Keskelle talvea oluentuoksuinen tuulahdus kesäisestä Tuskasta, jossa toimittajamme tapasi ARCH ENEMYn basistin Sharlee D’Angelon kaliateltassa.

Ok, tässä sitä mennään! Nyt kun olette kiertäneet Eurooppaa, Japania, Pohjois-Amerikkaa, Meksikoa ja kukaties missä vielä, niin mistä sanoisit kaikkein intensiivisimmät Arch Enemy -fanit löytyvän?

No meillä on tosiaan melko uskollinen fanikanta ja heitä on kyllä ihan kaikkialla. Mutta intensiivisimmät… Sanoisin että Meksikossa, jossa kävimme hiljattain soittamassa alkukesästä.

Millaista siellä nyt sitten oli?

Hurjaa. Jengi oli ihan irti. Joskus ollaan jouduttu yrittämään saada yleisöä lämpimäksi ja saada käpäliä pystyyn, mutta siellä oli kova meininki ennen kuin kerkesi kissaa sanoa. Jengi lauloi mukana koko setin alusta loppuun, vaikkei siellä kukaan oikeastaan edes puhu englantia, yrittivät jotkut laulaa jopa kitarasoolojen mukana! Ei ole tarkoitus tässä nyt mollata faneja muualla maailmassa, mutta tuo reissu oli kyllä ikimuistoinen meille. Se reissu tavallaan määritteli uuden ”standardin” Arch Enemy -faneille.

Onko jokin maa tai paikka missä Arch Enemy kieltäytyisi soittamasta tyystin, syystä tahi toisesta?

Ei. Sellaista paikkaa ei ole olemassa. Soitamme mielellämme kaikkialla.

Hmm, okei. Entäs Angela?

Nooh, sinun täytyisi kysyä tuota sitten häneltä suoraan. Mutta en jaksa uskoa että hänkään kieltäytyisi soittamasta kaikkialla. Ja jos meillä on jossain päin ollut huonompi meininki, niin ei sillä ole koskaan ollut mitään tekemistä minkään yksittäisen yleisön tai kaupungin kanssa. Korkeintaan on voinut olla joskus kyse promoottoripuolen jutuista tms.

No hain tähän asiaan vähän pohjaan Angelan heittämistä kommenteista koskien esim. muslimeja ja uskontoja ylipäätään. Noista kommenteista voi hyvinkin helposti monet saada sellaisen kuvan että ainakaan hän itse ei haluaisi kovinkaan helposti vaikka muslimiyhteisöille heittää keikkaa jne…

No itselläni nämä asiat ei tuota ainakaan ongelmia, mutta ymmärrän kyllä mistä Angelan kohdalla tuulee. Toki erilaisia näkökohtia uskontojen kanssa tulee aina olemaan mutta Angelalla painaa mieltä myös sellaiset asiat kuin esim. naisten asema muslimiyhteiskunnassa ja ikivanhat suhtautumistavat perheen sisäisiin asioihin, joilla ei ole mitään tekemistä nykypäivän kanssa. Mutta jos vaikka soittaisimme nuorelle muslimiyleisölle, en usko että heillä on enää samanlaisia ajatuksia niinkään paljoa kun taas heidän vanhemmillaan. Jos ymmärrät mitä tässä haen takaa?

Jep jep…

Veikkaan myös että jos soitamme jossain maassa missä metallimusiikki ylipäätään on jotain aivan ennenkuulumatonta, niin kuitenkin ne ihmiset ketkä meitä saapuisivat katsomaan, eivät tulisi sinne meitä mistään tuomitsemaan eivätkä olisi mitään fundamentalisteja, vaan osaisivat kyllä suhtautua oikealla tavalla.

Entäs tämä teidän uusi dvd-julkaisu? Siinä on ainakin setit kunnossa. Haluaisitko jakaa siitä omia ajatuksiasi?

No se kannattaa ainakin ostaa itselleen! Ei vaan, siinä on siis pääjuttuna yksi Lontoon keikka ja paljon lisättyä bonarikamaa, mm. Manchesterista. Hieno asia tuossa on se että tällä tavoin saatiin mukaan kuvaan sekä Christopher että Fredrik (vanha ja uusi kitaristi). Mukana on myös hieman opastusta meidän biiseihin, koska monet alalle hakeutuvat muusikot kysyvät meiltä jatkuvasti kuinka joku juttu kuuluu soittaa jne…

Miksi muuten joka toinen bändi nauhoittaa live-dvd:nsä aina Lontoossa?

No meillä se sattui oleman sen kiertueen päätöskeikka ja halusimme tehdä siitä spesiaalin. Olimme olleet pitkään tien päällä, mm. Cradle Of Filthin kanssa Pohjois-Amerikassa. Meillähän oli aika lailla rundia rundin perään ja dvd:tä koitettiin itse asiassa alunperin saada kuvattua Ranskassa. Sen taltioi eräs ranskalainen tv-yhtiö, mutta se rahamäärä mitä he pyysivät sen materiaalin käytöstä oli jotain ihan älytöntä. Sen takia oli kaikkein parasta että lähdettiin omin avuin kyhäämään sitä juttua.

Kun kyseessä sitten oli pitkän työrupeaman päätöskeikka, oletko sitä mieltä että se oli sen rundin parasta settiä?

No, eiköhän kaikki meistä ollut jo melko väsyneitä siinä main, mutta se fiilis kun joku suuri koitos saadaan päätökseen ja tiedät että kun kerran vielä vedät 110% tuolla lavalla niin pääset ansaitusti pitämään taukoa ja lepäämään… Se fiilis antaa niin suurta potkua että tietää. Se oli vielä joulun alla, joten päätimme puristaa itsestämme kaiken väännön irti mitä meissä oli jäljellä. Sen jälkeen olisimme vapaita ajattelemaan joulunviettoa. Ja hyvä tunnelmahan siellä oli tottakai, tupa täynnä jengiä ja kovat löylyt. Meillähän oli Dark Tranquility ja Nightrage mukanamme myös.

Puhutaanpa hetki sinusta – olet ollut mukana melkoisen monessa bändissä ja projektissa vuosien varrella. Mistä pystyit oikein löytämään aikaa ja energiaa kaikkiin niihin juttuihin?

No en aina pystynytkään. Jossain vaiheessa kun kasaat itsellesi juttuja päällekkäin, huomaat että edessäsi on ongelma. Yksi esimerkki on vaikka se että äänität yhden levyn ensimmäisen bändin kanssa ja siihen perään vielä toisen levyn toisen bändin kanssa. Sitten kun molemmat levyt tulevat ulos samoihin aikoihin – siinä sitä ongelmaa sitten onkin. Alkaa kiertueet totta kai ja kaikkien kanssa ei voi soittaa yhtä aikaa. Päätin etten halua enää joutua moisiin käänteisiin. Mutta elämässäni oli aika jolloin uhrasin kaiken musiikille, en tehnyt enkä ajatellut mitään muuta. Sama periaatteessa nytkin, mutta mietin vähän tarkemmin mihin ajaudun mukaan. Yleensä se meni siten, että tutut bändit tulivat aina kysymään että haluaisinko soittaa heidän levyllään, enkä halunnut missata ikinä tällaisia hienoja tilaisuuksia. Kun itsellä alkoi olla nimeä soittimen varressa ja kaikki tulivat vuorollaan kyselemään minua, niin se teki aina sen verran gutaa egolle, ettei niistä ikinä halunnut kieltäytyä. Se oli yhtä hässäkkää silloin joskus, mutta en vaihtaisi siitä sekuntiakaan pois. Ikävä kyllä vuorokaudessa on vain 24 tuntia…

Jep, tiedän tunteen… Oliko kaiken tuon uhrauksen takana musiikillinen ambitio vai sanoisitko olevasi teillä päin vain paras basso mitä löytyy?

No en oikein tiedä miksi kaikki minua aina pyysivät mukaan, mutta uskon että soittoni on puhunut puolestaan ja siksi minua oltiin aina nykimässä joka paikkaan. Esimerkiksi silloin kun Dismember lähestyi minua, en ollut aiemmin oikeastaan soittanut sen tyylistä old school deathiä sen kummemmin, mutta kun he olivat kuitenkin yksi lempparibändeistäni niin pakotin allakkaani vain lisää tilaa johonkin väliin ja näin olin mukana.

Missä muualla tulet tulevaisuudessa mahdollisesti soittamaan Arch Enemyn lisäksi?

No juuri nyt on aika taas aika kortilla, mutta Witcheryn kanssa olen puuhastellut. Tuossa puuhattiin juuri levykin ulos taannoin. Mutta taas kerran – aikataulujen järjestäminen on ongelmallista, varsinkin kun Witcheryn muillakin jäsenillä on omia bändejä myös.

Mitäs Spiritual Beggarsille nykyään kuuluu?

Sama homma siinäkin, mutta aina silloin tällöin kun aikataulumme eivät mene keskenään ristiin, räpelletään hieman biisejä, enkä pitäisi mahdottomana että jossain vaiheessa saisimme julkaistua levynkin pihalle. Ja toivottavasti saadaan sen perään rundattua oikein kunnolla.

Mitä tekisit jos seuraava albuminne olisi aivan suunnaton hittikiekko ja möisi miljoonia?

Heh, no varmasti rohkaistuisin siitä sen verran että yrittäisimme luoda toisen yhtä menestyneen levyn! Jos tienaisimme yllättäen vaikka miljoonia dollareita ja olisi helppo ajatella että nyt on homma hoidettu ja voi siirtyä turvallisesti muihin juttuihin, niin en usko että näin kävisi. Ellei joku katkoisi sitten käsiäni irti tai jotain. Mutta siinäkin tapauksessa pystyisin omassa päässäni vielä ”kirjoittamaan” biisejä! Onhan tämä kaikki niin verissä ettei tämä tule ikinä loppumaan. Ainoa mistä voisi jossain vaiheessa ehkä vähentää, olisi kiertäminen. Mutta jos nyt möisimme miljoonia, tarkoittaisi se vain sitä että meillä olisi taas miljoonia faneja enemmän joka puolella ja kiertäisimme mantereita entistä enemmän. Eli niin kauan kuin jalkani vain kantavat, tulen jatkamaan.

Eli prioriteetit ei tulisi muuttumaan mihinkään?

Ei, mutta toisaalta jos olisin rikas niin kuin Metallican jätkät tai Ozzy, voisin sitten lennätellä yksityiskoneellani perhettäni joka paikkaan ja viettää heidän kanssaan aikaa… Ei raha sinänsä merkitse paskaakaan, mutta toisi se niin paljon vapautta kaikkeen tähän touhuun ainakin. Voisi tehdä asioita niin erilailla kuin nyt. Voisi elättää perheensä ilman ongelmia. Rahalla voisi saada kyllä niin paljon asioita tehtyä, vaikkei se itsessään merkitse minulle niin paljoa.

Kuinkas se sanonta sitten… ”Mitä enemmän rahaa, sitä enemmän velvollisuuksia”?

No ilman muuta, juuri näin. Mutta kai sitä siinä vaiheessa olisi varaa palkata ihmisiä hoitamaan asioita puolestasi? Mutta helvetti, mikä minä nyt olen näitä asioita edes miettimään… Heh! Mutta saahan sitä unelmoida!

Mikä on Arch Enemyn suuri tavoite?

Tavoite on joskus luoda kaikkein paras metallialbumi koskaan.

Tuon halusinkin kuulla! Hieman off-topic tässä nyt, mutta onko Angelalla poikaystävää… *kröhöm!*

Tuota… Tätä saat mennä kyllä kysymään häneltä itseltään.

Ok. Entä mikä tekee Angelasta niin… sellaisen… uskomattoman paketin?

Persoonallisuus ehdottomasti! Hän on niin uskomaton ”front woman” ettei mitään rajaa. Hän osaa ottaa yleisönsä missä vain ja milloin vain. Jopa silloinkin kun hän oli ensimmäistä kertaa kanssamme lavalla, me muut olimme tosi hermona että kuinkahan tässä nyt sitten käy… Kyseessä oli tosi iso keikka ja hän vain asteli lavalle ja otti koko shown haltuun samantien. Meidän kolmas keikkamme hänen kanssaan oli jo Japanissa, yleisöä kevyesti sen 2500 ihmistä. Angela oli niin luonteva kuin olisi soittanut aina stadionsettejä! Kysyinkin häneltä jälkeenpäin että kuinka hän siihen pystyi. Hän osoitti sormella ohimoaan ja sanoi että oli tehnyt stadionkeikkoja koko ikänsä, omassa päässään. Ja hän ei hermoillut pätkääkään missään vaiheessa. Hän sanoi että oli odottanut sellaista tilaisuutta niin kauan, että kun se vihdoin toteutui, hän oli täysin rento ja luonteva alusta loppuun. Ja tietenkin hän on tiukka vokalisti, hieno persoona ja lavakarismaa löytyy kuin Helvetin kätyriltä… Nämä kaikki asiat vaikuttavat siihen kokonaisuuteen.

No itse fanitan ainakin jonkin verran! Rispektit vaan hänelle. Mutta tuosta Japanista puheenollen, mikä vie Arch Enemyä sinne soittamaan niin mielellään?

No Japani oli oikeastaan ensimmäinen maa joka otti Arch Enemyn omakseen. Tämä oli kai vuotta 1997, eli hieman ennen minun aikaani, mutta näin se kuitenkin meni. Mutta japskit arvostavat kuitenkin aina jotain tiettyä. En tiedä mitä, mutta on paljon bändejä jotka menestyvät kaikkialla muualla paitsi Japanissa.

Ollaanko siellä jollain tavalla puristeja asioiden suhteen?

En osaa sanoa. Meidän musiikissamme heitä kiehtoo varmasti melodiset kitarat ja se että kuulostamme melkoisen brutaalilta. Mutta taas joku power-metalli ei koskaan ollut siellä niin iso juttu. Eli siellä päin kaivataan selvästi sitä kovaa aggressiota ja sitä pientä melodisuutta varmaankin.

Tullaanko koskaan kuulemaan Angelan laulavan puhtaita vokaaleja Arch Enemyn levyllä?

En osaa sanoa. Kukaties hän joskus muuttaa lähestymistapaansa tai sitten ei. Toki hän osaa laulaa puhtaastikin, mutta ei niin hirveästi vain pidä siitä. Siinä ei hänen mielestään vain ole samanlaista voimaa takana kuin huutamisessa. Ja hänhän on niin suuri death-metallifanikin. Mutta en koskaan sano en koskaan. Nykyäänhän näitä löytyy, deathiä ensin ja sitten kertsissä puhdasta laulua sun muuta… Näitä on jo muutenkin ihan liikaa. Joka tapauksessa me olemme kaikki tyytyväisiä tähän mitä nyt tällä hetkellä vedämme.

Mitkä ovat suomalaiset suosikkibändisi ja miksi?

Hmm… suomalaisia… Nyt pitää ihan miettiä. Viimeaikaisista en osaa oikein sanoa mutta vastaan tähän että Hurriganes.

Ihanko totta?!

Heh, ilman muuta! Kuuntelen heitä ja muksuna tuli varsinkin kuunneltua tosi paljon. Mutta uudemmista voisin mainita vaikka Bodomin ja Impaled Nazarenen. Ja olen valmis antamaan kunnian myös Lordille siitä mitä he onnistuivat tekemään. Mitä tahansa mieltä oletkin heistä, oli se aika perhanan cooli juttu kuitenkin.

Mikä on kaikkien aikojen paras death-metallialbumi?

Huh! Voi paska… Tsiisus, sanotaan että Entombedin Clandestine.

Kuuluisia viimeisiä sanoja?

”Kuka ostaa minulle seuraavan tuopin!?”

Hahaa! Tuohon et ollut valmistaunut…

No en, heitin lonkalta ensimmäisen asian mitä mieleen tuli!

No ei kai siinä muuta. Kiitän sinua ensimmäisestä live-haastiksestani ja toivotan hyvää jatkoa.

Tuntuiko se sinusta hyvältä?

Kyllä kyllä…

Minusta myös! Heh…