Ilmekin on järkähtämätön, aivan kuin mies haluaisi rumpunsa hengiltä. Mutta soittoa ei voi epätarkaksi kuvailla, päinvastoin. Osaava kaveri.

Lapinpolthajat tulikin nähtyä hetikohta ensimmäisen seiskansa julkaisun jälkeen Puntalassa pari vuotta takaperin. Viime vuonna ilmestyi LP:kin (joka ei ole mielestäni ihan vuoden kovimpia levyjä) ja tokihan bändi oli tarkoitus katsastaa sen biisejä veivaamassa. Kyseisellä plätyllä onkin joitakin helvetin hyviä ralleja, kuten vaikkapa Tervetuloa Suomeen, joka on henk. koht. suosikkipunkbiisini viime vuodelta. Kokoomus ja Aaltis. Hyviä biisejä molemmat. Homman nimi oli kasikakkonen ammattimaisesti mutta rennosti soitettuna, ja kyllähän se kuulosti minun korviini helkutin hyvältä. Lapinpolthajat alkoivat tosin kuulostaa valjulta, kun äärimmäisen timmissä kunnossa oleva Tragedy asteli lavalle.

Tragedy oli soittanut keikkoja Euroopassa huhtikuun lopulta lähtien ilman välipäiviä, joten luulisi tyyppien jossain välissä hieman väsyneen, jolloin uupumus olisi kuulunut myössoitossa. Vielä mitä. Pari omaa feivörittiä jäi soittamatta (No Words, Life?, Conflicting Ideas), mutta missään tapauksessa en pettynyt keikkaan. Esimerkiksi Beginning of the Endin ja Eyes of Madnessin aikana meinasi pää räjähtää onnesta. En ala väittämään etteikö Tragedy olisi kova ollut, kun se sitä kerta oli. Kotiin jääminen olisi ollut vikatikki. Todistajanlausuntojen mukaan ne pari muutakaan Suomen keikkaa eivät olleet katastrofeja. Ainakin keikan alkupuolta vaivasivat vaan hieman mutaiset soundit, jolloin Tragedian sävelet eivät kaikuneet niin kirkkaina kuin mitä on levyiltä kuunneltuna totuttu. Herrat (varsinkin Burdette ja Davis) ottivat lavan haltuun, eivätkä esimerkiksi säätämiset mikkitelineiden kanssa verottaneet kokemusta.

Pieni pettymys oli tosin matkassa; Feral Wardin distroa ei mitä ilmeisimmin tuotu mukaan, vaan Kämästen Levyjen kioskin vieressä jenkeillä oli vain paitakoju, jossa kaupiteltiin vain kolmea studiolevyä ja paitoja. Hyvin näytti kuitenkin kauppa käyvän, ostinhan itsekin Tragedyn sangen edullisen hupparin. Sen lämmössä on hyvä fiilistellä ”Vengeancea” ja odotella sitä neljättä studioalbumia, jonka olisi määrä ilmestyä vielä tämän vuoden aikana. Ainakin yksi biisi soitettiinkin siltä.

Kokonaisuutena tämä ilta oli tolkuttoman kova. Tuttuja naamoja tuli nähtyä, murheet unohdettua ja bändit olivat tietysti hyviä. Jokainen illan aikana soittanut bändi suoriutui tehtävistään, mitä nyt setit tuntuivat jokaisen bändin kohdalla liian lyhyiltä. Varsinkin Tragedy tuntui soittaneen liian vähän aikaa.

Kuvagalleria.


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Yksi vastaus artikkeliin ”Tragedyn Eurokiertueen Tampereen etappi”

Kommentointi on suljettu.