Lapkon haastattelu oli ollut Samperin to-do-listalla jo keväällä julkaistun Young Desire-albumin ilmestymisestä lähtien, mutta erinäisten aikataulu-/ transportaatio-ongelmien takia yhteinen juttutuokio onnistuttiin järjestämään vasta näin festivaalikauden ulkopuolella. Kolmen shown “minikiertue”-starttasi keskiviikkona 17.10. Lahden Torvesta, jonka takahuoneessa kohtasin kitaristi/laulaja Ville Maljan ja basisti Anssi Nordbergin. Keskustelu siirtyi pikimmiten Young Desire -levyyn, jota menin kutsumaan vahingossa vanhaksi albumiksi.
- Vanha? Ei kai se nyt vielä sentään vanha ole, Ville Malja tokaisee ja valaisee, että ulkomailla Young Desire julkaistaan vasta helmikuussa.
Päästyämme yhteisymmärrykseen Malja kertoo, että Lapkon pitäisi tällä hetkellä olla kiertämässä ulkomailla, mutta erinäisten sotkujen takia kolmikko joutui tyytymään Lahteen ja Torveen.
- Mutta kyllä ulkomaille mennään, vaikkei meitä sinne haluttaisikaan, vokalisti manaa ja kertoo, että Young Desiren seuraajaa olisi myös tarkoitus työstää Suomen rajojen ulkopuolella.
Lapkohan oli jokin aika sitten Saksassa kansainvälisillä Popkomm-messuilla paikkaamassa Sweatmasterin mentävää aukkoa ja kysyessäni mitä muita yhtyeitä Lapkon lisäksi maailmalle pitäisi Suomesta lähettää Ville mainitsee Calliston ja hehkuttaa Machine Meniä.
- Saatanan kova metallibändi, kuuluu kuvaus.

Lapko on nykyisessä muodossaan perustettu jo vuonna 1996, mutta alkuaikojen rullalauta punkista on kuljettu pitkä matka tähän yhtyeen kolmanteen kokopitkään, Young Desireen. Debyyttilevy Armsilla Lapko-kolmikko oli vielä hurjasti potentiaalia omaava poikajoukko, Scandalilla yhtye paransi kuin sika juoksuaan, mutta musiikillinen ja kaupallinen läpimurto jäi kuitenkin vielä tekemättä. Nyt uusin albumi lunastaa kaikki odotukset ja negatiivista palautetta ei juuri ole tullut niin fanien, kuin mediankaan puolelta. Onko kyseessä siis yhtyeen paras albumi?
- Onhan se ehdottomasti paras albumi. Tottakai jokainen yhtye kehuu uusinta teostaan, mutta ainakin meidän kohdalla se pitää täysin paikkansa, Malja analysoi.
Kysyessäni syitä Ville kertoo kolmikon kehittyneen musiikillisesti ja henkisesti, eikä Manboysta tutun Karo Bromanin kultaista kosketusta tuottajanakaan voi kiistää.
- Manboyhan on itseasiassa tänään Musen lämppärinä Nosturissa ja me olemme täällä Torvessa, hän tilittää hieman katkeruutta äänessään.
Young Desire on myös ensimmäinen Lapko-albumi, joka keräsi kiitosta niin maamme suurimmilta musiikkimedioilta kuin pienemmiltä indie-lehdiltäkin. Kun mainitsen, että Young Desirea kehuttiin mm. Imperiumin netti-sivuilla ja että Samperissakin levy oli viikon albumina, Malja hämmästyy, mutta myöntää, että Young Desire on parasta ja kenties rankinta Lapkoa ikinä. Omaako Lapko sitten omasta mielestään enää minkäänlaista punk-asennetta vai onko yhtyeen materiaali jo liian “intellektuellia huoraamista”?
- Ei me mikään intellektuelli bändi olla, mutta toisaalta ei tämä nyt ihan Popeda-osastoakaan ole. Asioita tehdään väliin hyvinkin punk-hengen mukaisesti, mutta kyllähän me ollaan sielumme myyty paholaiselle, eli markkinavoimille.

Aiemmilla teoksillaan Lapko on saanut kyllästymiseen asti kuulla olevansa Toolin ja Placebon äpärälapsi, mutta nyt Young Desiren myötä nuo vertaukset ovat hiljalleen vaimentuneet. Miten raskasta ja kuluttavaa ainaiset Tool/ Placebo-herjaukset ovat olleet?
- Eihän tuollaisiin yhtyeisiin vertaaminen voi loppujen lopuksi ikinä hirveän pahalta tuntua. Hienoja bändejä molemmat.
Entäs vertailut Mewiin tai esimerkiksi Mars Voltaan?
- Mew-vertauksia ollaan kyllä kuultu, Ville kertoo ja suurimmaksi osaksi hiljaa ollut Nordberg herää yhtäkkiä.
- Jopa Porcupine Tree on mainittu meidän yhteydessä, hän ihmettelee.

Young Desiren kansivihkosessa olleet kuvat ja tekstinpätkät muodostavat albumin lyriikoiden kanssa yhtenäisen tarinan, mutta ainakin henkilökohtaisesti tarina jäi musiikin varjoon. Miten yhtye itse näkee asian?
- Kyllähän se kokonaistarina meni hitusen ohi monilta muiltakin, Malja myöntää, mutta sanoo tarinan olevan heille henkilökohtaisesti tärkeä kehityskertomus aina Iron Maiden-selkälipuista tähän päivään asti.
Lapkon sanoituspolitiikka on luonnollisesti kehittynyt sitten alkuvuosien ja turhanpäiväiset ou-ou-ou-ulinat – jotka häiritsivät ainakin allekirjoittanutta – on jätetty historian lehdille havisemaan. Lyriikoista vastaava Malja myöntääkin, että uran alkuaikoina tekstien tehtailu oli melkoista pakkopullaa.
- Sitten tajusin, että niiden kautta voi oikeasti sanoakin jotain. Ne ou-ou-kohdat olivat silkkaa laiskuutta, vokalisti paljastaa, ja kun mainitsen Not Your Son-kappaleen lyriikoiden osuneen itselläni arkaan paikkaan, hän kertoo, että kyseinen veisu meinasi jäädä albumilta kokonaan pois.
- Onneksi otimme sen loppujen lopuksi mukaan.
Niinpä.
Keskustelu siirtyy muiden suomalaisten yhtyeiden englanninkielisiin – ja järjestään myötähäpeää herättäviin – sanoituksiin ja jostain syystä 69 Eyes pulpahtelee esiin keskustelussamme. Päädymme tosin yksissä tuumin siihen ratkaisuun, että 69 Eyes ei kuuluu tuohon klisee-kategoriaan, vaan heidän sanoituksiensa huonous on jo verrattavissa runouteen.
- Esimerkiksi Rocker-biisi. “I´m a rocker yeah/ a goddamn rocker yeah”, Malja mukailee kipaletta.
- Ja Lost Boys, Nordberg herää taas henkiin ja mietiskelee Bam Margeran osuutta videossa.
- Onhan se kiva varmaan ohjata videoita, mutta onko se oma naama pakko ympätä mukaan, hän puhisee.
Vielä Lapkon lyriikoista puhuttaessa pitää esille nostaa yhtyeen harrastama rivien välinen kantaa-ottavuus, jota on viljelty siellä täällä myös Young Desirella. Lapkosta on myös jäänyt mielikuva, että varsinaisesti mistään gospel-triosta ei ole kysymys. Lapkohan levyttää Fullsteamille, jonka “johtoportaassa” toimii avoimesti kristittyjä henkilöitä. Näkeekö kaksikko ristiriitaa yhteistyössään Fullsteamin kanssa?
- Pitääkin miettiä tarkkaan, mitä sanoo, Ville aprikoi, mutta tulee siihen tulokseen, että mitään ristiriitaa ei asiassa ole.
- Tuntuu, että tänä päivänä Fullsteam voisi julkaista vaikkapa satanisti-bändin musiikkia, kunhan heillä olisi tarpeeksi vahva usko omaan tekemiseensä.

Kaksikon mukaan ei ole päivää, jolloin ei täytyisi – vai pitäisikö sanoa saisi – tehdä jotain Lapkoon liittyvää ja miehet tekevätkin tänä päivänä Lapkoa päivätyönään. Maljalla on myös Saran Jorma Korhosen ja Antti Tuomivirran kanssa sivuprojekti-luontoinen Pedestrian´s Motors, joka Villen emobändin tavoin levyttää Fullsteamille. Riittääkö laululinnun aika muuhun?
- Pedestrian´s Motorsin trilogian päätösosa on työn alla ollut jo jonkin aikaa ja ilmestyy 28.11. kuluvaa vuotta, eli toisin sanoen ei riitä.
Entäs Lapkon hiljaisempi osasto?
- Heikkosella ja Nordbergilla ei taida mitään projekteja olla, Malja sanoo ja osoittaa kysymyksen poissaolevalle Nordbergille.
- Joskus kyllä tulee mietittyä, että olisi kiva tasapainottaa tätä Lapko-meininkiä jollain “terapia”-projektilla, mutta aika ei tunnu ikinä riittävän. Miten Josh Homme sen tekee, bassotaiteilija aprikoi herättäen huvitusta muussa seurueessa.

Jokaisessa Lapko-aiheisessa jutussa muistetaan mainita yhtyeen kotikunta Harjavalta, tuo noin kahdeksan tuhannen asukkaan kyläpahanen Satakunnassa, joka Lapkon lisäksi on tuottanut ihmisten tietoisuuteen mm. Maj Karma-yhtyeen ja Idols-typykkä Katri Ylanderin. Tämä haastattelu ei ole poikkeus sääntöön, sillä on pakko kysyä, mihin suuntaan lapkolaisten elämät tuossa teollisuuskaupungissa olisivat lähteneet ilman rock-musiikkia. Osa Ville Maljan yhdeksänkymmentäluvun alussa, Harjavallan Jymyn riveissä tehtailemista yleisurheilu-ennätyksistä on yhä voimassa, joten olisiko ura auennut HaJyn leivissä vai olisiko esimerkiksi rikollinen ura ollut poikien tulevaisuus ilman musiikkia?
- Kyllähän me pikkurikollisia oltaisiin, kaksikko toteaa kuin yhdestä suusta.
- Pientä pirikauppaa Harjavallan turuilla ja toreilla, Malja myhäilee ja suunnittelee rikollisen imperiuminsa kasvattamista myös parittamiseen.
Pirihuora-kauppaa siis?
- Nimenomaan näin, kaksikko naureskelee.

Kun Business Cityssä ollaan, niin on pakko kysyä Lapkon Lahti-yhteyksistä. Maljahan asui vuoden verran luonnonkauniissa metropolissamme opiskellessaan valokuvausta Muotoiluinstituutissa ja rumpali Heikkosen veli on kulkeutunut Business Cityyn mäkihypyn perässä. Eli, Lapko ja Lahti?
- Tosiaan vuoden asuin täällä ja pakko sanoa, että yksi elämäni surkeimmista vuosista, solisti tipauttaa varsinaisen pommin ja kiertää vielä veistä haavassa.
- Omalaatuinen tunnelma ja ihmiset ovat jotenkin vittuuntuneen oloisia koko ajan.
Eihän? Lahdessa? Arvon toimittajanne leukaperät tippuvat Torven takahuoneen lattialle, mutta haastattelu on vietävä kunnialla loppuun ja kysyttävä viimeinen viiltävä kysymys. Mitä mieltä kaksikko on Lahteen kaavaillusta Litmas Jari-monumentista?
- Ihan oikeastiko sellainen on tulossa?!, Nordberg ryhdistäytyy tuolillaan ja kysyy, että missä viipyy Toni Niemisen patsas.
- Nehän voisi yhdistää!, huudahtaa Malja ja kaksikko rupeaa suunnittelemaan suurteosta, jossa Toni Nieminen loikkaisi Jari Litmasen k10-takatukasta.
Päättäjät hoi! Älkää päästäkö tätä ideaa valumaan sormienne lävitse.

Nauhurin jo lopetettua työrupeamansa (tosin töitä se ei tehnyt sekuntiakaan, kuten haastattelun jälkeen huomasin) pöytäkeskustelu siirtyy keltaiseen lehdistöön ja Lapkon media-imagoon. Seiskan tahi Oho!:n sivuilla kolmikko ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole seikkaillut, mutta asiaan on Maljan mukaan tulossa muutos.
- Sitten kun Nordberg rupeaa heilastelemaan Ellen Jokikunnaksen tai Martina Aitolehden kanssa, niin eiköhän palstatilaa rupea siunaantumaan.
Toivotaan näin.

Tagit: Lapko