Kuva: Parhautta parhaimmillaan – Hot Water Music Nosturissa

Parhautta parhaimmillaan – Hot Water Music Nosturissa

Floridan rämeiltä lähtöisin oleva Hot Water Music on 17 vuoden aikana ehtinyt lopettaa ja aktivoitua uudelleen jo pariin otteeseen, ja vasta tällä kolmannella tulemisella bändi pääsi viimeinkin kiertueellaan Suomeen. En muista nähneeni montakaan keikkaa, joita olisin odottanut näin innolla, ja yhtyehän on sekä itselleni henkilökohtaisesti että yleisesti melodiselle punkille yksi tärkeimpiä bändejä 90- ja 2000-luvulta.

Presley Bastards avasi illan melko tyhjälle salille. Bändin setti taisi koostua kokonaisuudessaan keväällä ilmestyneen ”Lifelines” LP:n biiseistä, which was nice, vaikkakin pari vanhempaa hittiä olisi ehkä voinut settiin ujuttaa. Ylivoimaisesti parasta Preslari-matskuahan tuo uusi levy kuitenkin on, eikä vastaavan tyylistä kamaa liikaa Suomessa tehdä.

Kellon lähennellessä yhdeksää, salin alakerta alkoi jo näyttää täydeltä, mutta parvi ammotti vielä lähes tyhjänä. Yleisöennätyksiä ei siis rikottu, mutta pahempaakin on nähty. Puntit jo tutisivat, kun lavan verhot avattiin. Chris Wollard availi ääntään vetämällä viimeiset sauhut tupakistaan, ja A Flight And A Crash potkaisi pelin käyntiin. Hillitön kitaramelodioiden ja kähisevän laulun juhla valtasi Nosturin, viilteli kylmiä väreitä selkärankaani ja valotti keski-ikäisen miehen sielunmaisemaa. Parhautta parhaimmillaan! Rumpupallilla George Rebeloa tuurasi mm. Lag Wagonista tuttu Dave Raun, joka hoiti hommansa oikein asiallisesti.

Setti oli todella asiallisesti koostettu, vaikkei ihan kaikkia allekirjoittaneen suosikkibiisejä oltukaan tajuttu huomioida. Jokaiselta pitkäsoitolta soittivat jotain, viimeisimmältä tosin olisin mielelläni kuullut enemmänkin kuin yhden biisin. Kahden edellisen levyn biisejä tuli sitäkin enemmän, mm. Remedy, Jack of All Trades, Wayfarer ja Old Rules. Bändin tuotantohan on hittiä toisen perään, joten turha tässä on enempää kitistä. Huikeaa matskua alusta loppuun. Mainitsivat uuden levyn olevan tekeillä, mutta mitään uusia biisejä ei vielä saatu kuulla.

Keikka tuntui loppuvan aivan liian nopeasti, vaikka luultavasti parikymmentä biisiä oli jo rymistelty. Jokunen vielä lisää luonnollisesti encorena, joista ensimmäisenä yllättäen The Bouncing Souls -laina True Believers, ja paremmaltahan sekin kuulosti kuin alkuperäisesittäjän versio. Siihen perään vielä muutama oma kappale kuumaa vesimusaa ja ilta oli finito. Jäätävän hieno keikka, ja uskaltaisin toivoa että bändi tulee vielä toistekin Suomeen.