Anssi 8000 on mies monen takaa: kuvataiteilija, kuvanveistäjä, ohjaaja, muusikko ja hyvänä päivänä kaikkia näitä sekaisin. Viime aikoina tämä Heinosen Anssiksi ristitty kolmekymppinen taiteilija on keskittynyt musiikkiin, sillä alkukesästä häneltä ilmestyi ”I Feel Like Surfing”-ep ja nyt on vuorossa ”Duel”-albumi – molemmat julkaisut on tehty yhteistyössä Anssin vaimon, Maria Stereon kanssa. Minkälainen henkilö tämä Sahalahden metsiköissä asustava, Jumalaan uskova taiteen monitoimimies sitten oikein on? Lammas otti selvää.

Kaiken alku ja juuri?

- Pienenä aina ajattelin, että olis mahtavaa tehdä käsillä jotain melko vapaata touhua. Sit täysikäsenä hain taidekouluun ja pääsin toteuttamaan itseäni. Se on mahtavaa. Tätä ennen kuitenkin ehdin kokeilla seuraavia ammatteja: sahatyöntekijä, kalkkunanlajittelija ja rehuautonkuljettaja. Vilppulassa (Anssin kotipaikkaunta, toim. huom.), Kinnaskosken sahalla oli semmoinen kone, kun Rema9000, ja sitä kun päivittäin kattelin, niin aattelin, että mullakin pitäisi olla joku samanhenkinen nimi.

Inspiraation lähteet?

- Inspiraatio on sanana pannassa ainakin tossa taiteen alueella, koska siitä tulee mielikuva, että taiteilija jotain sekoilee ja haihattelee, ja sitten inspiroituu jostain tai jotenkin, kun taas todellisuus on useimmiten sitä, että se on normityötä jota on tehtävä silloinkin, kun ei ole sitä nk. inspiraatiota. Oikeestaan en ihan tarkkaan tiedä mitä kaikkea inspiroituminen tarkoittaa. Mut se mistä noi mun työn aiheet ja muut semmoset tulee, niin sitä en tiedä. Varmaan kaikesta siitä mistä itse on kiinnostunut: musa, autot, Karvinen, Alf, tekniikka, romantiikka, seksi, yms.

Lahden muotoiluinstituutti 1998-2003?

- Lahdessa meni melko lujaa, mutta meni hiljaakin. Lahti on ihan huippu. Muistelen kaiholla niitä aikoja. Joskus jos alkaa muistelemaan, niin saattaa tulla ihan tippa linssiin. Parhaimmat muistot liittyy meidän skeittiporukoihin ja tohon taideskeneen; se kun pysty vaan rullaileen koko päivän eri mestoissa ja paikat oli kunnossa – siis itsellä, Lahden skeittipaikat on eri juttu – ja sitten ilta jatku kaljottelun tai jonkun minkä lie saunomisen merkeissä. Se oli parasta hupia.

Sahalahti?

- Mummon veli kuoli ja jätti tämän rämän talon perinnöksi, joka oli kaiken lisäksi vielä purku-uhan alla. Sitä sitten pikkuhiljaa korjailemaan ja mikäs tässä asustellessa. Siinä kävi myös niin, että mulla oli jonkun sortin elämänmuutos siinä käynnissä ja sitten ei oikein tiennyt mihin suuntaan olis lähtenyt, ja tää talo nyt oli tässä.

Uskoon tulo?

- No se meni sillain, että olin kait jotenkin aika hukassa ja muut tiet oli koluttu – ei nyt ihan loppuun, mut lopun alulle – joten aattelin että koitetaan tämmöistä. Ja se olikin ihan hyvä juttu. Sitä en tiedä vaikka olisin onnellisempi ilman kaikkia näitä uskonhommia, mutta ei se mitään, oon onnellinen nytkin.

Jumalan rooli luomistyössä?

- Valitettavasti se näyttelee melko pientä roolia tällä hetkellä. Kai se siellä kaiken takana on koko aika. Uskon merkitys elämässä vaihtelee. Just nyt on jonkunlainen epäilysvaihe menossa.

Huumori taiteessa?

- Riippuu työstä. Jossain työssä se on sen elinehto ja jossain en ainakaan yritä saada yhtään huumoria mukaan. Vahinkoja tietysti sattuu ja ne ovat useasti kaikista parhaita.

Huumorin arvo?

- Kyllä sillä on ainakin uusioarvoa. Jos työ on semmoinen, että se naurattaa tai hymyilyttää aina uudelleen pienen tauon jälkeen. Ja on sekin ihan hyvä arvo jos nauraa vaikka sekunnin, koska ilman sitä työtä jonkun elämä ois ollut sekunnin verran tylsempää.

Kadulta galleroihin?

- Kyllähän taide on tullut lähemmäksi ihmisiä. Kyllä taiteen pitää olla ihmistä lähellä. Elitismi on huono asia jos mukana ei ole sarkasmia.

Sooloartisti?

- Soittokavereita ei täältä metsänkeskeltä juurikaan löytynyt, joten yksinäisyys pakotti minut toimimaan soolona.

Maria Stereo?

- Maria tuli mukaan siinä vaiheessa kun suostuttelin hänet soittamaan urkua. Aloimme soittamaan yhdessä parisen vuotta sitten. Maria ei tykännyt Hot Coke-nimestä ja sitten hän keksi uuden, paremman.

Tutkijat?

- Tutkijat-lyhärin (2007) kuvaaminen oli hienoa aikaa. Kunpa Markku (Peltola, toim. huom.) olisi vielä elossa. Hän oli ihan mahtava tyyppi. Välillä kävi niin että Markku ohjasi minua, vaikka mun piti olla ohjaaja. Jotenkin kaikki sujui todella mukavasti kun hän oli paikalla. Sekin oli hyvä kun en meinannut kehdata sanoa, että budjetti on aika olematon, no, sanoin kuitenkin ja hän sanoi, että ei se mitään, maksa vaikka noilla heinäseipäillä mitä tuossa lojuu.

Kädestä suuhun?

- Joo, nyt oon apurahalla. Joskus saatan tehdä opetushommia, mutta tällä hetkellä en. Keskityn vaan musaan ja taiteeseen.

Kaiken ydin?

- Kai se on joku ledivalo tunnelin päässä.

Anssin ja Marian ”Duel” -albumi julkaistiin 15.10. Bone Voyage-lafkan kautta.