Cigarette Crossfire

Cigarette Crossfire röökien ristitulessa

Tammikuu 2012. Cigarette Crossfiren seiskatuumaisen ja Shatterhandin kanssa tehdyn splitin julkaisuista on kulunut vuosi ja Combat Rock Industryn kautta tullut ”In Between the Cure and the Disease” on sekin ehtinyt olla kauppojen hyllyillä jo muutaman kuukauden ajan. Keikat vielä päälle, niin Cigarette Crossfiren syke on ollut jo tasolla ”mieletön”. Riihimäen Ravintola Escapen pahnoilta yhytetty komppania oli edellisenä iltana soittanut Helsingin Henry’s Pubissa ja seuraavana sen oli tarkoitus soittaa Tampereen Vastavirralla. Keikka olikin todistajalausuntojen mukaan varsin onnistunut, vaikka Riihimäen keikkakaan ei jättänyt epäselvyyksiä Cigarette Crossfiren tämänhetkisestä livekunnosta. Paikalla oli Cigarette Crossfiren koko miehistö, eli Ilkka (kitara), Jere (basso ja laulu), Henrik (rummut) ja Pasi (kitara).

Kauankos te nyt olittekaan olleet kasassa? Kaksi, kolme vuotta…?

Ilkka: Kaksi vuotta varsinaista toimintaa. Bändin juuret ovat jo vuodessa 2008, jolloin meillä oli erilaisia kokeiluja poikien kanssa. Musiikki oli Cigarette Crossfiren henkistä, mutta vähän hardcorempaa. Varsinainen syntymä oli varmaan silloin, kun Henkka tuli bändiin.

Henrik: Se oli syksyllä kaksi ja puoli vuotta sitten.

Miten kuvailisitte noita kuluneita vuosia?

Ilkka: Tuntuu siltä että aika on mennyt nopeasti. Kaikenlaisia asioita on tapahtunut, mutta jos biisinkirjoitusta ajatellaan niin koko kahden vuoden ajan ollaan sävelletty noita seiskatuumaisen ja pitkäsoiton biisejä. Touhuunhan on saatu kunnolla vauhtia kun Jere liittyi bändiin.

Jere: Liityin bändiin puolitoista vuotta sitten. Kun olin bändin ensimmäinen virallinen laulaja, niin vasta silloin sanoituksiakin alkoi tulla ja biisit muokkautua nykyisiin muotoihinsa.

Henrik: Sitä ennen biisejä piti soittaa ”katsotaan sitten miten laulut tulee” -ajatuksella.

Ilkka: Mitään ei voitu sovittaa valmiiksi, vaan jauhettu aina vain niitä samoja…

Pasi: …mokia. (naurua)

Sain itse käsityksen, että synnytys olisi ollut melko kivuliaskin?

Ilkka: Mister Karalakin (paikalla istuva, illan aikana myös esiintyneen Sean & Mereaun laulaja, haast. Huom.) kokeili laulua ja kävihän siinä vaikka ketä muitakin, yksi hollantilainenkin kaveri. Sitten oli Juho (Another Sinking Ship), ja hän olisi ollut hommassa hyväkin, mutta sitten hänellä ei riittänytkään enää aika. Sitten kun sekään ei onnistunut, alkoi olemaan jo mieli muualla…

Henrik: Juhon bändiin tuleminen oli melko varmaa, mutta sitten kun hän ei tullutkaan niin ”eiköhän tämä ollut tässä”-tilanne oli lähellä.

Ilkka: Jere oli muutaman vuoden takainen tuttu yhdeltä Saksan Hot Water Music -keikalta. Törmäsimme sitten Nosturissa, juteltiin bändijuttuja ja sitten Jere ehdottikin jo lauluhommien kokeilemista.

Jere: Mä en ollut alunperin sen kanssa hirveän tosissani, olin fanipoikana liikenteessä ja kyselemässä jätkien uudesta bändistä ja minulta kyseltiin ääninäytteitä. Hetken päästä puhelin alkoi soimaan ja kyseltiin voinko tulla treeneihin.

Sitten tämmöinen ”Oletteko te tosissanne”-henkinen kysymys, eli mistä Cigarette Crossfiren nimi juontaa?

Ilkka: No se oli kivulias projekti! (naurua) Kuljen aika paljon töihin pyörällä ja kuuntelen siinä samalla paljon musaa, ja ”cigarette crossfire” sattui tulemaan yhdessä At the Drive-Inin biisissä (Winter Month Novelty, toim. huom.) tulemaan. Silloin me treenattiin täällä Riksussa, missä kaikki vetivät röökiä ihan koko ajan. Treenien jälkeen haistiin aina viikon ajan röökille, ja vaikka poltin itsekin niin mä olen aina vihannut sisällä polttamista ja siten olen ajatellut olevani ”röökien ristitulessa”. Nimi jäi pyörimään muiden ehdotusten joukkoon, joista yksi oli Aerola Small Trails, eli Nännipihan pikkuretket. Cigarette Crossfire vain tuntui soveliaalta kaiken kessuttelun lomassa.

Eikös Sue Ellen ollut aika vahvoilla ollut vaihtoehto?

Ilkka: Oli, mutta se oli Mikon idea.

Mikko: Se on aina ollut mun mielikuvitusbändin nimi.

Pasi: Siinä vaiheessa alkoi nimellä kyllä olla jo kiire, kun eka keikka oli buukattu ja joku piti keksiä.

Ilkka: Mutta eipä siihen sen suurempaa dramatiikkaa liity.

Cigarette Crossfire on joissakin yhteyksissä sanottu Manifesto Jukeboxin manttelinperijäksi ja MJ:n täyttämän tyhjiön täyttäjäksi. Ahdistaako moinen titteli?

Pasi: Ei todellakaan!

Ilkka: Se on enemmänkin kunnianosoitus.

Aiheuttaako paineita?

Kaikki: Eiiiii….!

Ilkka: Asiaa pohdittiin itse asiassa studiossa Luukkaisen (Antti) kanssa. Hänen mielestään ehkä jossain sovituspuolella on varsinkin kitarajutuissa samankaltaisuuksia, mutta ei voida sanoa että tuo kohta on lainattu tuolta ja toinen kohta taas tuolta. Tokaisin, että olen mielestäni pöllinyt soolon jostain The Estrangedin biisistä, mutta hän sanoi sen olevan Sugarin biisistä ja käyttäneensä Manifesto Jukeboxin levyillä samaa! Näinhän se menee!

Jere: Ehkä meidän vaikutteet on enemmän sieltä Floridan suunnalta, eli Young Livers ja Hot Water Music.

Seiskahan julkaistiin kimppajulkaisuna useammankin eri toimijan (Tuska & Ahdistus, Hockey Champ Records, Unsane Asylum, Automobiledrive Music ja Nice New Outfit) kautta. Saatiinko julkaisija siihen helposti mukaan?

Ilkka: Saatiin. Suomihan on pullollaan näitä pienlafkoja, ja sitten kun julkaisijoita oikein haalitaan jäävät kulutkin pieniksi. Sitä paitsi julkaisijat vanhoja tuttuja, ja siinä vaiheessa tämänkaltainen julkaisu tuntui luontevalta.

Henrik: Ja yksi julkaisija jäi pois kannesta, eli meikäläisen Nice New Outfit. Ei ollut logoa.

Miten Combat Rock Industry tuli mukaan kuvioihin?

Ilkka: Koetettiin tiedustella Combatin intoa, kun oltiin julkaisemassa tuota seiskaa.

Henrik: Ainakin hehkutin Janille (Koskinen), että nyt on tulossa saatanan kovia biisejä ja että on tulossa todella kovaa kamaa.

Ilkka: Sinä vaiheessa niillä oli niin paljon julkaisuja jonossa, ettei se silloin onnistunut. Seiskan julkaisun jälkeen Jani kävi joillakin keikoilla ja diggaili meiningistä. Ei tarvinnut hirveästi voidella tai käyttää saunailloissa. Ei edes lähetelty demoja ja itse asiassa hän kuulikin koko levyn vasta kun se oli valmis.

Kun keikkalistojanne katselee, niin tunnutte vetävän keikkoja keskiverto-punkbändiä vähäsen enemmän. Ovatko näpit meinanneet palaa keikkojen määrän suhteen?

Ilkka: Mä olen ainakin iloinen niiden määrästä. Pasikin on perheellinen mies, joten asiat ovat sujuneet tähän mennessä hyvin. En nyt toisaalta tiedä, voiko niitä olla koskaan liikaakaan. Ei ole alkanut kyllä tyyppien naamatkaan vituttamaan, eli hyvä ryhmähenki on vielä säilynyt.

Ulkomaillakin on keikkoja riittänyt. Onko vastaanotto muualla poikennut paljonkin suomalaisten vastaanotosta?

Henrik: Ei siellä ole ollut juuri minkäänlaista vastaanottoa. Moni on noiden keikkojen myötä ensimmäistä kertaa vasta kuullut bändiä.

Pasi: Ei kukaan ole oikein tiennyt, miten bändiin tulisi suhtautua.

Ilkka: Sehän oli vähän tuollaista ”nimeä vähän hoodeille ja seiskaa jakoon”-menoa. Aika samaa kädet puuskassa -seisoskelua on ollut muuallakin kuin Suomessa.

Jere: Kiertue oli hauska loma.

Ilkka: Olihan se ihan makeeta soittaa Fucked Upin lämppärinä, vaikka se olikin ihan paska sinä iltana.

Pasi: Ja Atlas Losing Gripin kanssa.

Lämppäättehän te vielä Leatherfaceakin.

Henrik: Nämä jätkäthän palvovat sitä.

Ilkka: ”Dreams come true!”, vaikka vähän artisti maksaa-tyyppisesti ängettiin itsemme sinne mukaan. Laitoin buukkaavalle taholle ”tämmöstä olisi tarjolla”-tyyppisen promokirjeen, että paljoa ei pyydetä kunhan vain päästään soittamaan.

Mitkä ovat bändin seuraavat liikkeet?

Jere: Uutta materiaalia pitäisi tehdä.

Ilkka: Ihan ensimmäiseksi pitää hankkia uusi treenikämppä kun vanha meni alta. Jonkinlaista kiertueseiskaakin väläyteltiin, mutta koska olemme olleet nyt sävellyspuolen suhteen vähän laiskoja niin ne biisit taitavat sitten päätyä seuraavalle pitkäsoitolle. Olisi ihan siistiä saada jo tämän vuoden aikana jotain uutta pihalle, kun tuon edellisen levyn matskua on jauhettu niin pitkään vaikka se on ollut vasta pari kuukautta pihalla.

Jere: Biisit ovat niin vanhoja, osa jo vuosikausia vanhoja.

Henrik: Toivottavasti saadaan kiertue Saksaan.

Tyypillinen jokerikysymys: Kumpi on parempi karkkipäivä; perjantai vai lauantai?

Ilkka: Mä syön joka päivä karkkia.

Pasi: Kyllä se lauantai on.

Ilkka: On on, ehdottomasti!

Mitään muuta, mitä haluatte tuoda esille

Ilkka: Ei ole oikein muuta mainostettavaa… että TÄTS IT!

http://www.cigarettecrossfire.com/


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Yksi vastaus artikkeliin ”Cigarette Crossfire röökien ristitulessa”

Kommentointi on suljettu.