Unearth (2003)

Unearth

Unearth on metallista hardcorea suoltava orkesteri lukuisista erinomaisista bändeistään ja aivan liian vaikeasti kirjoitettavasta nimestään tunnetusta Massachusetten alueelta, joka jokin aika sitten julkaisi ”Endless” nimeä kantavan EP:n Eulogy/Alveran Recordsilla. Sähköpostikysymyksiin vastaili vokalisti Trevor. Muita vaikuttajia bändissä ovat Ken Susi (kitara), Buz McGrath (myöskin), Mike Rudberg (rummut) ja John Slo Maggard (basso).

Kerro meille vähän Unearthin taustaa, ja mistä hommassa on oikein kyse?

Unearth on metalli/hardcore bändi, joka on kotoisin Bostonin alueelta. Olemme julkaisseet kaksi albumia Eulogy Recordingsilla, ”The Stings of Conscience” täyspitkän ja ”Endless” ep:n. Myös ensimmäinen demomme on tullut ulos ”Above the Fall of Man” nimellä Endless Fight Recordsilla. Olemme tehneet kuusi täyttä kiertuetta Yhdysvalloissa, Euroopan kiertueen ja soittaneet lukuisilla festivaaleilla. Kirjoitan lyriikkamme henkilökohtaisten, poliittisten ja uskonnollisten vakaumusteni pohjalta.

Olette useaan otteeseen todenneet, että halusitte ”kaivaa esiin” (unearth) uuden soundin metalli ja hardcore maailmaan. Minkälainen tämä saundi on, ja miten se on ”uusi” teidän mielestänne?

No, jos mennään takaisin aikaan jolloin julkaisimme ”The Stings of Conscience” täyspitkämme, se on ensimmäinen levy jossa yhdistyy Iron Maiden tyylinen metalli Hatebreed tyyppiseen hardcoreen. Se oli niin päivänselvä saundi meille, mutta nyt meidän täytyy edistyä sillä saralla, koska sen jälkeen on tullut paljon saman tyylisiä bändejä.

Omasta mielestäni se on erinomainen sekoitus puhdasta ja ilkeää metallia vihaisella hardcore laululla ajoittaisilla ruotsimetalli vaikutteilla vahvistettuna. Eli siis aika heviä. Pidättekö itseänne enemmän hardcore vai metallibändinä?

Olemme hyvä sekoitus molempia. Aina kun ajattelemme että olemme enemmän metallibändi, tajuamme kuinka suuri vaikutus hardcore scenellä ja liikkeellä on ollut persooniimme ja musiikkiimme.

Mitkä hardcore, tai metalli, bändit ovat sitten vaikuttaneet teihin eniten?

Hardcoren puolella Earth Crisis ja Strongarm olivat suunnattoman iso juttu minulle. Metallibändeistä Testament, Pantera, Iron Maiden ja Crowbar.

Teidän oli tarkoitus julkaista viimeisin ”Endless” EP aluksi splittinä belgialaisen Liarin kanssa, mutta se ei koskaan toteutunut. Luuletko että olisi ollut teille tärkeä saada splitti ulos, sanotaan nyt vaikka, saadaksenne nimeänne tunnetummaksi Euroopassa?

Olisi ollut siistiä julkaista EP splittinä, olemme todella harmissamme että Liar ja Alveran erosivat huonoissa väleissä. Endless menestyi kuitenkin hyvin, ja odotamme innolla että pääsisimme taas pian Eurooppaan kiertämään.

Olette myös kiertäneet Liarin kanssa, joten splitin peruuntuminen ei johdu bändien väleistä, vaan Liarin ja Alveranin erosta?!

Bändimme tulevat toimeen erinomaisesti ja haluaisimme mielellämme soittaa jälleen keikkoja heidän kanssaan.

Minkälaista palautetta EP on saanut? Itse en voi sanoa siitä muuta pahaa kuin että se on aivan liian lyhyt!

Ihmiset tuntuvat tykkäävän EP:stä paljon, joka on siistiä. Se on kyllä syvältä, että se on niin lyhyt. Jos olisimme tienneet että splitti ei tule toteutumaan, olisimme mieluummin julkaisseet täyspitkän.

EP:n äänimaailman on melkoisen ”massiivinen”. Työskentelitte tällä albumilla Killswitch Engagesta tutun Adam Adam Dutkiewiczin kanssa, miltä työskentely hänen kanssaan tuntui?

Meidän mielestämme hän on yksi parhaista, ellei paras tuottaja ja teknikko metallin ja hardcoren alalla. Teemme kaikkemme jotta voisimme nauhoittaa kaikki albumimme hänen kanssaan.

Kirjoitatte parhaillaan materiaalia uudelle täyspitkällenne, eikö? Miltä uusi materiaali vaikuttaa ja koska albumi on ilmestymässä?

Tähtäämme levyn julkaisun viimeistään maaliskuuhun 2004. Materiaali on tähän mennessä parasta mitä olemme ikinä kirjoittaneet. Biisien rakenne, aggressiivisuus ja kaiken kattava rankkuus on niin paljon parempaa kuin aikaisemmin. Odotan todella innolla että ihmiset pääsee kuulemaan sitä.

Soitatte hyvin aggressiivista musiikkia, mutta sanoituksianne on usein kuvattu ”positiivisiksi” ja ”mieltäylentäviksi”. Näetkö tässä mitään ristiriitaa?

Olen kyllä tehnyt positiivisia sanoituksia, mutta esimerkiksi suosituin biisimme Endlessillä kertoo taistelusta masennusta vastaan, jonka lähes jokainen ihminen kokee elämänsä eri vaiheissa. Kirjoitan lyriikkani asioista joita näen ja tunnen sillä hetkellä kun biisit tehdään. Jos minulla on positiivinen fiilis, eikä mitään sanottavaa politiikasta, ympäristöstä, uskonnosta tai muusta maailman menosta, silloin kirjoitan positiivisesti.

Kuten sanoit, kirjoitat myös jotain poliittisempia sanoituksia, mutta et kuitenkaan pitäisi Unearthia poliittisesti orientoituneena bändinä?

Emme ole poliittisesti suuntautunut bändi, mutta en myöskään epäröi kirjoittaa mitä mieltä olen ja mitkä asiat saattavat olla väärin. Seuraavalla levyllä on todellakin muutamia politiikan motivoimia biisejä.

Mitä olet mieltä nykyisestä trendistä, kun major lafkat pestaavat, tai ainakin yrittävät houkutella, leipiinsä ”underground” hardcore/punk bändejä, kuten esim. Thursday ja kiertuekumppaninne From Autumn To Ashes. Onko tässä suuntauksessa mitään hyvää, vai tuleeko hardcore ikinä edes olemaan valtavirrassa?

Hardcore ja alamaailman metalli ei tule ikinä olemaan valtavirtaa, mutta Much Musicin ja Headbangers Ballin ansiosta se saattaa saavuutta suosion, joka metallilla oli 80- ja 90-lukujen taitteessa. Ja totta puhuakseni en näe siinä mitään pahaa. Bändit raatavat perseet ruvella tien päällä ja studiossa. Olisi todella hienoa nähdä hyvien hardcorebändien tekevän tarpeeksi rahaa, jotta he voisivat jatkaa levyjen tekoa myös 25. ikävuoden jälkeen. Bändit hajoavat yleensä, koska alamaailmassa ei juuri liiku rahaa. Ainoa asia miksi jotkut bändit jaksaa niin kauan on hauskanpito ja kokemukset, joita saa tapaamalla ihmisiä, matkustamalla ja soittamalla uskomattomia keikkoja.

Olette kiertäneet paljon Yhdysvalloissa, ja myös Euroopassa. Mitä pidät kiertueista? Onko se unelmien täyttymys, vaiko enemmän ”velvollisuuksien” hoitamista? Pidätkö bändiä edelleen harrastuksena?

Jos voisin, olisin tien päällä 12 kuukautta vuodessa. Jotkut ihmiset pitävät sitä harrastuksena, ja kiertävät puolipäiväisesti, mutta onneksi suurin osa bändistämme haluaa olla kiertueella 24/7/365. Se on unelmien täyttymys. Bändin kanssa kiertäminen on paras työ maailmassa.

Olette matkoilla tavanneet myös useita bändejä. Mitkä niistä ovat parhaita kiertuekumppaneita?

En millään pysty nimeämään yhtä suosikkia. Bändit, joista on tullut kiertueilla myös erittäin hyviä ystäviä ovat muiden muassa Shadows Fall, Cephalic Carnage, Poison the Well, Sworn Enemy, Underoath, Shai Hulud, Zao, Killswitch Engage ja Every Time I Die.

Mitä tekisit jos et soittaisi bändissä?

Tekisin jotain musiikin parissa. Levy-yhtiötä, kirjoittaisin levyarvioita, jotain. Minun on pakko olla tekemisissä musiikin kanssa.

Levy-yhtiöistä puhuttaessa, sinullahan on myös oma yhtiösi Ironclad Recordings. Mikä on firman tarkoitus ja mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on sen suhteen?

Aloitin sen firman auttaakseni nuoria bändejä, joista itse pidän ja avittaa heitä saamaan vähän ääntään kuuluviin. Niin useat levy-yhtiöt, jopa riippumattomat, signaavat bändejä koska heillä on muodinmukainen soundi. En halua kuulla sellaista möykkää. Haluan auttaa bändejä jotka omasta mielestäni kuulostavat hyvältä, ja jotka ovat valmiita työskentelemään kovasti. Olen luonut lukuisia kontakteja viimeisten 12 vuoden aikana, miksen käyttäisi niitä myös muiden auttamiseen?

Miten olet nähnyt asioiden muuttuva sinä aikana kun olet ollut mukana toiminnassa?

Olen ollut nyt mukana hardcore ja metalli sceneessä melkein 12 vuotta, enkä edes tiedä mistä voisin aloittaa kertomaan sinulle. Suurin muutos on kuitenkin se, että ihmiset tuntuvat olevan paljon avoimempia erilaisille musiikkityyleille, oli se sitten metalli tai hardcorea, indie-rokkia tai punkkia, rappia tai poppia. Ketään ei voi oikein enää luokitella puhtaasti metallipääksi tai määrätietoiseksi hardcore kidiksi, vaan ihmiset ovat todella avanneet korvansa kaikenlaiselle musiikille mitä maailmasta löytyy.

Miten tulit alun perin lähteneeksi mukaan?

Pienestä pitäen olen haaveillut soittavani bändissä. Ensimmäinen bändini perustettiin kun olin 14 -vuotias. Kavereillani oli bändi, ja menin eräänä päivänä katsomaan heidän treenejään. Kun heidän laulajansa lähti kotiin nukkumaan, lauloin heidän säestyksellään Metallican biisin. Seuraavana päivänä he erottivat alkuperäisen laulajan, ja pyysivät minua mukaan. Siitä lähtien olen ollut mukana muutamissa bändeissä, ja olen sekaantunut yhä enemmän musiikki skeneen ihan yleisestikin.

Olette Massachusetten alueelta, jolta tuntuu tulevan koko joukko erinomaisia bändejä. Mistä luulet tämän johtuvan?

Selvä syy siihen miksi täältä tulee niin paljon hyviä bändejä löytyy siitä, että täällä on bändien välillä niin paljon kilpailua. Jos bändisi on keskinkertainen, yleisö ei anna sinulle huomiotaan. Nuorille bändeille se on todella turhauttavaa, mutta se saa heidät yrittämään kovemmin ja panostamaan parempien biisien kirjoittamiseen.

Voitko antaa jotain esimerkkejä paikallisista suosikeistasi ja nousevista kyvyistä?

Parhaat paikalliset bändit ovat The Red Chord ja Since The Flood. Molemmat näistä bändeistä rokkaavat todella kovaa. Meillä päin on myös hyvä nouseva indie rock bändi Allherkings, johon ihmisten tulisi tutustua.

Mitä suunnitelmia Unearthilla on tulevaisuudessa uuden cd:n lisäksi?

Teemme joukon keikkoja Hatebreedin kanssa elokuussa, käymme soittamassa Furnace Festeissä. Tarkoituksena olisi tehdä pieni kanadan kiertue ja ehkä isompi Yhdysvaltojen kiertua, mutta mitään tarkempaa tietoa siitä ei vielä ole.

Okei, kiitos haastattelusta. Jotain lisättävää?

Kiitos kiinnostuksesta bändiämme kohtaan.