August Burns Red (usa), Rites of the Youth
Nosturi, Helsinki 15.10.2008

Arkipäivän extreme-matkailua: keskellä työviikkoa, selvin päin Nosturissa, lauteilla bändi, joka on hetkeä aiemmin tullut tutuksi 30 sekunnin verran MySpacessa. Mutta pakkohan näillä keikoilla on käydä kun kerta tänne asti on tultu, eikä sitä ikinä tiedä millaisen timantin sitä löytää. Elämää mullistavasta kokemuksesta ei voi ehkä tällä(kään) kertaa puhua, mutta ei tämä reissu harmittamaankaan jäänyt.

Hämärtyvässä Punavuoressa huulilävistykset tuntuivat olevan illan sana. Sisätilojen anniskelualueilta löytyi jonkin verran myös täysi-ikäistä porukkaa, mutta kyllä valtaosa yleisöstä taisi kuitenkin olla post-rippikoulu genreä. Nosturin tunnelmaa on usein moitittu liian väljäksi, mutta bändi otti kuitenkin alkusekunneista yleisön haltuunsa, eikä tunnelmaa käy syyttäminen, jos ei keikasta saanut kaikkea irti.

Bändi itsessään yllätti jossain määrin, ja ainoastaan positiivisesti. Metalcore oli odotetusti päivän sana, mutta nykypäivän kliinivinkujia enemmän mielessä häilyi alkuaikojen Unearth. Eikä niitä puhtaita lauluja tosiaan kuultu pihaustakaan (mikä lienee hyvän bändin merkki nykyään), vaan tiukasti soitettu heavyshow, jota asiaan kuuluen vahvoilla beatdowneilla oli terästetty. Kitaroissa tuntui välillä olevan ihan hyvä tilutuksia ja rumpalismies hoiti hommansa eleettömän tyylikkäästi. Puolen tunnin jälkeen beatdownit alkoivat jo vähän toistaa itseään, seuraavan kohdan pystyi turhan helposti aavistamaan, vaikka tietty se livetilanteessa on vain plussaa. Bändin lavapreesens ei ollut sieltä parhaasta päästä: keppimiesten haara-asentopomppista ja laulajan taivaisiinojentelua mieluummin seurasikin yleisön meuhkaamista ja jossain vaiheessa non-stopiksi yltynyttä daivailua. Himassa kaivaisin hyllystä ehkä sen ekan Unearthin, mutta livenä bändi oli kyllä katsomisen, tai siis kuulemisen, arvoinen.

Entä se tunnelma sitten? Ei tuntunut nuorisoa arki-ilta (vai olikos nyt joku fakin hiihtoloma tms?) ja vähäinen humalatila menoa paljon haittaavan, toisin kuin “aikuisten” keikoilla. Bändiä diggailtiin antaumuksella, ja keikan loppua kohden varovaisiin daiveihinkin alettiin saada ilmaa alle. Edes yhtyeen omat mieltymykset yläkerran herraan – mitä nyt keikan lopuksi toivotettiin god blessiä – eivät tulleet hyvän illan esteeksi. Kuten jo aiemminkin on tullut huomattua, nuorisossa se tulevaisuus on.

Tagit: August Burns Red