Kuva: Millai muute -tapahtuma Porin kaupunginteatterissa

Millai muute -tapahtuma Porin kaupunginteatterissa

”Kaikkea pitää kokeilla” ja niin edelleen. Olen käynyt teatterissa  viimeksi peruskoulua käydessäni, joten oli aika käydä uudestaan. Tosin Porin kaupunginteatterissa järjestetty Millai muute –tapahtuma ei ihan perinteisintä korkeakulttuuria edustanut. Musiikki oli vaihtoehtoista, mutta niin olivat sen esittämisen puitteetkin. Järjestettiinhän tapahtuma teatterissa, joten meno oli sen mukaista, eli yleisö istui kiltisti penkeillä esitysten aikana, tosin itse seisoskelin koko tapahtuman ajan. Taukomuzakkina oli hypnoottista höpötystä, jota kautta pystyttiin kylvämään yleisön alitajuntaan viestejä ohjelman etenemisestä ja Rapajöötin muista tapahtumista. Teatteria hyödynnettiin, sillä taustalla olevat rekvisiitat pystyttiin vaihtamaan nopeasti ja käytävillä haahuili ties minkälaisia naamiomiehiä, simpansseja ja kreivittäriä.

Tapahtuman aloitti brittiläinen Rainbow Cinderella Woman. Jos yhtyeen nimi ei kolkuta kelloja, niin ei ihmekään. Jo vuonna 1969 perustettu bändi on ollut tauolla vuodesta 1986 lähtien, ja on nyt aktivoitumassa uudestaan. Mutta miten tämä rockin unohdettuihin suuruuksiin päätynyt konkkaronkka harjoittelee tulevaa Euroopan kiertuettaan varten esiintymällä Porissa? Syyttävä sormi osoittaa NWOFHM-piirejä. Itselleni bändin nimi on ollut täysin tuntematon, mutta havaitsin sen tutustumisen arvoiseksi. Bändi soitti siis 70-lukulaista hard rockia, josta tuli mieleen (kuinkas muutenkaan) Rainbow, Deep Purple ja Uriah Heep. En ole aikoihin jaksanut tarkoituksella tonkia tämänkaltaisen rockin tunkiota, mutta Rainbow Cinderella Womaniin voisi tutustuakin, kun levyjä on nyt paremmin saatavilla. Yleisön osallistumista tuo istumispuoli kyllä hieman rajoitti.

Jousisektiolla vahvistettu Teemu Elon Puhuvat Eläimet edustaa vähän toisenlaista vaihtoehtomusiikkia kuin Rainbow Cinderella Woman tai Circle. Bändi sai yleisön unohtamaan, että se istuskelee vain porilaisessa teatterissa. Hypnoottisen musiikin takia tuntui siltä, kuin olisi noussut suoraan katosta läpi matkalle halki universumin ja tavannut matkalla psykedeelisiä, pilvenhattaralla teetä juovia kameleita. Teemu Elo höpöttävine elukoineen sopi teatteriin esiintyjänä paremmin kuin Rainbow Cinderella Woman, jolle luonnollisin esiintymispaikka olisi keskikokoinen rock-klubi.

Tässä välissä olikin sitten jo vähän sekavampaa performanssia: Mies istuu wifebeater-mallin paidassa ja pitkissä kalsareissa nojatuolissa, syö roiskeläppäpizzaa ja katselee telkkaria joka lähettää vain lumisadetta. Miehen ja töllöttimen välissä on epäillyn vaimokkeen ruumis. En tiedä oliko se jokin irrallinen performanssi, vai oliko se olennainen osa Autobahn Kommandon esitystä. Samalla projektori heijastaa seinälle sekavanlaisia kuvia, ja ämyreistä puskee elektronista, vaikeasti lähestyttävää pauketta. Ja seuraavaksi kahvilassa – jossa siis oli Autobahn Kommandokin – oli teatteriesitys, jolloin näiden ympäri rakennusta pyörivien teatterihahmojen funktio paljastui. Kävihän se muistutuksesta siitä, että tässä ollaan kuitenkin teatterissa.

Circlehän ei kovin usein soittele Porissa, joten yhdeksi tavoitteekseni olinkin asettanut bändin näkemisen kotiyleisönsä edessä. Keikkaan liittyivät kaikki circlemäiset elementit: spandex, niitit, kuntopiiri, Mika Rätön mestaaminen sekä pitkät ja polveilevat sävellykset. Ilosaarirockin keikkaan verrattuna Circlen keikka oli huomattavasti kaoottisempi ja progressiivisempi, ainakin noin musiikillisesti. Välillä Circlen musiikki muuttui kaaokseksi, välillä se oli uhkaavaa ja painostavaa, varsinkin kun korppikotkamainen Rättö murhaa yleisöä tuimalla katseellaan. Toki mies biisien välissä hymyili ja kumarsi kohteliaasti. Teatraalisesti keikka ei ollut muista Circlen keikoista poikkeava, vaikka ties mitä puitteita teatteri-olosuhteet olisivat tarjonneet. Fiilikseni olivat siis melko samanlaiset kuin Jaskalla Flow’ssa, eli Ilosaaren keikan aiheuttamat odotukset eivät ihan täyttyneet.

Hyvin nämä kekkerit ainakin porilaisille maistuivat, sillä 300 lipulla tapahtuma myytiin loppuun jo ennen ensimmäistäkään esitystä. Tapahtuma myös piti lupauksensa koko rakennukseen ulottuvasta, kokonaisvaltaisesta audiovisuaalisesta elämyksestä.