Elämäni kaipasi Saatanan läsnäoloa. Kohtalon oikut lennättivät minut Kanta-Hämeeseen, josta käsin lähdin etsimään Saatanaa Lahdesta. Torvessa tunsin olevani oikeassa paikassa, kun jo kello kymmenen jälkeen paikalle saapuessani nurkassa sijaitsevalla lavalla oli kaksi väärin päin käännettyä ristiä. Kitaranupissa näkyi vielä yksi lisää. Jännä tapa aloittaa uusi vuosi!

Ennen Damngodia esiintyi ”mies ja kitara” -konseptia noudatteleva Marko Haavisto. Yksin, ilman Poutahaukkoja tai ketään muitakaan. Haavisto ei ole totta puhuen se ensimmäinen mieleen tuleva vaihtoehto esiintyjäksi samalle illalle Damngodin kanssa. Siellä hän nyt kuitenkin oli järjestävän tahon toiveesta, ja hyvä niin. Mies näytti kyllä puvussaan ja kitaransa kanssa melko absurdilta siellä ristien ja Damngod-taustalakanoiden keskellä. Onhan Haavisto ihan asiallinen äijä ja miehen tulkinnat kävivät sopivasta alkupalasta. Mutta lämppärihän mies ei kylläkään ollut, vaan nimenomaan kutsuvieras.

Sitten oli jo Damngod vuorossa. Keikka ei kovin pitkä ollut, mutta sitäkin antoisampi. Ei tämä keikka ehkä ”kaikkien aikojen keikat” -listan jatkoksi pääse, mutta Damngodin vanhan koulukunnan death metalli uppoaa riittävän hyvin. Junttidödöä tuli useammankin tappobiisin edestä, kun levytkin ovat jo suhteellisen tuttuja. En ole Damngodilta huonoja keikkoja nähnytkään, tosin tämä olikin vasta toinen kerta kun bändin näen minkään lavan pahnoilla, joten tähän keikkaturinointiinkin voi siten suhtautua kriittisesti. Ja jos nyt jostain on aivan ehdottoman pakko nurista, niin yksi oma suosikki (We are the Lions) jäi soittamatta ja uuden ”Deliverance” EP:n biisit eivät olleet tässä vaiheessa vielä millään tapaa tuttuja, mutta todella hyvä keikka oli kuitenkin kyseessä. Soittokin pelasi, joten treenikämpällä on ilmeisesti vietetty aikaa. Varmaan ihan vain senkin takia, että lavan edustalla pörräsi useampikin kameramies. Väkeäkin oli ihan mukavasti, mikä varmasti piiskasi Damngodia parempaan suoritukseen kun yhtye soitti oman kotikaupunkinsa väestölle. Edellinen (ja tätä ennen ainoa) näkemäni Damngod-keikka nyt tosin olikin Porissa, jossa ei porukka käy juuri koskaan millään keikoilla varsinkaan, jos bändi on ulkopaikkakuntalainen ja vähänkin tuntemattomampi. Tosin arvelen ja aprikoin joidenkin ulkopaikkakuntalaisten bändien vastaanoton olevan Lahdessa jokseenkin samanlainen.

Mitä siihen Saatanan etsimiseen tuli, niin kyllähän se sieltä Torven pahnoilta vain löytyi. Vähän lupsakkaampana vain kuin mitä Raamatussa sanotaan ja olihan minä sen jo aiemmin nähnytkin. Mutta kun ukko julisti olevansa itse Saatana, niin pakkohan se oli uskoa.

Löydät nämä kuvat myös Flickr-palvelusta.