Kuva: MF Doom Nosturissa

MF Doom Nosturissa

Mä en ole ikinä nähnyt Nosturin edessä niin pitkää jonoa. Seistiin melkein Nesteen pihassa jonon hännillä, kun Doomin ilmoitettu esiintymisaika oli kymmenen minuutin päästä. Eräs pariskunta kävi masentumassa jonon vieressä, jätti jonkun tolpan päälle pääsylippunsa (joiden yhteenlaskettu arvo oli 70 euroa) ja lähti pois.

Tunnin kestäneen pilven haistelun ja paikallaan seisoskelun jälkeen päästiin sisään, vaikka nimikin puuttui listasta. Aloitusaikaa olikin kiitettävästi myöhäistetty ja pääsin katselemaan hip hop -yleisön selkämyksiä ja Nosturin lavan mustaa esirippua odottelun lomassa. Parinkymmenen minuutin vittumaisen ahtaan törötyksen jälkeen ämyreistä kuului huutelua ja hetken päästä järkkärit raahasivat verhot sivuun. Lavalla oli kullanvärisen naamarin pärställeen sitonut, korvaläppäpipon päähänsä vetänyt lihava tumma mies, joka räppäsi keikkansa ekaa biisiä jonkun guidotukka-DJ:n ja vielä lihavamman tumman räppärin musiikillisesti sekä lyyrisesti avustamana. Saundit olivat alkuun vanhaa kunnon alataajuusmuhjua ja kesti hetki tajuta kappaleen olevan Madlibin kanssa Madvillain-nimen alla tehty Accordion. Teema jatkui ja toka biisi oli verrattomaksi livebiisiksikin osoittautunut All Caps. Olikin iloinen yllätys, että suureksi osaksi Doomin ”oman”, pääasiassa ”Mmm… Food” -levyn matskun lisäksi setissä oli vahvasti edustettuna lukuisten muidenkin projektien biisit. Daniel Dumilen räppäri-representaatio Doom vaihtui välillä luontevasti King Geedorahiksi, joka veti Fazers-hittibiisinsä ja pari muutakin rallia ”Take Me To Your Leader” -levyltä.

Keikka otettiin vastaan yleisössä alusta asti totutulla antaumuksella: velttoja räppikäsiä heiluteltiin kuin löysiä kulleja virtsalaarilla, kännykkäkameroilla kuvattiin pikselipitoista sähinää todisteeksi keikalla olosta ja seilattiin edestakaisin toisten varpaita talloen. Välillä huudeltiin.

Biisien live-esittämisen päälle artistien taustalakanaksi oli heijastettu videomateriaalia, joka oli leikelty kasaan herran musiikkivideoista sekä käsikameralla kuvatusta puuhastelusta, jossa Doom mm. esitteli matkapuhelintaan, jonka ruudulla keikan alkamisesta lähtien tuntiin säädetty ajastin läheni nollaa. Esitykseen löyhästi rakennettu narratiivi noudattelikin ruudulla ajoittain esiteltyä ajan kulumista ja keikka loppui tasan tunnin kuluttua keikan alkamishetkestä, encoret mukaan laskettuna.

Mitä tästä puoli vuotta odotetusta rap-sensaatiokeikasta jäi käteen biisinnimien muistelun päälle? Ensinnäkin, äijän livepresenssi oli todella omaperäinen, kiinnostava, mystisen passiivisella tavalla päällekäyvä sekä luova että taitava. Eräs toinen tiivisti asian parhaiten: ”vittu se on omituinen jätkä”.

Doom on levyltäkin kuunneltuna melko sisäänpäinkääntynyt taiteilija, mutta livenä homma toimi silti omalla tavallaan täysiä.

Yksi vastaus artikkeliin ”MF Doom Nosturissa”

Kommentointi on suljettu.