Sokea Piste

Sokea Piste

Sokea Piste, tarvitseeko se nyt enää kauheasti esittelyjä? Omintakeisella tulkinnallaan punkista Sokea Piste on saanut paljon ystäviä, syystäkin. Haastattelu on julkaistu alunperin kesällä 2012 Ajatuksen Valo -zinen toisessa numerossa. Paljon on tämän julkaisemisen jälkeen tapahtunut, kuten esimerkiksi tullut toista levyä, mutta ainakin bändin kokoonpano on pysynyt samana. Nyt Karkia Mistika ja Face Your Gods ovat julkaisemassa jo alunperin vuonna 2011 ilmestynyttä ”Oire”-seiskatuumaista suomipainoksena (ja Ajatuksen Valo seitsemättä numeroaan, joten siinä on jo riittävästi syytä tämän haastattelun uusintakierrokselle). Aika moni juttu on vanhentunut, mutta eiköhän tästä joku jotain saa irti.

Kiinnostavampia uusia nimiä punk-skenessä on ehdottomasti viime kesänä kaksi ensimmäistä julkaisuaan julkituonut Sokea Piste. Suhtauduin alunperin tuohon kummajaiseen varauksella, mutta lopulta yhtyeen rujo ja jopa väkivaltainen musiikki voitti puolelleen levyjen kuuntelun ja monien nähtyjen keikkojen jälkeen. Samalla tuli koettua yhtye ehdottomasti haastattelun arvoiseksi. Haastattelua olisi ollut mahdollista – vaikkakin haastavaa – lähteä toteuttamaan myös bändin jäsenten kanssa ”face to face” -haastatteluna, mutta nynnyinä miehinä päädyttiin sähköpostiin. No, tässä tuon viestinvaihdon tulosta johon olivat osallisena kaikki bändin jäsenet.

Haluatteko avata vähän yhtyeen nimeä. Mitä ”Sokeassa Pisteessä” on taustalla?

Juhana: Nimi on järkyttävä, kertoo meidän henkilökohtaisesta sokeasta pisteestä, miten tällaisen nimen voi antaa omalle bändille. Ihminen on sokea omille heikkouksilleen eikä pysty niitä järkevästi käsittelemään yksin. Myöskin tämä neljän hengen kollaboraatio osoittaa ettei ryhmätyöskentely välttämättä ollenkaan paranna asiaa.
Heikki: Nimeen Sokea Piste päädyttiin noin puolentoista vuoden pähkäilyn jälkeen, mikä kertoo meidän saumattomasta yhteistyökyvystä, ja niin kuin edellä mainituista kommenteista voi aistia, sekään ei ollut kaikkien mieleen. Mielestäni se on ihan hyvä nimi, kuvastaa yhteisöjen ja yksilöiden sokeita pisteitä, asioita, jotka jäävät usein pimentoon.
Jukka: Nimike runnottiin maailmaan puoliväkisin, sillä eka keikka Vastavirralla oli lähestymässä ja jokin titteli oli saatava ennakkomainontaa varten. Pystyn tuon nimen kanssa elämään aivan hyvin, vaikka tuskin siitä mitään omaperäisyyspalkintoja jaellaan (ja tokko halutaankaan). Häveliäisyyssyistä en mainitse tässä yhteydessä esimerkkejä torpatuista ehdotuksista lukijoiden naureskeltaviksi. Konsensukseen pyrkimistä pidän sen ajoittaisesta vaivalloisuudesta huolimatta aina parempana vaihtoehtona kuin enemmistön saati sitten vähemmistön diktatuuria.

Mikä oli alkuunpaneva voima, jonka myötä Sokea Piste saatiin kasattua? Koska tämä tapahtui? Asetitteko mitään tavoitteita, että miltä bändin pitää kuulostaa ja mitä sen pitäisi tiettyjen aikaraamien sisällä saada aikaan?

Juhana: Heikki on vanha kaveri Ylistarosta, ja oli Kykloopeissakin tuuraamassa aikanaan. Puhuin hälle että tarttisi saada sellanen hitaampi jyystöbändi aikaseksi. Tähän aikaan Jukkakin oli ilman bändiä ja tiesin että siellä osataan lyödä lujaa. Mentiin oluselle johon Jukka kutsui Sepon ja paletti oli kasassa. En pysty muistamaan mitä olutta joimme, mutta uskoakseni se oli jotain Plevnan tuotoksia. Poltin jannuille cd-r:lle kokoelman australialaisia bändejä, joiden toivoin antavan osviittaa, millaisia biisejä oli tulossa. Siellä oli mm. Venom P. Stingeriä ja Lubricated Goatia. Muita mainittuja orkestereita oli ainakin Rudimentary Peni ja varmasti Amerikan ihmemaastakin joitain likaisia keskitempobändejä. Ekoissa treeneissä oli jo neljä biisiä suht valmiina, mutta ei meillä mitään aikaraamia saatikka tavoitteita ollut. Lähinnä pakottava tarve saada soittaa, koska Kykloopit oli telakalla.
Heikki: Joo, soittohalut oli kovat. Meluisaa punkrokkia maltillisella tempolla. Alku oli siinä mielessä vähän kankea, että melko tuottoisien ekojen treenien jälkeen (vappu 2009 tai 2010) oltiin varmaan melkein vuosi ilman soittokämppää, joten mitään aikaraameja ei edes pystytty asettelemaan. Tää meidän touhu on muutenkin välillä aika hidasta, kun asutaan vähän siellä sun täällä.
Seppo: En muista mitään aussiorkesteri cd-r:ää mutta sen muistan että minun tuopissani oli Severin IPA kun sanoin Jukalle ja Juhanalle ”tahdon”. Senkin muistan että Jesus Lizardin keikalla on sovittu että kai sen toisenkin reenirupeaman voisi pitää.
Jukka: Tuohon aikaan MJ oli kuopattu ja soittohaluja oli. Mulla oli siinä välissä vanhaa Italia-hardcorea soittava coveriprojekti sekä pumppu, joka toimii näinä päivinä nimellä Katekismus. Edellinen loppui luonnollisen poistuman kautta taiteilija Kaukon muutettua ulkomaille ja jälkimmäisestä lähdin ilman suurta dramatiikkaa. Juhanan kanssa oltiin kämppäkavereita muutaman vuoden ajan ja Seppo oli Aorta-yhteyksistä tuttu. Juhanan kanssa oli puhetta hitaamman ja painostavamman tavaran tuuttaamisesta ja ajatus tuntui mielenkiintoiselta ja siitä se sitten lähti. Heikki ei ollut mulle vanhastaan tuttu, mutta hyväksi mieheksihän sekin osoittautui. Soittokämpän menettäminen ja uuden etsiminen kyllä hidasti alkutaivalta koko lailla.

Kaikilla jäsenillä taitaa Heikkiä lukuunottamatta olla muitakin bändejä ja projekteja? Mitenkä Sokea Piste suhteutuu niihin?

Juhana: No sillä tavalla että Sokea Piste on bändi ja ne muut omani on sellaisia projekteja jotka toimii silloin tällöin. Jos Sokea Piste olisi kykenevä tuottamaan laajempaa skaalaa musiikin saralla, ja jos olisi aikaa viettää treeniksellä tuhottomasti aikaa, niin ehkä muita prokkiksia ei tarvittaisi. Nyt kuitenkin tilanne on tämä ja hyvä niin. En kuitenkaan koe luontevana olla monessa bändissä mukana, koska siihen panostaa suhteellisen paljon aikaa ja vaivaa, eikä keskittymiskykyni riitä kuin yhteen kerrallaan.
Heikki: Niin, soitanhan minä Kuollut Muistossa ja soolona kanssa. Luulen taas, että toiset bändit ja projektit on hyvä asia, juuri siksi, ettei kaikkien tarvitse tunkea jokaista musiikillista visiotaan saman nimen alle. Treeniksellä olisi kyllä mukava viettää enemmän aikaa, mutta siinä suurimpana esteenä taitaa olla asumisjärjestelyt, ei niinkään toiset projektit.
Seppo: Jotkut perustaa perheitä, toiset liittyy orkestereihin.
Jukka: Joskus on aika kortilla, mutta toistaiseksi aikataulujen kanssa on pystytty jotenkin luovimaan. Kaikki bändit eivät kuitenkaan ole aktiivisimmillaan aina samaan aikaan. Mulla on siis SP:n lisäksi Rajat ja Vapaa Maa. Monenlainen punkki kiinnostaa eikä yhden bändin puitteissa oikein saa tehtyä ihan kaikkea mitä haluaisi ilman sillisalaatti-efektiä. Soittotatsikin pysyy paremmin yllä, kun pääsee säännöllisesti aikain jonkin pumpun kansssa kolistelemaan. Sokea Pistehän toimii kesäisin harvakseltaan Juhanan työhommien takia. Lisäksi olen säälittävä yksilö, jolla on soitteluiden lisäksi hyvin vähän elämää. Toki Pistekin saisi mahdollisesti enemmän aikaiseksi, mikäli treenikämpillä vietettäisiin enemmän aikaa, mutta kun puolet bändistä asuu Tampereella ja toinen puoli Porissa niin se asettaa rajoituksia joiden kanssa on vain pyrittävä elämään. Asioita ei ainakaan nopeuta se, että puolet jäsenistöstä on kahlittuna säännöllisiin päivätöihin.

sp2Sokean Pisteen lyriikat ovat melkoisia pahan mielen purkautumia. Mikä tarkalleen ottaen laittaa kirjoittamaan tuollaista tekstiä?

Heikki: Niissä koittaa kuvata yhteiskunnan ja yksilön kipupisteitä, jotka myös usein nivoutuu erottamattomasti yhteen. En usko, että tekstin voimin on edes mahdollista kuvata kuinka sairas maailma tämä on, tai minkälaisia tiloja ihminen ahdistuspäissään käy läpi. Musiikin ja tekstin avulla pystyy suoltamaan vain jonkinlaisia välähdyksiä näistä aiheista. Ja onhan maailmassa toki kauniita ja hyviäkin asioita, jotenkin tuo meidän ilmaisu vaan menee luontevimmin tuonne pessimismin puolelle.

Miten taas Sokean Pisteen musiikki muodostuu? Vääntävätkö jätkät treenikämpällä naamat irvessä viikkotolkulla samoja juttuja vai onko sävellystyö ollut kivutonta?

Seppo: Sävellystyö on tehty säveltäjän päässä ennen treenikämppää, joten riippunee siitä päästä että onko kipua. Sovittamista sen sijaan en voi suositella rentoutusterapiaksi kenellekään vaikka ilman ovien paiskomista on tähän asti selvitty.
Heikki: Riippuu vähän piisistä, jotkut muodostuu vaivattomammin, toiset eivät taas valmistu tekemälläkään.
Jukka: Kielisoittajat ovat tähän saakka tuoneet kämpille ideoita, riffejä ja raakileita ja siitä aletaan sitten yhteisvoimin työstämään. Hyvin harvoin lopputulos on täysin yksi yhteen alkuperäisaatoksen kanssa. Mutta tosiaankin, jotkut ovat helpompia tapauksia ja toiset eivät vain ota muotoutuakseen toivotulla tavalla. Kaikissa on kuitenkin kovasti tahkoamista ennen kuin lopputulos alkaa olla halutun kuuloinen.

Onko täysin poissuljettua, että Sokealta Pisteeltä tulisi joskus joku iloinen biisi? Se ei ihan taitaisi sopia tämän bändin pirtaan?

Seppo: Oli mulla yksi riffin pätkä jota epäilin liian hilpeäksi. Epäilys osoittautui oikeaksi kun soitin pätkän Jukalle treeniksellä kitaristien ollessa jossain. Sitä riffiä ei ole sen koommin soitettu.
Heikki: Hilpeää kesähittiä pukkaa, virittäkää radionne oikeille taajuuksille!
Jukka: Ei se kai täysin poissuljettu vaihtoehto ole, mutta toistaiseksi uiskennellaan synkemmissä vesissä. Se onnistuu meiltä luontevammin tällä porukalla kuin elämänmyönteisten pophelmien synnyttäminen.

”Oire”-seiskan julkaisi ämerikkalainen Peterwalkee Records. Levystähän on tulossa uusi Suomi-painoskin, mutta miten matsku alunperin päätyi Peterwalkeen julkaistavaksi?

Juhana: Matto the Guy järkkäsi Kykloopeille Buffaloon keikan, ja soitettiin muutamallakin keikalla siellä yhdessä hänen bändinsä kanssa. Lähetin hälle linkkiä sitten kun saatiin Sokean Pisteen nauha valmiiksi. Hän innostui heti ja ilmoitti haluavansa julkaista seiskatuumaisen. Meillä ei ollut ketään halukasta tahoa siinä vaiheessa, joten se oli ihan hienoa että joku kiinnostui. Hyvä kuitenkin että levystä tulee myös suomipainos kun levyjen lähetteleminen mantereelta toiselle on niin kallista ettei siitä painoksesta montaa kymmentä tänne ole eksynyt.

”Ajatus karkaa” -levystä on tehty toinenkin prässinki. Suomalaisen Karkia Mistikan lisäksi sitä olivat julkaisemassa puolalainen Trujaca Fala ja japanilainen Mouse. Koska muutoksia ei ole kansitaiteen värinvaihdoksen lisäksi, niin arvaan sen olevan suunnattu pääasiassa ulkomaiden markkinoille? Minne sitä on pääosin mennyt? Jäikö tuo ensipainos vain suomalaisten herkuksi?

Juhana: Tähän varmasti osaa julkaisijat vastata tarkemmin… uskoisin että levyä on vaihdettu jonkin verran Eurooppaan, ja pääsääntöisesti ensimmäinen painos on kuitenkin myyty Suomeen.
Jukka: Juu, mogulit ovat kertoneet että kyllä noita on vaihdeltu ulkomaille. Ensimmäinen painos alkaa olla julkaisijoilta loppu, toivottavasti tuo kakkospainoskin liikkuu ajan oloon.

Oletteko itse täysin tyytyväisiä noihin kahteen kiekkoon? Ahdistaako niiden kuuntelu jälkeenpäin, malliin ”tuon jutun olisi voinut tehdä noin ja tuon taas noin…”?

Seppo: Eipä siellä suuresti mikään jäänyt harmittamaan vaan eipä noita levyjä ole tullut kuunneltuakaan.
Heikki: Kyllä noi mulle kelpaa.
Jukka: Täysin tyytyväinen en ole ollut yhteenkään äänitteeseen, jolla olen ollut mukana. Kyllä noiden kanssa kuitenkin pystyy kaikkine puutteineen elämään. Omia tuotoksia ei yllensä tule paljoa kuunneltua miksaus/masterointivaiheen jälkeen, sillä yleensä silmille pomppivat enimmäkseen ne omat soittomokat ja nauhoituksen heikot puolet. Aika tosin parantaa haavoja tässäkin suhteessa. Toisaalta, jos on tehnyt ns. täydellisen levyn niin sittenhän ei enää ole parantamisen varaa eli koko bändin idealta putoaisi pohja pois, heh. Aina voi ja pitää pyrkiä parempaan.

sp3Sokean Pisteen saavuttaman suosion salaisuus? Onkohan pelkästään soittajien taustoilla (litania bändejä) jotain tekemistä asian kanssa vai onkohan Sokean Pisteen musiikki vain niin ainutlaatuista, että jo se pelkästään vaikuttaa asiaan?

Juhana: No ei kai tässä sen suurempaa suosiota olla saavutettu tai tavoiteltu? Lähinnä asioita tapahtuu kun niitä tekee, sitten musiikinkuuntelijat tekee omat päätöksensä joko tykkää tahi sitten ei. Tottakai soittajien taustoilla, tai siis sillä että on pitkälti yli toistakymmentä vuotta häärinyt enempi tahi vähempi bändeissä ja keikkajärkkäilyissä, edesauttaa sen verta että tuntee jonkun verran porukkaa.
Heikki: Suosio…? Kiitos vaan niille, joka ovat keikoille kyselleet ja keikoilla käyneet, kanssamme soittaneet ja levymme julkaisseet.
Jukka: Suurta suosiota saati sitten massahysteriaa en kyllä ole minäkään havainnut. Alussa vastaanotto oli lähinnä hämmentynyttä ja varautunutta, kun meteli poikkesi kuitenkin melko tavalla aiempien yhtyeiden tuotoksista. Ainutlaatuisena en meidän musiikkia missään tapauksessa pidä – pitkälti kaikki on jo tehty ja nyt vain laitetaan sointuja ja sanoja osittain eri järjestykseen… Meilläkin on luonnollisesti omat vaikuttimemme, joita musiikista puskee esille. Nuo vaikuttimet koitetaan kuitenkin suodatella oman filtterin läpi eikä pelkästään kopioida orjallisesti sitä mistä itse pidetään. Tuo kopiomeininki hieman oudoksuttaa ja vieraannuttaa tämän päivän punkkimeiningeissä.

”Suosio”… parempaa termiä en nyt tähän hätään keksinyt kuvaamaan Sokean Pisteen herättämää kuhinaa tietyissä piireissä! Mutta kiertelitte tuossa maita ja mantuja Itä-Euroopassa. Millainen reissu oli? Miten Sokea Piste tuntuu ulkomaaneläviin nappaavan, suomalaiset kun taisitte hurmata jo ensimmäisen keväänne aikana?

Juhana: Soitimme pääsiäisenä ekat keikat ulkomailla. Viisi keikkaa Itävallassa, Slovakiassa ja Tsekeissä. Keikat soitimme pääasiassa Innoxia Corpora -nimisen pumpun kanssa ja homma meni todella hienosti ja sujuvasti. Yleisöä oli tarpeeksi ja tuntui tykkäävän enemmän kuin haukkuvan. Oli myös huikeeta soittaa Telefonin kanssa, siinä vasta hieno bändi.
Heikki: Varsinkin noi Tsekin ja Slovakian keikat oli hyviä, siitä iso kiitos kuuluu paikallisille bändeille, jotka houkuttelivat keikoille porukkaakin.
Seppo: No ei se ainut Slovakian keikka ainakaan minulle mitään juhlaa ollut. Basso ei pysy vireessä ja joku paikallinen mouho hyppii nenille. Tsekki sen sijaan oli yhtä juhlasumua. Telefon, tää oli kyllä hienointa hetkeen.
Jukka: Hienoa oli. Järjestelyt toimivat ja ihmiset olivat mukavia ja ystävällisiä. Innoxian ja Telefonin tyypit ovat tuttuja jo ensimmäisestä MJ/Wasted-kiertueesta lähtien. Molemmat orkesterit ovat pitkän linjan veteraaneja ja kotikonnuillaan erittäin pidettyjä ja arvostettuja, joten meidän kannalta oli mahtavaa päästä soittamaan heidän kanssaan, sillä meitähän ei tuolla päin kovin moni vielä tuntenut.

Nyt kun olen tarpeeksi läpättänyt suosiosta, niin koetteko sellaista edes olleen? Mitenkä muuten suhtaudutte yhtyeen saamaan vastaanottoon?

Juhana: On ihan hienoa että keikkoja on riittänyt ja saatu soittaa monen hienon bändin kanssa. Lisäksi levyä on myyty sen verta että toisenkin kehtaa laittaa ulos. Sen kummemmin ei suosioasioita tule mietittyä, vaan lähinnä yrittää tehdä asiansa niin kuin hyväksi/oikeaksi näkee. Jos ottaa huomioon, että meidän levyä painettiin 500 kpl, niin ei mielestäni voi puhua suosiosta, mutta ihan suotuisa vastaanotto tällä levyllä kuitenkin on ollut.
Heikki: Niin, toivottavasti keikkoja riittää jatkossakin.
Seppo: No suosio on sitä luokkaa että joka keikan jälkeen (pois lukien Raahe jossa kylläkin yleisön edustaja pyysi anteeksi) on joku tullut kehaisemaan tai näyttänyt peukkua tms. Että ihan järjetön suksee.
Jukka: Eipä tuota suosiota tai sen puutetta tule paljoakaan ajateltua. Tärkeämpää on tehdä sellaista tavaraa, josta itse pitää. Tähän saakka on löytynyt ihmisiä, jotka haluavat julkaista levyjä tai ottaa keikoille ja se riittää mulle hyvin. Jotkut tykkäävät, jotkut eivät ja se on ok.

sp4Tuleva?

Juhana: Kesäkuussa studioon ja syksylle on pari keikkaa sovittuna.
Jukka: Tulevasta levystä koitetaan nikkaroida säädyllinen kokonaisuus, pari keikkaa kesällä, lisää syksyllä ja toivon mukaan saadaan jossain vaiheessa hommat sellaiselle tolalle, että päästään vielä ulkomaillekin.

Uutta levyä? Uskallatteko kertoa siitä jotain vielä tässä vaiheessa? Millainen siitä on tulossa? Missä se äänitetään? Kuka äänittää ja keittää kahvit?

Seppo: Studio on varattu kesäkuulle Hämeenlinnasta ja äänittäjäksi löydetty Ilpo Heikkinen mutta vielä ehtii perua. Kymmenen kappaletta on demotettu mutta katsotaan nyt mitkä niistä tulee levylle. Nyt tuntuu siltä että voisivat tulla kaikkikin mutta joskus toimiva kokonaisuus edellyttää karsintaa.
Heikki: Aika näyttää. Monenlaisia piisejä, joten kokonaisuuden hahmottaminen on vielä vähän työn alla.
Jukka: Kiire tässä taitaa ainakin tulla treenaamisen suhteen. Eletään toukokuun puolta väliä ja yhdessä ei olla soitettu sitten pääsiäisen Tsekkireissun – aikataulupoliittisia ja fyysisiä esteitä. Tuo Ilpo on aiemmin nauhoitellut ja tuottanut mm. Hebosagilia ja Throatia ja tulevia sessioita odottelen suurella mielenkiinnolla. Puhutaan 12″ -vinyylistä, mutta julkaisijasta ei ole vielä tarkkaa tietoa vaikka muutama taho onkin osoittanut varovaista kiinnostusta. Ihanteellinen tilanne olisi tietty jos onnistuttaisiin saamaan taas useampi julkaisija useammalle mantereelle.

Onko vielä jotain, jota haluaisitte tuoda esille? Terveisenne tämän takansytykkeen lukijakunnalle? (Eli nyt saa säveltää jotain kliseistä)

Heikki: Katellaan, jos ei sokeiksi tulla!
Jukka: Eiköhän sitä jo ollut tässäkin. Jos joku haluaa kysyä jotain tai keskustella jostain niin meitä voi kyllä lähestyä. Kiitos Jouni ja pitkää ikää lehdelle. Ilahduttavaa, että näinä internetin valta-aikoina vielä jaksetaan panostaa vanhoihin kunnon paperizineihin.

sokeapiste.bandcamp.com