45stainless_harjavalta

Metalliaurinko 8 – Aloitusklubi

Vaikka Metalliaurinko onkin tänä vuonna virallisesti vain yksipäiväinen, lähti itselläni kekkerit käyntiin jo perjantaina, tehden Metalliauringosta samalla omalla kohdallani kaksipäiväiset. Levysoittimessa vieraili sekä Boltin että St. Hoodin tuotantoa, mutta illalla piti lähteä sitten vielä Harjavaltaan Metalliauringon aloitusklubille Night Factoryyn.

Enpä ole älyttömästi Harjavallassa aiemmin pyörinyt, joten tämä oli ensimmäinen kerta kun Night Factoryssa vierailin. Itse keikkapaikkana Night Factory on jokseenkin absurdi, eikä vähiten lavan ja tanssilattian erottavan punaisen metalliaitansa vuoksi. Paikkahan on siis juurikin sellainen bilehelvetti, jossa soitetaan järjettömän paskaa musiikkia järjettömän kovalla ja Axen katku puskee seinistä satojen hyppyritukkakauluspaitapussymongereiden jäljiltä. Olen koettanut välttää koko aikuisikäni juurikin tällaisia mestoja, joissa soivat vain Bon Jovi -teknoremixit. Seinillä olevista telkkareistakin tuli pääasiassa Petri Nygårdin (joka muuten esiintyi samana viikonloppuna samassa paikassa) tuotantoa.

No, ainakin bändien soittama musiikki oli hyvää ja auttoi helposti unohtamaan, minkälaisissa puitteissa nyt oltiin. Karkelot aloitti siis turkulainen .45 Stainless, oli ”O.G.B.D.” -kiekkonsa julkkarikeikka. Kahden nuoren vihaisen miehen vesikauhuisen raivoamisen kuunteleminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin, ja niin asianlaita oli nytkin .45 Stainless oli ihan pätevän kuulosta mättämistä, vaikkakin peruskauraa. Ehkä turhankin peruskauraa, mutten leiki nyt demosetää enää tämän enempää. Bändi olisi kyllä hyvin puolustanut paikkaansa itse festienkin lineupissa ja varmasti pistänyt jengiä pyörimään pikkulavan edustalla.

Cutdown ei itselleni tarjonnut sen suurempia elämyksiä edellisessä Metalliauringossa, eikä se tarjonnut sellaisia oikeastaan nytkään. Ihan toimivaa kurmootusta kyllä, mutta sain näiden neljän bändin joukosta Cutdownista vähiten irti. Moni muu kyllä sai, kun .45 Stainlessin aikana nähdystä, yleisön harrastamasta pittailutouhuista pistettiin paremmaksi.

St. Hood oli aika tiukassa vedossa. Konkaribändi ei näköjään voi esiintyä ilman, ettei hauskuus tulisi jotain kautta esille, oli sitten kyseessä Turon ja yleisön vuorovaikutus tai S. Halmeen kehotus hauskanpitoon. Joku tosin oli syönyt ärrimurrimuroja, kun kesken setin räjähti käyntiin tappelukin. Kyllähän näillä punk/metalli/hardcore-keikoilla lähes aina ylilyöntejä tapahtuu, ei ihan noin järjetön väkivalta kumminkaan ole ok. Ja sen teki myös St. Hoodikin selväksi. .45 Stainless ja St. Hood olivat mielestäni selvästi kovimmat esiintyjät tänä iltana.

Anal Thunder olisi puolestani saanut esiintyä hieman aiemmin, kun turhankin moni näytti hipsivän tässä vaiheessa iltaa kohti muita seikkailuja. Hardcoresta nyt on pitkä matka Anal Thunderin magyarpunkkiin, mutta mitäpä siitä Anal Thunderista kertoisin? No, bändi oli oma itsensä, eli keikan aikana todistettiin vitsailua, vittuilua ja yhteislauluja sekä tietysti nakutettiin takuuvarma setti. Eihän sieltä nyt yhtäkään huonoa biisiä tullut, vaikka itse olen ehkä saanut ähkyn koko bändistä. ”Time of Your Lifea” tuli kuunneltua sen ilmestyttyä ehkä liiankin kanssa, vaikka hyvä levyhän se on. Katselin silti koko keikan alusta loppuun, missaten vain puolet Drink Myself to Death -hitistä pakollisen kusitauon vuoksi. Kitaristin tulkinta tyypillisestä hardcore-biisistä oli muuten parempi kuin ne alakerran karaoketulkinnat Volgasta. Ihan mukava keikkahan tämäkin oli, muttei mielestäni vetänyt vertoja tammikuussa näkemälleni Nosturin keikalle.

Kokonaisuutena Night Factoryssa oli ihan kivat setit, mutta ei mitään sellaista mikä olisi vetänyt varsinaiselle Metalliauringolle vertoja. Siellä se meininki vasta kovaa olikin!

Kuvia.