Weekend Nachos

Weekend Nachos

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän jaksan kiinnostua tai seurata uusia bändejä. Sattuma kuitenkin teki tepposet vajaa vuosi sitten kun työluureihini kajahti juutubessa surffaillessani Weekend Nachosin ”Unforgivable”-levy, ja olin samantien mennyttä miestä. Chicagosta käsin tulittava Weekend Nachos ei tosin ole aivan tuore bändi, mutta orkesterin parhaat julkaisut on mielestäni räkäisty ulos vasta viime vuosien aikana. Nachot eivät varmastikaan ole keksineet pyörää uudestaan, mutta niitä bändejä, jotka saavat tai edes haluavat saada ahdettua vaivattomasti reilun minuutin biisiin brutaalia ja väkivaltaista hardcorea ja grindiä sekä jumittavaa sludgea, tuskin on liiaksi asti. Kuluvan vuoden heinäkuussa Nachot raivosivat kolmisen viikkoa ympäri Eurooppaa ja sain onnekseni olla todistamassa kahta näistä tapauksista. Bändin vähintäänkin karismaattinen huutaja John Hoffman oli varsin innoissaan kun lähestyin häntä haastattelupyynnön merkeissä ja ilmoitti vastaavansa mihin tahansa kysymykseen erittäin mielellään, ja vieläpä mahdollisimman nopeasti. Otetaanpa nachoa suoraan sarvista ja selvitetään mistä oikein on kysymys.




Hei John, tämä on varmasti kysytty sinulta sen miljoona kertaa, mutta kerrotko vielä miten ja milloin Weekend Nachos syntyi, ja mistä keksitte itsellenne moisen nimen?



Weekend Nachos perustettiin syyskuussa 2004 Dekalbissa, Illinoisissa. Andy(kitaristi) ja minä olimme tuolloin collegessa ja olimme kämppiksiä, enkä rehellisesti sanoen edes muista miksi päätimme alkaa soittaa musiikkia yhdessä. Koska olimme soittaneet molemmat useissa bändeissä ennen tuota aikaa, luulen että yhtenä päivänä vain päätimme: ”koska asumme yhdessä ja olemme kyllästyneitä, joten mikä ettei!” Periaatteessa päätimme yhdessä yrittää perustaa bändin joka sekoittaisi Youth Of Todayn, Carcassin ja EYEHATEGODin musiikkia. Jos kuuntelet meidän ensimmäistä seiskatuumaista, niin about siltähän me kuulostimmekin! Bändin nimeksi piti alunperin tulla Slime. Sitten tajusimme, että Saksasta löytyi jo legendaarinen saman niminen punk-bändi, joten muutimme nimen. Weekend Nachos – nimellä halusimme vain kuulostaa typeriltä ja ei niin vakavilta. Nimellä halusimme myös hämmentää ihmisiä, koska musiikkimme on kuitenkin brutaalia ja vihaista.

Hardcore-musiikkiin taipuvaiset ihmiset eivät aina välttämättä ole ihan sitä joustavinta ihmistyyppiä – toiset vauhkoavat ties mistä ja toiset jostain ihan muusta, eikä siinä toki ole mitään pahaa. Teillä tuntuu kuitenkin panta kiristävän normaalia vähemmän. Ilmoitatte estottomasti pitävänne Taco Bellistä ja White Castlesta ja sanoituksissa annetaan isän kädestä vähän joka suuntaan. Onko tarkoituksenne vain provosoida ja herätellä ummehtunutta tai tekopyhää sceneä vai mistä edellä mainitun kaltaiset jutut johtuvat?

Mielestäni olet oikeassa siinä kun vihjaat, että haluamme herätellä tekopyhää sceneä. Monet ihmiset, niin punk/hardcore – scenessä kuin yhteiskunnassakin noin ylipäätään, eivät anna itsensä olla sitä mitä he oikeasti ovat. Usein ihmiset perustavat tekonsa ja sanansa ennemmin siihen mitä yhteisö heiltä odottaa, kuin siihen mitä he itse oikeasti haluaisivat olla. Ja tällä en missään nimessä tarkoita sitä, ettemmekö itse syylistyisi ajoittain tähän samaan. Yritämme vain olla mahdollisimman paljon sellaisina kuin olemme, vaikka se tekisi jonkun mielestä meistä jotenkin vähemmän brutaaleja ja vihaisia, tai miksi sitä sitten haluatkin kutsua. Mielestäni hardcore ja metalli – scenessä ihmiset ovat usein kykenemättömiä myöntämään, että heillä on heikompikin puoli itsessään. Me vain yritämme tuoda esiin kaikki puolemme, emmekä keskity vain ja ainoastaan vihaiseen puoleen. Hassusti tai oudosti käyttäytymisessä ei ole mitään hävettävää, varsinkin jos ihmiset odottavat jotain ihan muuta. Tarjoa aina ihmisille jotain muuta kuin he odottavat- muutenhan elämä on todella tylsää!

Mitä sanoituksiini tulee, niin kyllä, haluan rangaista kaikkia, koska kukaan ei ole turvassa kun kirjoitan niistä asioista joita vihaan maailmassa. Jokaisessa meissä on hyvä ja paha puolensa, mutta en halua kenenkään luulevan olevansa turvassa tai liian cool etteikö häntä voisi pilkata. Maailma on suurimmalta osin typerä paikka, joten teen sanoitukseni kenestä tahansa siinä kontekstissa. Maailma on pullollaan poppi-bändejä jotka kirjoittavat biisejä siitä miten kaikki ihmiset ovat pelkästään mahtavia ja mielestäni se on erittäin tylsää. Haluan että ihmiset tuntevat häpeää musiikkini kautta!

Olette julkaisseet levyjä omakustanteina sekä eri lafkoille, kuten isolle Relapselle Recordsille ja pienemmälle Deep Sixille. Onko tarkoituksenanne julkaista musiikkia mahdollisimman itsenäisesti tilanteen mukaan? Ymmärtääkseni olette aloittamassa kohtapuoliin uuden pitkäsoiton nauhoitukset. Mitä kautta seuraava levy tulee ulos ja onko teillä voimassaolevaa levytyssopimusta?

Kyllä, olet oikeassa. Olemme aina yrittäneet julkaista levyjä kenen tahansa kautta, jota olemme pitäneet luotettavana tahona, ilman mitään erityistä agendaa mielessämme. Olemme julkaisseet lyvyjä omalla lafkallani, Tooth Decay Rocordsilla, sekä DIY-hardcore lafkojen kuten Deep Six Recordsin ja A389 Recordingsin kautta ja olemmepa jopa ottaneet askeleen isommalle itsenäiselle metalli-lafkalle Relapse Recordsille. Miksikö? Siitä yksinkertaisesta syystä, että julkaisemme levymme lafkojen kautta joissa saamme todellista arvostusta ja joiden kanssa tunne on molemminpuolinen. Me arvostamme jokaista puljua, jonka kanssa olemme työskenneelleet ja olemme pitäneet tavasta jolla ne operoivat. Meillä ei ole voimassaolevaa levytyssopimusta minkään yhtiön kanssa, eikä meillä sellaista tule ikinä olemaankaan. Jokainen lafka jonka kanssa olemme olleet tekemisissä, myös Relapse, ovat suostuneet toimimaan meidän ehdoillamme. Tämä mahdollistaa sen, että voimme työskennellä kenen kanssa tahansa ja milloin haluamme. Seuraava julkaisu on neljäs pitkäsoittomme – nauhoituksia emme ole vielä aloittaneet, mutta olemme siitä erittäin innoissamme. Levy tulee todennäköisesti ulos vinyylinä Deep Sixin kautta ja CD-versiona Relapsen kautta.

Musiikkinne on melko cross-over-henkistä. Onko Weekend Nachosilla mitään tiettyä linjaa vai tehdäänkö musiikkia fiilispohjalta? Mitkä bändit ovat suurimmat vaikuttajanne ja suosikkinne, jos puhutaan hardcoresta, powerviolencesta/grindcoresta ja sludgesta?

Olemme aina miksanneet erilaisia tyylejä kun teemme biisejä. Olkoon se sitten punkkia, hardcorea, sludgea, doomia, grindcorea, powerviolencea tai mitä tahansa. Meillä ei ole genre-rajoja musiikkimme suhteen, ja uskon että juurikin tämä on bändimme vahvin osa-alue. Periaatteessa me kaikki teemme biisejä ja sen jälkeen vain katsomme mihin päädyimme. Jos pidämme lopputuloksesta, jatkamme siitä eteenpäin. Jos emme pidä lopputuloksesta, aloitamme biisinteon alusta. Tällä kaavalla olemme tehneet jokaisen levymme ja se on joka kerta tuottanut mielestäni loistavia tuloksia! Minulla itselläni on paljon suosikkibändejä, mutta suurimmat vaikuttajat Weekend Nachosille ovat Youth Of Today, EYEHATEGOD, Earth, Carcass, Napalm Death, Infest, Crossed Out, Jellyroll Rockheads ja Bastard.

Miten kesän Euroopan kiertue meni? Kerro missä oli parhaat meiningit ja tapahtuiko kiertueella jotain ikimuistoista?

Kesän kiertue Euroopassa oli aiwan loistava. Joukkoon kuului ehdottomasti parhaita keikkoja, joita olemme koskaan soittaneet- enkä rehellisesti sanoen voi edes uskoa sitä. Lähes jokainen keikka oli hauska ja antoisa, mutta parhaat keikat mielestäni olivat Bristolissa, Ipswichissä, Berliinissä, Hannoverissa ja Obscene Extreme Festival Tshekeissä. Niin kuin sanoin, kaikki keikat olivat hienoja, mutta nuo edellä mainitut ovat jääneet omassa mielessäni parhaimmiksi. Parhaiten mieleeni on myös jäänyt kaikki loistavat ruoat joita saimme syödä kiertueella. Skotlannissa söin uppopaistettua pizzaa… erittäin vaarallista!

Luin juuri jostain ennen tämän haastattelun tekemistä, että legendaariset Chris Dodge (Spazz, Dispise You, Lack Of Interest etc.) ja J.Randall (Agoraphopic Nosebleed) pitävät Weekend Nachosia yhtenä tämän hetken kovimmista bändeistä. Minkälaisia tunteita tämä sinussa herättää ja miltä tuntui tehdä viimeisin julkaisunne split-seiska Lack Of interestin kanssa?

Rehellisesti sanoen en edes ole ollut tietoinen, että Chris Dodge ja J.Randell ovat sanoneet meistä noin, mutta jos ovat, niin mikäpä sen coolimpaa! Molemmat noista jampoista ovat super-ystävällisiä ja tehneet mahtavaa musiikkia, joka on ollut suurena innoituksena Weekend Nachosin musiikille. Me olemme aloittaneet yli kymmenen vuotta noiden jätkien jälkeen ja he ovat inspiroineet meitä kun olimme skidejä. Luulen tosiaan sen olevan merkki siitä, että olemme tehneet oman duunimme hyvin! Haha. Split-seiska Lack Of Interestin kanssa on mahtava levy ja teimme sen vallan mielissämme. Bobista ja muista LOI:n tyypeistä on tullut hyviä ystäviä kanssamme soittaessamme yhteisiä keikkoja Los Angelesissa. Jossain vaiheessa vain tiesimme, että on järkevää tehdä levy yhdessä. Ja hyvähän siitä tuli!

Worthless-albumilla on Jockpowerviolence-nimenen biisi. Onko USAssa oikeasti jonkinlainen jock-powerviolence-scene? Onko biisi vain vitsi vai mistä on kysymys?

Biisi on silkkaa sarkasmia. Ei ole olemassa mitään jock-powerviolence-sceneä. ME olemme tämä ”jockpowerviolence-bändi”. Meillä ei ole mitään niitä ”jockeja” vastaan, jotka kuuntelevat powerviolencea. Kaikki voivat kuunnelle meidän puolestamme mitä lystäävät. Bändit kuten Weekend Nachos ja Mind Eraser on kategorioitu, tiettyjen ihmisten toimesta ja enimmäkseen netissä, osalliseksi ”tough guy” ja ”macho” – hardcore – sceneen kuuluviksi bändeiksi. Niinpä meitä onkin kutsuttu ”jockpowerviolenceksi”, joten kirjoitin biisin siitä. Näiden ihmisten mielestä powerviolence on lajityyppi jota ei pidä mennä muuttamaan. Heidän mielestään kaikkien pv-bändien pitäisi kuulostaa täsmälleen samalta kuin Infest tai Crossed Out, eikä ulkopuolisia vaikutteita, kuten Madball, Hatebreed, Cold As Life jne., saisi sotkea mukaan. Me olemme eri mieltä. Meistä on melkoisen typerää määrittää rajat sille miltä jokin musiikki saisi kuulostaa. Meistä on myös typerää tuomita ketkä saavat kuunnella powerviolencea tai mitä tahansa hardcoren alagenreä. Pohjimmiltaan biisin sanoma on: ”LOPETA MUIDEN TUOMITSEMINEN SEN PERUSTEELLA MILTÄ HE NÄYTTÄVÄT JA NAUTI JUURI SIITÄ MUSIIKISTA JOSTA HALUAT”. Niin kauan kuin todella haluat olla mukana hardcore-musiikissa ja tunnet olosi mukavaksi, niin minua ei kiinnosta oletko jock, punkkari tai vaikkapa pappi. Jokaisella on oikeus kuulua harcore-sceneen jos se on sitä mitä he ovat etsineet.

Olen ymmärtänyt, että itse pidät enemmän levyjen teosta kuin keikkailusta. Mistä tämä johtuu? Mikä keikoissa vituttaa tai on parasta? Kierrätte kuitenkin kohtuullisen paljon, ja eikös sinulla ja muillakin bändin jäsenille ole muitakin bändejä? 


Tämä on totta. Nautin enemmän musiikin tekemisestä ja nauhoittamisesta kuin keikoista, koska yksityisyys on minulle tärkeää. Tykkään viettää aikaa yksinäni, enkä halua aina olla ihmisten keskellä. Joka tapauksessa tiedän toki, että on paljon ihmisiä jotka haluavat nähdä Nachot livenä, ja rakastan todellakin jakaa musiikkiamme näiden ihmisten kanssa. Minä en missään tapauksessa vihaa keikkoja, mutta musiikin tekeminen on minulle ensisijaista. Olen iloinen kun ihmiset haluavat nähdä meidät livenä… minulle se tarkoittaa sitä, että olemme viihdyttävä lava-akti, ja myös sitä että on tasan yhtä tärkeää kuulostaa hyvältä livenä kuin levyilläkin. Me rakastamme kiertueita ja minulle on henkilökohtaisesti tarkeää kuulua hardcore-yhteisöön.

Mitä tulee muihin bändeihimme: soitan itse rumpuja Spine-nimisessä bändissä, jonka suurimmat innoittajat ovat Impact Unit ja SSD – eli sellaista alkuaikojen Boston-hardcore kamaa. Spineltä on tulossa uusi seiskatuumainen Bad Teeth Recordingsin kautta, joka on uusi levy-lafkani. Andy soittaa bassoa Like Rats – nimisessä bändissä, jonka suurin innoittaja on Celtic Frost, ja heiltä on tulossa uusi albumi A389 Recordigsin kautta- kannattaa tsekata tuo bändi! Drew(basisti) soittaa rumpuja Nowhere-nimisessä bändissä ja heiltä on tulossa albumi ulos Panic Recordsin kautta. Brian(rumpali) soittaa traditionaalista kiinalaista kansanmusiikkia, mutta en nyt äkkiseltään muista orkesterin nimeä.

Musiikkinne ja sanoituksenne ovat hyvin agressiivisia ja pursuavat vihaa – vaikuttaa että et ole kovin innostunut ihmisistä ylipäätänsä?

Tämäkin on totta, suurimmilta osin. Tunnen todella syvää inhoa yhteiskuntaa ja ylipäätänsä ihmisiä kohtaan, mutta yritän kaikkeni ettei tämä sanelisi sitä kuinka kohtelen ihmisiä. Pidän itseäni kuitenkin ystävällisenä typpinä misantropiastani huolimatta. Välitän aidosti siitä, että olen hyvä muille ihmisille ja yritän saada ihmiset tuntemaan olonsa ookooksi missä tahansa he tapaavatkin minut. Yritän noudattaa mottoa: ”kohtele muita niin kuin haluaisit muiden kohtelevan sinua”. Ehkä jonain päivänä löydän rauhan maailman kanssa ja me kaikki voimme mennä yhdessä taivaaseen!

Onko teillä tarkoitus tulla joskus Pohjois-Eurooppaan kiertueelle ja tunnetko yhtään suomalaista bändiä?

Juuri nyt meillä ei ole suunnitelmia tulla Pohjois-Eurooppaan. MUTTA, seuraavaksi kun tulemme Eurooppaan, olemme sopineet, että yritämme tehdä täyden kiertueen Skandinaviassa ja Itä-Euroopassa. Joten se mahdollisuus että soitamme Suomessa jonain päivänä on todellakin olemassa. Meillä on kova halu tulla sinne ja todennäköisesti saamme sen toteutetuksi. Mitä tulee suomalaisiin bändeihin, en tiedä juurikaan muita kuin Selfishin, joka on yksi suosikkibändeistäni. Jos Weekend Nachos voisi soittaa joskus Suomessa Selfishin kanssa olisin hyvin hyvin onnellinen mies.

Ok, sitten viimeinen rutistus. Keksi joitain omia kysymyksiä joita haluaisit että sinulta kysytään ja vastaa niihin haluamallasi tavalla.

Haha, toki! Ok, ensimmäinen kysymys: Mitä mieltä olet poliiseista? Uskotko, että ”KAIKKI KYTÄT ON SIKOJA?”



Ei, en usko että ”kaikki kytät on sikoja”. Tosiasiallisesti minulla ei ole ongelmia poliisien suhteen. Tottakai jotkut heistä ovat väkivaltaisia ja pahoja ihmisiä. Mutta ihmiset usein unohtavat, että pahoja ihmisiä on joka puolella mihin katsot. Kaikki poliisit eivät tietenkään ole erityisen pahoja, vain jotkut heistä ovat kammottavia. Niin kuin jokaisessa ammatissa, on hyviä ja huonoja ihmisiä. En usko että on kovin ”punkkia” vihata kaikkia poliiseja. Mielestäni todellinen punkkari tajuaa, ettei kourallinen pahoja poliiseja (tai vaikka heitä olisi enemmistökin), tuhoa kaikkien poliisien mainetta. On paljonkin poliiseja jotka ovat hyviä ja pelastavat henkiä sekä auttavat ihmisiä silloin kuin he todella tarvitsevat sitä.

Toinen kysymys: Oletko vegaani tai vegetaristi? Ja miksi tai miksi et?

Ei, en ole vegaani tai vegetaristi. Miksikö? Koska se ei ole minulle tärkeää. Syön lihaa koska pidän lihasta. En usko että veganismi on todellinen ratkaisu minkäänlaisiin eläinoikeuskysymyksiin. Systeemi on rakennettu niin että kaikki tämänkaltaiset liikkeet on tuomittu epäonnistumaan. Jos oikeasti haluat lopettaa eläinten käytön, sinun täytyy ensin lopettaa suuryritykset, jotka pitävät systeemiä yllä. Tämän jälkeen olisi aloitettettava kaikki alusta ja luotava uusi systeemi. Näin ei todennäköisesti tule tapahtumaan minun elinaikanani.

Kolmas kysymys: Uskotko että uskonnolla on mitään sijaa punk/hardcore-scenessä?

Uskon, että uskonto on yksityisasia joka pitäisi pitää yksityisenä. Jos joku haluaa perustaa uskonnollisen punk-bändin, niin siitä vaan. Tämä on yhteisö, jonka ei pidä sulkea ulkopuolelleen ihmisiä heidän yksityisten uskomustensa takia. Niin kauan kuin arvostaa muita teoillaan ja sanoillaan on tervetullut hardcore-sceneen, ainakin minun mielestäni. Minä en henkilökohtaisesti tuomitse ketään joka on uskovainen ja toivon myös, ettei minua tuomita siksi että en itse ole uskossa.

[youtube url=6spcq2ZNzck]