Hero Dishonest 2013 (Kuva: Jussi Jänis)

Uniikin hardcoren metsästäjät – Hero Dishonest

Oli lämmin kesäilta Herramme Seitanin armosta vuonna 2002 ja Lappeenrannan 53 Summer Slamsit olivat täydessä vauhdissa. Lavalle asteli taas uusi joukkio punkkarin retkuja. Hero Dishonest ei ollut tuolloin allekirjoittaneelle tuttu muutoin kuin nimeltään, mutta heti ensimmäisestä runttauksesta lähtien tajusin valaistuneena, että nyt on biisit ja meininki kohdillaan! Tuon jälkeen Herot on tullut nähtyä lukemattomia kertoja livenä ja vaikka miehistö on vuosien varrella osittain vaihtunut ja vähentynytkin – hikoilu ja äkkiväärä tulitus on jatkunut katkeamatta jo 14 vuotta. Hetki sitten ilmestynyt kuudes pitkäsoitto Alle Lujaa iskee taas kuin miljoona Colttia ja on nelikon ensimmäinen kokonaan suomenkielinen levy. Basisti Lasse ja rumpali Jussi avaavat seuraavassa sanaisia arkkujaan.

Mikä sai tekemään kokonaan suomenkielisen levyn ja miltä uutukainen kuulostaa omaan korvaan? Mitä muut ovat tykänneet?

Lasse: Vellu kirjoitti biisejä alussa sekä suomeksi että englanniksi, ja todettiin ettemme halua tehdä sekakielistä levyä. Suomenkieliset biisit tuntuivat toimivan parhaiten, joten Vellu päätti keskittyä siihen. Omasta mielestäni ratkaisu oli oikea, uusi levy kuulostaa ton kielenvaihdoksenkin takia hyvältä omaan korvaan, biiseistä tuli suomeksi jotenkin suoraviivaisempia ja hyökkäävämpiä. Positiivista palautetta on tullut sekä arvioissa että henkilökohtaisesti.
Jussi: Bändillä on taas jotain uutta annettavaa kielenvaihdon sekä tuotannonkin kehittymisen puolesta. Saundi on kahteen edelliseen levyyn verrattuna raaempaa, mitä haettiinkin. Ollaan onnistuttu jotenkin vetämään koko konsepti entistä omaleimaisempaan suuntaan, ja Vellun laulusuoritukset ovat sellaista hetkeen heittäytymistä, että oksat pois ja hattu kouraan. Lopputuloksessa onnistuttiin paremmin kuin osattiin odottaa! Ei toista samanlaista bändiä löydy ainakaan tältä planeetalta.

Kahdella viimeisimmällä pitkäsoitolla ei enää kaahata pelkästään tuhatta ja sataa vaan vaikutteita löytyy monistakin musiikkityyleistä. Onko musiikillisessa mielessä tapahtunut jonkinlaista kasvua vai miten paljon ylipäätään mietitte minkä tyylisiä biisejä teette? Kuka muuten tekee biisit ja miten kauan levyntekoprosessi yleensä kestää?

L: Lähinnä levynteon loppuvaiheessa saattaa käydä vihdoin mielessä sekin, millainen kokonaisuus biiseistä syntyy. Siinä vaiheessa aikaisintaan tulee kelattua, että ”tähän sopis nyt semmoinen ja semmoinen biisi”, mutta 90% ajasta emme mieti asiaa lainkaan. Tulee semmoisia biisejä kuin tulee. Mikko ja Vellu tekevät biisien rungot, ja ne sovitetaan yhdessä. Vellu tuo yleensä biisinsä treeneihin melko vapaamuotoisina, Mikon ovat enemmän valmiiksi mietittyjä. Tekstit ovat Vellun, ja mulla on niissä loppuvaiheessa ollut tapana vähän myös jeesata. Levyjen välissä meillä on yleensä mennyt pari vuotta, mistä ekat puoli vuotta on yleensä tiiviimpää keikkailua, sitten vajaa vuosi biisien teossa, ja loput äänityksiin ja julkaisuhässäkkään.
J: Kuunnellaan aika monipuolisesti musiikkia laidasta toiseen, mutta kyllä ne samat vaikutteet siellä pääosin kummittelevat mitkä alkuaikoinakin. Uuden levyn biisien projektinimistä käy selväksi paljon: D.R.I., Uus Annihaltion Time, Ramones, Anarkometallica, Flintstones, Vitunnopee, Eeppinen, Sludge jne.

Teitte tänä keväänä taas pitkästä aikaa jenkkirundin – missä kävitte ja mitä tapahtui? Kertokaa kaikki! Onko lähitulevaisuudessa tulossa uusia ulkomaan rundeja?

L: Käytiin USA:n koillisosissa kymmenen päivän rundilla. Kiertue sujui hyvin, ja mitään erityistä kerrottavaa ei oikeastaan ole, heh! Mitään ei mennyt totaalisen absurdilla tavalla vituiksi, ja sellaisista tapauksistahan ne parhaat kiertuetarinat syntyvät. Nyt soitimme vain hyviä keikkoja pienehköissä mestoissa, homma oli hyvin järjestetty, ja aiomme mennä piakkoin takaisin. Venäjällä olemme tykänneet myös käydä, ja käymme siellä varmaankin lyhyellä rundilla vielä tänä vuonna.
J: Löydettiin USA:n reissun myötä luottokaksikko, joiden kanssa suunnitellaan jo seuraavaa Yhdysvaltainreissua syksyllä 2014. Julkaisijamme Matto Peterwalkee Recordsista, joka buukkas kiertueen ja oli messissä distroilemassa sekä mouhoilemassa, sekä kuskimme Biff, joka on maailman komein ja lepposin straight edge crusti. Oli kyllä sellaset ”bondaukset” ja ”bromancet” kehissä, että hirvittää mennä tarkempiin yksityiskohtiin, ettei vallitsevat ihmissuhteet ja yhteiskuntajärjestys horju. Brasseista ja Balkanin alueelta on tullut jatkuvaa painetta kiertuehom…miin!

Miltä Suomen nykyinen punkkimeininki vaikuttaa? Mikä saa jatkamaan bänditoimintaa vuosi toisensa jälkeen, mikä on parasta ja mikä vituttaa eniten? Mikä on homelandin suosikkimesta soittaa?

L: Suomessa on mun mielestä ihan rikas ja eläväinen punk-skene. Just soitettiin kuuden keikan levynjulkkarikiertue, ja keikkapaikat vaihtelivat baareista pikku klubeihin, punkkarien pyörittämän taidegallerian kautta diy-festareihin. Ensi viikolla soitamme Helsingin Kalasataman konttiaukiolla jonkun fillaritapahtuman yhteydessä. Eli keikkapaikkoja löytyy joka lähtöön, samoin hyviä bändejä ja yleisöä riittää. Tää bändi jatkuu niin kauan kuin meillä on hauskaa, ja itse en ole ainakaan päässyt kyllästymään. Parasta bändihommissa on levynteko, keikkailu ja treenailu eli kaikki, eniten vituttaa se etten ole enää kaksikymppinen, ja pitäis nukkuakin välillä. En osaa sanoa, missä Suomessa olis kivointa soittaa. Kaikki ne on aika jees.
J: Suomessa tämä touhu on hyvissä kantimissa: hyviä bändejä, porukkaa ja meininkiä, mutta toiminta ja keikat edelleen liian baarikeskeistä. Pitäisi löytyä enemmän vapaita tiloja, joita pyörittävät tarpeeksi innokkaat ja organisoidut tyypit. Suunta on parempaan päin, mistä esimerkkinä mm. Kalasataman ja Suvilahden touhut Helsingissä sekä Galleria Hoi Sie Lappeenrannassa. Eli lisää tällaista kiskuribaarien sijaan!
Tässä bändissähän soittaminen on meille kaikille elinehto. Kuvittele nyt kuinka kireitä ja vittumaisia jätkiä me oltais, jos ei päästäis purkamaan kaikkea tällaiseen sekoilumusiikkiin ja hallittuun kaaokseen! Nurkkakuntaisuus ja niissä kyräily vituttaa eniten punkissa, sekä mielikuvituksettomat ja tylsät bändit. Maailman suunta ja markkinatalouden olemassaolo punkin ulkopuolella.

Onko jäsenistöllä I Walk The Linen, The Heartburnsin ja Echo Is Your Loven lisäksi muita bändejä tai projekteja?

L: Itse soittelen kitaraa The Heartburnsissa ja Confusassa, sekä bassoa Melmac-nimisessä noiserock-bändissä. Kaikki nuo keikkailevat nykyään melko harvakseltaan, mutta studiossa olis tarkoitus käydä kaikilla. Ainakin Heartburnsin uusi seiskatuumainen äänitetään tässä kesäkuun aikana.
J: IWTL on tällä hetkellä määrittelemättömällä tauolla, jonka myötä liityin vanhojen kavereitteni No Shame -yhtyeeseen rumpaliksi. Eka keikka pitäis olla näillä näkymin heinäkuun loppupuolella, mutta ei siitä sen enempää. Soittelen keikkarumpalina myös Arkhamin Kirjastossa, minkä takia se bändi potkii livenä ku hirvi. Propsit myös livekokoonpanossa soittavalle Valavuon Villelle, joka on Suomen toiseksi kovin kitaristi!

Mitä Herskan Deen tulevaisuus tuo tullessaan?

L: Eiköhän tää tule ihan samalla tavalla jatkumaan. Me ollaan siitä mukavassa tilanteessa, että meillä on voimassaolevia kutsuja soittamaan melkein minne tahansa päin maailmaa, ja teemme juuri riittävästi rahaa, ettei tarvitse omasta taskusta reissata. Joten kun työ- ja perhekiireet laskee pois, on meillä aikaa käydä pikku kiertueilla pari kertaa vuodessa, keikkailla jonkin verran Suomessa, ja julkaista uusi levy parin vuoden välein. Tällä musiikilla en todellakaan usko että saavuttaisimme koskaan minkäänlaista kaupallista menestystä, ja emme pääse kiertämään niin paljon, että voisimme puskea itseämme enempää esiin maailmalla punkskenessä. Se vaatisi meinaan kiertämistä ainakin puolet vuodesta, ja siihen meillä ei ole mahdollisuutta, varsinkin kun ollaan suomalaisena bändinä maantieteellisesti melko eristyksissä muusta maailmasta.
J: Lisää reenejä, keikkoja, kiertueita, uusia biisejä, julkaisuja, kiertueita… tällä syklillä pusketaan kunnes loppuu annettava, eikä homma enää kiinnosta. Kiertueet ovat mitä mainioin tapa matkustaa ja tutustua paikallisiin oloihin ja ihmisiin. Poikkeavat jutut, kuten parin vuoden takainen akustinen Off The Record -sessio Ylen uima-altaalla ovat erittäin piristäviä, ja sellaista sekoilua toivois tekevän jatkossa enemmänkin.

Keksikää joku loistava kysymys ja vastatkaa siihen mitä mainioimmalla tavalla, kiitos!

L: ”Onko teillä vielä jotain lisättävää Lammaszinen lukijoille?” -”Eipä tässä.” Ja kiitos itsellesi!
J: ”Mistä uuden levyn nimi ’Alle lujaa’ tulee?” -”Simo Salmisen samannimisestä, ihan spaskasta kappaleesta, jossa on kuitenkin vähän yritystä.”

[youtube url=wBCn2K8j2YM]