Kuva: Mika Lahtinen

Jotain ihan muuta – Pigeon Hunt

Pigeon Huntia voisi kuvailla monella tavalla sangen erikoiseksi ilmestykseksi hardcore-bändien joukossa. Yhtye tulkitsee hardcorensa tavanomaista erikoisemmin ja kierommin, mutta ilman rimpuilua ja kikkailua.

Bändissä soittaa ihmisiä. Kyllähän moni Pigeon Huntin keikoillakin käväissyt ihminen varmaan jo tietää mitä tyyppejä tässä bändissä soittelee, mutta bändi pitää näinkin julkisissa kannanotoissa anonymiteetistään kiinni. Pigeon Huntin riveissä vaikuttaa myös basisti, mutta hän ei tällä kertaa osallistunut haastatteluun, joka tehtiin sähköpostitse helmikuussa 2012.

Alkuun voisin kysellä perustietoja. Koska bändi on perustettu, missä ja minkä vuoksi?

Kitaristi: Pigeon Hunt perustettiin muutaman vuosi sitten eikä siihen ollut mitään sen kummempaa syytä kuin soittamisesta diggaaminen.

Laulaja: Ei tarkkaa muistikuvaa, mutta varmaan ollaan oltu kasassa muutamia vuosia? Digataan kuunnella kyseistä kamaa ja laulaja sekä kitaristi ainakin tiesivät toistensa musamieltymyksistä, joten oli otollista jo monen vuoden odotuksen jälkeen laittaa kyseinen bändi pystyyn. Kitaristin tiedän hautoneen tällästä bändiä jo pitkään.

Rumpali: Oliskohan ollut vuonna 2011? Haluttiin soittaa musiikkia missä on tietynlaista väliinpitämättömyyttä ja arvaamattomuutta.

Millaisen soundin hakeminen teillä oli mielessä, kun Pigeon Huntia laitettiin aluilleen? Pyrittekö tietoisesti irtaantumaan aikaisempien bändienne ilmaisusta?

Kitaristi: Mitään tiettyä soundia ei lähdetty hakemaan. Kun bändi menee eteenpäin, niin samalla myös soundi muuttuu.

Laulaja: San Diego 90-kama ainakin pääosin, mutta itsellä myös The Birthday Party & Bauhaus, jotka eivät välttämättä suoraan kuulu, mutta olen koettanut imeä sitä jonkinlaista ulosantia ja hulluutta, jota noissa on. Tosiaankin oli tarkoitus tehdä ihan jotain muuta mitä edelliset tai muut tämän hetkiset bändimme.

Rumpali: Soundi kehittyi musiikin, instrumenttien ja niiden soittajien mukaan suhteellisen luonnollisesti. Ja kehittyy edelleen.

Mitä ihmettä on ”otherpunk”, jolla kuvailette musiikkianne Internetin taikamaailmassa (eli bändin Bandcamp-sivuilla, joilla biisit on tagattu ”otherpunkiksi”?

Kitaristi: En tiedä.

Laulaja: Missä lukee otherpunk? En kai ole tarpeeksi perillä meidän taikamaailmasta. Ehkä se on sen verran irti punkista, että on toista punkkia.

Rumpali: Jotain ihan muuta.

Suomalainen rehellisyys on sitä, että sanotaan, että ”onhan teidän bändi ihan jees ja ihan jees”, ja tuo on ehkä paskinta mitä voi sanoa.

Missään ei ole tietoa keitä bändissä vaikuttaa ja bändikuvassakin käytette naamioita? Voiko tästä päätellä, ettette halua tässä haastattelussakaan käytettävän oikeita nimiänne?

Kitaristi: Kyllä.

Laulaja: Suurin osa ihmisistä tietää keitä bändissä on, mutta itselle se ei ole merkityksellistä ja ihmettelenkin miksi bändejä myydään aina entisillä tai nykyisillä bändeillä? Kai se on joillekkin jonkinnäköinen porkkana lähteä kuuntelemaan. Haluaisin kuitenkin, että musiikki olisi se, joka ihmisiä kiinnostaa, eikä se ketä sitä soittaa. Itse kuulun siihen koulukuntaan joka diggaa bändiä, jos se on hyvä. Ei riitä, että siinä soittaa tuttuja tai se on cool sillä hetkellä. Voin sanoa, että kavereiden bändien musa on paskaa kuitenkin toivoen, etteivät kaverit suutu. Omia bändejäni ei tarvitse diggailla muusta syystä, kuin vain musiikin takia. Suomalainen rehellisyys on sitä, että sanotaan, että ”onhan teidän bändi ihan jees ja ihan jees”, ja tuo on ehkä paskinta mitä voi sanoa. Mielummin niin, että ihan paska.

Rumpali: Ei nimillä tai kasvoilla ole väliä. Musiikki on pääosassa.

Onko kyse tarkoin varjelluista salaisuuksista vai jostain muusta? Onko tämä salamyhkäisyys herättänyt lisää kiinnostusta, vai kenties pelottanut porukkaa? Liittyykö tämä siihen, että jäsenistöllä on melko nimekkäitä bändejä taustallaan?

Laulaja: Viitaten edelliseen kysymykseen ja siihen ettei montaa arvostelua ole vielä tullut, mutta ainakin yhdessä moitittiin sanojen, biisien nimien ja bändin nimen puuttumista, joka kuitenkin löytyy labelista. Kymppituumainen oli eka levy ja seuraavassa voi olla jotain ihan muuta kansissa, mutta numerolinjalla jatkettaneen biisien suhteen. Sanat saa pyydettäessä. Eivät ne puutu siksi, että niitä hävettäisiin, vaan me päinvastoin jopa toivomme niitä kyseltävän, mutta eipä ole ihmisiä kiinnostanut.

Rumpali: Ei ole nimiä johdattelemassa kuulijaa. Teemojen sanoisin liittyvän seksualisuuteen, provosointiin ja rienaukseen.

Mystisyys jatkuu sanoituksissa, niitä kun ei ole laitettu levyn mukaan, eikä biiseillä ole oikeastaan edes nimiä, vain roomalaisia numeroita. Mitä sanoituksillanne pyritte viestimään?

Laulaja: Taas olin edellä seuraavaa kysymystä… Sanoituksissa on runkkaavia pappeja ja homostelevia hardcoreihmisiä.

Voiko niitä tulkita vapaasti? Joku voi tulkita ne makkaransyönnin ylistyksiksi, joku taas kommentoinniksi yhteiskunnan tilasta. Onko tähän jotain oikeaa tai väärää tapaa? Entä miten yhtyeen nimi pitäisi tulkita?

Kitaristi: Sanat ovat vapaasti tulkittavissa. Yhtyeen nimi oli kahdesta vaihtoehdosta se parempi.

Laulaja: Jokainen osaa lukea, tai ei osaa. Pulujahdin voi tulkita miten haluaa, mutta se on pirun kova nimi.

Rumpali: Jokainen tulkitsee kuin haluaa.

Näin rehellisesti ilmaistuna Pigeon Hunt taitaa olla ainutlaatuinen yhtye Suomessa tällä hetkellä. Miltä tämä monopoliasema tuntuu?

Kitaristi: Lähinnä huolestuttaa.

Laulaja: Hetken näin luulin olevankin, mutta ”sukulaisorkestereja” voisivat olla myös IronBoris ja Lakes, jota en ole vielä kuullut, mutta se on kuulemma jotain samansuuntaista. Mikä meidän tyyli sitten on, voi sen jokainen itse keksiä. Vähäisissä arvosteluissa on mainittu jo läjäpäin bändejä jolta kuulostamme tai joiden suuntaan menemme. Jokaisessa arviossa on verrattu eri bändeihin, mikä on sinänsä hyvä ja kertoo miten eri tavalla ihmiset kuulevat bändimme musiikkia. Suomessahan ei ole tällästä kamaa juurikaan tehty. Suomi on sen verran Mäntsälä koko mesta, että jos teet vähänkin poikkeavaa on se liiaksi erilaisuuden hakemista, taidehomoilua, hipsterpaskaa, mukaoutoilua, sketsikamaa, noloa, rimpuilua tai muuten vaan turhaa. Asema ei tunnu miltään.

Rumpali: Pahalta. Tarvitaan enemmän kihinää Suomeen. Kuunnelkaa ∞ (eight) -bändiä.

Mitä saatte tästä bändistä irti? Tuntuuko siltä, että saatte siitä irti tarpeeksi? Voisiko bändi olla aktiivisempi, vai onko nykyinen tahti riittävä?

Kitaristi: Tällä hetkellä nykyinen tahti on riittävä.

Laulaja: Saan bändistä juuri sen minkä tarvitsen. Tämä tyyli on kiehtonut jo vuosia ja halu tehdä on kytenyt myös aika kauan. Tahtimme keikkailun suhteen on juuri sopiva. Nauhoitukset sujuvat kuin itsestään ja kaikki on mennyt vallan mainiosti. Välimatkojen takia emme hirveästi treenaa yhdessä, mutta rumpali ja kitaristi treenaavat enemmän yhdessä, kun ovat samasta kaupungista.

Rumpali: Ainahan bändi voisi olla aktiivisempi, mutta nykyinen tahti on kaikkien yhtyeen jäsenien elämäntilanteiden summa.

Mennyt? Teiltä on tosiaan tullut pihalle tuo kymppituumainen. Oletteko siihen vielä tyytyväisiä, vaikka se on ollutkin jo tovin markkinoilla? Ja onhan teiltä tullut kasettikin?

Kitaristi: Siihen voi edelleen olla tyytyväinen.

Laulaja: Kymppituumainen ja kasetti ovat sama, tosin kasetti ehti aika tavalla aikaisemmin ulos. Olen siihen tyytyväinen, vaikka uusi kama kuulostaa taas paremmalta kuin vanha, joka on vain hyvä asia. Tuolla kymppituumaisella on kyllä muutama suosikki, joita on nautinnollista esittää livenä ja tulemme varmasti pitämään setissä sen levyn biiseistä 2-4 vielä tovin.

Rumpali: Se on sen hetken tekele ja voin sanoa olevani siihen tyytyväinen.

Tulevaisuuteenkin olette suunnitelleet jotain? Tavoitteletteko yhtään mitään?

Kitaristi: Aika näyttää.

Laulaja: Uusi 7″ EP tulee vielä toivottavasti tänä vuonna, tai ainakin se on nauhoitetty ja kannetkin ovat osittain jo valmiina. Touko-kesäkuussa on kolme keikkaa. Uusia riffejä ja ideoita syntyy koko ajan.

Rumpali: Seitsentuumainen ilmestyy tänä vuonna.

Lammas kiittää Pigeon Huntia haastattelusta, joka todennäköisesti selvensi joitakin puolia yhtyeestä, mutta toisaalta herätteli vain lisää kysymyksiä. Eipä elämän tarvitse aina olla helppoa. Yhtye tuskin laittaa pahakseen, jos joku bändistä kiinnostunut tyyppi laittaisi viestiä esimerkiksi kysyäkseen bändin sanoituksista ja teemoista.

pigeonhunt.bandcamp.com
[email value=pigeonhunt domain=gmail.com]