Kuva: Nifelheim ja Master Nosturissa

Nifelheim ja Master Nosturissa

Leppoisa lauantai-iltana sai ihan uuden käänteen, kun toimettomana sohvalla löhötessäni puhelimeni pärähti soimaan. No ystäväthän ne siellä soittelivat. Olivat kuulemma auton kanssa pihassa odottamassa meikäläistä. ”Lähdet katsomaan Nifelheimiä, sulla on nimi listalla”, kuului käsky. No mikäs siinä, powerslide alas lepakkoluolaan, verkkarihousujen vaihto farkkuihin ja tiukka keskittyminen harrastelijatoimittajan terävään habitukseen. Tai ainakin jotakin sinnepäin.

Valitettavasti saavuimme Nosturille sen verta myöhään, että Lie In Ruinsin missaaminen oli satavarma tosiasia. Harmi, en ole bändiä onnistunut kohtalaisesta kiinnostuksesta huolimatta livenä näkemään. Masterin setin onnistuimme onneksi todistamaan kokonaisuudessaan. Ikävä kyllä, en ollut juurikaan perehtynyt tämän ’83 aloittaneen death metal -legendan tuotantoon. Tarkoitus oli käydä tsekkaamassa bändi aiemmin viikolla Vastavirralla, mutta kun Master jäi tuolta keikalta pois (ongelmia lentojen kanssa), kuihtui sekin suunnitelma. Ja sitä myöten tarkempi viime hetken tutustuminen yhtyeen materiaaliin.

Anyway, kyllähän yhtyeen räkäisestä ja rokkaavasta death metallista kykeni täysi ummikkokin nauttimaan. Ja vallan mainiosti pystyikin. Aikas pirun hyvät soundit vain paransivat tilannetta. Master on selkeästi aivan liian aliarvostettu bändi genressään. Vakuuttava keikka; ottanen yhtyeen tuotannon työn alle.

Nifelheim oli kuitenkin se pääasiallinen syy miksi seuraamme Nosturiin saapui. Ja eiväthän Ruotsin kovimmat Maiden-fanit todellakaan pettäneet odotuksiamme. Vaikka odotukset olivatkin todella korkealla. Nifelheim on itse asiassa varmaan tämän hetken tiukimpia livebändejä. Nifelheimiin tiivistyy aika lailla koko Heavy Metallin estetiikka niitteineen ja aggressioineen. Ulkonäöltään yhtye on niitteineen todellakin kuin Judas Priest ja alkuaikojen Running Wild summattuna ja toiseen potenssiin korotettuna. Mutta eipä niittien määrällä olisi mitään merkitystä, jollei itse musiikki toimisi. Ja musiikin suhteen Nifelheim tarjoili sen verta vahvan ja kattavan läpileikkauksen urastaan, että ihme on jos settilistan suhteen jäi jollakulla jotakin hampaan koloon. Etenkin yhtyeen omaa nimeä kantava debyytti ja 2000 vuoden ”Servants of Darkness” olivat vahvasti edustettuna. Omalla kohdallani kohokohdiksi nousivat kuitenkin jostain syystä uusimman ”Envoy of Lucifer” -lätyn raidat Infernal Flame of Destruction ja encoren päättänyt Gates of Damnation. Loistava keikka!

PS. Raporttia rundista tulossa myös.

Settilista:
The Devastation
Black Evil
Infernal Flame of Destruction
Evil Blasphemies
Demonic Evil
Sodomizer
Storm of the Reaper
Bestial Avenger
Satanic Sacrifice
Sacrifice to the Lord of Darkness
Unholy Death
Storm of Satan’s Fire
The Final Slaughter
Gates of Damnation


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Yksi vastaus artikkeliin ”Nifelheim ja Master Nosturissa”

Kommentointi on suljettu.