Cause A Riot

Cause A Riot

Cause A Riot todistaa maanmainiolla kasetillaan, ettei Järvenpään suhteen kannata vielä toivoaan heittää. Melodista punkkia hardcore-särmällä soittava kombo debytoi c-kasetilla, suunnittelee seiskatuumaista ja soittelee toki keikkoja. Lammas sai tilaisuuden kysellä Cause A Riotilta perinteisiä bändiprofiilikysymyksiä sekä mielipiteitä esim. C-kaseteista ja Järvenpäästä. Kysymyksiin vastailivat vokalisti Markus ja kitaristi Ari.

Miten Cause A Riot lähti kasautumaan? Keitä oli silloin (ja nyt) mukana, ja koska tämä tapahtui?

Ari: CARin ekat treenit oli aika lailla vuosi sitten eli toukokuussa 2011, porukka ei onneksi ole ehtinyt vielä vuodessa muuttua eli Markus – laulu, Olli – kitara, Ari – kitara, Kalle – basso & Joose – rummut. Kaksi meistä asuu Järvenpäässä, yksi Tuusulassa, yksi  Lahdessa, yksi  Helsingissä ja siihen päälle treenis on vielä Keravalla. Järvenpäässä tämä bändi näki kuitenkin päivänvalonsa. Ehdittiin Markuksen kanssa jauhaa varmaan pari vuotta sitä peruskännipuhetta että ”voisi yrittää katella yhdessä jotain bänditouhuja”, mutta aina se kaatui johonkin. Ehdin itsekin jo haudata monet kerrat toiveet tästäkin bändistä kunnes tuossa kevään 2011 aikana löytyi lopulta kaveripiiristä tyypit ketä kiinnosti ja joilla oli aikaa tähän.

Suurimmat musiikilliset vaikutteet? Menenkö pahasti metsään, jos arvaan että Bad Religionin levyjä löytyy hyllystä?

Ari: Olet oikeilla jäljillä. BR oli ainakin kitaristeille ja laulajalle ekoja punkkibändejä mitä tuli ihmeteltyä jo ala-asteella ja on toki säännöllisessä kuuntelussa vieläkin. Kyllähän niistä sointukuluista ja melodioista on jäänyt varmasti jotain takaraivoon vuosien varrella, noin biisien tekoakin ajatellen.

Markus: Vaikkei näitä kaikkia bändejä nyt suoraan musassamme kuulu niin BR:n lisäksi perusjyrät kuten Sick of it All, Minor Threat, Black Flag, Endstand, Lama jne jne oli mielessä bändiä perustettaessa. Ihan alkuun ideana oli juurikin tuollainen Circle Jerks, Minor Threat yms.  -tyylinen kama, muttei niistä biiseistä sitten ihan sellaisia tullutkaan.

Millainen on biisienne syntyprosessi? Miten kappale lähtee muodostumaan, ja onko säveltäminen tuottanut haasteita?

Ari: Biisit syntyy hyväksi havaitulla menetelmällä eli joku kielisoittajista näyttää riffin josta sitten yritetään porukalla raapia jonkinnäköinen kokonaisuus kasaan. Itse olen ainakin huomannut sen, että on turha yrittää väkertää himassa kokonaista kappaletta kerralla valmiiksi vaan tuoda suosiolla vaan jokin kuvio tai riffi treenikselle niin hommat sujuvat paljon helpommin porukalla. Sen verran tuore bändi vielä ollaan, että kaikilla on riittänyt ainakin toistaiseksi uusia ideoita, eikä olla ehditty vielä tekemään ns. samaa biisiä kahteen kertaan.

Mikä on mielestänne onnistuneen biisin selkäranka? Nopea poljento, melodiat, sanoitukset vaiko näiden kaikkien tasapaino?

Ari: Aika fiilispohjalta tässä on menty sen kummemmin miettimättä, että tähän nyt pitäisi tulla tämmöistä ja tommoista tai että pitäisi tehdä tietynlainen biisi. Turha sitä on alkaa itseään rajoittamaan tuolla tapaa. Mutta joo, kyllä se biisi on aina osiensa summa, jossa  kaikki hoitaa oman osansa parhaansa mukaan ja näistä sitten toivottavasti muodostuu jotain kuuntelukelpoista.

Entäs sanoitukset, mitä ne käsittelevät? Onko mitään poliittista agendaa mukana? Voiko jo bändin nimestä arvuutella mitään, ja mitä bändin nimi tarkoittaa?

Ari: Sanoituksista vastaa hyvin pitkälti Markus ja aiheet käsittelee mitä milloinkin, mutta kovinkaan positiivisissä merkeissä ei yllättäen kuljeta. Tuosta bändin nimestähän voisi vetää johtopäätöksiä vaikka jonnekin anarkopunkmeiningin suuntaan, mutta ihan sellaisilla linjoilla ei tässä olla. Biiseistämme lähinnä tuo kasetillakin oleva Disorder Blues on sellainen kappale, joka syntyi puhtaasti näiden kaikkien Vastarintaliikkeiden sun muiden rasististen ressukoiden aiheuttamasta hämmennyksestä ja vitutuksesta. Mitenkään erityisen poliittinen bändi emme kuitenkaan ole, vaan ne hommat voimme suosiolla jättää viisaammille.

Järvenpää punk-bändin kotimajana; uhka vai mahdollisuus?

Ari: No kun tuota porukkaa tuolla terassilla katselee niin ehkä se enemmän sinne uhan puolelle menee…heh. Life Giving Watersin ja Grudgen lopetettua pari vuotta sitten ei Järvenpäässä ole ihan liikaa ollut hc/punkbändejä. Mistään kovinkaan ihmeellisestä punkskenestä lienee turha puhua tämän kylän kohdalla vaikkakin ne muutamat punkkikeikat mitä täällä vuoden aikana ihmiset jaksaa järjestää, vetävät jengiä yllättävän hyvin paikalle.  Vielä 90-luvulla täällä oli aktiivinen porukka (mukaan lukien laulajamme) jotka järkkäili jatkuvasti tuonne seurojentalolle erilaisia hardcore/punk-iltamia, joissa kävi Endstandia, Olotilaa, Aurinkokerhoa yms näitä sen ajan ”suuria” nimiä usein soittelemassa, mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa.

Punk-bändejä on viime aikoina noussut kuin sieniä sateella; tosi vai epätosi? Ja mitä itse aiheesta ajattelette?

Markus: Kyllä bändejä tähän maahan mahtuu, varsinkin kun monet parhaista ovat viime aikoina lyöneet hanskat tiskiin (esim. The Dwyers ja The Heartburns).  Nuorethan nyt aina tykkää puuhastella, mutta kiva se on että tällaisten jo vähän vanhempienkin herrasmiesten ryminä tuntuu maistuvan porukalle, vaikka siellä ”skenessä” nyt niin syvällä ei (enää) ollakaan.

Julkaisitte tuon demonne kasettina. Kasetti varsinkin on nostanut viime vuosina päätään, joten sanokaapa omalta osaltanne minkä vuoksi kasetti on hyvä formaatti?

Ari: Jep, tuntuu että viime aikoina moni uusi punkbändi aloittanut kasettilinjalla ja hyvä niin, onhan se on suhteellisen helppo toteuttaa eikä vaadi suuria summia bändeiltä. Itse tykkään kovasti kaseteista, huomattavasti mieluummin niitä ostaa ja kuuntelee kuin cd:tä kun maksavatkin vähemmän. Meidänhän piti itseasiassa tehdä tuon kassun sijasta seiska, mutta äänitysten jälkeen käännyttiin tuon kasetin puoleen ja tehtiin sitten se maltillinen 50 kpl painos. Meistä se tuntui hyvältä formaatilta tehdä debyytti ihmisten ilmoille ja hyvinhän tuo tuntui uppoavan. Nyt se on jo loppu mutta voi olla että toinen painos tehdään vielä jossain välissä.

Minkälaisen vastaanoton olette tähän mennessä saaneet? Mikä mahtaa muuten olla keikkatilanne?

Markus: Keikkoja on tähän mennessä soitettu yhdeksän ja vastaanotto on ollut yllättävän hyvää, porukka tuntunut pääosin viihtyneen keikoilla. Toki haukkujakin on tullut, eikä siinä, hyvä jos ollaan jääty mieleen edes jossain mielessä, heh.

Ari: Ylivoimaisesti paras kokemus tähän asti on ollut toukokuun alussa Ulase12-sosiaalikeskuksessa Tallinnassa, jonne päästiin avaamaan Blossom Hillin Euroopan kiertue. Loistava paikka, vitun kova meininki ja mahtavia ihmisiä. Kesälle on nyt jokunen keikka sovittu, mutta lisää kaipailtaisiin kovasti ja mielellään lähdetään pidemmällekin.

Mitäpä seuraavaksi? Voitte esimerkiksi kertoa jotain tuosta tulevasta seiskatuumaisestanne.

Ari: Viiden biisin seiskan on tosiaan tarkoitus ilmestyä kesän aikana, kunhan saadaan se nyt painoon tässä näillä näppäimillä. Biiseistä sen verran, että ne ovat jossain määrin melodisempaa tavaraa tuohon kassuun verrattuna mutta aivan ilman iskuja naamaan ei siitäkään selvitä. Markus joutuu kuitenkin tällä kertaa myös ihan lauluhommiin. Biisit alkaa olemaan kohta kasassa myös LP:n nauhoituksia varten, joita pitäisi alkaa myös tässä miettimään.

Ei kait siinä muuta, ottakaa keikoille ja kiitti Lammaszinelle!

Loppuun vielä Top 3 C-kasetti-Playlist:

Better Not Born – s/t:
Pigeon Hunt – s/t:
Blossom Hill -Sidetracks

http://www.reverbnation.com/causeariot