Sauna Open Air 2008

Perjantai

Helteinen viikonloppu käristi taas Sauna Open Airiin saapuneita hevandereja. Matka Saunaan alkoi mukavasti pari kylmää juomaa mukana, tottakai. Mikään kauhea kiire ei alueelle sisään vielä Widescreen Moden ja Airbournen aikaan ollut, koska eivät kumpikaan oikein millään tasolla allekirjoitanutta säväytä.

Ensimmäiset hyvät rytinät tarjoili Rytmihäiriö pienellä lavalla, jossa olikin melkoisen hikinen meininki jo ennen keikan alkua, vaikka lavan edusta olikin onneksi varjossa. Keikan jälkeen ei ollut ihan ”perjantaina juostiin” -meno päällä, vaan kuumuudesta läkähtäneenä kampesimme hitaasti mutta varmasti päälavan viereiselle anniskelualueelle. Muutamat kylmät breezerit naamaan ja sitten Eläkeläisiä katsomaan.

Luoja sitä vitutusta mitä bändit kuten Teräsbetoni aiheuttavat hevihauskuutuksellaan, mutta Eläkeläiset ovat bändi ihan omassa lokerossaan. Eläkeläiset villitsi hikiset Saunalaiset täysin. Letkajenkkakaaos kiemurteli yleisömassan seassa kuin kastemato sateen jälkeen asvaltilla ja siinä ohessa eräs hieno Eläkeläisistä mallia ottanut nuori herrasmies konttasi jalkojeni juureen ja heitti hyvät ”eväät” eteeni. Kaveri kumminkin kohteliaasti pyysi anteeksi ja kertoi että hänellä on vähän huono olo. Annettakoon anteeksi koska vatsatauti voi iskeä missä ja milloin vain.

Seuraavaksi pienellä lavalla esiintynyttä Kiuasta ei jaksanut vaivautua katsomaan, joten suoraan päätä anniskelualueelle ja hankkimaan lisää hyvää fiilistä, ennen kuin koko Sauna Open Airin kovin esiintyjä eli Testament, ilmestyisi päälavalle.

Testamentin tullessa lavalle oltiinkin jo hyvässä keikkamaistissa. Äijät vetivät niin vanhaa kuin ihan uuttakin matskua. Tietenkin legendaariset ”The Legacyn” ja ”The New Orderin” biisit olivat sitä ihan omaa luokkaansa eli parhautta. Uudetkin kappaleet iskivät ainakin näin livenä yllättävän kovaa joten menee varmaan tänä vuonna ilmestynyt levy ostoslistalle. Pitti pyöri kovaa koko keikan ajan, mutta siihen ei huvittanut siinä pienessä hönössä lähteä. Keikka oli kokonaisuudessaan kyllä festareiden ylivoimainen ykkönen. Kiitos tästä järjestäjille.

Lauantai

Lauantai alkoi helvetinmoisella krapulalla edellisen illan baarikierrosten ansiosta, mutta olosta selvittiin kumminkin muutamalla valkovenäläisellä. Lauantain yhtä ennakkosuosikkia, Stonea odotellessa istuskeltiin Eteläpuiston nurmikolla nauttien pieniä viinaksia ja kohenneltiin oloa että kestää taas metelin ja ihmisten sekaan hiippailla.

Kohta kello olikin 14:30 ja seisoskelin anniskelualueella kunnes Stone kuulutettiin lavalle ja sitten tulikin kiire kietaista Breezeri lärviin ja lähteä yleisön sekaan riekkumaan. Setti koostui kahden ensimmäisen levyn biiseistä joka oli kyllä helvetin kova juttu. Odotin kyllä Stonen vetävän enemmänkin vanhaa viinapartaa paikanpäälle, mutta yleisöhän koostui lähinnä 15 vuotiasta farkkuliivipojista, jotka olivat kyllä ihan mehuissaan kun pääsivät Stonen näkemään.

Meininki lavalla olikin ehkä hieman laiskaa ja mitäänsanomatonta. Roope tuntui olevan ainoa joka pisti kaiken energian esiintymiseen heiluen ympäri lavaa tukka putkella. Encorena tietenkin kuultiin ”No Commands” ja ”Get Stoned”, joista jälkimmäinen sai koko yleisön huutamaan mukana. Keikkahan nyt ei loppujen lopuksi mikään ihmeellinen kokemus ollut, mutta settilista oli helvetin kova.

Lauantain muut bändit eivät sitten olleetkaan kauhean mielenkiintoisia. Suosikki-inhokkini Sonata Arctican kiersin mahdollisimman kaukaa ja hakeuduin myyntikojuille seilaamaan keikan ajaksi. Sebastian Bachin keikkaa tuli siinä lavan sivussa kuikuiltua, mutta eipä siitäkään oikein mitään saanut irti. Tracedawn oli aivan tuntematon bändi minulle ja musiikkia kuultuani tulee varmaan olemaankin tuntematon, ainakin minun levyhyllyssäni. Tamperelaisessa Moonmadnessissa ei ollut mitään mielenkiintoista kuin laulaja joka omasi suhteellisen hyvät pakarat. Musiikillinen anti Moonmadnessillä oli jotain aivan järkyttävää kurakaarta.

The Scorpionsia oli paikalle saapunut katsomaan melkoinen kasa ihmisiä. Itse en nyt mikään Scorppari-fani ikinä ole ollut, mutta olihan tuo nyt ihan siisti nähdä kumminkin vaikka nyt koko keikkaa kerennytkään katsomaan, kun tuli jossain vaiheessa lähdettyä katsastamaan Sauna Open Airin jatkoklubeja niihin kuitenkaan ikinä pääsemättä.

Sunnuntai

Sunnuntai olikin sitten niin väsynyttä ettei mitään rajaa. Juoma ei maistunut kun kahden päivän aikana oli tullut kiskottua mukavia annoksia sihi-juomaa ja rahaakin meni koko festareiden aikana mukavat 970 euroa! Tiedä sitten mihin, no ainakin ruotsalaisten tyttöjen juottamiseen. No tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Sunnuntain bändit eivät kyllä kiinnostaneet missään määrin. Stam1na oli ehitnyt aloittaa ennen kuin edes alueelle kerkesin, mutta eipä se nyt niin suuri menetys ollut. Sen verran voisi Sauna Open Airin järjestäjille antaa palautetta, että älkää ottako samaa bändiä peräkkäisinä voisina.

Joe Lynn Turner & Graham Bonnett Rainbow-setistä tuli lähinnä tsekattua viimeiset biisit eli vanhat hitit kuten ”I Surrender” ja ”Long Live Rock & Roll”. Kypck herätti jonkinlaista mielenkiintoa, venäjänkielellä vedettyä doomahtavaa kamaa. Tulipa sieltä myös Black Sabbathin nimikkobiisi venäjänkielellä.

Kypckistä eteenpäin ei ollutkaan enää yhtään mitään mielenkiintoista. Amorphista tuli kaukaa kuunneltua mutta eipä näitä jaksa kun on kerran nähnyt niin se melkein riittääkin noiden suomibändien kohdalla.

Whitesnaken tullessa lavalle rupesi olemaan jo sellainen väsymys ja tylsistyminen päällä ettei mitään rajaa. Kuka tätä oikeasti kuuntelee? Kun miettii pääesiintyjien tasoa, joutuu ihmettelemään miten pahasti se on tippunut aikaisemmilta vuosilta. Esim. 2005 nähtiin Slayer, Dio ja Megadeth, nyt tällaista dinosaurus-hardrockia, The Scorpions ja Whitesnake. Ei näin. Toivottovasti jatkossa nähtäisiin taas vähän vauhdikkaampia artisteja kuten menneinä vuosina. Muuten täytyy sanoa että järjestelyt olivat vielä onnistuneemmat kuin viime vuonna. Ja edelleen varmaan ystävällisin järjestyksenvalvojaporukka kuin missä olen ikinä käynyt. Tusen tack Sauna Open Airille.

www.sauna-open-air.fi