mastodon

Mastodon

Yhdysvaltalainen raskaansarjan möykkääjä Mastodon piipahti maaliskuussa kotomaassamme jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä. Samperi päätti ottaa tilaisuudesta vaarin, ja päätyi tekemään kaksikin erillistä haastattelua bändistä. Alla on luettavissa bändin basistin Troy’n kanssa käyty keskustelu, toisen jutun jäädessä toistaiseksi salaiseksi…

Oolrait. Alotetaanpa ihan peruskyssäreillä. Eli ootte taas Suomessa. Viimeksi olitte täällä Slayerin ja Slipknotin kanssa. Miltä tuntuu vetästä klubikeikka tollasen helvetin ison pläjäyksen jälkeen?

No, on tietenki hieno olla täällä. On mahtavaa päästä reissaamaan näissä maissa läpi Euroopan. Syyskuussa oli meidän eka kerta Helsingissä ja Suomessa, joten se oli todella hyvä tapa aloittaa. Eka keikka, 10 000 ihmistä. Koko rundi oli mieletön, molemmat pändit ovat supermukavia ihmisiä ja olemme heidän kanssa nykyään frendejä, joten se oli unelmien täyttymys. Kun pääsimme kotiin, aloimme buukkaamaan uutta rundia Eurooppaan. Pidimme huolen, että käymme kaikissa paikoissa joissa olimme viimeksi, koska olimme tehneet itsemme tunnetuksi niin isolla rysäyksellä. On ollu hyvä rundi. Olemme olleet tien päällä 5 viikkoa ja tämä on viimeinen keikkamme. Meno on ollut erittäin hienoa.

Olette kiertäneet Dozerin kanssa?

Juu, koka homma heidän kanssaan. Aloitimme Glasgowssa ja tämä on ollut hieno, pitkä rupeama.

Viime kerta (Slayerin kanssa) oli hyvä esittelykeikka, vaikka olen kuullut, että heidän lämppärinään on vaikea olla. Esimerkiksi Sick Of It All, joka avasi Slayerille, buuattiin ulos lavalta…

Joo, minä näin sen rundin.

Kun ihmiset tulevat katsomaan Slayeria, heitä ei kiinnosta mikään muu.

Aivan. Näin kun Sick Of It All tyrmättiin, vaikka se on hyvä bändi.

Fanaattista porukkaa…

Totta. Onneksi me voitimme paljon faneja puolellemme yhteisellä rundillamme. Olimme varautuneet pahimpaan, mutta homma menikin hyvin.

Hiukan noista keikkapaikoista, isojen ja pienten erosta. Te kuitenkin aloititte suhteellisen äskettäin ja pääsitte heti mukaan isoihin kuvioihin ja kiertämään kuin hullut. Voisin itse kuvitella, että olette enemmän klubibändi, jolle hiukan pienemmänt mestat sopivat paremmin. Miten lämppärikeikat eroavat pääesiintyjän paikasta?

Molemmissa on hyvät puolensa. Ne keikat Slayerin kanssa… Ne paikat olivat niin isoja ja massiivisia. Se oli mahtavaa ja ylitsevuotavaa. Lava on jättimäimen, PA on jättimäinen, kuten myös saundi… se räjäyttää mielen. Tämä on taas enemmän sitä mihin olemme tottuneet, tietenkin. Tila on pienempi, joten intensiteetti on suurempi, enemmän menoa. Intiimimpi tunnelma, koska voit nähdä ja kuulla paremmin. Eli me pidämme näistä pienemmistä mestoista myöskin ja molemmissa on omat hyvät puolensa. Stadionkeikat Slayerin kanssa eivät toteudu joka päivä ja se oli tietenkin isoin rundi mitä olemme tehneet, joten olimme kiitollisia kaikesta mitä siihen liittyi. Tälmä rundi on sisältänyt klubeja, jotka vetävät 200:ta 1000:n ihmiseen ja meno on ollut erittäin hienoa ja ihmiset ovat alkaneet päästä sisälle Mastodoniin.

Mitenkäs reissaaminen Euroopassa muuten, tietävätkö ihmiset teiädn vanhan matskun, vai ovatko he tutustuneet vasta tähän uusimpaan tuotokseen ja huomanneet teidät vasta edellisen kiertueen jälkeen?

Vain kourallinen ihmisiä tunnistaa ensimmäisen ep:n tai albumin, Remissionin, biisejä. Uusin levy on tietenkin suosituin ja sitä on myyty enemmän kuin ep:tä ja albumia yhteensä, vaikka se on ollut ulkona vasta puoli vuotta.

Muistelenkin, ostaessani aiemman levynne, että bändiä ei varsinaisesti tiedostettu missään, mutta aikaisemman rundin ja uuden levyn, joka on saanut hyviä arvioita, myötä asiat ovat muuttuneet.

Homma on tosiaan alkanut luistaa oikein hienosti.

Miten keikoilla? Oletteko keskittyneet uuteen matskuun vai vedättekö pääosin uuden levyn kipaleita?

Pääosin soitamme 9 biisiä Leviathanilta ja.. hmmm… 3 kipaletta Remissionilta. Joten pääasiallisesti uutta matskua. Kiersimme Remissionin kanssa yli 2 vuotta, joten olemme soittaneet sitä materiaalia aika paljon. Emme ole kyllästyneet siihen, mutta tämä on Leviathan kiertue ja useammat ovat tutustuneet uuteen levyyn, joten on kiva soittaa kipaleita jotka ihmiset tietävät. Onhan meillä tietenkin speasiaali koveri…

Halusin keskustella hiukan menneistä, koska tämä uusi meininki on ihmisille tuttua. Jos saisimme valoitettua alkuaikoija ihmisille. Teillä kaikilla on ollut aiempia bändejä, parilla jampalla Today is the Day ja sinulla? Mitäs sulla on ollut?

Minä ja kitaristi Brent oltiin 7 vuotta bändissä nimeltä 4 Hour Fogger, sellainen outo rockbändi. Emme saaneet aikaan paljoa, muutama itse tehty cd ja hitusen kiertämistä Jenkeissä. Mutta olimme kimpassa 7 vuotta. Toiset jampit olivat olleet kimpassa noin 7 vuotta, joten kun kasasimme yhtyettä, heillä oli kemiaa ja meillä oli kemiaa ja täydensimme toisiamme mukavasti.

Kuulin, että tapasitte High on Firen keikalla, joka on hauskaa, koska haastattelin juuri pari viikkoa sitten Zekeä ja he hehkuttivat ko. pändiä myös kovasti.

Juu, he soittivat pienessä kellarissa lumimyrskyn vallitessa – jota tapahtuu tapahtuu ehkä kerran viidessä vuodessa – ja Brann sekä Bill olivat juuri muuttaneet Atlantaan. He tulivat tsekkaamaan High on Fireä ja meidän bändi itseasiassa oli heidän lämppärinään, joten me tapasimme sitä kautta. Ajauduimme kiertämään High on Firen kanssa kolme viikkoa, joten se oli hyvä tapa aloittaa. He ovat yksi lempiyhtyeistämme.

Joten teillä oli heti yhteinen kiinnostuksen kohde…

Aivan.

Minkälaisista kuvioista olet itse kotoisin. Sulla oli hämärä rokkibändi, joten musamakukin on varmaan ollut sen mukainen?

Meillä kaikilla on mukavan laaja musamaku, aina hevistä klassiseen ja kantrista jatsiin ja jopa jotain tanssimusiikkia. Uusia lempibändejämme ovat mm. Blonde Red Head, Björk, Planes Mistaken for Stars ja Burning Brides. Kuuntelemme paljon High on Fireä. Joten meillä on erittäin laaja musamaku. Mutta musiikki, joka yhdistää meitä neljää on Melvins, Neurosis ja Isis. Yksilöllisesti musiikkimakumme jakautuu kuitenkin erittäin laajalle alalle.

Teillä on suhteellisen vahva hardcore-ote monissa kipaleissanne, varsinkin Remission-levyllä. Onko teillä mitään hc-bändejä, joita olette kuunnelleet ja saaneet vaikutteita?

No, olimme juuri Japanissa Convergen kanssa ja he ovat yksi lempiytyeistämme.

Hehän ovat tulossa juuri Suomeenkin…

Aivan. Jos haastattelet heitä, kerro terveisiä. Kuten sanoin, ennen Eurooppaan tuloa olimme Japanissa Isiksen ja Convergen kanssa ja se oli mahtava reissu.

Mitenkäs Japani? Hiukan erilainen?

Älytön, hieno mesta. Ihmiset arvostavat ja janoavat musiikkia erittäin vahvasti. Se on aivan eri maailma.

Sitähän sanotaan, että muuaalla jengi tulee hc-/hevikeikalle nahkahousuissa ja tatuoituina, mutta Japanissa perusjampoilla on puvut päällä, koska heidän statuksensa ei anna periksi pitää ”rennonpia” vaatteita.

Näimme molempia ihmistyyppejä: bändipaitoihin pukeutuineita jamppoja ja niitä, jotka olivat siististi pukeutueita ja osasivat kaikki sanat ulkoa. Se oli erittäin mielenkiintoista. He myös kohtelevat ihmisiä erittäin hyvin ja ovat hyvin vieraanvaraisia.

Siinä on ero toisiin mestoihin, joissa joutuu nukkumaan lattialla yms. mukavaa…

Kyllä, he pitävät bändeistä hyvää huolta. Olin Japanissa ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten High on Firen kanssa ja meillä on erittäin hauskaa. Ja sitten menimme takaisin viime kuussa.

Minkäkokoisissa mestoissa soititte?

Ne olivat 300-800 ihmisen mestoja. Eli tuollaisia keskisuuria.

Kyselisin hieman noista faneista. Eli onko teillä paljon faneja, jotka ovat hypänneet kelkkaan jo Today is the Dayn aikoihin, tai teidän rokkipändin aikoihin ja siirtyneet kuutelemaan Mastodonia? Tai vaihtoehtoisesti haistattaneet näreissään pitkät teidän uudelle touhulle.

En usko, että monet ajattelevat noin, tai en ainakaan toivo niin. Meillä on ehdottomasti faneja, jotka ovat seuranneet meidän kahta muuta jamppaa Today is the Day ajoilta asti, mutta monikaan ei tiennyt minun ja Brentin vanhoja yhtyeitä, joten en usko, että sieltä on paljoa faneja kertynyt. Paitsi Japanissa! Japanilaisilla oli – luulen heidän lukeneen Mastodonin biografiaa – aikaisempien bändiemme CD:itä, jotka he olivat kaivaneet ties mistä! Minä ja Brent kirjoitimme nimmareita vanhojen bändiemme levyihin… Olimme, että ”mistäs sinä tämän olet saanut?!” Se oli hullua.

Se vaatii paljon omistautumista, että jaksaa paneutua bändin ja sen jäsenten taustoihin ja etsiä niitä harvinaisempia lätysköjä. Nykypäivänä kun tuntuu, että ihmiset löytävät bändinsä suoraan katsomalla vain listoja ja ostamalla sen uusimman levyn, koska senhän pitää tietenkin olla se paras, paneutumatta bändin historiaan ja tsekkaamalla ne vanhemmatkin levyt.

Aivan.

Olisiko sinulla jotain sanottavaa ihmisille, jotka tutustuivat bändiin vasta tämän uusimman tekeleen myötä. Jotain taustatietoa yms.. tärkeää, mitä jengin pitäisi tietää.

On olemassa kokonainen maailma hyviä hevi- ja rockbändejä, ja joskus pitää etsiä ja kaivaa esiin ne mastodonit sun muut. Monet ovat vasta nyt tutustuneet esim. Isikseen. On paljon ihmisiä, jotka ovat kyllästyneet radioon ja heviin mitä se suoltaa ja heille on olemassa – olipa tyyli mitä tahansa – lukematon määrä hyviä yhtyeitä, jotka tekevät heidät onnelliseksi. Jos olet kyllästynyt, voit aina etsiä parempaa. Kannattaa tsekata myös vanhempia bändejä, joihin et ole vielä törmännyt, sillä monet yhtyeet ovat vasta nyt pääsemässä kunnon nosteeseen. Esimerkiksi Melvinsien ”Stoner Witch”. Levy tuli ulos jotain 12 vuotta sitten ja jotkut eivät ole kuulleet sitä koskaan. Tai Neurosiksen ”Through Silver And Blood”, joka tuli ulos kymmenisen vuotta sitten ja muutti minua. Joten etsi käsiisi ne bändit mistä pidät ja tue elävää musiikkia.

Wanhat pändit ovat myös saattaneet muuttua ja vanhempi matsku onkin sitä mikä kolahtaa juuri sinulle paremmin…

Totta.

Sitten seuraavaan kyssäriin. Mastodon on muuttunut jonkin verran ensimmäisestä ep:stä ja viime albumikin oli enemmän suoraa rytkekkä ja melodiat sekä soinnut olivat yksinkertaisempia. Uudella tuotoksella on hämärämpiä sovituksia ja muutenkin hiukan kinkkisempi meno. Mitenkäs tulevaisuus? Mikä johti muutokseen ja mitä on tulossa?

Emme puhuneet asiasta, se oli luonnollista kehitystä. Levystä vain tuli mikä siitä tuli. Olemme jo alkaneet kirjoitella seuraavaa läpyskää, joka tulee todennäköisesti olemaan jatkumoa tapahtuneelle kehitykselle. Se tulee ehdottomasti kuulostamaan Mastodonilta, mutta en osaa sanoa tuleeko siitä simppelimpää vai vielä monimutkaisempaa tavaraa. Olemme olleet rundilla uuden levyn ilmestymisestä lähtien, joten keksimme juttuja siellä täällä matkustaessamme. Tulemme olemaan tien päällä aika pitkälti syyskuuhun asti ja sen jälkeen pistämme koko paketin kasaan ja menemme studioon. Uuden plaatan pitäisi olla ulkona 2006 alkupuolella. Joten en oikeasti vielä tiedä mitä siitä syntyy.

Mitenkäs aiheet? Aiotteko pysytellä tutuissa aiheissa vai…

..En tiedä.

Teillä tuntuu meinaan olevan tietynlainen ominainen aihepiiri noissa tuotoksissanne.

Enpä tiepä, ehkä avaruus? Äärettömyys? En tiedä. Siitä pitää sitten keskustella, sillä emme ole vielä edes aloittaneet miettimään sitä.

Planeetat törmäilevät ynnä muuta…

Niinpä, hyvä kysymys. Tosin, voihan olla, että teemme vain suoraviivaisen rokkilevyn ja jokainen kipale on lyyrisesti erilainen. Emme ole päässeet vielä niin pitkälle.

Teidän musiikkinne ja tyylinne jättää teille paljon liikkumavaraa. Voitte varmaan tehdä aika pitkälti mitä vain, kunhan pääpiirteet pysyvät jotenkin paikoillaan?

Jep, uskon, että meidän sallitaan tehdä aikalailla mitä vain. Mitä teemmekin, se ei tule olemaan niin hullua, että se karkoittaisi vanhat fanit pois.

Ja teidän faneillanne täytyy olla aika laaja musiikkimaku muutenkin, tai he olisivat varmaan jo jääneet kelkasta.

Totta.

Hiukan lisää tuosta musamausta. Onko teillä joitain bändejä joita kuuntelette, hevimusiikin ulkopuolelta?

Juu. Kuuntelemme musaa pääosin bussissa ja soittimessa on ollut uusi High on Fire, uusi Burning Brides, uusi Blonde Redhead, olemme kuunnelleet paljon Björkiä. Kuuntelemme paljon muutakin kuin heviä, koska sitä tulee veivattua joka ilta. Jos haluamme rentoutua, kuuntelemme uutta Isistä. Kuuntelemme Flaming Lipsiä, uutta Dillinger Escape Plania. Tuossa on jotakuinkin top-10 levyä tällä hetkellä.

Viimoiseksi kysymykseksi voisit antaa pari vinkkiä siitä, mikä pitää miehen tiellä. Mikä antaa voimia kiivetä lavalle joka ilta ja pistää haisemaan?

Meitä ajaa himo saattaa musiikkiamme ympäri maailmaa. Me kaikki olemme uhranneet paljon omasta ja perhe-elämästämme tälle. Kahdella meistä on vaimot ja lapsia. Teemme tätä koska uskomme, että musiikkimme on tärkeää raskaan musiikin maailmassa ja haluamme jättää jalanjälkemme tähän maailmaan. Toivomme avaavamme ihmisten korvia muullekin kuin mitä heille pakkosyötetään. Olemme päättäväisiä kantamaan musiikkiamme – tai antamaan musiikkimme kantaa meitä ympäri maailmaa. Viimeisen 5 vuoden aikana olemme olleet 20 maassa ja haluamme nähdä lisää ja mennä pidemmälle. Meissä kaikissa on tuli joka pistää meidät menemään. Olemme buukattuja seuraavaksi 6 kuukaudeksi ja se vaatii perheeltäkin paljon ymmärrystä. Seuraamme unelmaa ja yritämme saada sen toimimaan. Ja tähän asti se on toiminut.
Olemme kynsineet ja raivanneet tietä eteenpäin kiertämällä ja kiertämällä siitä asti, ku 5 vuotta sitten aloitimme. Kasvaen ja parantuen pikkuhiljaa.

Niinhän se pitää tehdä jos mielii jotain saavuttaa. Vielä yksi pikku kyssäri. Onko mitään mielenkiintoisia tarinoita joistain keikoista tai bändeistä, joissa/joiden kanssa olette soittaneet? Mitään mieleenpainuvaa?

Hmmmm…Soitimme Church of Miseryn kanssa Japanissa ja he olivat hyviä. Mutta en tiedä mitä hulluja tai outoja ihmisä olisi tullut vastaan. Kyllä niitä varmasti on, olemme soittaneet aika paljon keikkoja…

Oletteko tutustuneet mihinkään uusiin, ei Amerikkalaisiin, pändeihin kiertäessänne?

Useimmiten meillä on valmis paketti, emmekä pysty valitsemaan lämppäreitä, joten uudet tuttavuudet ovat jääneet vähiin. Soitimme keikan Canoten kanssa, joka oli hyvä, The Strobo oli hullu. The Brat Englannista oli hyvä, hulluja jätkiä.

Usein Suomessa on tapana, että on pääpändi ja lämppäri(t) ja paikkakohtaisesti voi olla jokin paikallinen.

En tiedä miksi tänään on vain kaksi bändiä. Yritimme saada Sunriden soittamaan, mutta se ei onnistunut… Ei kyllä tule erityisen hulluja tapauksia mieleen…

Mutta eiköhän se riitä tältä erää! Kiitos tästä!

Kiitos.