Kuva: Biffy Clyro Nosturissa, taas

Biffy Clyro Nosturissa, taas

Skotlantilainen Biffy Clyro on kiistatta yksi suurimmista henkilökohtaisista suosikeista viimeisen kahdentoista kuukauden ajalta. Tuossa ajassa bändi on ehtinyt mm. julkaista menestyneimmän levynsä ”Only Revolutions” sekä visiteerata Suomessa pariin otteeseen. Kolmas mahdollisuus bändin todistamiseen ilmaantui lokakuun lopulla, kun kolmikko heitti peräti kolmen keikan minirundin Härmässä. Kaksi keikkaa olisi vuoteen riittänyt, mutta kun esiintyminen siirtyi Vanhalta huomattavasti mieluisempaan (=läheisempään) keikkapaikaan, oli jälleen kerran iltalenkki suunnattava kaivopuiston sijaan Nosturiin.

Illan avanneen Airshipin missaaminen jäi hitusen harmittamaan, varsinkin kun illan aikataulu oli muuttunut alunperin ilmoitettua puoli tuntia myöhemmäksi; taktikkona jäin odottelemaan roudaustauon himaan, kun näytti siltä ettei lämppäriä ennätä näkemään. Lopputuloksena oli tietysti se, että saavuin paikalle juuri Airshipin lopetettua, ja tuskainen puolituntinen Gifu-logon syvimmän olemuksen pohtimista oli taas kerran edessä.

Paikka näytti yhdeksältä vielä melko autiolta, mikä tuntui sinänsä ristiriitaiselta. Yleensä valtavirran ulkopuolelta tuleva bändi kasvattaa yleisömääriään esiintymiskertojen myötä, mutta ilmeisesti useampi keikkakävijä oli itseni tavoin tullut tyydytetyksi parilla aiemmalla visiitillä. Jotain uutta kannattaa ennen seuraavaa visiittiä kehittää. Yleisöä valui puoleen mennessä ihan mukavasti paikalle, mutta suht helposti salissa saattoi silti liikkua ja tutkailla paikalle saapunutta yleisöä. Kasvavan teinifanilauman lisäksi bändistä tuntuvat tykkäävän ennenkaikkea 30-v pariskunnat; miehille vähän metallisempa riffejä ja naisille rauhallisempia slovareita ja paljasta pintaa. Sinänsä hyvä resepti, sillä ei näitä sukupuolia näin universaalisesti yhdistäviä bändejä ainakaan liikaa ole.

Settilista oli tällä kertaa kasattu edellistä Nosturi-visiittiä ja festarikeikkoja monipuolisemmaksi, josta varmaan vanhemmat koulukunnan fanit olivat innoissaan. Uskallan kuitenkin väittää, ettei tuota osastoa hirveästi Suomesta löydy, ja diggailu tuppasi menemään välillä vähän väkinäiseksi; 18 biisin setti oli arki-illaksi ehkä turhan pitkä. Pisteet silti bändille, harva samaa tahtia rundaava jaksaisi kiinnostua maanantaikeikasta noin pitkän settilistan verran. Pomminvarmat hitit toimivat siinä missä aina ennenkin, mutta vieraammat (vanhemmat) biisit eivät herättäneet samanlaista innostusta kun aiemmmin esim. Who’s Got A Match? tai A Whole Child Ago. Jos edellinen vierailu Nosturissa oli lähes tajunnaräjäyttävä, niin tämä oli paitsi yleisön myös bändin puolelta vähän enemmän perussuorittamista.

Eipä ole muuten kevyt tämänkään bändin hiilijalanjälki, kun kolmen jätkän bändi liikkuu kuorma-autolla ja nightlinerilla, jotka kaikenlisäksi kumpainenkin röpsöttelivät tyhjäkäynnillä koko keikan ajan. Ei täällä nyt vielä niin kylmä ole!

Settilista:
That Golden Rule
Living Is A Problem
Glitter And Trauma
Bubbles
9/15ths
Who’s Got A Match?
57
God & Satan
Mountains
All The Way Down
Born On A Horse
Shock, Shock
Machines
Liberate The Illiterate
Many Of Horror
Whorses
Cloud Of Stink
The Captain

[flickrfeed photoset=72157625381997662]