Entomed © Jouni Parkku

Entombed Tampereen Klubilla

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun raportoin Entombed-keikan tunnelmia tämän lehden sivuilla, mutta uutta verrattuna aiempaan on Enskan hiljattain uudelleenmuovautunut kokoonpano. Terra Firmassa kitaristina, mutta Entombedissa alun perin basistina aloittanut Nico Elgstrand on tarttunut toiseen kitaraan siinä missä basistiksi bändiin on kiinnitetty Satyriconissakin basson varressa heilunut Victor Brandt. Ja jälleen kerran – pitkästä aikaa sen jälkeen, kun Uffe Cederlundin jätti bändin – Ruotsin deathrokkaajat hosuivat kvintettinä.

Keikka oli melko kattava läpileikkaus bändin urasta, joskin mielipiteitä jakava ”Same Difference” (1998), välitilinpäätös ”Uprising” (2000) ja parjattu sekä Cederlundin viimeiseksi jäänyt ”Inferno” (2003) taisivat loistaa setissä poissaolollaan. Korjattakoon asia, jos olen väärässä.

Keikan avasi mainio ”Clandestine”-albumin (1991) avausraita Living Dead. Tämän jälkeen käytiin läpi sopivasti annostellen uutta ja vanhaa tuotantoa. Biisijärjestykseen oli selkeästi kiinnitetty huomiota keikkasettiä rakennettaessa, nimittäin albumikronologian alkupään räkäisempiä vetoja oli maukkaasti ripoteltu rokkaavamman keskivaiheen tuotannon ja uudempien dödöhaisteluiden väliin.
Bändi hemmotteli paikalle raahautunutta, varsin vaikuttavan suuruista kuuntelijajoukkoa biiseillä kuten Like This With the Devil, Out of Hand, Serpent Saints, I For An Eye, Eyemaster, Stranger Aeons ja Left Hand Path. Encore taas alkoi Chief Rebel Angelilla ja päättyi Wolverine Bluesiin. Yleisö sai siis nauttia noin viisi varttia todella tiukkaa hittikimaraa.

Oma keskustelunsa on tietty kaikkien tiuhaan jäsenistöään vaihtavien bändien kohdalla se, että kuinka vaihtuvuuteen pitäisi suhtautua. Yhdelle koko homma rakentuu tiettyjen avainhenkilöiden varaan, eikä muilla muusikoilla ole tässä ajattelussa kuin statistin rooli.
Itselle Nicke Anderssonin aikainen line-up oli se The Kokoonpano, vaikkakin Jörgen Sandströmin ja Peter Stjärnvindin rytmittämä porukka teki vielä monin paikoin täysin hyväksyttävää kamaa. Jos kuitenkin tämä puoli asiaa unohdetaan, niin verrattuna yhden kitaran kokoonpanoon on ainakin livetilanteen kannalta toisen kitaran mukaantulo perusteltu ratkaisu. Tappavan kova keikkasetti ja kahteen kitaristiin palannut orkesteri vei kiistatta keskiviikkoiltana jalat alta.

Kokonaisuutena en illasta osaa sanoa sen enempää, kun lämppärinä pauhannut Arkhamin kirjasto tuli tarkoituksellisesti missattua. Itseä kun ei pennin vertaa kiinnosta moiset hipstereihin uppoavat retroveivaukset.