50 Caliber

50 Caliber

50 CaliberLontoolainen raskaamman puoleinen hardcore orkesteri 50 Caliber on tulossa Suomeen neljä keikkaa kattavalle minikiertueelle elokuun lopussa, joten oli oikea hetki jututtaa bändin rumpalia, Billyä.

Koska useimmat eivät tunne teitä, niin voisitte aloittaa kertomalla hiukan bändistä ja sen historiasta. Mistä keksitte nimenne ja mitä se teille merkitsee?

Aloitimme 1995 nelimiehisenä ja ensimmäiset kolme vuotta menivät lähinnä harjoitellessa. Vuosien myötä jäsenistökin vaihtui useaan otteeseen ja nyt olemme tosi tyytyväisiä line-uppiin. Olemme aina olleet tosi hyviä ystäviä Knuckledustin poikien kanssa. Kasvoimme yhdessä joten he olivat suurin musiikillisin vaikutteemme, ja tavallaan ovat vieläkin. Muita mainitsemisen arvoisia bändejä ovat esimerkiksi All Out War, Shattered Realm sekä Cold As Life. Bändi sai nimensä 50 Caliber siitä, kun ystävämmä Jamie Wren, joka sillä hetkellä oli armeijassa, sanoi että hänen lempiaseensa on eräs 50-kaliiperinen kivääri.

Jos ensimmäiset kolme vuotta olivatkin hiljaista aikaa, tunnutte nyt soittavan aika laillakin keikkoja. Onko keikansaanti helppoa teille, ja jos näin on, niin miksi?

No soitamme paljon keikkoja koska olen aina buukkaamassa niitä. Me rakastamme live-tilanteita, varsinkin nyt kun on uusia jäseniä mukana. Keikoistakin tulee koko ajan tiukempia ja tiukempia. Tulevina kuukausina tulemme sinne Suomeen, soitamme paljon keikkoja briteissä, teimme juuri jokusen keikan Sworn Enemyn kanssa joka oli tosi hauskaa. Marraskuussa tehnemme parikin euro-kiertuetta; ensimmäinen juuri äskettäin Filled With Hatelle sainanneen Vietnom DMS:n kanssa ja toisen ranskalaisen Count To Reactin kanssa. Luulen että ihmiset vain pitävät meistä livenä. Lisäksi meillä on maailman parhaita kavereita, jotka auttavat meitä järkkäämään keikkoja ja kiertueita.

Keikkaelämää nähneenä voisitkin kertoa omakohtaisia kokemuksia huonoimmasta ja parhaimmasta keikasta.

Paras keikka oli varmaankin kun Hatebreed oli ensimmäisellä Euroopan kiertueellaan briteissä Sepulturan lämppärinä London Astoriassa. Koko paikka oli ihan sekaisin. Keikalla oli kaikki Lontoon jannut ja lisäksi hirveästi jengiä mantereelta, vaikka keikka oli keskellä viikkoa. London Astoria ei ollut entisensä sen jälkeen. Huonoin keikka on varmaan mikä tahansa Knuckledustin keikka! Ei nyt sentään… Jos oikein mietitään niin huonoin on varmaan ollut kun yksi lontoolainen mulkku, Sal nimeltään, järkkäsi kaksipäiväisen Combat Fest -tapahtuman, jossa järjestelyt kusivat viimeisen päälle, mies ottaa kassat maksamatta bändeille mitään ja lähtee menemään kesken illan. Se on varmaan huonoin keikka missä olen ollut.

Mitä mieltä olet siitä, että hardcoresta on tulossa aina vain isompaa ja isompaa? Hatebreed on major-lafkalla ja Victory saa ostotarjouksia lafkastaan lähes viikottain jne.

Arka aihe monelle, mutta henk. koht. olen sitä mieltä että kunhan bändejä ei ripata tai niiden ei tarvitse myöntyä mihinkään musabisnes-bullshittiin, kuten tyylinvaihtoon niin se on OK. Kaikki nämä bändit ovat kuitenkin tehneet kovasti töitä vuosien ajan, matkustelleet ympäriinsä omaan piikkiin johonkin räkälään soittamaan saadakseen hiukan nimeä itselleen. Useimmat majorlabel-bändit ansaitsevatkin arvostuksensa ja toivotankin heille hyvää onnea jatkossakin. Kaikki kateelliset voivat suksia hevon helvettiin minun puolestani!

[img align=center]haastattelut/img/50caliber3.jpg[/img]

Kuinkas ajattelette sitten DIY, eli tee-se-itsehengestä?

DIY on tietty oikea tapa hoitaa asioita. Täällä Lontoossa työskentelemme kovasti Rucktion Recordsin kanssa auttaaksemme bändejä heidän lafkallaan muun muassa järkkäämällä keikkoja. Jengi tekee vielä jonkun verran zinejäkin, enkä tarkoita mitään nettizineskeidaa. Ilman DIY-toimintaa emme olisi missä olemme tänään. Ilman ystäviämme emme ole mitään. Suurimmat kiitokset menevät Knuckledustille joka järkkäsi meille ensimmäisen kiertueemme ja pisti meidät yhteyteen Ian Glasperin ja hänen Blackfish Recordsinsa kanssa, joka julkaisi ekan MCD:mme. Olemme ikuisessa kiitollisuudenvelassa kaikille ystävillemme, jotka tajuavat mitä DIY on, ja ennen kaikkea Knuckledustille. Kiitos!

Eli kovat on unityt. Mitenkäs Lontoon skene sitten muuten ja mihinkä se on menossa? Ihmiset tuntevat jo isompia nimiä kuten Stampin’ Ground, Six Foot Ditch ja Knuckledust, mutta mitä muita nimiä on? Onko kukaan nuoremmista bändeistä viemässä HC-hommaa johonkin uuteen ja kiinnostavaan suuntaan?

6ft Ditch on viimeisen vuoden aikana saanut aikaan todella paljon, keikoilla jengi on tosi hyvin mukana, niin täällä kuin mantereellakin, ja uusimmasta CD:stäkin on pidetty. Yleensäkin ottaen Lontoon skene on mielestäni tosi hyvässä jamassa. Tsekkaamisen arvoisia bändejä on muun muassa Prowler, Maldito, TRC sekä Taking Names. Koko homma on jatkuvasti nousussa, keikoilla näkee enemmän ja enemmän jengiä ja pitit vain suurenevat ja kovenevat. Jos joku on kiinnostunut näistä bändeistä, niin suosittelen lämpimästi, että tsekkaatte sivut www.rucktion.com.

Mitäs te muuten puuhailette? Töissä? Opiskelemassa?

Kaikki käyvät rankoissa kokopäiväduuneissa, jotka ovat erittäin syvältä. Olisi jo aika saada joku mehukas major-diili hahahaha!! Ihanteellisinta olisi, jos saisi vain rundata koko ajan.

Mitäs siellä keikkapakussa sitten soi? Eli tän hetken playlistiä?

1) Ragmen
2) Knuckledust – Time Wont Heal This
3) Madball – Set It Off
4) Bulldoze – Final Beatdown
5) BDF Vs Denied – splitti FWH Recordsilla
6) Born From Pain – Sands Of Time
7) Ignite – A Place called Home

Eli aika metallista harkkorea suurin osin. Siitähän saadankin romahdusaltis aasinsilta seuraavaan kysymykseen. Monet ihmiset nyrpistävät nokkaansa ”metalcore”-termille, sanoen, ”täytyy olla” joko metal tai hardcore. Kansainvälistä metalcore-”skeneä” ei yksinkertaisesti ole heidän mielestään olemassa, samalla tavalla kuin hardcore-skeneä. Mikä on olennaista? Onko se elämäntapa, huomaako sen sanoituksista vai onko se esim. kiinni siitä, miten pukeutuu?

No ainakin täällä Lontoossa kaikki ovat samaa isoa perhettä eikä se ole juttu eikä mikään, kuinka musaa kategorisoidaan. Emme me katso olevamme sen enempää metal kuin hardcorekaan, me ollaan vaan äijiä. Soitetaan helvetin raskasta musaa ja pannaan myllyä pystyyn ja toivomme että jengi pitäisi siitä.

Kiitoksia vastauksista, onko mitään tervehdystä ihmisille, jotka ovat tulossa katsomaan teitä tulevalla Suomen kiertueellanne?

Kiitoksia haastattelusta ja mahdollisuudesta tulla Suomeen soittamaan. Odotamme sitä innolla. Knuckledustin sällit kertoivat niin paljon kaikkea kivaa Suomesta että en malta odottaa. Toivottavasti kaikki pitävät keikoista ja muistakaa ostaa merchiä että me ei jouduta kadulle asumaan. Nähdään kohta ja massiiviset terkut Pitfiendin kotipojille. Uudet kotisivut löytyvät www.50caliberlbu.com.