Ajankohta on 21.10.2004 ja paikka on Torvi. Illan pää ja samalla ainoa esiintyjä on Pain Confessor, joka on saanut ensilevyn pihalle ja keikkaakin on sen tiimoilta tehty. Suht tiuha syksylle sijoittunut keikkarypäs on ollut bändille mieleen, koska yleisömäärät ovat olleet hyviä ja meininki kovaa. Tänä iltana onkin paikalle saapunut ainoastaan murto-osa totutusta yleisöstä, joten nyt miesten asenne ja keikkakunto punnitaan…
Bändi aloittaa ryykäämään heti täydellä höyryllä välittämättä lukumääräisesti pienehköstä yleisöstä. Kuusihenkinen orkesteri yrittää hyödyntää sangen pientä lavaa parhaansa mukaan, eikä annakkaan lavan koon olla heilumisen esteenä. Läpi keikan soitto on vauhdikasta ja todella tiukkaa, mikä miellyttää kuulijaa tietysti. Setti on musiikillisesti tasavahvaa puristusta, eikä suvantoa pääse syntymään missään vaiheessa.
Jossain vaiheessa huomaan, että miksaaja on onnistunut jonnekin kadottamaan lähestulkoon kaikki lead-kitarasta lähtevät melodiat. Tämä kuitenkin melko tärkeä elementti kyseisessä bändissä pitäisi mielumminkin tuoda esiin, eikä feidata, ottaen huomioon kappaleiden melodialähtöisen luonteen. Itselleni kohtalaisen tuntemattomat kappaleet siinä vaiheessa siis jäivät osittain hämärän peittoon mutta se ei ollut tietenkään bändin vika. Tätä yksityiskohtaa lukuunottamatta bändi jyräsi keikan tiukalla otteella alusta loppuun ja palasi vielä lavalle soittamaan muutaman ihmisen pyynnöstä encorenkin. Keikka oli vahvaa rässiveiviä hyvällä meiningillä vedettynä. Tällaisen soittoasenteen omaava bändi voi kevyesti luottaa kuntoonsa livetilanteessa soittopaikasta tai yleisömäärästä riippumatta.