Kuva: No Innocent Victim

No Innocent Victim

Kertokaa lukijoille vähän bändin historiasta.

No Innocent Victim aloitti vuonna 92 punk bändinä silloisten rumpalin ja basistin toimesta. Musiikki muuttui kuitenkin enemmän Agnostic Frontin ja Sick of It Allin suuntaan, ja kun sen aikainen kitaristi Chris diggaili Slayeriä ja sen semmoista, oli nykyinen metallinen hardcore helppo cross-overi. Nykyinen laulaja Jason tuli kuvioihin musiikin muuttuessa enemmän hardcoreksi ja vuoden päästä minä tulin soittamaan kitaraa Chrisin tilalle. Ensimmäinen CD Strenght nauhoitettiin 94, jonka jälkeen aloimme kiertämään enemmän. Seuraavaan levyyn mennessä basisti ja rumpali heittivät pyyhkeen kehään ajanpuutteen vuoksi, ja rumpuihin tuli Jason Dunn ja bassoon Judd Morgan. Kun aloimme taas kiertämään 97 promotoiden uutta No Compromise -levyä, Juddkin huomasi bändin vievän liikaa aikaa, jolloin Kyle tuli mukaan. Tällä kokoonpanolla (Jason Moody vokaalit, Corey Edelmann kitara, Kyle Fisher basso ja Jason Dunn rummut) olemme soittaneet siitä lähtien. Nyt kun Kyle on bändissä, tulemme hyvin juttuun keskenämme, mikä on tärkeää koska olemme niin paljon tien päällä.

Mitä bändille tällä hetkellä kuuluu?

Mitä kiertueisiin tulee, olemme yrittäneet vähentää niiden määrää, ja sen sijaan tehdä parempia kiertueita. Ohjelmassa on joitain paikallisia keikkoja, ja lokakuussa soitamme viikon Agnostic Frontin kanssa, mikä tulee olemaan hienoa. Suunnitelmissa on myös lähteä talvella Australiaan ja Uuteen-Seelantiin ja keväämmällä Eurooppaan, mutta mistään näistä ei ole vielä varmoja suunnitelmia, odotamme vain oikeaa tilaisuutta. Emme ole tehneet uusia biisejä, koska haluamme markkinoida Flesh and Blood -albumia mahdollisimman paljon. Harjoitteleminen alkaa kyllä jo tympiä, joten saatamme mennä studioon jo ensi talvena.

Soitatte niin sanottua jessecorea. Vaikuttaako se siihen miten muut bändin ja kidit teitä kohtelee?

Se riippuu yleisöstä. Jos keikalla on paljon kristittyjä, saatamme saada enemmän kannatusta kuin muut bändit. Yleensä edustamme kuitenkin vähemmistöä, silti meitä kohdellaan samalla kunnioituksella kuin muitakin. Ihmiset saattavat puhua selän takana, mutta en ole siitäkään paljoa kuullut. Luulen että meitä on vaikea hyväksyä, koska kapinoimme sitä vastaan mitä hardcore scene yleensä tekee ja sanoo. Toisaalta se on aika siistiä, koska silloin erotumme massasta. Yleensä hardcore kidit haluavat tehdä päinvastoin kun yhteiskunta haluaa heidän tekevän, mutta tekevät kuitenkin samaa mitä muutkin suurimman osan ajastaan. Jotkut ihmiset eivät pidä siitä, että kapinoimme normeja vastaan, mutta se tekee tästä kaikesta paljon hauskempaa.

Mikä on henkilökohtainen kantanne satanismiin, ateismiin, hare krishnaan ja muihin uskontoihin joita esiintyy hardcoressa?

Saatana on aivan yhtä todellinen kuin Jeesuskin ja olen täysin tietoinen hänen voimastaan tämän maailman hallitsijana. Mutta minulle hän ei merkitse mitään. Koska Jumalani loi hänet, hän ei voi koskea minuun. Ymmärrän kyllä niitäkin jotka seuraavat Saatanaa, koska hän antaa ihmisille vapauden tehdä mitä heitä ikinä huvittaakaan, ja sen juuri ihmiset haluavat kuulla. Kukaan ei halua kuulla, että älä varasta, älä valehtele, äläkä harrasta seksiä avioliiton ulkopuolella. Ihmiset haluavat tehdä mitä heitä huvittaa, ja Saatana antaa heille siinä tukensa. Juuri nyt Saatana ja pahana oleminen on coolia, joten kaikki pitävät pentagrammi -riipuksia ja kiroavat Jumalaa lyriikoissaan. Mutta mitä sillä saavutetaan? Sellainen elämäntyyli johtaa samaan tuomioon jonka Saatanakin on kokeva, ja se on helvetti. Ateistit ovat vain tietämättömiä, mikä pitää heidän sydämensä sykkeessä ja keuhkot hengittämässä. Jos he uskovat että he polveutuvat apinoista, se on heidän oikeutensa, mutta raamatussa sanotaan, että vain typerys on vannonut ettei Jumalaa ole. Mitä hare krishnaan tulee, mielestäni ongelma on siinä, että synti jonka ihminen on tehnyt ja joka tuo huonon omantunnon, ei poistu hokemalla hare krishnaa koko päivän. Sitä paitsi raamatussa lukee, että on olemassa vain yksi Jumala. Ja koska laitan kaiken uskoni Hänen valtakuntaansa, minun on pakko kertoa myös muille, että on vain yksi Jumala, Jeesus Kristus.

Entä teidän sanoitukset. Mistä ne kertoo ja mitkä asiat niihin vaikuttavat?

Ne harvat lyriikat joita minä kirjoitan käsittelevät asioita, jotka häiritsevät minua. Kuten All for the Color, joka kertoo valkoisesta ylivallasta. Inhoan sitä kun nämä viharyhmät väittävät olevansa kristittyjä ja Jumalan kätyreitä. Ihmettelen, miten joku Jumalan seuraajaksi itseään kutsuva voi vihata samoja ihmisiä jotka Hän itse on luonut. C.E.B.:n kirjoitimme, koska halusimme hauskan hardcore biisin keikoille tulemisesta ja hauskan pidosta. My Beliefs on kirjoitettu niille ihmisille, joiden mielestä me emme kuulu hardcore sceneen uskomme takia. Näimme kuinka jotkut kristityt elivät tekopyhästi, tekivät syntiä salassa ja likasivat Jeesuksen nimen, joten kirjoitimme Pushed Asiden. Yleensä kirjoitamme asioista joita koemme omassa elämässämme ja jotka ovat sydämellämme.

Mitä mieltä olette uuden koulukunnan bändeistä, jotka muuttuvat yhä enemmän ja enemmän metalliseen suuntaan, ja jotkut jopa kieltävät old school -taustansa?

Pidän metallivaikutteista, mutta kaikki jotka tuntevat taustansa, tietävät ettei hardcore syntynyt metallista vaan punk rokista. Ensimmäiset hardcore bändit soittivat yksinkertaisia kolmen soinnun biisejä. Pidemmän päälle se alkaa kuitenkin kyllästyttämään, joten metallisaundi tekee sopivassa suhteessa hyvää. Meidän pitää kuitenkin muistaa juuremme, siksi pyrimme pitämään molemmat tyylit mukana musiikissamme. Itse pysyn kuitenkin aina enemmän old scool puolella.

Mikä on mielipiteenne keikoilla tapahtuvaan väkivaltaan?

Biisi C.E.B. kertoo mielestäni kaiken, tahdomme energiaa muttemme väkivaltaa. Hauskaa voi pitää vahingoittamatta toista. Kun soittaa rajua musiikkia, joukossa on aina muutama tuff guy, mutta yritämme valistaa heitä ja neuvoa heitä jättämään asenteensa kotiin ja pitää hauskaa keikalla. Yleensä katsomalla henkilöä silmiin voi sanoa onko hän keikalla tappelemassa vai pitämässä hauskaa. Jos hän on tullut leikkimään kovaa, häntä ei kaivata.

Mikä on paras/huonoin live kokemuksenne?

Paras kokemus on ehdottomasti kristilliseltä Cornerstone festarilta viime heinäkuulta (-99). Paikalla oli noin 25000 ihmistä, ja vaikkei meidän keikalla ollut kuin noin 3500 ihmistä, oli meininki aika mahtava. Kuulla niin monen ihmisen laulavan ja tanssivan biisien mukana, jotka on itse tehnyt, fiilis on todellakin upea. Huonoin kokemus on monen vuoden takaa, kun soitimme laivaston tukikohdassa. Paikalla oli suunnilleen kaksi ihmistä ja kaiuttimet menivät paskaksi. Ihmiset kävelivät ohitsemme ja katsoivat meitä kuin olisimme hulluja. Vihasin sitä keikkaa. Kiertueilla on ollut myös saman tyylisiä esiintymisiä noin viidelle ihmiselle. On aika lannistavaa ajaa koko päivä soittamaan parille tyypille, joita ei edes kiinnosta musiikkimme.

Mikä on tärkein asia NIVin takana? Miksi se on olemassa ja miten se eroaa muista hardcore bändeistä?

Musiikillisesti toivomme tuovamme pientä vivahdetta siihen mitä on yleensä totuttu kuulemaan, mutta varsinaisesti meidät erottaa siitä viestistä minkä musiikin kautta välitämme. Hardcore on ollut olemassa ehkä 25 vuotta ja straight edge vähemmän aikaa, mutta meidän sanomamme on ollut olemassa aina. Totuus ei ikinä muutu, eikä myöskään meidän viestimme. Tehkää parannus ja uskokaa Jumalaan, joka pitää elämästänne huolen. Vasta kun suhteenne Jumalaan on kunnossa voitte todella nauttia elämästänne maan päällä. Taivaaseen on vain yksi tie ja se on Jeesus Kristus. Tahdomme kaikkien pääsevän taivaaseen, jotta voimme hengailla yhdessä ikuisesti.

Oletko kuullut yhtään suomalaista bändiä?

Luulen että Area 51 kokoelmalla oli yksi suomalainen bändi, mutta levyllä oli niin monta yhtyettä etten voi olla aivan varma.

Terveiset suomalisille hardcore kideille.

Kiitos haastattelusta ja kiinnostuksesta No Innocent Victimiä kohtaan. Kiitos Victory recordsille ja kaikille joilla on meidän levymme. Tarkoituksenani ei ole esiintyä Jeesus friikkinä, tahdon vain kaikkien pääsevän taivaaseen. Tahdon ihmisten ajattelevan kuolemaa ja elämää sen jälkeen, koska ihmisen tärkein päätös elämässään on se mitä hän tekee Jeesuksen suhteen. Kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea, Jumalan siunausta. Toivottavasti pääsemme soittamaan sinne lähitulevaisuudessa.