Kuva: (NYHC) Mestarit lavalla

(NYHC) Mestarit lavalla

Yhdeksi kautta aikain legendaarisimmista hardcore-yhtyeistä tituleeratun Agnostic Frontin Suomeen tuloa olivat monet varmasti odottaneet kovasti, sillä muutaman vuoden takainen Ilosaarirock-esiintyminen herätti kuuleman mukaan ristiriitaisia fiiliksiä. Ilosaaressa soundit eivät olleet parhaasta päästä, joten siksi oli hienoa, että bändi poikkesi tällä kertaa kiertueellaan Tavastialle. Roger Miret ja Stigma on nyt ainakin kerran jokaisen hardcorekidin nähtävä ja olin muutenkin joka tapauksessa päättänyt lähteä katsomaan AF:ää kunhan Suomeen klubikeikalle tulisivat.

Alunperin lämppäreinä piti olla jenkeistä asti Hoods ja belgialainen Do Or Die, mutta loppujen lopuksi Agnostic Fronttia lämmitteli vain Lappeenrannan suunnalta tuleva ex-Downspin uudella nimellä, No Heroes. Hirveän paljon porukkaa ei vielä ollut sisälle saapunut kun No Heroes aloitti keikkansa ja bändi osoittautui kieltämättä mielenkiintoiseksi tapaukseksi. Yhdistellen reipasta old school hardcorea melodisempaan punkrockiin bändi vaikutti varsin lupaavalta ja hämmentävältä samaan aikaan. Vokalisti kuulosti välillä hieman Rise Againstin Timiltä, kuten musiikkikin oli selvästi ottanut vaikutteita noilta melodisilta punkkareilta. Välillä palattiin vanhan koulun ultranopeaan rutistukseen melkein ”United Blood” -fiiliksiin. No Heroes oli varsin viihdyttävä livenä ja aion käydä bändin katsastamassa uudestaan hetimiten tilaisuuden tullen, demokin pitäisi hommata.

Agnostic Frontin ollessa valmis aloittamaan settinsä huomasin väen lisääntyneen, mutta Tavastia vaikutti silti hieman tyhjältä. Verrattaessa vaikka viime vuotiseen Suicidal Tendencies -keikkaan, oli AF:ää tullut katsomaan todelal paljon vähemmän jengiä. Lähemmäs puolta nuorempien poikien seurassa lavalle nousivat myös Roger Miret ja Vinnie Stigma ja bändi aloitti reilulla satsilla uudempaa tuotantoa. Ainakin ”Peace” ja ”All Is Not Forgotten” kuultiin Another Voicelta ja ”Addiction” oli ”For My Familyn” lisäksi ainoa minkä tunnistin heti uudelta levyltä. ”Warriors”-nimeä kantavalta uudelta täyspitkältä kuultiin myös nimikkobiisi ja ”Dead To Me”. Metallisemman uuden materiaalin vastapainona bändi soitti myös vanhoja klassikoita, kuten ”Friend Or Foe”, ”United Blood” ja ”Gotta Go”. Stigma tyytyi soittelemaan iisisti taka-alalla lavaa kun taas Roger tuntui olevan kovassa vedossa, vaikka miehillä molemmilla on jo ikää kertynyt, vetivät herrat setin tiukasti. Koko keikka tuntui muutenkin tulevan aika rutiinilla ja bändi soitti kyllä kieltämättä hyvin. Sen ihmeellisempiä fiiliksiä ei kuitenkaan paria circlepittiä lukuun ottamatta tanssilattialla nähty.

Encorena nähtiin ja kuultiin ”Eliminator” ja ”New Jack”, jotka eivät nekään älyttömän ihmeellisiä fiiliksiä herättäneet. Agnostic Front oli kuitenkin hienoa päästä näkemään vähän ”pienemmässäkin” keikkapaikassa kuin festarilavalla. NYHC:n legendoihin kuuluvan AF:n olisin silti luullut vetävän Tavastian hieman täydemmäksi. Ensi kerralla sitten Semissä?