Better Not Born

Better Not Born ei skeneilyistä piittaa



Kotimaan punk/hardcore – kuviot ovat mainiolla tolalla ja pinnan alla kytee useita piinkovia bändejä. Yksi niistä on vastikään hyväksi havaittu ja kovaksi live-bändiksi todistettu helsinkiläinen Better Not Born.





Kertokaa ketä olette, mistä tulette ja milloin bändi on perustettu?

Sampo: Better Not Born, Helsinki. Meitä on viisi kundia: minä (vokaalit), Sami (basso ja vokaalit), Mikko (kitara), Petteri (kitara) ja Tommi (rummut). Homma pistettiin tulille vuonna 2010.

Miten määrittelette musiikkityylinne vai tarvitseeko sitä määritellä? Kertokaa suurimmat vaikuttimet bändin perustamiseen ja musiikkiin?

Sampo: Konala Hevimetal! Ei vaan, oman bändin genreä on aina aika vaikea määritellä, koska vaikutelistahan on ääretön. Parissa ekan seiskatuumaisen arvosteluista oli kuitenkin maininta ”crustahtavaa hardcorea” ja kaipa se pitää aika hyvin kutinsa.
Bändin alkuaikoina Sami, ex-kitaristimme Jere ja allekirjoittanut haikaili yhteisestä projektia, joka olisi sopivan ”omasoundinen ja röyhkeä”. Mottona oli, Jereä lainatakseni, ”maailma on tyhmä paikka”. Näillä eväillä on jatkettu siitä asti, vaikka materiaali sinänsä onkin muuttunut matkan varrella raskaammaksi. Vitutus maailman epäkohtia kohtaan toimii virtalähteenä hamaan loppuun asti.

Petteri: Musiikkiin nyt vaikuttaa kaikki ympärillä tapahtuvat asiat ja sisällä kiehuvat henkiset taistot. BNB on sellainen ahdistuskuonan viemäri. Kurkkua puristava tuskainen itkupotkuraivari tiivistettynä kiukkuisiin riffeihin.

Olette julkaisseet pari seiskaa (jos olen ymmärtänyt oikein), kertokaa niistä, missä tehty, kuka julkaissut, miten otettu vastaan?

Sampo: Juu, itseasiassa meiltä on demokassun/cd-r:n lisäksi tullut Downfall-nimeä kantava seiska ja nyt tuloillaan on Cause A Riotin kanssa tehty splittiseiska.

Demon julkaisun ja miehistön vaihdoksen jälkeen (Jere lähti, Mikko tilalle) alettiin siirtymään selkeästi raskaampaan ja kiukkusempaan materiaaliin. Se tuntui luonnolliselta kehitykseltä, kun suurin biisintekovastuu ei ollut enää Jeren harteilla. Alettiin löytämään sitä omaa juttua ja oltiin hyvillä fiiliksillä Downfallille päätyineistä biiseistä. Harmi vain, että monen tekijän summana lopputulos ei kyseisellä seiskalla ollut ihan sitä mitä haettiin, mutta oppia ikä kaikki. Nauhoitettiin biisit treeniksellä itse ja Santtu Rosen miksasi sekä masteroi. Kustiin homma jo nauhoitusvaiheessa, eikä annettu Santulle kovinkaan priimaa jälkeä miksattavaksi, mutta virheistä oppii. Saatiin kuitenkin yllättävänkin positiivista palautetta seiskasta ja päätettiin tehdä mahdollisimman nopeasti uusi julkaisu.

Splitti oli meille ja Cause A Riotille fiksu ratkaisu tähän väliin, kun molemmilta löytyi pari varastoon jäänyttä biisiä ja tietysti taloudellisestikin tämä oli järkevää. Tällä kertaa saatiin apua oikealta taholta, kun Tammisen Saku (Unkind/Sink) nauhoitti biisit Causareiden treeniksellä. Saku vastasi myös miksaamisesta ja masteroinnista ja täytyy kyllä heittää suuret kiitokset siihen suuntaan. Nyt ollaan todella tyytyväisiä ja innolla venttaillaan miten jengi ottaa uudet biisit vastaan. Toivottavasti palaute on vielä parempaa kuin edeltävästä julkaisusta!

Petteri: Kustannukset hoidettiin luonnollisesti omasta pussista ja oiva tekosyy pistää Filthy Rat Records levymerkki pystyyn jolla nyt hoidetaan hommat niin kauan kuin tarve. Vaikka eipä tässä kovinkaan aktiivisesti julkaisijaa ollakaan haeskeltu, kun kerran homman voi pitää omissakin käsissä, niin olisihan se helpottavampaa jos apukäsiä löytyisi lähinnä jakelukanavien muodossa.

Oletteko soittaneet paljonkin keikkoja, miltä keikkailu ylipäätään maistuu ja missä on paras meininki?

Sampo: Keikkoja taitaa olla plakkarissa joku parikymmentä. Mihinkään hillittömään keikkailutahtiin ei olla kyetty, kun jengillä on perheet ja duunit ja muut epäolennaiset jutut sotkemassa sitä tärkeintä.. Ei vaan, sen mukaan isketään keikkaa kun aikataulut antaa myöten ja miten/mikä on ylipäätään järkevää.
Keikkailuhan on parasta tässä touhussa ilman muuta ja meidän vahvuutena onkin hyvä livemeininki. Sitä pyritään luonnollisesti kokoajan kehittämään ja parantamaan. Pidetään siitä ajatuksesta kiinni, että vaikka mestoilla olisi vain pari ihmistä, niin niille annetaan lavalla joka tapauksessa kaikkemme sen parinkymmen minuutin ajan ja toivotaan, että edes toinen tykkäsi näkemästään ja kuulemastaan ja haluaa ehkä joskus vielä nähdä meidät uudestaan.
Viime joulukuussa käytiin Cause A Riotin ja NHL 95:n kanssa Tallinnassa Ülase 12:sta ja pakko nostaa hattua sille meiningille. Porukka pisti haisemaan pienessä tilassa ihan tosissaan ja kaikilla oli aivan helvetin hauskaa! Tiivistunnelmaiset keikat ylipäätään on niitä parhaita.

Petteri: Eihän keikkailussa muuta vikaa kuin se loputon venailu ja kun setti on se tiivis parikyt minuuttia, niin lämpenee vasta vikan piisin puolessa välissä. Vanha ihminen kun syttyy hitaasti, ehehe.. Mutta kyllä keikkailu maistuu. Sinänsä en osaa ite määritellä parasta meininkiä, tiivis meininki on paras meininki, Tallinnassahan se juurikin oli tiivistä. Mutta välillä se paras meininki on vain omakohtainen kokemus, toisinaan jengin aito läsnäolo. Paras meininki on kokonaisuus ja osiensa summa, jos yks kuuntelija tykkää tai vaikka bändikaveri on hyvillä fiiliksillä niin sekin jo lämmittää mieltä.

Mitä tykkäätte nykyisestä punk/hardcore-meiningistä?

Sampo: Punk/hardcorehan on helvetillisen laaja käsite, mutta kyllähän nykyään(kin) loistavia bändejä löytyy ympäri maailmaa todella paljon ja uusia syntyy kokoajan. Itselleni uppoaa suht laajalla rintamalla punk/hc-lokeroon mahtuvia bändejä ja kyllähän noita priimaluokan bändejä piisaa varsinkin Keski-Euroopassa ja Jenkeissä. Suomessakin mylvii kourallinen todella kovia tekijöitä, joista tosin vain pari hassua on oikeasti noteerattu. Täällä kotomaassa kun tuntuu tuo skeneily olevan suuressa huudossa. Ironiset läpät on parasta ikinä missään ja vakavammin agendaansa ajavat bändit jätetään noteeraamatta ”paskana hevinä”.
Keikkatarjontahan sinällään täällä on melko runsasta ja hyvinvoivaa näinä päivinä. Harva se viikko olisi, jos ei nyt jokaiselle, niin ainakin puolelle viikonpäivistä vähintäänkin snadisti kiinnostavia iltamia tarjolla. Valinnanvaikeus samana iltana olevista tapahtumista onkin sitten kaksiteräinen peitsi..

Petteri: Komppaan Sampoa. Kauheen tarkkaan en itse meininkiä seuraa, että tietäisin / haluaisin tietää mikä on ns. viimeisin villitys. Tietoista välimatkaa kaikenmaailman skeneraameihin ja muutenkin seuraan aika kapeaa rosvosektoria tuosta punk/hc osastosta tai kun genret nyt tuppaa menemään aika sekaisin omassa käytössä.. Kunhan on synkkää ja ikävää, ei leikitä! Hah!
Välillä vaan tuntuu että halpa kalja ja überkänni on meiningin peruspilari, ja sit tiukassa känässä ollaan poliittisia ja kantaaottavia… tai jos edes silloinkaan, ehkä jopa vielä vähemmän, hah! Liikaa välinpitämättömyyttä, tiedostamattomuutta ja perehtymistä asioihin, tai sitten juurikin päinvastoin ja heristellään sormea joka suuntaan tekemällä omasta fundamentalismista vain vaivaannuttavaa? Tokihan kaiken tiedostavaisuuden suostakin täytyy päästä välillä reunalle hengähtämään, sukeltaakseen takaisin syvemmälle ja nähdä asioita uudesta perspektiivistä… Noh nää on näitä ikuisuuspohdintoja jotka ulottuu laajemmalle kuin vain punkhc-piireihin.
Mutta joo hyviä bändejä ja keikkoja on paljon, mutta timanttisen tiukkoja taas yllättävänkin harvassa, mutta onneksi niitäkin löytyy ja tapahtuu, tai sit mä oon vaan vanha, väsynyt ja nirso..

Keksikää kysymys ja vastatkaa siihen, kiitos!

Kysymys: Hmm.. paha paha.. Mikä on Better Not Bornin seuraava etappi?
Vastaus: Kokopitkä ja ulkomaankiertue vuonna 2014!

betternotborn.bandcamp.com