Machinemade Godin voidaan sanoa syntyneen onnellisten tähtien alla. Jo ensimmäisen demon jälkeen bändi sai levytyssopimuksen, mutta nykyiselle Metal Blade –lafkalleen se ajautui puolivahingossa. Eipä luulisi olevan pojilla valittamista, sillä nykysuhdanteessa kyseisen lafkan orkestereille riittää ihan kivasti röit… eiku noita töitä. Laulaja Flow Velten vastaili toimittajan kysymyksiin kiertue- ja muuttokiireiden helpotettua.

Terve, miten menee? Mitä puuhailet tällä hetkellä?

Moi, ihan hyvää kuuluu. Muutin juuri uuteen asuntoon ja palasimme lyhyeltä kiertueelta. Siksi haastattelun kanssa kesti niin kauan, olen todella pahoillani. Mutta joo, sain sen viimein aikaiseksi, ja olen todella iloinen että muuttohässäkkä on ohi.

Debyyttialbuminne ”The Infinity Complex” on ollut pihalla jo jonkin aikaa, etkö ala kyllästymään haastatteluiden tekoon?

No, se vähän riippuu. Olen tehnyt yli 70 haastattelua, kasvotusten, puhelimitse tai sähköpostilla. Joskus se on vähän pitkästyttävää, joudut toistamaan itseäsi paljon, koska kysymykset ovat kerta toisensa jälkeen samoja. Mutta kyllä itse asiassa pidän siitä paljon, eivätkä kaikki haastattelut ole kuitenkaan samanlaisia. Joten luulenpa, että niitä on edelleen ihan kiva tehdä.

Siirtyäksemme itse asiaan, voisitko kertoa vähän uuden ”The Infinity Complex” -levynne nimestä ja kansitaiteesta?

Kansitaide on ainoa asia, jossa on tietty konsepti. Ensinnäkin halusin jotain kirkasta, koska useimmat ihmiset odottavat tummaa kuvitusta metallibändiltä. Joten ajattelimme, että olisi siistiä tehdä kirkkaampi, erottuaksemme vähän massasta. Luulen, että se oli hyvä ratkaisu, koska katsoessasi Metal Bladen mainoksia tulevista julkaisuista, koko sivu oli täynnä mustaa ja punaista. Meidän valkoinen levy erottui hyvin joukosta.
Kaveri joka suunnitteli kannet on hyvä ystäväni. Hänen nimensä on Martin Sanheim, ja hänellä on pieni vaatefirma nimeltään AMOKKOMA. Olen aina pitänyt hänen töistään ja työskentelytavasta. Hän lataa paljon tunnetta työhönsä, ja jokaisella asialla hänen taiteessaan on merkitys. Kerroin hänelle levyn nimen ja sanoin, että hän saa tehdä mitä huvittaa, ainoa ohje oli että halusimme kirkkaan kuvituksen. Parin viikon päästä hän soitti minulle ja kertoi että oli saanut idean. Hän näytti minulle aikaansaannoksiaan ja selitti niiden pointtia, ja olin ällikällä lyöty. Kansivihko esittää koiperhosen elämänkaaren. Tarina alkaa yöperhosen munista lehdellä, joista ensin tulee toukka ja muodonmuutoksen jälkeen täysikasvuinen perhonen. Viimeisellä sivulla oleva hehkulamppu kuvastaa kuolemaa, koska yöperhonen lentää valoa kohti ja kuolevat seuraavana päivänä. Tämä koko prosessi kuvaa myös ihmisen elämää. Synnymme, kasvamme, muutumme paljon ja käymme läpi erilaisia vaiheita ja lopussa, kun luulemme tulleemme täysinäisiksi, vain kuolemme. Tätä tapahtuu joka päivä, on tapahtunut alusta asti ja tulee aina pysymään samana. The Infinity Complex.

Haluatteko tämä uuden levyn avulla saavuttaa jotain tiettyä asiaa?

No, tämän levyn ja varsinkin tämän levy-yhtiön avulla, meillä on mahdollisuus levittää musiikkiamme laajemmalle kuin koskaan. Toivomme tavoittavamme paljon kidejä ja että he tulevat keikoillemme. Minulla ei ole käsitystäkään mihin tämä kaikki johtaa, meillä ei ole oikeastaan mitään odotuksia. Nautimme vain asioista, jotka tulevat tapahtumaan.

Mihin olette eniten tyytyväisiä levyllä, ja mitä haluaisitte tehdä vielä paremmin seuraavalla levyllä?

Rakastan levyn saundia, rakastan kansitaidetta ja rakastan biisejä. Enpä tiedä, luulen etten haluaisi vaihtaa mitään levyllä. Se on meidän esikoisemme ja olemme enemmän kuin tyytyväisiä lopputulokseen. Teimme vain sitä mistä pidämme ja se on parasta mitä bändi voi tehdä. Nyt vain täytyy työstää uusia biisejä ja promota levyä keikoilla.

Minkä levyn biiseistä valitsisit edustamaan koko kokonaisuutta? Entä mikä on henkilökohtainen suosikkiraitasi?

Luulen että instrumentaaliraita ”Butterfly Coma” olisi hyvä kappale. Se ei välttämättä edusta tuottamaamme soundia, mutta osoittaa että meissä on useita puolia, että olemme muutakin kuin pelkkä yksinkertainen metalcore bändi. Se on odottamaton kappale, mikä on myös osa meitä. Omia suosikkejani ovat ”Kiss Me Now, Kiss Me Later” ja ”Bleeding From Within”.

Saitte diilin Metal Bladelta julkaistuanne vain yhden demon, mutta tietojen mukaan ette päätynyt lafkalle ihan perinteistä reittiä. Voitko kertoa meille miten päädyitte tämän metallijättiläisen leipiin?

Metal Blade ei ollut edes niiden lafkojen joukossa, joille lähettelimme demoamme. Emme olisi ikinä uskoneet, että sen kaltainen lafka olisi kiinnostunut julkaisemaan meidän kaltaisen signaamattoman ja tuntemattoman bändin debyyttiä. Meillä olikin jo sopimus toisen yhtiön kanssa, kun menimme Tanskaan nauhoittamaan levyä. Jostain syystä firma kuitenkin perääntyi projektista, ja meillä oli levy valmis mutta ei levy-yhtiötä sitä julkaisemaan. Jonkin ajan kuluttua saimme sähköpostia Metal Bladelta, he olivat kuulleet pari meidän biisiä ja olivat kiinnostuneita meistä. Sovimme tapaamisen ja saimme lopulta hierottua sopimuksen. Tämä kaikki tuli todella yllätyksenä meille, ja oli enemmän kuin unelmien täyttymys.

Olette kuitenkin varsin nuori bändi, koitteko olevanne valmiit niinkin isoon diiliin?

Ehdottomasti! Olemme kaikki soittaneet bändeissä aikaisemmin, ja aloitimme Machinemade Godin tarkoituksena viedä se niin pitkälle kuin mahdollista. Olemme ottaneet tämän bändin tosissamme alusta alkaen. Luulen että kaikki kokemuksemme aikaisemmista bändeistä ja tienpäällä käytetystä ajasta auttoi meitä työskentelemään ammattimaisesti alusta alkaen. Tarvitsimme vain levy-yhtiön, joka antoi meille tarvittavan tuen että saimme homman pyörimään.

Kutsutte itseänne mieluummin hardcore- kuin metallibändiksi. Miltä hardcore-bändistä tuntuu olla Metal Bladen kaltaisella isolla metallilafkalla? Oletteko törmänneet mihinkään ikäviin puoliin metalliskenessä?

Metal Blade on julkaissut paljon bändejä, joilla on juuret hardcore-scenessä, mutta kuulostavat enemmän metallilta, esimerkiksi As I Lay Dying, Red Chord, Unearth, Black Dahlia Murder ja niin edelleen. Musiikillisesti me olemme myös paljon metallisempaa kuin monet muut, joten luulen että sovimme muiden bändien joukkoon varsin hyvin. Tähän asti metalliscene on ottanut meidän hyvin vastaan. Ainoa asia joka hivenen ärsyttää on se, että kun he kuulevat termin “metalcore” he eivät anna bändille edes mahdollisuutta. Se on surullista, mutta samalla se saa meidät tekemään kovemmin työtä tarjotaksemme hyvä show’n ja osoittaaksemme että kuulumme sceneen ja että ansaitsemme paikan Metal Bladen kaltaisella lafkalla.

Saksaa voidaan huoletta pitää metalcoren kotina, näetkö mitään tiettyä syytä miksi tämän kaltainen musiikki on niin suosittua maassanne?

Saksassa ja varsinkin meidän alueella on aina ollut bändejä, jotka kaikki soittavat raskaampaa musiikkia. Caliban, Deadsoil, Kreator, Nearera, Black Friday 29 ja Zero Mentality muutamia mainitakseni, ovat kaikki tältä alueelta kotoisin. Scene on ollut täällä aina todella hyvä, ja on viimeisen vuosien aikana kasvanut ja vahvistunut paljon. Mutta totta puhuakseni, minulla ei ole aavistustakaan miksi kaikki nämä bändit ovat täältä kotoisin ja miksi scene koko Saksassa on niin vahva. Tarkoitan, kuka voi sanoa miksi esimerkiksi Kalifornian Orange Countysta tulee niin paljon metal(core) bändejä?

Mikä sai valitsemaan Machinemade God bändin nimeksi? Onko se uskonnon vastainen kannanotto vai ainoastaan siistin kuuloinen?

Holgerilla oli nimi valmiina alusta alkaen. Sen tarina ulottuu antiikin Kreikkaan asti. Kreikkalaiset käyttivät teattereissaan konetta, nimeltään ”deus ex makina”, koneen luoma jumala, jota käytettiin luomaan illuusio, jotta ihmiset uskoisivat jumalan voimaan. Mutta siinä tapauksessa ihmiset uskoivat pikemmin koneeseen, eikä jumalaan. Nykyään tilanne on samankaltainen. Ihmiset uskovat jumalan sijaan enemmän kirkkoon ja ihmisten kirjoittamaan kirjaan. Me kaikki uskomme johonkin, mutta se ei ole sama jumala, josta kirkko meille kertoo. Ihmiset myös luovat paljon omia jumaliaan, se on toinen puoli. Se voi olla yksinkertainen laite, kuten televisio, tai toiset ihmiset. Joten luulen, että meistä jokainen voi mietiskellä bändin nimeä, ja jollain tasolla samaistua siihen.

Millaisia neuvoja haluaisit antaa kaltaisillenne nuorille bändeille?

Tärkein asia on uskoa itseensä ja bändiinsä. Yrittäkää soittaa joka ikinen keikka mihin vain pääsette, vaikka vain 10 ihmistä ilmestyisi paikalle ettekä saisi siitä maksua. Näyttäkää heille että nautitte siitä mitä teette ja vetäkää kunnon keikka. Jos työskentelee kyllin ahkerasti, se maksaa itsensä jotenkin takaisin.

Olette julkaissut vahvan debyytin tunnetulla lafkalla, mikä on seuraava iso askel bändille?

Tänä vuonna yritämme soittaa niin monta keikkaa kuin mahdollista. Kierrämme kesä-heinäkuussa Evergreen Terracen kanssa nelisen viikkoa. Menemme ensimmäistä kertaa myös Englantiin, ja olemme siitä hyvin innoissamme. Sen lisäksi työstämme uutta materiaalia.

Kiitos ajastanne, kaikkea hyvää!

Kiitos mielenkiinnosta ja haastattelusta!

Tagit: Machinemade God