Tamperelainen Vulture Club on mielenkiintoinen uusi tuttavuus Suomen bändikartastoon. Nk. billy-bändit ovat harvassa tai sitten ne vain luuhaavat kellareissa, odottaen turhaan tilaisuutta. Vulture Club ei piileskele, vaan tiedostaa musiikkinsa houkuttelevuuden.
Kysymyksiin vastaili Billy-Bob.

Kertoisitko miten Vulture Blub sai alkunsa?

Vulture Club perustettiin synkkänä syksy-yönä Tampereen Tammelassa suunnilleen toukokuussa 2005, mutta ihmisten työ- ja lomakiireiden vuoksi päästiin varsinaiseen alkuun vasta syksyllä, mutta siitä eteenpäin onkin homma toiminut joutuisasti ja roketirolli raikaa.

Onko jäsenillä ollut muita bändiprojekteja?

Minä, eli Billy-Bob, olen soittanut aikaisemminkin Brutuksen ja Samin kanssa useammissa virityksissä vuosien varrella ja kun viimeinkin löytyi läskibasson varteen mies paikallaan, eli Vulture Tom, pitkäaikainen haaveeni billybändistä toteutui.
Klubin jäsenillä on takanaan melko iso keko erilaisia bändejä tyylisuunnasta toiseen, mutta nyt on nyt eikä se mennyt enää palaa… Kokemusta näistä hommista löytyy vaikka muille jakaa.

Miten kuvailisit musiikkityyliänne? Miten pyritte erottumaan musiikillisesti samantyylisistä bändeistä ja kuinka tärkeää se teille on?

Tärkeintä lienee että sekä bändillä ja yleisöllä on hauskaa, muusta ei niin väliä…
Biisintekoprosessimme on selkeä, otetaan riffi ja kertsi ja jammaillaan niin kauan että paketti on kasassa, joko onnistuu tai ei, mitään ei olla väännetty väkisin ja mielestäni se kyllä välittyy kuulijan korviin… Musiikkityylimme lienee jonkinlaista Neo-Billyä jos sitä johonkin kategorioimaan lähtee, itse käyttäisin hyväksi havaittua ilmaisua; Rokkia… Samantyylisiä bändejä lienee maailmalla paljonkin, mutta Mad Sin ja Nekromantix lienevät ne eniten kuunnellut. En tosin usko että kovin lähelle menemme kumpaakaan bändiä, mutta pohjimmiltaan idea on sama, läskibasson lätinää ja pikkukieroa lyriikkaa ja kokonaisuutena monipuolista asenteella soitettua perseenpyöritysmusaa.

Mistä sanoituksenne kertovat?

Lähinnä rakkaudesta rumiin asioihin… Yleensä Brutuksen kanssa naureskellaan kitarat kädessä tyhmille asioille kunnes sanat on valmiit. Ilman pakkoa nekin syntyy, tulee jos on tullakseen. Vakavaa sanomaa lienee turha etsiä, vaikka sisältöä niissä kyllä tuntuu olevan.

Nauhoititte keväällä 2006 kuusi uutta biisiä. Minkälaista palautetta olette saaneet musiikistanne?

Palaute on ollut lähinnä positiivista, melkeinpä pelottavan paljon kehuja on tullut, välillä tuntuu siltä että joku vois alkaa pikkuhiljaa haukkumaankin… no, jos päivä paistaa risupartaan aina kymmenen vuoden välein näin musiikin puolesta, niin eihän sitä voi olla kuin tyytyväinen. Sanotaan näin, että tältä bändiltä odotan paljon laatuaikaa musan parissa tulevina vuosina.

Oletteko keikkailleet paljonkin? Minkälainen on ollut vastaanotto?

Tämä bändi ei ole keikan keikkaa tehnyt, mutta varsinkin rumpalimme kanssa on tullut kyllä soitettua elävälle yleisölle ulkomaita myöten. Kun aika on kypsä, keikkakunto on hyvä, siitä olen varma.

Mitä luulette, minkälaista tilausta musiikillanne on Suomeen? Ei täällä ainakaan ylitarjontaa ole?

Ei, ei todellakaan ole ylitarjontaa. Syytä siihen en tiedä miksi kotimaiset billybändit ovat joko pysytelleet kellareissa tai kotisohvalla, mutta uskoisin että tälle tyylisuunnalle löytyy diggareita jokaisesta ihmisryhmästä. Pohjimmiltaanhan musiikkimme on melodista rokkia hieman erilaisilla mausteilla ja rokkihan on ainoa asia maailmassa joka auttaa kaikkiin vaivoihin.

Minkälaiset tavoitteet teillä on bändinä?

Eipä tässä maailmanvalloituksesta jaksa haaveilla, niin kauan kuin homma pysyy hauskana ja vaivattomana kaikki on just niinkuin pitääkin olla, jätetään se ameriikan markkinoista haaveilu sille nuorelle sukupolvelle joka on oppinu jo oikeen meikkaankin. Toivoisin että ihmiset löytäisivät bändin ja hyvän keikan hyvälle yleisölle noin kerran kuussa saisi soittaa.

Mitä (lähi)tulevaisuudessa? Onko luvassa levyä, keikkoja tai jotain muuta?

Promolevyt on painossa paraikaa, kannet mulla jo onkin tuossa ja sitten vaan katotaan kuinka käy kun palautetta alkaa tulla levylafkoista ja keikkamestoista. Itse vanhana vinyylidiggarina toivoisin että 7″ lättyjä saisi julkaistua noista nyt nauhoitetuista biiseistä, tai vaikkapa 10″ koko hoidon.
Suunnitteilla on myöskin paperilla jonkin asteinen lyhytelokuva/musavideo, mustavalkokauhua 50-luvun henkeen, mutta sen toteutukseen menee vielä aikaa kauan.. paitsi jos rahoitus tulee nurkan takaa käteen. Pari keikkaa täällä Tampereella taitaa olla suhtkoht selkeitä, ja innolla odotan että pääsee lavalle kokeileen kuinka tää uppoo yleisöön.

“Rokkia ikä kaikki..”