Remissions

Joo elikkäs teillä on nyt seitsemän biisin kaksitoistatuumainen ”Survivalist” pihalla. Se on äänitetty jo yli vuosi sitten, joten mitkä ovat fiilikset levyä kohtaan juuri nyt? Miltä tuntuu, kun se on vihdoin ihmisten saatavilla?

Rauli: Onhan se hianoo aina kun saa jonkun oman tuotoksensa käsiin pitkän vääntämisen jälkeen. Itse olen ainakin tyytyväinen lopputulokseen. Täähän tuli itse asiassa Remissions-mittapuulla tosi nopeeta ulos. Kiitos kaikille, jotka on ollu osallisena tän levyn tekoon.

V-A: Useinhan se näin harrastustasolla puuhaillessa se muustakin kuin omasta tahdosta kiinni, että millainen levystä lopulta tulee ja koska se tulee julkaistuksi. Kaiken huomioon ottaen, yllättävän vähän mikään tässä vituttaa. Tuohan toi levyn julkaiseminen aina bändille mukanaan tiettyjä keikkailuvelvollisuuksia ja muuta säpinää, mikä ei itseäni haittaa. Mähän asun Jyväskylässä, joten lähden mielelläni vaikka istumaan autoon näiden tyyppien kanssa vaihtelun vuoksi. Keikat on siihen päälle pelkkää bonusta.

Pari vuotta sitten ilmestyneen kymppituumaisen ja ”Survivalistin” välissä vaihtui kokoonpano, kun kuusikielisen varresta poistui Jukka ja Ville tuli tilalle. Mitäs kaikkea tuohon liittyi? Biisintekoonhan tuo juttu ei ole vielä ”Survivalistilla” vaikuttanut, mutta tuntuuko mitenkään hassulta saatella maailmaan levy, jonka tekoaikaan kokoonpano oli eri?

Rauli: Joo Jukka tosiaan muutti takasin kotiseudulleen Pohjois-Karjalaan, eipä siinä sen kummempia. Jonkun aikaa pähkäiltiin kuinka hommaa jatketaan ja tultiin yhteistuumin siihen tulokseen, että on bändin kannalta parempi etsiä uusi kitaristi kuin jatkaa samalla kokoonpanolla. Villeltä kysyttiin sitten kiinnostusta ja eipä siinä kauaa menny kun oltiin jo treeniksellä höyläämässä. Eipä tuo mitenkään hassulta tunnu, varsinkin kun Ville on 100 % meiningissä mukana.

Ville: Olin itse asiassa juuri samalla viikolla miettinyt että olisi hienoa soittaa kitaraa jossain erityylisessä bändissä kun mitä Delta Force 2 on, joten oli aika hyvä sattuma että kysely Remissionssiin liittymisestä tuli juuri silloin! Tuttujen tyyppien kanssa oli mukava lähteä soittamaan vaikka oma osaaminen vähän epäilyttikin kun en kuitenkaan mikään hirveä virtuoosi ole. Mutta on ihan hauskaa haastaa itseään parempiin suorituksiin ja varsinkin kun Remareilla treenataan ehdottomasti enemmän kun millään muilla bändeilläni koskaan (abaut kerran viikossa) niin mukavasti siinä onneksi on kehittynyt ja saanut hommasta hyvin kiinni! Valmiiden biisien opettelu on meikälle ehkä vähän hankalaa, mutta onneksi nuo vanhat biisit on saatu ihan suhteellisen hyvin sujumaan ja nyt pääasiassa louhitaankin jo uusia biisejä, mihin voi sitten itsekin heitellä ideoita!

V-A: Eipä toi levystä eriävä kokoonpano erityisesti häiritse, kun ei tässä mun nähdäkseni bändin tulevaisuuden kannalta ollut hirveästi vaihtoehtoja. Näyttäis siltä, että sopiva tyyppi ollaan saatu mukaan Jukan tilalle.

Tuo levy poikkeaa hieman sitä edeltäneistä levyistä, kun mietitään pelkästään biisejä. ”Survivalisthan” on levynä melko kompakti, noin parikytäminuuttinen. Nelibiisinen kymppituumainen oli vain vähän lyhyempi levytys. Pyritte ilmeisesti hakemaan pesäeroa seiskaan ja kymppiin, vai laitetaanko nyt kaikki luonnollisen kehityksen piikkiin?

Rauli: Kait sitä voi sanoo luonnolliseksi kehitykseksi. Eipä me ikinä olla kauheen tarkasti mietitty minkälaista matskua millekin levylle tulee. Tehtiin vaan nippu biisejä, käytiin nauhottaan ne ja nyt tuli tämmöinen levy, edelliset oli mitä oli ja täts it.

V-A: Osa biiseistä, ainakin Losing It ja Cluster Fuck, on jo ekan seiskan ajoilta. Seiskalla on melko nopeita biisejä ja kymppituumaisella taas enemmän keskitempoisia biisejä. Itselläni taisi olla ajatus siitä, että tälle levylle voisi valikoida taas enemmän nopeampia kappaleita siksi, että levyillä olis vähän erilainen tunnelma. Toisaalta kyse oli pitkälti siitä, että millasta matskua sattui olemaan nauhoittamatta, joten tän tavoitteen onnistuminen oli kyllä osittain ihan säkästä kiinni.

Mitä sanoituksellisia teemoja olette pyrkineet levylle tuomaan? Onko sillä saralla pyritty hakemaan myös uusia juttuja mukaan? ”Survivalist” on muuten myös Remissionsin ensimmäinen levytys, jolla on nimi.

V-A: Levyn sanoituksien takana ei ole mitään tietoisia pyrkimyksiä, ne on kirjoitettu aika pitkällä aikavälillä ja yksittäiset biisit ovat syntyneet ihan niistä ajatuksista, jotka ovat päällimmäisenä olleet mielessä milloinkin. Pidän kuitenkin isoista, kokonaisvaltaisista teemoista ja kun mietin levylle kansi-ideaa, mieleeni tuli, että kokoava näkökulma voisi olla tällainen yhteiskunnallisia olosuhteita vieraantuneena katselevan yksilön katse. Kansiin tuli tollainen iso perspektiivi, levyn nimi taas pyörii enemmän yksilötasolla.

”Survivalist” on tosiaan kaksitoistatuumainen. Oliko teillä muuten mitään muita suunnitelmia ”Survivalistin” julkaisuformaattia koskien?

Rauli: Ensin oli tarkoitus tehdä tästä toinen 10”, mutta päädyttiin loppuen lopuksi 12”:seen. Siinä oli kaikkee budjettiin ja levyn pituuteen liittyviä asioita minkä johdosta päädyttiin isoon rieskaan.

Ville: Kymppituumainen on ehkä jossain määrin ”välinputoaja”-formaatti. Kun julkaisimme Vapaalla Maalla oman kymppimme, niin useampikin distro valitteli kymppien käyvän huonosti kaupaksi ja jos julkaisu olisi kaksi tuumaa isompi niin voisi huoletta ottaa isomman määrän myyntiin. Outoa. Mutta onhan se periaatteessa totta että esimerkiksi distroboxeihin kymppituumaiset vähän hukkuvat isompien levyjen sekaan ja muita tekosyitä. Ja toisaalta jos 12” tekeminen on samanhintaista tai jopa vähän halvempaa kun kympin niin miksei sitten julkaisisi sellaista kun äänenlaatu on kuitenkin parempi väljemmässä prässissä?

[youtube url=W7B3hvWKaB0]

Levyn julkaisemisesta puheen ollen, tämän äänitteen pistitte itse pihalle, siinä missä edellisten julkaisujen kanssa oli pienlafkoja avustamassa. Miten tähän ratkaisuun tällä kertaa päädyttiin?

Rauli: No yksinkertasesti haluttiin vaan tää levy julkastua ilman enempiä viivästyksiä. Kyllähän sitä kyseltiin eri julkaisijoita ulkomaita myöden, mutta kiinnostusta ei löytynyt. Aateltiin että ei tätä hommaa viitti viivytellä enää enempää ja julkaistiin itse.

Ville: Itse asiassa levy ei ole ihan täysin bändin kustantama: Entinen Deadsunrise-kitaristi ja nykyisin Woundissa vaikuttava Jaakko halusi tukea parilla satasella ”että se levy viimein tulisi ulos” ja me kumarramme syvään hienosta eleestä johtuen! Tattis!!!

V-A: Jep, iso kiitos siihen suuntaan.

Levyssähän on vielä melko kutkuttava kansitaide, jonka on tehnyt nimimerkki Karkar, ja jossa on hyvin vahva Fritz Lang -viba. Miten näihin ratkaisuihin on päädytty?

Rauli: Meillä oli visio aiheesta mitä kansiin tulis ja Karkar oli mulle ennestään tuttu kaveri (tehny mm. Armageddon Clockin kahden viimeisen LP:n kannet) niin ehdotin sitten muille häntä. Lopputulos oli todella upeet kannet.

V-A: Joku ideahan niihin kansiin aina pitää keksiä. Kansi kuvaa tietysti Metropolisissa esillä olevaa teknokratiaa ja maanalaista työläisten kaupunkia tai tällaista kahtia jakautunutta taloudellista rakennetta. Kansitaiteilija sai ideasta kiinni omalla tavallaan. Punkissahan tällainen kollaasi on ihan perinteinen tekniikka, vaikka jossain määrin itseä alkaa jo hieman kyllästyttääkin tällainen ryöstöviljely, mitä nyt sitten on kuitenkin itsekin päätynyt tekemään. Tässä kohtaa vois tietty paljastaa, että myös ton edellisen julkasun kansien teema pyörii jossain määrin Andalusialaisen koiran ympärillä, jos sitä ei joku ole sattunut huomaamaan.

Mikäs tuo levyn julkaisemiseen liittynyt pölynimurisuodatingate oli?

Rauli: Tää nyt oli tämmönen perus kuriirifirman sössintä, mikä tuntuu olevan nykyään aika yleistä. Ne oli sekottanu yhen meidän levylaatikoista jonku toisen pakettiin ja me saatiin loota suodattimia ja joku äiä lootan meidän levyjä. Eipä siinä sen kummempaa muuta kun extrahampaitten kiristelyä ja vitummoista säätöö.

Ville: Pakko vielä kertoa, että Itellan kanssa asian selvittäminen oli ihan vitun rassaavaa. Postihan jakaa joidenkin kuriirifirmojen lähetykset ja se on kyl todella nihkeää – varsinkin jos joku ei suju niinkun leffoissa. Raahasin väärän paketin takaisin Postiin ja ne vaan levitteli käsiään siellä! Olisi kuulemma onnistunut omalla kustannuksella hoitaa paketti oikealle omistajalle tai takaisin lähettäjälle jonnekin ulkomaille niinkuin täti suositteli vaikka Suomessa sijaitsevan vastaanottajan nimi luki isolla paketissa! Ja meidän paketista ei ollut mitään tietoa – kävi hän tosin katsomassa näkyisikö hyllyssä sellaista kuutionmuotista levypakettia – ei näkynyt!!! Kiukkua pihisten menin takaisin kotiin ja kävin itse kaikki paketissa olleet eri seurantakoodit läpi (jota Postin virkailija ei viitsinyt/tajunnut tehdä) ja jollain löytyi tieto että meidän levyboxi on kuitattu jossain Vantaalla ja ilmeisesti siellä firmassa joka olisi tarvinnut noita suodattimia! No, sitten vaan yhteyttä suodatinfirmaan ja vyyhti alkoi purkaantumaan. Tässä välissä Postin asiakaspalvelu neuvoi vain soittelemaan erinäisiin uusiin ja uusiin puhelinnumeroihin… Hetken päästä lähettifirmasta soitti parikin eri tyyppiä pyydellen kovasti anteeksi ja kysellen, että millon voisivat tulla noutamaan väärän paketin ja että hoitaisivat levyboxin oikeaan osoitteeseen! Ja voitte kuvitella että oli siisti fiilis kun lähetti haki suodattimet himasta ja toi seuraavana päivänä loput levyt! Mutta ei siinä vielä kaikki – tämän kaiken jälkeen joku tyyppi Postista soitti että meikäläiseltä pitäisi tulla noutamaan joku väärä paketti! Harmi kun en ollut kotona – oisin voinut antaa vaikka roskapussin vietäväksi tai jotain!!!!

Onko ”Survivalistin” jälkeen tehty uutta materiaalia? Jos on, niin mihin suuntaan se on menossa? Onko Ville päästetty tekemään biisejä?

Rauli: Uusia biisejä on jo kohta täyspitkän verran ja tavote on mennä keväällä studioon uutta levyä nauhottaan, eli ahkeria ollaan oltu ja treeniksellä viihdytty. Ville on ollu biisien teossa ja sovituksessa mukana ja hyviä juttuja on tuonut tullessaan. Tulossa on tiukkaakin tiukempaa powerlifting-louhintaa höystettynä Nekalan pimeiden kujien synkkyydellä.

Ville: Joo, meikäläinenkin on saanut ujutettua parit riffit ohjelmistoon. Uusi matsku on mun mielestä ainakin aina monipuolista ja hyvää. Synkkää lunastusta niinkun tapana on sanoa, heh! Vaikutteita on imetty ainakin Hellhammerilta, Catharsikselta, Sodomilta, Crowbarilta ja Gismiltä!

V-A: Vähän ahdistavampaa ja sekavampaa kamaa on tulossa varmaankin, mutta ei tarvii pelätä että tosta punkkiriffien ränkytyksestä ihan hirveen kauas oltais matkalla.

Onko vielä jotakin, mitä haluaisitte sanoa? Lammas Zine kiittää teitä tästä ja toivottaa hyvää alkanutta talvea.

Rauli: Kiitosta vaan itellenne ja nähdään keikoilla! Ostakaa levyjä ja mertsendaissia, niin pysyy bisnekset käynnissä!

V-A: Ei lisättävää.

Ville: Itsetehty pasta on muuten ihan helvetin hyvää! Remissions axe attack pastakone höylät suosittelee!!!

Juho: Näin on.

www.facebook.com/Remissions
sic-semper-remissions.tumblr.com
remissions.bandcamp.com