Six-Reasons-To-Kill

Six Reasons To Kill

Six Reasons To Kill sai alkunsa saksalaisessa Koblenzin kaupungissa vuoden 1999 alussa. Jo vuotta myöhemmin se julkaisi debyyttinsä ”Kiss The Demon” Alveran Recordsilla. Rajun muutosleikkauksen jälkeen bändi julkaisi toisen täyspitkänsä ”Reborn” viime heinäkuussa Bastardized Recordsilla. Rumpali Florian kertoo mitä bändille on tapahtunut pari vuotta sitten Deadlockin kanssa julkaistun kimppalevyn jälkeen.

Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun julkaisitte debyyttinne Alveranilla ja splitin Deadlockin kanssa vuonna 2003. Ette kuitenkaan hajonneet, vaikka uuden albumin nimi siihen suuntaan saattaisikin vihjata. Voitko kertoa mitä on tapahtunut?

Albumin titteli kuvastaa bändimme historiaa. Edellisen julkaisun jälkeen kolme jäsentä jättivät bändin liittyäkseen osa Calibaniin ja osa Deadsoiliin. Kun Marco jätti bändin viime vuoden lokakuussa lähteäkseen kiertueelle Calibanin kanssa, muutamaan päivään kukaan ei tiennyt miten edetä vain kahdella alkuperäisellä jäsenellä. Meidän piti päättää, oliko järkeä jatkaa jäljellä olevalla miehityksellä. Lähtiessään Marco kuitenkin suositteli meille kitaristiksi ystäväänsä Locia, joka onkin bändin vakiojäsen nykyään. Joten nykyään Six Reasons To Kill on uudelleensyntynyt, ”reborn”. Meillä on erilainen koostumus nykyään, mutta olemme vahvempia kuin koskaan, sen lupaan. Haluan vielä selventää, että meillä ja muihin bändeihin lähteneiden entisten jäsenten välillä ei ole lainkaan pahaa verta.

Uudelle albumilla on tosiaan kuultavissa paljon uutta, mutta mitä yhtäläisyyksiä löydät vanhempaan materiaaliin?

Nimi Six Reasons To Kill on edelleen takuumerkki tinkimättömästä musiikista. Monien uusien vaikutteiden lisäksi voit edelleen kuulla Bolt Throwermaiset höyryveturi-kohdat musiikissamme.

Nyt kun albumi on ollut pihalla jo jonkin aikaa, mitä mieltä olet siitä? Onko siinä mitään, mitä haluaisitte tehdä toisin?

Hmm, eipä juuri. Olemme täysin tyytyväisiä Reborniin. Ok, onhan levyllä laaja valikoima erilaisia tyylejä, ja jotkut kriitikot sanovat ettei levyn loppupuolelta löytyvä vanhempi materiaali ole niin tasokasta kuin alkupuolen biisit, mutta emme välitä siitä. Kirjoitamme jo uutta materiaalia seuraavalle levylle, ja katsomme ainoastaan eteenpäin, emme taaksepäin.

Miten päädyitte Bastardized Recordsille? Aiotteko työskennellä heidän kanssaan myös tulevaisuudessa?

Kyllä, jos asiat eivät täysin totaalisesti karkaa käsistä, ei ole syytä miksi emme jatkaisi heidän kanssaan. Tähän asti he ovat tehneet mahtavaa työtä, ja lafka kasvaa päivä päivältä. He antoivat meille mahdollisuuden päästä kiertueelle ja järjestivät lisenssit muihin maanosiin. Kaikki nämä ovat meille uusia mahdollisuuksia, ja se on meille hieno asia. Kaiken lisäksi olemme tunteet Bastardizedin tyypit pitkän aikaa. Se on eräänlainen perhe meille, koska Marco työskentelee siellä ja lähes kaikki SRTK:n jäsenet ovat aikaisempien bändiensä kanssa julkaisseet siellä materiaalia. Joten en näe mitään syytä miksemme julkaisi myös seuraavaa albumia siellä.

Reborn julkaistaan Yhdysvalloissa kuin myös Japanissa, kuten ensimmäisennekin. Onko mitään odotuksia näiltä markkinoilta?

En tiedä yhtään, paljon ”Kiss The Demon” on myynyt Japanissa. Toivon vain, että nämä lisenssit takaisivat paremman jakelun niissä maissa. Olisi mahtavaa, jos pääsisimme myös soittamaan muutamia keikkoja sinne, se olisi unelmien täyttymys. Mutta se on jo asia erikseen, sen näkee sitten myöhemmin.

Levyllä on myös videopätkä Retribution-biisistä. Voisitko kertoa lyhyesti videosta?

Szandor Kubassa ohjasi videon, joka laitettiin levylle erikoisherkuksi faneillemme, koska halusimme antaa myös visuaalisen vaikutelman bändistä. Se on pienen budjetin hauskuutus video, ei mitään ihmeellisempää.

Saksan metalcore scene on kasvanut varsin isoksi parin viimevuoden aikana Calibanin ja Heaven Shall Burnin kaltaisten bändien ansiosta. Luuletko että tästä on teille jotain hyötyä tai haittaa jossain mielessä?

Saksalaisesta metalcoresta on tullut tavaramerkki. Ilman muuta siitä on ollut meille hyötyä ja se on avannut meille joitakin ovia. Mutta toisaalta pitää ymmärtää että vuonna 2005 julkaistu metalcore-levy on vain yksi sadan muun joukossa, joten ihmiset kyllästyvät nopeasti ja alkavat nähdä ainoastaan yhtäläisyyksiä eikä lainkaan eroavaisuuksia.

Levyllä on paitsi henkilökohtaisia sanoituksia, myös sosio/poliittisia tekstejä, kuten Symbols of Ignorance ja Against All Enemies. Mitkä ovat teille tärkeimpiä aiheita, niin bändinä kuin yksilöinäkin?

Tärkeintä on pysyä avoimena ja pitää omat mielipiteet ympäröivistä asioista. Älä anna median manipuloida sinua. Älä usko kaikkea mitä sinulle elämäsi aikana kerrotaan. Etsi oma paikkasi ja näkökulmasi. Ja muutettuna metalli- ja hardcore-sceneen haluamme sanoa, ettei näiden välillä ole eroa, ainoastaan turhanpäiväistä tietämättömyyttä. Loppujen lopuksi kyse on samasta asiasta, kovasta ja aggressiivisesta musiikista.

Metalcorella on eittämättä vahva sidos hardcore-sceneen, mutta nykyään useat bändit kutsuvat itseään metalcoreksi myydäkseen enemmän levyjä. Millaisena näet ”metalcore”-scenen tilanteen tällä hetkellä? Haluaisitko itseänne edes kutsuttavan metalcoreksi vai joksikin muuksi?

Olemme metallia soittavia hardcore-kidejä. Näen, että metalcore on nyt erittäin suosittua, mutta näen myös paljon turhanpäiväisiä juttuja, kuten bändien liimaavaan levyihinsä erilaisia tarroja myynnin kasvattamiseksi. Tiedän kuitenkin, ettei huuma kestä kauaa, ja sen jälkeen nähdään mitä jää jäljelle.

Nyt kun olette saaneet pysyvän kokoonpanon, mihin suuntaan luulet musiikkinne kehittyvän jatkossa?

Saapa nähdä. Tällä hetkellä voin sanoa, että uusi materiaali on Rebornin melodisemman tyylin suunnalla, mutta saatamme kokeilla myös ihan jotain uutta.

Siinäpä se, kiitos ajastanne. Toivottavasti nähdään vielä Suomessa joku päivä!

Se olisikin hienoa, haha. Kiitos paljon mielenkiinnostanne Six Reasons To Killiä kohtaan.