Ace Frehley (usa), 16 Second Stare (usa)
Nosturi, Helsinki 2.12.2009

Kissin alkuperäinen ja legendaarisin kitaristi sekä maskinelikon rock-uskottavin pahapoika ja sekoilija, Ace Frehley saapui 2.12. Helsingin Nosturiin piristämään suomalaisfaniensa lumetonta joulukuun alkua. Aiemmin tänä vuonna Frehley juhlisti raitistumisensa kolmivuotispäivää julkaisemalla odotetun sooloalbuminsa, “Anomalyn”. Viinan ja huumeiden kanssa sekoilu onkin Space Acelle tätä nykyä menneisyyttä, mutta rock ‘n roll herralta toki yhä taittuu ja taittuupa kenties jopa paremmin kuin koskaan.

Illan avasi 16 Second Stare niminen lämppäribändi. Kovasta yrityksestä  huolimatta en ollut onnistunut onkimaan tietooni minkäänlaista infoa lämppäribändistä ennen keikkapaikalle saapumista. Monen muun tavoin, en edes tiennyt onko paikalla lämppäribändiä vai ei. Veikkaan, että kyseessä oli ovela taktinen veto; jos 16 Second Starea olisi ennakkoon mainostettu olisi moni todennäköisesti saapunut Nosturiin vasta vähän ennen Acen aloitusta. Mikä olisi ollut täysin ymmärrettävää. 16 Second Stare oli harvinaisen mitäänsanomaton yhtye vailla tippakaan karismaa. Jonkinnäköisiä Korn-viboja tästä kai olisi pitänyt saada. Koettivatpa jannut kosiskella yleisöä myös soittamalla pätkän Panteran Walk-biisiä, mutta eipä sekään näyttänyt yleisössä juuri reaktioita aiheuttavan.

Lyhyen roudaustauon jälkeen, valojen sammuessa, yleisö mylvikin sitten ihan eri malliin. Fractured Mirror -intron jälkeen Ace yhtyeineen otti lavan haltuunsa. Rocket Ride – Parasite – Snow Blind kolmikolla startannut setti näytti välittömästi mistä on todelliset legendat tehty; vaikka Frehley ei mikään virtuoosi olekaan, on avaruusmiehen karisma sitä luokkaa, että en yhtään ihmettele sitä laajaa joukkoa, jotka ovat aikanaan itse tarttuneen kitaraan juuri Space Acen vuoksi (Dimebag Darrell ehkä ilmeisimpänä esimerkkinä). Timanttista avauskolmikkoa seurasivat uuden levyn hittibiisit Sister ja Outer Space. Hienoja biisejä kummatkin, eivätkä missään nimessä jääneet vanhempien klassikoiden varjoon. Speedin’ Back To My Baby ja Rock Soldiers räjäyttivät potin sitten lopullisesti. Rock Soldiers, joka jäi illan ainoaksi Frehley’s Cometin levyiltä poimituksi numeroksi, taisikin olla monelle keikan ehdoton huippuhetki.

Love Her All I Can ja 2000 Man esittelivät vuorostaan Kiss-repertuaaria. Etenkin harvinainen Love Her All I Can näytti olevan mieluisa yllätys monelle Ace-fanille. Anomalylta löytyvän, Sweet-laina, Fox On the Runin jälkeen olikin vuorossa Kiss-hitti Shock Me. Biisihän kertoo Frehleyn lavalla vuonna ’76 saamasta sähköiskusta. Tai näin herra ainakin välispiikissään jutusteli. Ei ole kuulemma koskaan sen jälkeen ollut entisensä. Välispiikkien osalta Ace oli hiukan niukkasanainen, mikä on sinänsä harmi, sillä herralla on loistava, joskin melko omalaatuinen huumorintaju. Varsinainen setti päättyi Kissin Shout It Out Loudiin. Frehleyn nuori taustabändi pääsi loistamaan erityisesti Kiss-biiseissä; Acen ottaessa lepotauon laulamisesta pääsi yhtyeen rumpali ääneen. Epäilin ennakkoon idean toimivuutta, mutta olin onneksi väärässä. Kiss-biisit toimivat pirun hyvin, rumpali osoittautui todella päteväksi laulajaksi ja soitto oli harvinaisen tiukkaa. Tekee melkein pahaa kovana Kiss-fanina sanoa näin, mutta Frehleyn bändi veti Kissin biisit tiukemmin kuin Kiss itse viime vuoden Suomen visiitillään. Vaikka bändi näyttikin siltä että lavalle olisi koetettu vaihtelevalla menestyksellä kloonata kaksi Nikki Sixxiä herran eri aikakausilta (rumpali ja basisti) sekä yksi Green Dayn Billie Joe Armstrong vaaleilla hiuksilla (toinen kitaristi), vakuutti yhtye soitannollisesti. Nuoret ja nälkäiset kaverit rokkasivat ihan eri malliin kuin viisikymppiset multimiljonäärit. Tosin lavapreesens ja karisma henkilöityi hyvin pitkälti Frehleyn. Pistääkin miettimään, kuinka ainutlaatuinen kokonaisuus Kiss on aikoinaan ollut; kun yksi neljäsosa on yksinäänkin näin valovoimainen, täytyy koko nelikon olla melkoinen superkokoonpano. Ja niinhän se toki olikin, Reunion kiertue ’97 jätti kyllä aikoinaan myös allekirjoittaneen monttu auki ihmettelemään tapahtunutta. Frehleyn sanoin voisin todeta, että en ole minäkään ollut sen koommin entiseni.

Encoren bändi avasi, monien riemuksi, Frehleyn ’78 vuoden soololevyltä poimitulla Rip It Outilla. Lopullinen niitti tarjoiltiin Kiss-hittien, Love Gun ja Cold Gin, muodossa. Cold Gin tosin päättyi Black Diamondiin. Erityisesti Love Gun oli aivan julmetun tiukka tulkinta. Pelkäänpä, että ensi kesän Sauna Open Airissa ei yhtä räjähtävää versiointia kuulla. Johtuneeko sitten raitistumisesta, mutta Ace on tällä hetkellä todella kovassa iskussa. Avaruusmies on ilmeisesti saapumassa ensi kesänä Sweden Rock festareille, joten suosittelen kaikkia Ruotsiin festaroimaan suuntaavia tsekkaamaan Space Acen nykykunnon. Rock Soldiers Come and Rock soldiers Go, Ace is forever. Todettakoon vielä, että fani-lasini ovat toki melko vahvat, mutta ihmeisiin eivät nekään pysty; keikka oli ihan oikeastikin todella kova veto mieheltä, jonka hätäisimmät ovat jo ehtineet has-beeniksi haukkumaan. Väärässä ovat siis ne jotka näin väittävät.

Settilista:
Rocket Ride
Parasite
Snow Blind
Sister
Outer Space
Speedin’ Back To My Baby
Rock Soldiers
Love Her All I Can
2000 Man
Fox On The Run
New York Groove
Foxy and Free
Shock Me
Shout It Out Loud

Rip It Out
Love Gun
Cold Gin

Tagit: Ace Frehley