Saavuin keikkapaikalle tuntia ennen ovien avautumista ja kummastuksekseni huomasin että niin oli tehnyt joku muukin. Oven edessa oli noin sata teiniä jonottamassa kiltisti sisäänpääsyä, ja kaikki oli kuin suoraan marilyn mansonin videosta, ai että minnuu ahisti. No, annas olla. Ovet aukesivat ja pääsin sisään ostelemaan paitoja, levyjä ja aikuispuolen virvokkeita eli olutta.

Ensimmainen bändi aloitti puolituntia ovien aukeamisen jalkeen ja oli nimeltään Millions Dead. Bändi oli joku paikallinen pikkupoikien ja yhden basistitytön bändi, joka soitti perus post-hardcore huhuilua tyyliin Hope Conspiracy tai joku muu vastaava. Setti kesti noin puolituntia, jossa oli osapuilleen 28 minuuttia liikaa. Eli bändi oli siis aivan luokatonta sontaa, mutta kyllä se varmaan tuosta vielä tasaantuu, kuhan vanhenevat.

Lisää viinaa, silmät liikkuu… Seuraavaksi astui lavalle Labrat, en oikein tiennyt mitä odottaa, mutta mielenkiinto heräsi kun lavalle tallusteli pinkkiin paitaan pukeutunut KAUHEE LÄSKI, joka oli yhtyeen toinen laulaja,
musiikki sitten puhuikin puolestaan. Labrat soitti sellaista noisecore/grind
henkistä älämölöä kirkumis- ja örinalauluilla höystettynä. Bändinpojat viskelivät kaljatölkkejä seinille, törmäilivät ja kaatuilivat miten sattuu ja muutenkin oli maailmanlopun meininki (ja näkyi ämyristä belsebuubi). Setin loppua kohden mentäessa yhtye teki kuulemma tapojensa mukaan seuraavaa: yleisö jaettiin kahtia ja tietyssä kohdassa biisiä kaksi wall of deathia iskeytyi toisiinsa aloittaen pitin, mikä näytti yläparvelta katsottuna holtittomalta katutappelulta, eli hieno meininki. Muistaakseni joku puhui että Stampin Ground olisi tehnyt Dourissa saman tempun, kumpi kopioi kumpaa, en tiedä. Tokavikan biisin aikana yksi yleisön jäsen lahjottiin paidalla daivaamaan viisimetriä korkeammalla olevalta parvelta, minkä jälkeen tuo onnekas daivaaja raijattiin lavalle ja lyötiin MIEKALLA!!??!! ritariksi. Kaikin puolin viihdyttävä orkesteri.

Sitten alkoikin jo jännittää… olutta naamaan ja odotetaan sillä seuraavana on vuorossa The Dukes Of Nothing. Bändi marssi lavalle niinkuin ei mitään ja heti näki että mistä kana kusee! Lavan täytti viisi verkkoperälippis partasuuta, jotka näytti ihan suoraan joltain rekkakuskikerholta. Keikka lähti mcd:n nimibiisillä ”War & Wine” ja sen jälkeen kuultiinkin hittiä hitin perään samaiselta levyltä ja uudelta ”Saxon Action” -seiskalta. Bändi rähisi, rokkasi, räki yleisöön, kaato kaljaa maahan (MIKSI??!!) ja olivat muutenkin epäsosiaalisia, eli
juuri sellaisia kuin pitääkin. Jotenkin sai sellasen kuvan, ettei tämä ole
vain lavaimago vaan nämä äijät on himassakin tällasia. Hauskin tapahtuma DON:in keikalla ehkä oli kuusivuotias daivaaja, joka autettiin aina lavalle ja
sieltä pois. Setin lopussa bändi soitti vielä Negative Approachin coverin (nimi meni ohi) ja sitten olikin jo tuhannet kiitokset ja moi moi. Dukes oli kyllä illan kunkku, siitä ei ole epäilystäkään, suosittelen.

Siinähän se ilta meni, ja sitten eikun bussilla kotiin. Kivaa mulla oli, mutta vitutti silti kun missasin roosterfestin.

ps. Kiitos kaikille niille jotka muistivat minua n. 30 kpl:lla HOMO! -tekstiviestejä, kyllä nauratti!