Kuva: Relentless

Relentless

Relentless on imenyt vaikutteita punkista ja rockabillystä, mutta ei ole ikävästi jäänyt välimaastoon vaan on onnistunut integroimaan molempien tyylien vaikutteita onnistuneeksi kokonaisuudeksi. Selkeisiin raameihin bändi ei halua juuttua, kehitys jatkuu bändin toisella täyspitkällä: ”It Falls Apart” on edellistä levyä kantaaottavampi. Verkkainen kypsyttely on saanut myös musiikin muhimaan sopiviin sointuihin, joita ei olisi pystynyt edelliselle levylle kuvittelemaan. Joensuulaisbändin kuulumisista kertoo juuri It Falls Apart -levyn julkaisun jälkeen kitaristi-laulaja Janne Tanskanen.

Relentlessin tarina tähän päivään saakka?

Relentless aloitti Joensuussa 2006. Me tavattiin samalla treeniksellä, silloin vielä soiteltiin eri bändeissä. Samin kontrabasson länkytys pisti silmään ja Jone oli rumpali, joka veteli hyvin kaikkee hardcoresta skahan. Siinä tutustuessa huomattiin että meiltä löytyi yhteisiä musiikillisia mielenkiinnon kohteita, joten aateltiin soitella The Living Endin covereita yhdessä. Yksi keikkakin vedettiin Prisoners of Society -nimellä. Soitto luisti yhdessä aika hyvin, joten aateltiin pistää ihan oikea bändi pystyyn. Musiikkityyli olisi jossain punkin ja psychobillyn/rockabillyn välissä.

Kun ekaa demoa äänitettiin keväällä 2006, niin äänittäjä/miksaaja käski meidän unohtaa demo-meininki ja julkaista biiseistä levy. Siitä tuli sitten Broken Life -ep. Sen jälkeen päästiinkin keikkailemaan aika reilusti ja lahtelainen Fast Rock Factory otti meihin yhteyttä ja halusi julkasta seuraavan levyn. Kesällä 2007 sitten potkaistiin eka täyspitkä Time of fools ulos. Sen jälkeen soiteltiin keikkoja sen minkä kerettiin.

Uutta pitkäsoittoa ruvettiin äänittämään joulukuussa 2009. FRF:n poistuttua kuvioista, me ei kuitenkaan jääty venailemaan, josko joku kiinnostus demosta tai ”lähtisköhän joku tuon nyt julkasemaan” vaan päätettiin julkasta levy ite. Syyskuussa 2010 It falls apart saatiin sitten pihalle CD:llä ja vinyylinä. Matkalla haaviin tarttu myös keikkamyyntideal Fullsteamin kanssa.

Mitkä ovat tahot vaikuttaneet saundiinne, mistä olette ammentaneet vaikutteita?

Suurimmat vaikutteet tulee varmaan brittipunkista ja rocka-/neobillystä. The Clash ja Stray Cats erityisesti. Ne molemmat olivat edelläkävijöitä ja aivan huoletta sekoitti vaikutteita eri genreistä. Tykkään kovasti The Clashin reggae-vedoista ja Stray Catsin rankemmista biiseistä.

Mitä halusitte tehdä ”It Falls Apart” -levylle erilailla? Mitä edellinen ”Time of Fools” -levy opetti?

It Falls Apartin biisejä on tehty huomattavasti kauemmin ja sen kyllä kuulee. Oman harrastamisen ja opiskelun kautta myös äänityksissä osattiin sijoittaa se vähä raha oikeisiin kohteisiin. Eihän koko levyä tarvi tehä studiossa, kun kitaroita voi ihan hyvin äänittää itsekin treeniksellä. Äänitysprosessi kesti monta kuukautta kun sitä tehtiin lyhyissä pätkissä ja rauhassa. Näin tuli parempi.

Mitä itse odotatte uudelta levyltä?

Toivottavasti jengi tykkäis ja päästäs soittamaan lisää keikkoja. Vielä on kaupunkeja, missä ei olla käyty ja kaupunkeja missä käydään liian harvoin.

Omat suosikkikappaleenne levyltä, perusteluineen?

”Let’ em Rock” on niin erilainen meidän normilinjaukseen, että mainitaan se tässä tilanteessa. Samoin ”Torch”. Noita ei olisi uskaltanut laittaa levylle vielä pari vuotta sitten. Onneksi ne on nyt tuossa (levyllä).

Edellisen levyn kannet olivat perinteiset psykobilly/rockabilly-henkiset, uuden levyn visuaalinen ilme on kantaaottavan punk-henkiset. Onko Relentless vallankumouksen asialla?

Edelliselläkin levyllä kantaaottavia biisejä oli, mutta mukana oli myös paljon muutakin. Uuden levyn lyriikat ovat kantaaottavammat kuin edellisen ja tälle levylle ei muuta voinut kuvitellakaan. Samalla visuaalinen ilme muokkautui kantaaottavammaksi. Lyriikat ovat tarkoituksella kärjistettyjä ja samoin kansia tehdessä halusin siihen selkeän viestin. Vallankumouksesta puhuttaessa tavoitteena on edes nostaa tietyt asiat näkyville ja kuuluville.

Levyn julkaisi Broken Life Records? Miten päädyitte tähän ratkaisuun?

Varmaan yksi maailman ikävimmistä ajatuksista on yrittää lähetellä jotain demoja ympäriämpäri ja toivoa, että joku kiinnostuisi. Sellasta turhaa vätystelyä ja bändin myymistä, mihin liian monet varmaan jää. Demoja me ei lähetelty minnekään, vaan takaraivossa oli, että kyllä tää pihalle jollain tapaa saadaan. Kun levy alkoi olla valmis, niin päätettiin julkaista se sitten itse. Luottoa oli biiseihin ja uskottiin, että kyllä siitä omat saadaan pois.

Siinä samalla kun omasta lompakosta maksoi kulut, hoiti paperiasiat ja yhteydenpidon painoon yms., niin ajattelin että tää on kai sitä levy-yhtiö hommaa. Nimeksi hommalle tuli Broken Life Records.

Minkälainen tarjonta on Suomessa edustamallanne musiikille ja miten luulette miten se on muuttunut niinä aikoina kun olette soittaneet?

Ennen kuin me alettiin keikkaille Relentlessillä, niin en mie ollut nähnyt kontrabassoa monellakaan keikalla. Yht’äkkiä sitä sitten soitettiin kaiken näköisissä billy-happeningeissä, joissa läskibassobändejä saattoi olla kuusikin kappaletta illassa. Me ollaan kuitenkin aina soiteltu billykeikoilla ja punkkikeikoilla ohi genrerajojen. Muut vastaavat suomalaiset bändit on selvemmin psychobilly-yhtyeitä ja punkkibändeistä meidät erottaa rockabilly-vaikutteet.

Minkälainen kaupunki Joensuu on tänä päivänä Relentlessille ja edustamallanne vaihtoehtokulttuurille?

No, Joensuun skene elää hieman hiljaiseloa tällä hetkellä. Toivottavasti legendaarisen Kerubin uusien tilojen löytyminen auttaa asiassa. Kyllä täällä saadaan kuitenkin porukkaa aina sen verta liikkeelle, että pikkuklubit täyttyy punkkikeikoilla.

Onko jotain hauskoja/mielenkiintoisia keikkatarinoita?

Surkuhupaisin muistoin aina vaan miettii niitä aikoja, kun nelistään ajeltiin keikoille henkilöautolla. Kontrabasso vie takapenkiltä kahen hengen paikan, joten siellä istuttiin sylikkäin. Etupenkki piti vetää niin eteen, että jalat ei mahtunu jalkatilaan vaan piti nostaa ylös penkille. Etupenkkiläisellä tais olla vielä joku virveli sylissä. Takakontissa sitten pikkuvahvarit ja mitä nyt mahtui kyytiin. Jos oli paitoja myytävänä, niin ne piti purkaa paketista ja työntää tyhjiin väleihin, heh! Joensuu-Helsinki-Joensuu tuntui aika saatanan tuskaselta.

Miten jatkossa? Minkälaisia uusia kuvioita odotatte levyn tiimoilta? Onko teillä jotain tavoitteita bändinä?

Tässä hommassa kuitenkin se matka taitaa olla tärkeempi kuin määrämpää. Toivottavasti päästään soittamaan paljon keikkoja. Levy on jo täyttänyt tavoitteet, kun se on pihalla ja itse ollaan tyytyväisiä tulokseen.

Laittakaa vielä omia soittolistojanne viime ajoilta, mitä kotimaisia ja ulkomaisia suosittelisitte?

No Shamen uus on kingi, samoin Abduktion. Joensuusta on ponnistanut myös uus bändi Civil Abuse, sekin kannattaa tsekata. Jätkäjätkien uus on kanssa tosi hyvä. Musiikillisestihan nuo on ihan eri päistä, mutta aatteellisesta ne on aika samaa huttua.

Vapaa sana

Suuret kiitokset: Mikael Neves kitaroiden ja laulujen äänityksistä, samoin Antti Koukonen. Apu oli äärimmäisen tärkeetä! Juha Vattulainen Blackout Orderista lauloi taustoja levylle, kiitokset siitä. Kiitokset myös Mika Sormunen ja Eleanor -kitarat, ne on kyllä parhaita!