Kuva: Aavikko ja Cleaning Woman Klubilla

Aavikko ja Cleaning Woman Klubilla

Johtuen erikoisesta aikataulutuksesta ja yleisestä sähellyksestä missasin illan ensimmäisen esiintyjän, minkä nimikin on jo jostain syystä, ei kylläkään heidän syystään, on painunut unholaan. Toisena, ja siis itselleni ensimmäisenä, illan esiintyjänä toimi Cleaning Woman, jonka sangen viihteellinen ja erittäin toimiva lava-akti vangitsi huomioni niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin koko esityksen ajaksi. En tiedä, kuinka paljon heidän melko tajunnanvirtaista mutta kiinnostavaa äänimaisemaansa jaksaisi levyltä kuunnella, mutta esiintyminen elävänä tuotti itselleni sen kaltaisia tunnelmia, joita on vaikea tässä sanoiksi pukea. Myös bändin äänimaailman luomisen taito oli jotain melko hengästyttävää, koska muutaman kerran mietin aivan vakavasti, että tulevatko lähes täydellisesti yhteen nivoutuvat mutta haasteellisen oloiset soundit ja kappaleet taustanauhalta, mutta luovuin ajatuksesta riittävän pitkään esitystä seurattuani. Trio siis on rakentanut itselleen kiinnostavat puitteet esiintyä jo visuaalisilta lähtökohdiltaan, mutta kun päälle lisätään vielä järkyttävän kova musikanttius ja kiinnostavat biisit, toimii homma livenä kuin häkä ja terva samanaikaisesti.

Illan pääesiintyjänä toimi Aavikko, jonka uusi levy on juuri ilmestynyt ja saanut jopa kommentaarin vaatimattomassa nettilehdessämmekin. Hyvän kuuloinen materiaali on ohjannut bändin linjaa alusta loppuun, eikä mielestäni uusin tuotos tee poikkeusta sääntöön. Odotukset olivat siis kovat keikalta. Aavikko aloitti uusimman levynsä avausraidalla ”Syntaksis”, mikä oli maanmainio startti keikalle. Tämä jotain psyko-elektroa edustava piinaus sai monilla tanssijalan vipattamaan ja yleisön reaktio miellytti nitäkin, ketkä eivät varsinaiseen tanssisuoritteeseen jaksaneet lähteä, koska yhteys bändin soundiin vahvistui ympärillä alkaneen liikehdinnän ansiosta lähennellä uskonnollis-hurmoksellista tilaa. Heti alusta lähtien huomio tuppasi kiinnittymään myös Circlessäkin soittavan rumpali Tomi Leppäsen aivan käsittämättömiin taitoihin kannuttaa kuin elävä ihmiskone, tai vähintäänkin joku rumpuplaneetalta maan päälle saapunut kyborgi. Elävä kudosta titaanirungon päällä, jopa henki todennäköisesti haisee kuin ihmisellä. Aavikko setitti menemään kuin viimeistä päivää eikä keikassa muuten ollut mitään valittamista, mutta se vaan tuppasi venymään aavistuksen verran liian pitkäksi, eikä pelkkä soittajien istuskelu tai seisoskelu hyvästä musasta huolimatta jaksanut napata aivan loppuun asti samalla intensitetillä, mikä väritti keikan ekaa kahta kolmannesta.

Ilta oli kuitenkin mainio, eikä siis edes hieman liian pitkä Aavikon myllytys todellakaan ollut mikään turn off, vaan ainoastaan pieni miinus ihmiselle, kuka ei periaatteen ihmisenä osaa lähteä kaljanhakuun niin kauan kun keikkaa on vielä biisikin jäljellä. Mutta mutta, perjantai-ilta Klubilla oli parasta miesmuistiin ja suosittelen kaikille aika ajoin eri planeetalla eläville kumman tahansa tai molempien orkesterien tarkkaamista mahdollisuuksien mukaan.