Aihearkisto: Bändiprofiilit

Oddland

Turkulainen Oddland julkaisi maaliskuussa ”Away from the Watching Eye” omakustanteen, joka vakuutti siinä määrin, että näiltä progemetallin tulevaisuudentoivolta oli oitis kyseltävä tarkemmin bändin taustoista.

Lyhyt historiikki (ketkä, mistä, milloin ja miksi?)

Nämä amebat – Ville, Joni & Sakari – ovat yrittäneet kymmenisen vuotta opetella soittamaan. Välillä he pohtivat edelleen luolamiesmäisesti miten soittimista saisi ääntä ulos. Viimeksi juuri Ville murisi sohvan takana ja heitti kiviä rumpujaan päin. Puolisen vuotta sitten Jussi tuli treeneihin ja vaikka yhdessä päätimme, että mies on aivan liian taitava soittamaan kanssamme, niin jotenkin hän kuitenkin jäi joukkoomme. Sakari olisi ollut valmis heivaamaan miehen heti kun kuuli, että hän omistaa enemmän kitaroita kuin vokalisti, mutta rytmisektio ei kuitenkaan halunnut luopua soittotaitoisesta jäsenestä, koska hän tuoksui niin miellyttävältä.

Kuvailkaa bändinne ulosantia.

Kuvittele mörköarmeija pimeään metsään. Möröt murisevat ja nahistelevat keskenään. Maa järisee. Linnut lentävät huolestuneina metsän ympärillä laulaen lauluaan jossain menetyksen, haikeuden ja toivon välimaastossa.

Mistä yhtyeenne saa vaikutteensa ja toisaalta miten se erottuu massasta?

Vaikutteita voi käydä kulkemassa myspace-sivustolta, mutta jälkimmäinen kysymys onkin hankalampi. Musiikkimme on ajoittain todella kikkailevaa ja progressiivista, mutta biisimme eivät juurikaan veny yli 5 minuutin, eivätkä ole rakenteeltaan kovin viipyileviä, vaikka paljon saattaa tapahtua yhden kappaleen aikana. Lisäksi örinä loistaa poissaolollaan, mikä on nykyisin harvinaisempaa genremme bändeillä.

Lisäksi basistimme Joni syö aika paljon tonnikalaa. Tämän voisi kuvitella vaikuttavan häneen jollain tavalla.

Minkälainen on kappaleidenne syntyprosessi?

Riitelyn, murjottamisen ja mykkäkoulun jälkeen päädymme kompromissiin, joka yleensä tuntuu ajan myötä paremmalta ja paremmalta. Ehkä juuri siksi, koska se on jotain yhteistä. Ville, rumpalimme, osallistuu sävellystyöhön todella aktiivisesti. Yleensä biisit ovat Sakarin ja Villen yhteissävellyksiä, joskin sovittaminen on tasaisesti kaikkien heiniä.

Onko yhtyeellä jokin sanoma?

Eipä voi vakavalla naamalla sanoa, että olisi.

Mistä lyriikat kertovat?

Usein lyriikat ovat tulosta solistin mielensisäisistä tutkimusmatkoista. Tärkeää on, että sanat toimivat hyvin musiikin kanssa. Biisit tehdään siis aina ensin, mutta kyllä lyriikoissakin on aina yhden tai useamman mutkan takana joku kokonainen tai ainakin puolikas ajatus, joka on kaivannut ilmaisua.

Miten turkulaisuus näkyy/kuuluu musiikissanne?

Emme kyllä keksi mitään tapaa, jolla kotikaupunkimme vaikuttaisi musiikkiimme. Kyllä tämä bändi voisi ihan yhtä hyvin olla vaikka Kusnista. Lisäksi rumpalimme luulee vieläkin olevansa espoolainen, vaikka on asunut Turussa jo yli kymmenen vuotta.

Millaisena näette orkesterinne tulevaisuuden?

Soitto jatkuu niin kauan kuin henki pihisee. Toivottavasti tämän bändin parissa tuulettuu vielä pahanhajuiset ja keski-ikäiset soittoniekat.

Päämääriä/tavoitteita?

Toivomme, että joku ymmärtäisi antaa meille mahdollisuuden tehdä ainakin yhden kokopitkän levyn. Olemme melko varmoja, että kykenisimme tuottamaan jotain sen verran uutta ja mielenkiintoista, että sille löytyisi kyllä oma kuulijakuntansa.

Jos saisitte valita yhden albumin ja kretitoida sen omiin nimiinne, niin mikä tuo albumi olisi ja miksi?

Sakari (kitara & laulu):
Stone Temple Pilots: Core
– Tämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Aivan loistava levy kauttaaltaan.
Ville (rummut):
Testament: Demonic
Joni (basso):
Ihsahn: After
– Tätä oon kuunnellu lähiaikoina paljon.

Jussi (kitara):
Guthrie Govan: Erotic Cakes
–  Kuuntele ite.

Kiteyttäkää yhtyeenne yhteen lauseeseen.

”Paskalla on tekijänsä”
– Oddland

Sana on vapaa: mainostusta, vittuilua…

Tsekkaa www.myspace.com/oddland, ja osta meidän uus promo www.levykauppax.fi/artist/oddland/away_from_the_watching_eye/

Street Rovers’ Union

Street Rovers’ Union julkaisi viime vuoden puolella siinä määrin pätevän äänitteen, että ”2012”-nimeä kantava tuotos päätyi tammikuussa Lampaan kuukauden demoksi. Eipä lisäuteluihin sen kummempaa syytä tarvita, basisti (?) Mikko kertoo lisää tämän savonlinnalaisbändin taustoista.

Lyhyt historiikki (ketkä, mistä, milloin ja miksi?)

Street Rovers’ Union on viiden ukon punk-rock rytkye. Soitto alko vuonna 2005 kun miehillä oli nii mälsää. Nykyisellä kokoonpanolla on soitettu vuoden 2006 lopusta, ku rumpaleita on niin kiva potkia pändistä hiiteen. Savonlinnassa pidetään piäkallopaikkaa
vaikka ei siellä enää suurin osa asustakkaan.

Kuvailkaa bändinne ulosantia.

Suoraviivaista vanhan koulukunnan vaikutteista punk/garage-rokkia. Soittotaitoa kompensoidaan styrkkarin volume-potikalla.

Mistä yhtyeenne saa vaikutteensa ja toisaalta miten se erottuu massasta?

Eniten tulee vaikutteita keskimaljasta ja 70-80 luvun punk/garage musasta, kyllä ne vaikuttajat sieltä varmasti jokainen kuulee kun meidän musiikkia korvaansa ottaa. Kyllähän siellä on kaikenmaailman Misfitsit, DK:t ja Damnedit läpi kuunneltu. Erotutaanko massasta? Eipä tiietä, halutaan ainakin kuvitella että kuulostetaan iteltämme mutta voihan se olla että ollaan vaan tusinapaska rip-off bändi muitten joukossa. Mistä näitä tietää? Apinoitahan tässä ollaan koko sakki.

Miten savolaisuus näkyy/kuuluu musiikissanne?

Savolaisuus ennemminkin kuuluu keikkojen välispiikki-jolokutuksissa ja näkyy päällepäin rumasta olomuodosta eli pälvikaljuista ja kaljamahoista. Rento meininki ja terve hälläväliä asenne on siis havaittavissa jos meijän kanssa joutuu pyörimään. Eihän myö sitäpaitsi ees olla oikeita savolaisia, eikös ne tuu sieltä savon piätatista eli Kalakukkolandiasta. Ollaan vaan omittu tuo Savo Punk-Rock käsite kun kukaan muukaa ei sitä näköjään ole tajunnu tahi paremminki kehannu käyttää. Nurkkapatriotismia, heh heh.

Millaista on olla punk-bändi Savonlinnasta?

Hiivatin hienoa! Ei sieltä kyllä liikaa ainakaan noita punk-bändejä tunnu sikiävän. Ollaan sen verran senioriporukkaa jo että ei ole tietoa onko siellä edes nuorempaa punk-sukupolvea olemassakaan, saatikka sen soittajia. Enemmän siellä taitaa noita metallibändejä pyörii. Onhan se helvetin kuollu kaupunki, kohta vielä kuolleempi kun se ohitustie ja uusi hieno juppien kauppakeskus tulee ja jyrää meidän kaikkien treenikämpät ja muut alakulttuurimestat maan tasalle.

Onko yhtyeellä jokin sanoma? Mistä lyriikat kertovat?

Kyllähän meitä kaikkia tää nyky-yhteiskunnan meisinki vituttaa ja elämä yleensä ottaen, mut tän bändin tarkoituksena ei oo niitä asioita ruotia. Musiikistahan tässä on kyse ja sitä on kiva soittaa hyvien tyyppien kanssa, tällä hetkellä se tuntuu olevan paras tapa kuluttaa aikaa. Sanotaan vaikka että sanotukset on mitä on… eli vedä japanilaiset tanssihousut jalakaan ja ota rennosti jummi jammi!

Uskotteko maailmanloppuun vuonna 2012?

Tottakai, vakaasti. Velkaa otettu, peruuttamattomia virheitä tehty ja lahkot perustettu joten syytä ois ees jotain tapahtua! Tai muuten se on vaan sit tän pändin jätkien henkilökohtainen mualimanloppu.

Millaisena näette orkesterinne tulevaisuuden? Päämääriä/tavoitteita?

Nyt ollaan lähössä sakemanneja kiusaamaan muutaman keikan verran. Tarkotuksena jatkaa reeniksellä päihtymistä ja soittamista sekä tehä musaa ja päästä keikoille. Ite ollaan nää levyt ja julkasut aina alusta lähtiin tehty d.i.y meiningillä. Jos joku tätä paskaa vielä kehtais julkaista nii ainahan se hommia sentin helpottas! Wink wink. Kovasti on kyllä noita reggae levyjä tullu Savolan konttorilla eli treeniksellä luukutettua näinä päivinä. Kiva ois tehä sellanen ”Punk & Blunt” vinyylijulkasu, kun keikoillakin tulee silloin tällöin regeitä jammailtua. Saa nähä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei olla mitään maailmanvallotussuunnitelmia keritty laatimaan.

Jos saisitte valita yhden albumin ja kretitoida sen omiin nimiinne, niin mikä tuo albumi olisi ja miksi?

Helevetin vaikee kysymys, oisit vaikka ennemmin kysyny ukkojen lempiväriä. Mut jos joku on pakko tähä laittaa nii olokoon sitte vaikka kitaristin pakussa oleva c-kasetti jossa lukee vaan ”Ragga Muffin”. Siinä on sellasta matskua että oksat pois. Leave Babylon right now!

Kiteyttäkää yhtyeenne yhteen lauseeseen.

Pitäskö soittaa mammalle et laittaa potut kiehumaan ja makkarakastikkeet tulille.

Sana on vapaa: mainostusta, vittuilua…

Joo Savonlinnaan päättäjille semmosia terveisiä: Haistakaa paska pellet. Muka kulttuurikaupunki ja puratte viimesetki mestat missä sitä KULTTUURIA oikeesti harjotetaan.

Musaa voi kuunnella osoitteessa www.myspace.com/streetrovers tahi paremminkin www.reverbnation.com/streetroversunion

Kiitos paljon Lampaalle haastiksesta ja jos assiita on kellään niin ota yhteyttä streetrovers@hotmail.com tai tuu pyörähtää konttorilla.

Mental Problems

Mental problems on kolmen häiriintyneen oloisen tamperelaisen nuoren miehen muodostama helvetin hyvä, räkäinen & sormeton autotallipunkbändi, jonka jäsenet ovat vaikuttaneet tai vaikuttavat edelleen bändeissä kuten Teenage Maniacs, Nigger Russians, The Pill Poppers & The Bad Caesars…ja koska bändin keikoilla on kuultu kovereina esim. Oblivians & Urinals -merkkisiä orkestereita, oli jutun tekeminen selviö. Mitään julkaisua bändiltä ei ole vielä ilmestynyt, mutta bändin voi tsekata livenä seuraavan kerran perjantaina 27.11. Helsingin Lepakkomiehessä Panic-klubilla…kyseli Teemu, vastaili Matti.

MITES MENEE MATTI? KERROHAN JOTAIN TEIDÄN HIENOSTA ORKESTERISTA NIMELTÄ MENTAL PROBLEMS!?
Poltan röökiä, juon kahvia ja kuuntelen ’68 Comebackin Paperboy Bluesia. Mental Problems on kolmen tyhmän näkösen jätkän punkrock-garage-metelibändi, joka on tavallaan jatkumoa sellasille bändeille kun Teenage Maniacs ja Nigger Russians. Tuoppi soittaa bassoo, Juha rumpuja ja mä huudan ja soitan kitaraa. Bändi on perustettu käytännössä silloin kun Nigger Russiansin Nate lähti Kansasiin, eli ööö melkein puoltoista vuotta sitten. Tampereelta ollaan ja tääl ollaan toistaseks kaikki keikat soitettu.

KERROS JOTAIN NIGGER RUSSIANSISTA, JA SITÄ EDELTÄNEESTÄ TEENAGE MANIACSISTA?! MITKÄS BÄNDIT/ILMIÖT/ASIAT OVAT TOIMINEET TEIDÄN MUSIIKILLISINA/ASENTEELLISINA/ULKONÄÖLLISINÄ ESIKUVINANNE?! MEINAAN, ETTÄ TEIDÄN KUULOISIA ROKKIBÄNDEJÄ, TAI PUNKBÄNDEJÄKÄÄN, KUN EI HIRVEÄSTI SUOMEN MAALTA IKÄVÄ KYLLÄ PONNISTA?
Nigger Russians synty kun tapasin Black Lipsin keikalla Suomessa töissä olleen Amerikan-ihmeen Naten, joka on vaikuttanut mm. Fag Copissa ja Spread Eaglesissa. Automatkalla Tampereleelle kaljan juonnin ohessa selvisi, että me molemmat diggaillaan hyvin pitkälle samoista bändeistä ja meiningeistä ja päätettiin, että pistetään bändi pystyyn. Tuomas tutustutti ekoissa treeneissä mut Kouvolan suunnalta muuttaneeseen Juhaan, joka oli sitä ennen örveltänyt HC:ta Omareitten esiasteessa ja paukuttanut surf-trio Bad Ceasarsissa. Jätkä osoittautui kovaks Mummies ja Sonics -faniks joten hommat nantsas heti alussa. Verticals-Tuuliainen soitti loppupuoliskon rumpuja, kun Juhan moottoritie oli kuuma.
Nigger Russians soitti alussa suurimmaltii osin Fag Copin biisejä, myöhemmin omien biisien ohella coveroitiin mm. Creteensiä ja Kriminella Gitarreria. Nate teki ja lauloi n. puolet biiseistä ja mä toisen puolet. Ei meitä ainakaan Tampereella kukaan, paitsi Tuuliainen, ymmärtänyt koska oltiin aika erilaista meininkiä kuin nää perus punk/crusti/mitkälie bändit jotka täällä nyt pyörii. VVllä ja ratakadun squatissa vastaanotto oli välillä vähintäänkin nihkeetä hehe, etenkin crustien, anarkojen mutta myös Social Distortion -rokujen osalta. Nigger Russians jätti jälkeensä kuuden biisin lofi-nauhoitteen, jota ei tietenkään olla missään julkaistu. Comeback on luvassa sit kun Nate raahautuu tälle mantereelle.
Teenage Maniacs oli mun ja Tuopin keino taistella tylsyyttä vastaan soittotaidottomina nuorina poikina Nokialla. Jokaiset treenit oli bileet ja treenien lopussa poikkeuksitta pistettiin kamat paskaks. Garagerock oli homman nimi, soitettiin autotallirakennuksessa ja yhtäkään treeniä en vetänyt selvinpäin. Myöhemmässä vaiheessa koheltaminen vaihtui vähän skarpimpaan Cramps / Alan Vega -minimalismiin. Jossain kohtaa urkuri ei enää kestänyt meitä ja lähti vittuun ja rumpali-Jarkko rupes perheenisäks ja muutti Ouluun, sit mä muutin Berliiniin, ja siihen se bändi sit hajos.
Musiikillisina esikuvina meille on mm. Urinals, Creteens, Supercharger, Loli And The Chones (ym. Rip Off -lafkan julkaisut), Reatards, Killed By Death -bändit, Back From The Grave kokikset ym. garagebändit, alkuaikojen The Cramps… ja miljoona muuta. Asennepuolella vois mainita: Dead Moon ja Suicide. Suomessa on ollut vähän nihkee meno tän tyyppisen kaman suhteen, paitsi viimeaikoina on tullut huippuja bändejä kuten Seksihullut, Turnoffs, Nazi Death Camp, Revolting Berbers jne. Micragirls on kans hieno bändi! Enemmän Kiss-n-Runin keikkoja Suomeen niin hommat kääntyy nousuun!

OK, KUULOSTAA ASIALLISELTA TOUHULTA, JA TÄYTYY ERIKSEEN KEHAISTA TEIDÄN URINALS-KOVERIA, PARASTA MITÄ OON KUULLU SUOMIBÄNDEILTÄ AIKOIHIN. ONKS TEILLÄ SUUNNITELMISSA YHTÄÄN MITÄÄN TÄLLÄ HETKELLÄ?! KEIKKOJA, LEVYJÄ, MUITA JULKAISUITA..?! JA JOO, TÄYTYY ITSEKIN KEHAISTA ETTÄ MICRAGIRLSIT ON HUIPPUJA TYTTÖJÄ/NUORIA NAISIA, TULI HEIDÄN KANSSAAN HENGAILTUA VIIME KESÄNÄ KUOPIOSSA…JA JUMALAUTA ETTÄ SE BÄNDI ON KEHITTYNYT ALKUAJOISTA!
Niinpä! Keikkaillaan varmaan kevään/kesän aikana hitaan tasaiseen tahtiin aina kun jotain ilmaantuu. Käytiin viime kesänä nauhoittamassa neljä biisiä. Lisää tulee joskus. Aika paskasta menoo, mut hyvä niin! Revolting Berbersin kaa ollaan suunniteltu splittiä, saas nähä miten käy.

MISSÄS TE TUON NAUHAN NAUHOITATTE? MUUTENKIN KUN OLETTE NOITA DEMOJA TEHNEET NIGGER RUSSIANSIN JA MUIDEN ENTISTEN BÄNDIENNE KANSSA, NIIN ONKO MIELESTÄSI SUOMESSA NAUHOITTAJILLA YMMÄRRYSTÄ TEIDÄN ”SOUNDIA” KOHTAAN?! KUKA TUON SPLITIN MUUTEN JULKAISEE?
Treeniksellä vetästiin. Nigger Russiansia nauhoitti Tuuliainen vanhalle Saksa-kelalle. Teenage Maniacsin kaa käytiin kalliissa studiossa, vitun paskat saundit siitä seuras, ei ees mukaan raahattu Trassels-Kapa pystynyt pelastaan hommaa. Mieluummin vaik treeniksellä kuin lähtee arpoon. Tuskin kukaan mitään julkasee, emmä tiä. Keikkojen soittaminen on aina ollut enemmän se juttu kuin nauhoituksiin panostaminen, aika saamattomia ollaan tosiaan sillä saralla.

OK! TOIVOTAAN KUITENKIN ET SAATTE HYVÄN NAUHAN TEHTYÄ, SITÄ KAUTTA JOTAIN JULKAISTUA JA ETTÄ PÄÄSETTE JOSKUS TÄNNE MEIDÄNKIN TUPPUKYLÄÄN ROKKAAMAAN SOSDIS FANEILTA TORTUT HOUSUUN!!! THÄNKS MATTI, JOS JÄI VIELÄ JOTAIN LISÄTTÄVÄÄ NIIN SANA ON VAPAA!
Yeah, ja kiitti sulle! Eipä täsä muuta!

Club Panic 27.11.09 Lepakkomies, Helsinki w/ Mental Problems, The Dirtones, Whatever She Wants

Ekstensio

Ekstensio on kantahämäläinen bändi, soittaa metallia, laulaa suomeksi… Ei ehkä mielenkiintoisin pelinavaus, mutta hyvällä asenteella tästäkin sopasta saadaan maukas, tai ainakin muutamia sattumia mukaan…

Ketkä mistä milloin ja syy tähän?

Soittajat kohtasivat soittimensa ja toisensa… Tarkemmin ilmaistuna Ekstensio koostuu neljästä syntyjään turenkilaisesta lapsuudenajan kaveruksesta, jotka ovat enemmän tai vähemmän soittaneet yhdessä enemmän tai vähemmän erilaisten projektien parissa. Se oli juhannus, sauna ja ”hitto, nyt mä keksin” vuonna 2008 kun ymmärsimme, miten voimme musiikillisia tarpeitamme parhaiten tyydyttää; Kitaraan rouheaa pörinää ja lauluun kotimaista mörinää. Tempo nostetaan ripakaksi menon ja melskeen todentamiseksi. Basisti kyytiin Hämeenlinnasta ja kas, syntyi Ekstensio.

Puolitoista vuotta Ekstension historiassa on kulunut tehden setillinen biisejä ja kaksi kpl promojulkaisua (Promo 08 ja Promo 09) sekä muutama live-tilaisuus että BigBoom09 -bändikilpailu semifinaaleihin asti.

Koostumus: Antero Koskela (laulaa), Sami Korhonen (rummuttaa), Tomi Lehtimäki (kitaroi), Janne Koskela (kitaroi) ja Jani Innanen (bassosioi).

Liittyykö bändin nimeen jotain syvällisempää tarinaa?

Jonkun sivistyssanakirjan mukaan ekstensio-sana tarkoittaa mm. ”niiden olioiden joukkoa, johon jokin sana tai muu ilmaisu viittaa”. Se siitä tarinan syvällisyydestä.

Kuvailkaa bändinne ulosantia.

Syötyään metallia, Ekstensio ulostaa kettinkiä. Tämä kuuluu laadukkaasti toteutetuista julkaisuista ja näkyy tunteella vedetyistä keikoista. Suomenkielinen, huudoksikin kutsuttu, laulu yhdistettynä joskus jopa teknisiin elementteihin musiikissa, kuvatkoot parhaitan bändin antia. www.myspace.com/ekstensio kuvailee paremmin ulosantia kuin sata sanaa…

Mistä yhtyenne saa vaikutteensa ja toisaalta miten se erottuu massasta?

Vaikutteita tulee joka paikasta koko ajan tietysti, mutta ehkäpä eniten metallimaailmasta tuolta rapakon takaa. Vaikutteita pyritään hyödyntämään mahdollisimman laajasti kangistumatta kopioimaan sitä omaa suosikkibändiään, vaik se oiski nii ihq. Maailma on täynnä musiikkia ja kaikki on tehty jo miljoonaan kertaan, eikä tässä pyörää olekaan tarkoitus uudestaan keksiä.

Massasta Ekstensio erottuu suomenkielellään ja peräänantamattomalla asenteella tehdä parempia biisejä sekä halulla kehittyä bändinä. Tässä konkkaronkassa on selkeästi tiedossa, että tämä on meidän juttu ja se näkyy. Livemeininki saa kovimmankin rokkipoliisin niskan kipeäksi.

Minkälainen on kappaleidenne syntyprosessi?

Kitaristit tekevät aihioita omassa yksinäisyydessään ja jakavat riffinsä muiden kuunneltavaksi sähköisesti. Tabulatuurejakin lähetellään toisillemme. Laulaja tekee lyriikat itse ja muut nyökkäilevät tyytyväisenä. Biisin treenailu onnistuu näin kotioloissa ja aina niin vähäisen yhteisen treeniajan kykenee hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti. Treenikselle tuleva on porukka jo ehtinyt tutustua raakileeseen ja miettimään oman soittimensa lisäämistä riffeihin. Sovitus tapahtuu koko porukan kesken. Ideat lentelevät treeniksellä ja niistä poimitaan parhaat jalostettavaksi. On myös käynyt niin, että kotioloissa äänitetty biisi on jo sinällään täydellinen. Treeniksellä sitten hiotaan yhteissoittoa ja yhdistetään soittosuoritukset biisiksi. Varsinaista dominaa bändissä ei ole, mikä määrää muiden tekemät temput kappaleissa. Lopputulos, eli se biisi, on viiden soittajan tuotos.

Onko yhtyeellä jokin sanoma? Mistä lyriikat kertovat?

Lyriikat kertovat siitä monimutkaisesta ja joskus niin vaikeasta asiasta, elämästä. Tarkoitus ei ole turhia synkistellä, vaan ajatella elämää ja ihmisiä eri kantilta. Varsinaisen sanoman levitykseen tai ruikuttajaksi bändiä ei ole perustettu, mutta saattaapa lyriikat laittaa kuulijan ajattelemaan asioita eri näkökulmista.

Oliko Suomen valinta laulukieleksi selviö alusta alkaen?

Alusta alkaen selvää oli, että laulu Suomeksi ja musiikki metalliksi.

Mitä päämääriä/tavoitteita bändillä on tulevaisuudessa, ja millaiset ovat suunnitelmat niiden toteuttamiseksi?

Tavoitteenamme on tehdä sitä, mistä itse tykkäämme, niin kauan kuin tykkäämme ja edetä sillä niin pitkälle kuin siivet kantavat -> Hyvää musiikkia hautaan asti Suomen jokaisen keikkapaikan kautta. Tarviiko mistään sopimustoiveista edes erikseen mainita?!
Niin ja totta, kyllähän matkailukin avartaisi, mutta tuo laulukieli ei tahdo juurikaan kiihottaa ulkomailla.

Keikkasetti on saatu kuntoon ja kova promoaminen on käynnistetty. Tavoitteeseen pääsemme ymmärtämällä faktat, että Suomessa on muutama muukin bändi, jotka paiskivat töitä saman asian puolesta paljon. Pitkäjänteisellä ja lannistumattomalla asenteelle mennään eikä meinata, perkele. Pyrimme kehittämään koko ajan itseämme, biisejämme ja niiden molempien esittämistä. Tiedämme sen, että ennemmin tai myöhemmin se kantaa hedelmää jos (eli kun) niin todella haluamme. Helppoa se ei ole, mutta haasteistahan saa lisää virtaa elämään. Tahdonvoimalla tuppaa olemaan hitonmoinen vaikutus siihen, mitä yhtyeeltään (ja elämältään) saa.

Kiteyttäkää yhtyeenne yhteen lauseeseen.

Skidisti putte mutta muuten ihan kingi.

Minne veisitte turistin Turengissa?

Ehdottomasti kulmakunnan kuumimpaan kuppilaan eli Meskuun, aka Tanssi- ja Painiravintola Mesikämmen. Tämä on juuri se paikka, jossa juhlakansa pyrkii hoitamaan itsensä mahdollisimman nopeasti sellaiseen supermörköhumalaan että ”ulos laivasta, taksi alle, tyttö päälle, pussit tyhjäksi. Markan känni, vaimolle konvehteja kivaan paperiin. Homma on siinä, takaisin studioon.”

Ja lopuksi vapaa sana.

Turenki-särö vie miehen.

Stonetone

Syyskuun demoksi Lampaassa valittiin Espoolaisen Stonetonen kahden biisin EP ”Bubbles”. Siinä vähintään hyvä tekosyy lisäutelulle, jonka tuloksia seuraavassa.

Lyhyt historiikki. Millon ja miksi bändi on perustettu, ketä soittaa ja mistä tullaan?

Espoosta tullaan, paitsi rumpalimme Kendo, joka tulee Vantaan Hakunilasta. Pieni miinus luonnollisesti. Tosin nyt jengi asuu missä milloinkin. Joskus herran vuonna 2004 aloiteltiin, mutta tällä treenitahdilla bändi on käytännössä ollut kasassa vajaan vuoden. Itseilmaisun ilosta varmaan lähdettiin liikkeelle, naisia ei näin komeet jätkät luonnollisesti tarvinnu.

Tapio ”Toleranssi” Malmio laulaa ja soittaa kitaraa, Juho ”Jailbreak” Saarinen soittaa bassoa, Eero ”Kendo” Hyvärinen rumpuja, Valtteri Vento kitaraa. Kysymyksiin vastailija ei tarvitse mitään helvetin hauskaa lempinimeä.

Liittyykö bändin nimeen jotain syvällisempää tarinaa?

Lähinnä kova kiire ja kompromissi. Mutta onhan siinä Stone ja siitä plussa.

Kuvailkaa bändinne ulosantia lyhyesti (tai pitkästi).

Ikuinen pyrkimys on tehdä punkkia ja meininkiä with a twist. Tässä ei mitä ilmeisimmin ole kovin hyvin onnistuttu. Tällä hetkellä kova juttu on löysän miehen punk eli reggae ja gypsysounds, mutta saas nähdä mitä tulee. Aikamoiseen fiilistelyyn sorrutaan kyllä kieltämättä myös aika-ajoin.

Mistä yhtyeenne saa vaikutteensa ja toisaalta miten se erottuu massasta?

Eli siis ketä yritämme kopioida, niin ettemme kuulostettaisi heiltä. Diabloa yritettiin – ei mennyt sinne päinkään, System of a Downia yritettiin – ei natsannu yhtään. Disco Ensembleltä saatiin sentään komppi johonkin biisiin. Nyt koitetaan vähän rennommalla otteella vähän ”omaperäisempää”, koska me ollaan lopulta kuitenkin Taiteili-oita. Aika laajalta musiikinkuuntelupohjalta lähdetään, ja toivotaan että jatkossa saadaan tuotua vähän uusia tuulia PK-seudun meininkeihin ottamalla isompia riskejä.

Minkälainen on kappaleidenne syntyprosessi?

Valtteri tekee pohjat valmiiksi – laittaa meiliin – muut ei kuuntele niitä sieltä, joten reenikselle sitten arpomaan, hieromaan ja selvittelemään että miten ne menikään. Toleranssi duunailee myös sanoja ja lauluja kiitettävästi, Juho ”1.5” Saarinen kehittelee bassot ja Kendo vastailee rummuista aika pitkälle. Jos toimii reenikämpällä, niin silloin toimii aina ja joka paikassa. Ai ei?

Onko yhtyeellä jokin sanoma? Mistä lyriikat kertovat?

Nyt ollaan aika paljon pyritty halveksimaan Eteläespoolaista elämäntapaa, Jari Sarasvuomaisuutta ja Pukuja, mikä on tietenkin aika ristiriitaista kun osa bändistä täyttää kyseiset kriteerit, mutta ehkä se on myös siitä vapautumista. Sanoja ”I”, ”Me”, ”Feel”, ”Like” ja niiden erilaisia yhdistelmiä pyritään välttämään. ”Freedom” on aina kova laittaa. Meillä on omasta mielestä muutamia ihan hyviäkin lyriikoita. Riittäähän tässä nykymenossa kritisoitavaa.

Miten päädyitte pestaamaan Jonas Olssonin edellisen EP:n äänittäjäksi/tuottajaksi? Onko yhteistyölle luvassa jatkoa?

Ajateltiin nostaa vähän pykälää ja kokeilla jos oikea ammattilainen saisi meidätkin kuulostamaan ammattilaisilta. Haaste oli ehkä liian kova, mutta ei voi muuta kuin kiittää Olssonia hyvästä duunista. Erittäin taitava ja mukava kaveri, eli ei missään nimessä pois suljettu vaihtoehto että Jonasta pyydettäisiin uudelleen apuun. Kokkola on mukava kaupunki! ”Miks sä soittelet mulle ja kuka sä oot?”

Uusi EP on ilmeisesti tuloillaan, voitteko kertoa kuulijoille mitä on luvassa?

Tarkoitus oli laittaa Bubblesin jälkeen loput uusista biiseistä nauhalle kun noita nyt oli. Pienellä budjetilla jossain lähellä ja pitää siinä ohessa hauskaa. Otettiin yhteyttä Helsingissä olevan Drop Hammer Studiosin Matias Helteeseen ja parissa päivässä laitettiin 5 biisiä narulle. Luvassa on sekava kattaus Fight Clubia, gypsyreggaeskata, bongoja, Maran Kasseja ja paljon yllätyksiä, oikeasti. Ennalta kuulleet ovat sanoneet, että joku biisi kuulosti RHCP:ltä, ja että Tape kuulostaa Freddy Mercuryltä. Näistä on varmaan hyvä lähteä liikenteeseen. Jatkettiin ajatuksellisesti siitä mihin edellisen levyn ”1.5 Mastermind”:ssa jäätiin.

Mitä muita päämääriä/tavoitteita bändillä on tulevaisuudessa?

Pitkäaikainen tavoite on, että saataisiin joku muu maksamaan tämä homma. Rupeaa opintolainat olemaan aika tapissa. Levyn tekemisestä on nyt puhuttu jonkun verran. Ehkä yksi EP ennen levyä, että vähän päästään vielä kypsymään ja kehittymään, ei kehtais kuitenkaan paskaa tehdä. Kontakteja etsitään ja keikkoja on aina liian vähän.

Kiteyttäkää yhtyeenne yhteen lauseeseen.

”Minunkin nimeni on Forrest”

www.myspace.com/stonetoneband

The Spyro

”Indie rock” on yliopistonörttien vastine kokokansan metallille; molempaa on tarjolla kyllästymiseen saakka. Aina välillä joku uusi tulokas onnistuu kuitenkin herättämään mielenkiinnon tuoreenkuuloisella soundillaan. Uuden aallon brittipopista vaikutteita ammentava The Spyro on yksi näistä bändeistä, joten lienee syytä ottaa tarkemmin selvää, mistä se lohikäärme oikein pissii.

Lyhyt historiikki. Millon ja miksi bändi on perustettu, ketä soittaa ja mistä tullaan?

Bändi syntyi vuonna 2008 kun seitsemän vuotta aiemmin bassonsa kaniin kuskannut Toni päätti lunastaa soittimensa takaisin ja liittyä bändiin. Muut jätkät porukkaan löytyivät riittävän pitkän hakuprosessin jälkeen, ja vauhtiin päästiin hyvällä tempolla koska Hapella oli jo kasapäin biisejä pöytälaatikossa odottamassa. Tikkurilasta ponnistetaan, vaikka jokaisella on taustansa pääkaupunkiseudun ulkopuolella

Kuvailkaa bändinne ulosantia. Allekirjoitatteko demoarviossa esitetyt vaikutteet The Hives, Muse ja Placebo? Muita vaikutteita?

Nimmari kyllä vedetään alle, vaikkei me Musen mahtipontisuutta heti musassamme tunnisteta. Brittibändien rosoisuus ja energisyys on innoittanut meitä musiikin teossa. Ja on ne Hivesin pojatkin varmaan brittirokkinsa kuunnelleet…

”Vaihtoehtorockia” löytyy nykyisin jo vähän joka lähtöön, miten Spyro pyrkii erottumaan massasta?

Tekemällä helvetin hyviä biisejä, ja lisäämällä niihin omaperäisen laulusoundin.

Millainen vaikutus Spyro-pelihahmolla on ollut bändiinne?

Ei minkäänlaista. Paitsi että lohikärmekset on kyllä kivoja… Spyro tulee kreikan sanasta Spiridon -> Spirit -> henki.

Minkälainen on kappaleidenne syntyprosessi?

Hape tekee suurimman osan biiseistä, mutta koko bändi osallistuu sovitukseen. Sanoitukset ja laulumelodiat ovat Ollin käsialaa.

Onko yhtyeellä jokin sanoma? Mistä lyriikat kertovat?

Mikä se juttu on kun masturboidessa kuristaa itseään? Se on se. Biiseissä pitää olla eroottista energiaa.

Olette käyneet muutaman keikan verran myös Euroopassa soittelemassa, millainen vastaanotto oli? Tulossa on myös muutaman keikan Baltia-rundi, millaiset odotukset on tämän pyräyksen suhteen?

Euroopassa kiertäminen oli parasta mitä housut jalassa voi tehdä. Käy googlettamassa tattoo Reeperbahn, niin tiedät. Puolitoista viikkoa keikkabussissa teki bändille hyvää. Vastaanottokin oli erittäin hyvä; keikoilla oli paljon innostunutta yleisöä, ja suomalaisiakin oli eksynyt jokaisessa maassa paikalle. Viron Ammerockissa jengi oli jo puskemassa mellakka-aidoista läpi. Jokaiseen keikkapaikkaan pyydettiin myös tulemaan uudelleenkin, joten kai se jotain onnistumisesta kertoo.

Euroopan minikiertueella saimme uusia faneja ja hyviä kontakteja Latviaan ja Viroon, joten on mukava lähteä tekemään lisää keikkoja.

Millaisena näette orkesterinne tulevaisuuden? Päämääriä/tavoitteita?

Baltian rundin jälkeen lähdetään studioon uuden tuottajan kanssa. Kovaa materiaalia on tulossa, sen voi luvata. Keikkoja on tarkoitus tehdä vähintään entiseen malliin (30 vuodessa) ja kesällä 2010 tehdään isompi Euroopan kiertue.

Jos saisitte valita yhden albumin ja kretitoida sen omiin nimiinne, niin mikä tuo albumi olisi ja miksi?

Olli: Radioheadin OK Computer on kova sana.
Simo: Beatlesin Abbey Road.
Toni: Arctic Monkeysin Favourite Worst Nightmare.
Hape: Peach Boys: Pet Sounds.
Antti: The Cardigansin Long Gone Before Daylight. Ei me osattu nimetä yhtä.

Miksi juuri te ansaitsisitte levytyssopimuksen?

Olli: Mä lähen kuselle.

Kiteyttäkää yhtyeenne yhteen lauseeseen.

Erään suomalaisen pikkukaupungin nimeltämainitsemattoman raskaamman rokin festarin järjestäjän sanoin: ”The Spyro on rillipäisten yliopistomiesten älykköpoppia”

Ja Lopuksi, sana on vapaa!

Tulkaa nyt ihmeessä keikoille, siellä sen meiningin näkee parhaimmillaan!

PS: kysymyksen 10 vastaus on typerä, koska kysymyskin on. Oltaishan me voitu vastata myös että ollaan tällähetkellä Suomen paras signaamaton bändi. Ja totta oltais puhuttu molemmilla vastausvaihtoehdoilla :)

The Jasser Arafats

The Jasser Arafats terrorisoi kuuloelimiä Tampereelta käsin, ja tekee sen nimen velvoittamalla pieteetillä. Mielenkiintoinen sekoistus death metallia ja thrashia on siis kyseessä, mutta antaa bändin itse kertoa lisää.

Lyhyt historiikki. Millon ja miksi bändi on perustettu, ketä soittaa ja mistä tullaan?

Yhtye perustettiin Jaakon (rummut) & Maxin (kitara) toimesta joskus 2007 vuoden loppupuolella. Alkuun mukana oli myös Frans (basso, laulu), joka sittemmin vaihdettiin Lauriin (basso) ja Jariin (laulu), jotka olivat hommaan huomattavasti sopivampia. Tällä kokoonpanolla julkaistiin yksi cd-r demo ja nauhoitettiin toinen, jota ei koskaan saatu julkaistua fyysisessä muodossa. Yhtye kiri vuoden 2008 Ääni ja vimma -kilpailussa finaaliin ja heitti parit keikat kesän kuluessa. Yhtyeen kokoonpano sai valmiin muotonsa syksyllä 2008, kun Maxin entinen bändikaveri Jarkko (kitara) värvättiin mukaan.

Mikä on idea bändin nimen takana?

Jarkko: Kuulopuheiden mukaan nimen taustat olisivat lähtöisin erittäin epäselvästä perjantai-illasta, joten ei siitä sen enempää.

Kuvailkaa bändinne ulosantia.

Jarkko: Modernia death/thrash rypistystä sopivasti kieroilla mutkilla.

Mistä yhtyeenne saa vaikutteensa ja toisaalta miten se erottuu massasta?

Jarkko: Noh, Eiköhän näissä kappaleissa ole sellainen oma Thö-Jasser soundi, joka on lähtöisin Maxin riffikynästä. Se äijä vaan osaa säveltää kovaa tavaraa, jossa on sopivasti paahtoa ja suvantokohtia samassa paketissa. Pääasiallisina vaikutteina voisi pitää ylipäätänsä kaikkea hyvää death metal tavaraa, sekä joitain uudempia deathcore yhtyeitä (Despised Icon etc.). Ja jos ei mikään muu tunnu erottavan meitä massasta, niin ainahan meillä on tuo nimi :D.

Max: Omasta puolestani lisäisin vaikutteisiin vielä Brasilialaisen kaimani Max Cavaleran.

Minkälainen on kappaleidenne syntyprosessi?

Jarkko: Eiköhän se pitkälti niin mene, että Max tuo puolivalmiin kappaleen reenikselle, Jaakko lätkyttää siistit rumpukuviot taustalle ja loppubändi seuraa perässä ja harjoittelee sen minkä kerkeää.

Onko yhtyeellä jokin sanoma? Mistä lyriikat kertovat?

Jarkko: Lyriikkapuolella luistellaan pitkälti gore/splatter linjalla ja minkäänlaista syvällistä sanomaa tekstien sisällöstä on turha kaivaa. Mainittakoon tässä nyt vielä se, että emme ole nazibändi.

Loka-marraskuussa on luvassa Suomi-Ruotsi-Norja -akselille ulottuva turnee osana Into Sickness -orkesterin Euroopan-kiertuetta. Miten jouduitte kyseiselle kiertueelle mukaan?

Jarkko: Tuossa Into Sicknessissä soittaa meikäläisen kavereita, jotka pyysivät hieman apua noiden Suomen keikkojen järjestelyssä ja siinä sitten jutellessa heräsi idea, että mitä jos perhana runtataan yhdessä vähän enemmänkin keikkaa. Alkuperäisenä suunnitelmana oli kulkea Into Sicknessin mukana Tanskaan saakka, mutta kustannussyistä päätimme lopettaa oman reissauksemme jo Norjan jälkeen.

Täyspitkä on ilmeisesti työn alla, voitteko kertoa siitä lisää, miten homma sillä saralla etenee?

Jarkko: Täyspitkä on nauhoitettu, miksattu ja masteroitu. Tällä hetkellä neuvotellaan sitten julkaisupuolesta. Ainakin yksi lafka vaikuttaa edes hieman kiinnostuneelta kyseisestä levystä ja nyt odotellaan päätöstä sieltä päästä. Jos ei sopimusta synny, niin julkaistaan sitten vaikka perkele itse. Kai siitä levystä voi jo sen verran kertoa, että nimeksi tulee ”Condemnation” ja biisejä kyseinen rieska tulee sisältämään 11 kappaletta. Neljä biisiähän tuosta on jo Myspace-sivustollamme kuultavissa.

Mitä muita päämääriä/tavoitteita bändillä on tulevaisuudessa?

Jarkko: Tällä hetkellä varmaan päällimmäisenä tavoitteena on saada mahd. paljon keikkaa ja mielellään se diili.

Kiteyttäkää yhtyeenne yhteen lauseeseen.

Jarkko: Me emme pidä juuri ketään juuri minään.

Ja Lopuksi, sana on vapaa!

Jarkko: Käykää kuuntelemassa sitä materiaalia, ilmaantukaa keikoille ja ostakaa levy (Sitten, kun saadaan se ulostettua.)

www.myspace.com/thejasserarafats

Öppnas Här

Psykedeelistä noisepunkrockia? Ismo Alanko with balls? Lue seuraava haastattelu Rovaniemeläisestä Öppnas Häristä niin tiedät asiasta jotain.

Lyhyt historikki, millon perustettu, ketä esiintyy?

Joskus kesällä 2008 on aloitettu, vähän hämärissä merkeissä se meni. Artun (rummut) kanssa keksittiin bändinnimi, niin oli pakko alkaa soittaankin. Kokoonpano vakiintui vasta syksymmällä, marras- lokakuun tienoilla kun Jimmy tuli soittamaan bassoa. Koko homma oli alun perin lähinnä terapiaprojekti ja hupijammailua, mutta on nyt vakiintunut ykkösjutuksi jokaisella.

Minkälaista tyylisuuntaa mielestänne edustatte?

No jos tälle joku genre pitäisi antaa, niin se varmaan olisi ”psykedeelinen noisepunkrock”. Paha mennä laittamaan tätä mihinkään tiettyyn lokeroon. Jotain hyvin häiriintynyttä ja kaukana perusnormeista olevaa punkrockia kai tämä vaan on. Kauheasti säröä ja kompastelevaa kikkailua.

Minkälaisia vaikutteita bändillänne on? Millä tavalla erotutte massasta?

Vaikuttajat ovat hyvin laidasta laitaan, aina the Stoogesista Terveisiin käsiin. Paljon on tullut Melvins ja Black Sabbath-vertailujakin, joka on tietty suuri kunnia. Myös paljon ei-musiikilliset jutut vaikuttavat musiikkiimme paljon, kuten asuinpaikkamme ja kaikenlainen elämän mietiskely. Massasta erotutaan varmaan jo sillä että ei ole kovin suosittua tämä meidän musiikkityyli ja ollaanhan me nuoria ja komeitakin vielä!

Miten väännätte kappaleenne?

No yleensä minä (Otto – laulu & kitara) teen riffin, joku kirjoittaa tarpeeksi vammaiset sanat ja sitten jotenki liimaillaan yhteen treenikämpällä kaikki osaset, ei ne koskaan tule kuulostaan siltä miltä ne pään sisällä aluksi kuulostaa.

Onko yhtyeellä jokin sanoma? Mistä lyriikat kertovat?

Ei me tosissaan jakseta mihinkään oikeen ottaa kantaa. Sanoitukset ovat periaatteessa täyttä sekoilua ja liirumlaarumia, yleisimmät teemat ovat varmaan huumeet, hulluus ja saatana, ja elämän muut siistit jutut. Me vaan paiskitaan täysillä ja tehdään oman pään mukaan.

Bändin tulevaisuus?

No jaa-a, valoa tuskin nähdään tunnelin päässä, mutta eiköhän tämä tästä. Kunhan saa soittaa, niin tyytyväisiä ollaan.

Päämääriä/tavoitteita?

Jos joku meitä vielä vinyyliformaatissa innostuisi julkaisemaan, niin oltaisiin aika hemmetin tyytyväisiä!

Minkä levy-yhtiön rosteriin bändinne sopisi parhaiten?

Varmaan Rokurecordsiin, jo pelkästään nimen takia.

Kiteyttäkää yhtyeenne yhteen lauseeseen.

Ismo Alanko with balls.

Sana on vapaa: mainostusta, vittuilua…

Keikkaa saa tarjota, ja splittejä ja muita julkasuja tehdään kenen tahansa kanssa. Eli tarjouksia kehiin.

www.myspace.com/oppnashar

The Zombi

Raa’asta tappamisesta, kiduttamisesta kellarissa ja mätääntyneistä ruumista, niistä on Suomen death metal -ylpeys The Zombi tehty. Heikoimpia bändin ulosanti saattaa hirvittää, mutta kunnon death metallin ystäville The Zombin biisit ovat kuin hunajaa korville. Mutta missä, milloin ja miksi bändi ylipäätään perustettiin? Entäpä miten bändin biisit syntyvät? Näihin ja moneen muuhun kysymykseen pojat ovat antaneet vastauksensa ja ne löytyvät alempaa!

Lyhyt historiikki (ketkä, mistä, milloin ja miksi?)

The Zombi nousi haudasta Virroilla vuonna 2003. Jäseniä oli tuolloin kaksi: Minä (Paavo Härkönen) ja Ville Vuorinen. Kyse oli alunperin vain kahden miehen rumpukonevetoisesta hupailuprojektista, jonka tarkoituksena oli levittää kuolometallin surusanomaa ilman sen suurempia ambitioita. Netissä julkaistut biisit herättivät metallikansassa kuitenkin sen verran kiinnostusta, että pari vuotta myöhemmin The Zombi päätettiin laajentaa varsinaiseksi bändiksi. Vuonna 2006 The Zombi julkaisi ensimmäisen EP:nsä, ”Appetite for Flesh”, joka sai hyvän vastaanoton niin faneilta kuin kriitikoiltakin. Lukuisten miehistönvaihdosten takia keikkailemaan päästiin vasta vuoden 2007 lopulla. Nykyinen (ja ensimmäistä kertaa toimiva) kokoonpano koostuu Ville Vuorisesta (vokaalit), Paavo Härkösestä (kitara), Aki Kuusisesta (rummut), Ville Ryödistä (basso) ja Andre Lindgrenistä (kitara). The Zombi julkaisi hiljattain toisen EP:nsä, ”The Rottening”.

Kuvailkaa bändinne ulosantia.

The Zombi murjoo kalmankatkuista death metallia groovaavalla otteella. Murhaamme niin nopeasti ja kieroutuneesti kuin hitaasti ja suoraviivaisestikin. Vire on matala ja mölytaso ylittää kipukynnyksen. Heikoimmat kuuntelijat saattavat kärsiä oksentelusta sekä pahoista unista.

Mistä yhtyeenne saa vaikutteensa ja toisaalta miten se erottuu massasta?

Cannibal Corpse lienee suurin vaikuttaja, mutta jälkensä ovat jättäneet myös monet muut bändit, kuten Six Feet Under, Pantera, Bloodbath ja Nile. The Zombi ei yritä keksiä pyörää uudelleen – pyrkimyksenä on yksinkertaisesti ulostaa sellaista musiikkia mitä maan päältä pitäisi löytyä enemmän. Miksi korjata jotain mikä ei ole rikki? Emme siis erotu massasta omaperäisellä saundilla, vaan rehellisen brutaalilla meiningillä joka kumpuaa suoraan sydämestä ja tappaa tuskallisen tehokkaasti.

Minkälainen on kappaleidenne syntyprosessi?

Syntyprosessit vaihtelevat, mutta lähes poikkeuksetta biisi lähtee liikkeelle riffin pohjalta, jonka jokin bändin kielisoittimia räpeltävistä jäsenistä on kynäillyt. Useimmiten kyseinen jäsen jalostaa biisiä vielä pidemmälle omissa oloissa, kunnes se tuodaan jonkinlaisessa muodossa treenikämpälle ideointia ja sovittamista varten. Viimeisenä syntyvät sanoitukset, joista ainakin toistaiseksi olen itse ollut aina vastuussa.

Onko yhtyeellä jokin sanoma? Mistä lyriikat kertovat?

The Zombin sanoitukset käsittelevät kauhu- ja splatter-elokuvista tuttuja teemoja. Sanoma ei ole sen syvällisempi kuin näissä elokuvissakaan, vaan kysymys on kursailemattomasta hauskanpidosta ja ”haistakaa paska” -asenteesta, joka ei kumartele kenellekään. Jos joku pahoittaa mielensä, hyvä niin.

Millaisena näette orkesterinne tulevaisuuden? Päämääriä/tavoitteita?

Lyhyellä tähtäimellä tavoitteina on sukeltaa pätevän levy-yhtiön huomaan, julkaista maailmankaikkeuden visvaisin death metal -albumi, sekä päästä soittamaan suuremmille yleisöille. Pitkän tähtäimen tavoitteena on levittää zombie-epidemia jokaiseen maailmankolkkaan ja ajaa ihmiskunta sukupuuttoon.

Jos saisitte valita yhden albumin ja kretitoida sen omiin nimiinne, niin mikä tuo albumi olisi ja miksi?

Maailmassa on monia mahtavia albumeita, mutta toisen tekemän työn kreditoiminen omiin nimiin tuntuu jo pelkkänä ajatuksena hyvin perverssiltä. Terveempää on pyrkiä tekemään asiat paremmin kuin muut.

Minkä levy-yhtiön rosteriin bändinne sopisi parhaiten?

Minkä tahansa, joka osaa hommansa, ymmärtää edustamamme tyylisuunnan päälle ja on innokas panostamaan bändin tulevaisuuteen.

Miksi juuri te ansaitsisitte levytyssopimuksen?

Vastaus piilee meidän musiikissa.

Kiteyttäkää yhtyeenne yhteen lauseeseen.

Ich bin eine wolperdinger.

Sana on vapaa: mainostusta, vittuilua…

Pistä siihen karvoja.

www.zombideathmetal.com

www.myspace.com/zombideathmetal

Club De Lay

Club De Lay on lahtelaispainotteinen 4-henkinen poprock-kokoonpano, jonka rokki yhdistettynä konstailemattomaan huumoriin on vaarallinen yhdistelmä ylemmyydentuntoiselle ja takakireälle rokkiskenelle, jossa tarkoituksenmukaista on puhua enemmän kuin mitä olisi olisi sanottavaa. Club De Lay on jo ehtinytkin herättää jalkapallopainotteisessa alakulttuurissa jonkinlaista mainettakin. Bändin musiikki on sekoitus Sunrise Avenueta, The Rasmusta ja Negativea. Vai onko? Siihen vastaa bändin rumpali Aleksi Siimestö.

Ketkä: Aleksi Siimestö (rummut), Timo Säilä (laulu/kitara), Mikko Ahvonen (laulu/kitara) ja Jukka ”Jampe” Koistinen (basso).

Mistä: Lahelaiset Aleksi, Timo ja Jukka tunteneet toisensa ns. aikojen alusta. Mikko asuu Mäntsälässä ja tutustui Aleksiin Lahen Kauppaoppilaitoksessa.

Milloin: 2007-08 vuodenvaihteessa ryhmä oli kasassa, kun Jukka liittyi Aleksin, Mikon ja Timon seuraan Sopenkorven treenikselle. Homma sai verkkaisen alun, koska Aleksi ja Mikko lähtivät heti puoleksi vuodeksi leikkimään sotaa. Pari vuotta vanhempina Timo ja Jampe olivat sotansa jo sotineet.

Miksi: Ettei elämä ois pelkkää hiekan lapiointia tai tavaroiden hyllyttämistä. The Great Escape….

Kuvailkaa bändinne musiikkityyliä?

Sekoita Sunrise Avenueta, The Rasmusta ja Negativea niin lopputulos on meidän vastakohta.

Haluatteko tarkentaa mitä tarkoittaa ”A kick in the face of disposable pop culture”?

Myspace-sivuilla oleva lentävä lausahdus. Managerin tekosia, se on meistä ainut joka osaa englantia.

Mistä yhtyeenne saa vaikutteensa ja toisaalta miten se erottuu massasta?

Vaikutteita tulee oikeastaan kaikkialta. Erotutaan siten, että ei oteta promokuvia metässä metrohousut jalassa.

Miten kappaleenne syntyvät?

Kaikki tuo ideoitaan treenikselle, rakennetaan, muokataan, rakennetaan lisää ja lopuks mennään kotiin kelaamaan että mikä meni pieleen.

Minkälaista bändillänne jonkinlaista ”sanomaa”? Mistä lyriikat kertovat?

Kerrotaanko heti että me ei olla mitään runosieluja. Eeva-Liisa Manner -palkinto ei tule koristamaan meidän kirjahyllyjä. Niitä lyriikoita voi tulkita jokainen miten lystää, mutta ainahan niissä biiseissä joku teema on. Yleensä ne lyriikat on järjellisesti I am the walrusin -tasosia. I am the eggman…

Olette julkaisseet MySpace-sivuillanne muutamia kappaleita, minkälaista palautetta olette niistä saaneet ja miten materiaalinne on muuten huomioitu?

Palaute on ollu yllättävän hyvää. Muutama kerta ollaan soitu Fm-taajuuksilla Suomessa, Neuvostoliitossa ja Saksassa.

Koska on tarkoitus julkaista materiaalia levyn muodossa? Onko kenties levy-yhtiöihin tai levy-yhtiöistä oltu yhteydessä?

Materiaali julkastaan tosissaan levymuodossa heti, kun joku sen maksaa. Ammattimaisen kuuloiset omakustanteet maksavat ihan vitusti. Istutaan tällä hetkellä niin ison biisiläjän päällä, että debyytti tulee varmaan olemaan mallia tripla.

Suomalaislevy-yhtiöihin lähetetty demoja ja palautettakin saatu, mutta vielä ei oo napannut. Ekat demot tehtiinkin tapamme mukaan vähän höntyillen, joten ei ihmekkään. Syssymmällä tarkotus tuupata uutta, astetta kovempaa, demoa ulos.

Kuinka paljon olette keikkailleet, minkälaista palautetta on tullut, ja onko keikkoja luvassa jatkossakin?

Kaheksan keikkaa ollut tähän asti, ensimmäinen keikka Kemissä 19.9.2008. Sen jälkeen muutama keikka Lahessa, Stadissa, Tampereella ja Pietarissa. Palaute on ollut positiivista, vaikka meijän keikoilla on ollut tapana kusta äänentoiston kannalta. Itehän me ei tajuta miksaamisesta mitään. Keikkoja on luvassa jatkossakin tottakai. 25.7. soitetaan Torvessa ja 12.9. YO-talolla Tampereella.

Minkälaisia pitempiaikaisia tavoitteita teillä on bändinä?

Olla puun kaltainen vientituote.

Sana on vapaa.

Mainostusta, vittuilua.

www.myspace.com/delayclub