Kurvasimme Tampereelle hyvissä ajoin lauantaipäivällä Jyväskylästä, jossa siis oli edellisenä iltana ollut metallisempaa hardcorea tarjolla kaikenmaailman räkänokille ja hikisiepoille. Matka oli sikäli mielenkiintoinen että en ollut aiemmin kulkenut kyseistä tietä mihinkään, milloinkaan, ikinä. Taas pääsisi kuin varkain hardcoren varjolla tutustumaan uusiin suomalaisiin maisemiin. Lapissakin pitäisi käydä pitkästä aikaa… Hieman matkanteko oli töyssähtelevää, sillä valtatie 9:n Orivesi-Muurame osuuden turvallisuutta parannetaan, joka kuuluu tärkeänä osana välille Turku – Kuopijooo.

Saavuttuamme Tampereen keskustan tuntumaan, nimeltä mainitsematon autonhaltia (=Ford-velho) ilmoittikin lähtevänsä jo keikan jälkeen köröttelemään Lahteen, vaikka yöpaikkakin oli varattuna. (Mutta en ole katkera) Tästähän emme häkeltyneet, vaan kypsinä aikuisina osasimme toimia yllättävässä tilanteessa rationaalisesti, panikoimatta. Sunnuntaiaamuna kaappasimme bussin Lahteen. Alkuilta kuitenkin sujui ihan leppoisissa merkeissä syöden ja kossuvissyä nauttien televisioidun jalkapallo-ottelun äärellä. Pikkuhiljaa valuimme eri pubien kautta jo hyvissä ajoin Laternan puolelle. Jengiä olikin hyvin paikalla aikaisesta ajankohdasta huolimatta ja edullinen happyhour-olut virtasi hanoista janoisten kaljupäiden laskuun. Jos oluen hinta laskee alkuvuodesta, niin samaan tahtiin täytyy housujakin laskea, sen verran tiuhaan kädessäni oleva tuoksuva mallas tuhosi mahdollisia aivosolujani.

Koko illan setin aloitti Hoist, josta en ollut kuullut pihahdustakaan (se kuuluisa tynnyrisyndrooma). Bändin soitto vaikutti ihan menevältä melodelliselta katupunk/oi!-rock ’n rockilta, mutta loppua kohti meisinki vähän väsähti. Kitaratkin olivat kuulemma epävireessä, mutta sellaisistahan minä en tiedä mitään. Mielellään tästä bändistä kuulisi lisääkin, esim. studiomateriaalin muodossa, niin saisi selkeämmän kuvan Hoistin musiikillisesta annista. Bändin keski-ikä oli selvästi yleisöä korkeampi, mutta se ei vuorovaikusta haitannut (< - mitähän toikin taas tarkoitti?). Propsit toiselle kitaristille hienosta parrasta. Meitsikin haluais samanlaisen.

Seuraavana olikin sitten jo tutumpi bändi kun Angry Old Man & Fuck You Youth könysi lavalle. Lepponen keikka kaikenkaikkiaan. Hyviä, meneviä punkralleja ja etenkin lainahitti ”Blitzkrieg Bop” oli takuuvarma yleisön villitsiä. Tosin lavan edustalla vellova ihmislätäkkö oli jo ollut pidemmän aikaa älypois-meiningillä.