NOIS@LPRHCFest2013

LPRHC Fest 2013

Vuoden 2013 LPRHC Fest jatkoi viime vuodesta tutuksi tullutta, hyväksi havaittua linjaa; ulkomaan ihme pääesiintyjänä, kotimaisia bändejä (lähinnä Etelä-Suomesta) sekä paikalliset vetonaulat. Konsepti toimii tiettyyn pisteeseen, mutta kuinka monta vuotta konsepti jaksaa houkutella riittävästi yleisöä?

Koska artistikattaus on huomattavasti ns. ”normaalifestareita” mielenkiintoisempi, totaalisia hasseja ei siis löydy, oman mielenkiinnon ylläpitämiseksi jatkoin viime vuodelta hyväksi havaittua linjaa; kaikkia bändejä ei pysty kuitenkaan mulkasemaan a) selkävaivojen ja b) tuttujen morjestamisen johdosta, poimittiin etukäteen ohjelmistosta ne pakolliset. Kriteeteiksi kelpasivat tuttuus, yleinen mielenkiinto ja jokin erikoistapaus.

Erikoistapaukseksi voitaneen laskea No One Is Safen viimeinen esiintyminen. Nyt joukostamme on poissa kenties ainoa kotimainen hardcore-bändi, jonka keikoilla vaaran tuntu oli aina läsnä, olkoonkin hieman päälleliimaton oloista. Yhtyeen pehmeämpiä arvoja edusti vessapaperisota. J. Kiesi Grandesin viihdytys lauantaihelteessä voitaneen pitää erikoistapauksena siinä mielessä, että aikaisempina vuosina Kiesi on nähty lavalla yksinään, mutta nyt rytmiryhmän tuokseen saanut artisti tuli todistettua elävänä ensimmäistä kertaa tässä formaatissa.

Tuttua ja turvallista edustivat mm. No Second Thought, Pää Kii ja Anal Thunder, jonka aikana toiminta lavalla ja lavan ulkopuolella oli tutun sekavaa. Myöskään festareiden vetonaulaksi hommattu jenkkiläinen First Blood ei mitään elämää suurempaa tarjonnut, vaikka hyvin paukuttikin. Lauantain ohjelmistossa perimmäisten asioiden äärellä operoiva Pertti Kurikan Nimipäivät sai punkkarit pogoamaan, St.Hoodin ja Boltin laittaessa porukkaan liikettä illan hämärtyessä ja viilentyessä. Ei mitään ennenkuulumatonta ja -kokematonta, mutta en voi väittää, ettenkö olisi viihtynyt.

Mielenkiintoiset, uude(hko)t ja vähemmälle kuuntelulle jääneet tuttavuudet ovat usein avainasemassa siinä, nouseeko festarit perusvarmasta suorittamisesta ikimuistettavien joukkoon. Kaucasin esiintyessä lauantain avausaktina, oli alueelle suoriuduttava ensimmäistä kertaa jo puolilta päivin. Mm. Laineen Kasperin ja Raipatin tähdittämän hip hop –kollektiivin oli pitkän tauon jälkeen ensimmäinen, joten sikäli melko harvinaista herkkua. Myös päivän ja koko tapahtuman päätösaktina nähtiin ja kuultiin räppiä, kun SMC Lähiörotat pistivät juhlat pakettiin. Show oli ehkä hieman sekava ja kunnon bassojen puutteessa myös hieman laimea, mutta varsinkin Ameeban visitti jäi mieleen yhtenä festien kovimpana yksittäisenä suorituksena. Kertooko jotain tapahtumasta vai kävijästä, kun mielenkiintoisimmat esiintymiset olivat mahdollisimman kaukana siitä punkista ja hardcoresta, jonka vuoksi paikalle ylipäänsä saavuttiin. No, jotain tekoa tietysti silläkin, ettei näitä kokoonpanoja ole tässä viimeisen reilun vuosikymmenen aikana vielä kahden käden sormin laskettavaa määrää tullut nähtyä. Toiveissa siis hieman arvaamattomampia nimiä, sekä tietysti sitä räppiä!

Festarit ovat jälleen muutoksen kourissa, toivotaan että ratkaisu esim. sijoittumisongelmaan löytyy, ja festari saa jatkoa myös ensi kesänä. Toiveissa olisi myös hiukan enemmän yleisöä, sillä jokseenkin autiota oli kentällä toisinaan.