Pariisin kevät / Arto Tuunela

Hipsterivaara! Pariisin Kevättä rinnassa

Jos jaksaisin seurata valtamedioita edes vähän alusta, ei Pariisin Kevään ensiesiintymisen aiheuttama yleisöryntäys viime kesän Ilosaarirockissa olisi tullut mitenkään yllätyksenä. Leppoisaksi fiilistelypalaksi ennen illan kovimpia bailuja suunniteltu show muuttuikin hikiseksi ujuttautumiseksi edes jonkinnäköiselle kuuntelu/katseluetäisyydelle täpötäydessä teltassa. Oli kuulemma Tämän kylän poikii noussut joksikin suureksi radiohitiksi, vaikka omasta mielestä kyseinen kappale on edelleen ”Astronautti”-albumin huonoin (= ”aidon” ug-diggarin mielipide!!).

Menestyksekkään livedeyytin jälkeen bändi suuntasi kovaa kysyntää tyydyttääkseen klubikeikoille. Loppuunmyytyä syyskiertuetta seurasi loppuunmyyty – ainakin ensimmäisen keikan osalta – kevätkiertue. Kaikesta ankeudestaan huolimatta Virgin Oilissa on se hyvä puoli, että täydessä kapasiteetissaankin klubi on suhteellisen väljä, eikä liikkumiseen tarvitse kaukolamautinta tms. apuvälinettä. Puolille öin saatiin bändiä odotella lavalle, väliaikamusiikkina kuultiin mm. Jenni Vartiaista. Pariisin Kevät on siis laskeutunut hipsteri-taivaasta tavallisten kuolevaisten keskuuteen.

Lavalla Arto Tuunelan johtama kuusikko näytti enemmän Disco Ensembleltä kuin MEWiltä; jotenkin musiikkiin olisi sopinut hieman eleettömämpi esitys. Toisaalta, jengi oli tullut nimenomaan bailaamaan, joten paremmin yleisön kanssa samalle tasolle näin päästiin. Eipä sillä, kyllähän nimimiehistä (meriittilistoilta löytyy mm. Rubik, Underwater Sleeping Society ja Major Label) koottu taustabändi – itse mastermindista nyt puhumattakaan – homman ammattilaisten tavoin hoiti himaan. Jos kuitenkin puhutaan avaruudesta sun muusta kosmisesta, pieni mystisyys ei olisi livepreesensillekään lainkaan pahitteeksi, nyt ei levyn ja liven maailmat ihan kohdanneet. Lavarekvisiittana käytetyt hienot päivänvarjotkin jäivät lähes kokonaan hyödyntämättä.

Hiljalleen lämmennyt yleisö pääsi jo alkukeikasta odotettuun hurmokseen vasta enkorekolmikon (Pää jäässä, Pikku-Huopalahti, Tulivuoria) aikana. Perihelsinkiläiseen tapaan yleisön osallistuminen villeimmilläänkin oli melko varautunutta, vaikka Pikku-Huopalahden yhteislaulut raikuivatkin kiitettävästi. Viimeistään kesän aikana tätä nannaa tullaan saamaan äklötykseen asti, mutta nautitaan vielä hetki näistä ensiesiintymisten tuomasta tuoreudesta.