Kuva: Rytmihäiriö, Abnormi ja Dead Samaritan Suistossa

Rytmihäiriö, Abnormi ja Dead Samaritan Suistossa

”Kesä on ohi”, jouduin toteamaan kävellessäni pitkin Hämeenlinnan sateisia katuja suunnistaessani kohti Suistoa. Viimeksi Rytmihäiriön saapuessa kaupunkiin satoi lunta, nyt satoi vettä. Mietinkin lätäköitä väistellessäni, että koskahan sataa Gambinaa, siis muuallakin kuin sisätiloissa joissa Rytmihäiriö soittaa? Ainakin yritys on kova brenkusta irtipääsemiseksi. Mutta pyrkiikö Rytmihäiriö irti brenkusta, päättyneestä festarikaudesta vai molemmista?

Aivan ensiksi pääsin haastattelemaan Rytmihäiriötä, kyseisen juttutuokion satoa saa sitten lukea näiltä sivuilta myöhemmin. Iltaman aloittajabändiksi oli buukattu osittain paikallinen melodeath-yhtye Dead Samaritan. Näin viimeksi bändin viisi vuotta sitten, ennen välissä ollutta parin vuoden taukoa, jolloin sillä oli vielä erilainen kokoonpano. Huomasin vokalistin sukupuolen vaihtuneen jälleen, sillä bändin keulilla oli taas mies. Kyseessä taisi tosin olla vain tuurauskeikka, sillä bändin varsinainen vokalisti Valendis Suomalainen on viimeisillään ns. siunatussa tilassa. Tämä vokalistintonttia hoitanut herra näyttää ja kuulostaa samalta kuin lukuisat muutkin melodödöbändien keulakuvat, mutta yhtyeen biisit olivat rosoisempia. Mielestäni Dead Samaritan onkin hieman keskinkertaista melodeathia parempaa, mutta tuntui soittavan nyt väärässä paikassa väärään aikaan.

Abnormilta olen kuullut aiemmin vain ”Avunhuuto”-seiskatuumaisen, mutta kohtalaisen hyväksi lavabändiksi olen sen todennut. Abnormi veti paremmin ja intensiivisemmin kuin Puntalassa vuosi sitten ja varsinkin Patu, tuo Abnormin maanmainio keulakuva, oli liekeissä. Mummollani oli Patu-niminen tiibetinspanieli, ja koiramaisen sadistisesti Abnormi-Patukin räksytti. Mutta jos Patu olisi koirarotu, niin tiibetinspanieli se ei ainakaan olisi. Livetilanteessa bändi on iskenyt minuun paremmin kuin kotona levyltä kuunnellessa, ja tämä keikka näytti taas miksi. Lavan edustalla oli liikehdintääkin, mutta se tuntui olevan vasta lämmittelyä Rytmihäiriötä varten? Abnormi olisi voinut soittaa muovipussipäisen Rytmihäiriön suohon joidenkin illan pääesiintyjien aiempien esiintymisten perusteella, mutta ihan niin ei nyt käynyt.

Tälläkin keikalla useampi kuin Kaksi oli kännissä, mutta siinähän ei ole mitään ihmeellistä Rytmihäiriön ollessa kysymyksessä. Olen nähnyt bändin jo kolmesti – toista kertaa Suisto-klubilla – ja tämä oli ensimmäinen kerta kun Gambina-pottu loisti poissaolollaan, eikä Gambina-sadetta siis tullut. Tuota jumalatonta nektaria ei siis saanut kuin baarin puolelta, mutta olikohan kyseessä vain jano vai silkka verenhimo mikä yllytti Rytmihäiriön raakaan ja tolkuttomaan veritekoon? Palloviinan puute korvattiin sitten muilla keinoilla, ja esimerkiksi setti oli Ilosaarirockin festarikeikkaa reippaasti monipuolisempi. Joukossa oli jopa muutama vanhempikin ralli, kuten Kampurajalka 2002. Tehty mikä tehty on puolestaan soitettu viimeksi vuonna 2006, koska bändissä ei kuulemma ole ollut taitoa sen soittamiseen liveoloissa riittävän hyvin, myös Perjantaina juostiin –klassikko soitettiin encorena. Mutta hemmetin hyvin nuo uudetkin biisit toimivat, nyt ne tuntuivat toimivan jopa paremmin kuin Ilosaarirockissa. Ehkä niiden soittamiseen on tullut nyt enemmän varmuutta ja rutiinia festarikeikkoihin verrattuna? Saattaapi olla, että tuo oli parhain tähän mennessä näkemistäni Rytmihäiriö-keikoista, mutta hemmetin nopeasti se vaan tuntui menevän ohi, kuten kaikki hyvä yleensä meneekin.