Kuva: Bob Malmströmin uudenvuoden tervehdys

Bob Malmströmin uudenvuoden tervehdys

Jokaisen itseään kunnioittavan porvarin tulisi esittää jonkinlainen uudenvuoden tervehdys. Lammas Zine on antanut vuoden 2011 kunniaksi puheenvuoron Bob Malmströmille, noille porvaricoren sanansaattajille. Tarkoituksena oli alunperin tehdä tavallinen, bändiprofiilimainen haastattelu, mutta Bob Malmströmin kohteliaan herrasmiesbasisti Carl Johan Langenskiöldin vastaukset olivat sen verran täydellisiä, että lopputuloksesta tulikin jotain aivan toisenlaista. Pidemmittä puheitta, annetaanpa herralle puheenvuoro:

Bob Malmströmin ajatus sai alkunsa 2009 loppumetreillä yhtenä krapulaisena sunnuntaina. Aminoffilla [Carolus, vokaalit] oli jo pidempään ollut visio porvariystävällisestä punkbändistä, jossa ei toistettaisi samoja, kuluneita itkuvirsiä kuin ne tuhannet ja taas tuhannet vasuripunkkarit ennen meitä. Matkalla kotiin turmion syövereistä sovimme autokyydin aikana Bob Malmströmin synnystä ja siitä perusteesistä, että laulamme ruotsiksi hienosta elämästä, porvariyhteiskunnasta, virkavallan puolesta ja ennen kaikkea omasta ylivertaisuudestamme. Tämähän sopii meille suomenruotsalaisille kuin Dom Perignon nieluun.

Mitä tulee soittajiin, näihin porvaricoren paroneihin, voimme lyhykäisyydessään kertoa hieman soitto- ja vitsiniekkojen taustoista. Vokaalipuolta hoitava Carolus Aminoff on tuoreempi kasvo kentällä, eikä ainakaan toistaiseksi ole muissa bändeissä mukana. Metalliyleisö tosin tuntee hänet Yle x3m:in Metallrepubliken -ohjelmasta ja menneestä Metallväktarna -eepoksesta. Kitaravelho Olof Palmén tunnetaan Erwin Prestonin tiluttelijana sekä Bengalin nokkamiehenä. Rumpupallia kuluttava Wilhelm Wahlroos on soittanut kitaraa mm. Tridentissä ja Tribal Warissa sekä lukuisissa muissa tuntemattomaksi jääneissä suuruuksissa. Basisti Carl Johan Langenskiöldin bändi-CV noudattaa aika pitkälti samaa kaavaa kuin Wahlroosin portfolio, mutta vyön alla on näiden lisäksi miljoona proggista joista ehkä joku toteutuu tulevaisuudessa. Bändi itsessään kasaantui melkein itsekseen kun Carolus, Wilhelm ja Carl Johan sopivat perusraamit kuosiin jo hyvissä ajoin. Samantien oli myös selvää, että Olof liittyy vahvuuteen. Kaikki tuntevat toisensa jo melkein lasten Lacosteista asti ja samoissa bändeissä on tullut soiteltua aiemminkin.

Musiikillisesti pelin henki on d-beat, punk, hardcore, crust ja aimo annos metallia sekaan. Sanoitukselliset teemat taas liikkuvat yllä mainituilla aaltopituuksilla. Täten olisikin hienoa jos olisimme itse huomanneet tehdä 2003 julkaistun Brahe Djäknarin albumin ”Goda råd till dem som lever ett dåligt liv”, mutta d-beat, d-vire ja dis-tatsi kohdillaan. Siinä olisi täydellinen Bob-julkaisu lähellä. Siinä kohtaavat oikeat lähtökohdat, oikea fiilis ja hyvä elämä tavalla, joka meidän on helppo allekirjoittaa.

Vuosien 2009-2010 taitteessa sovimme myös ensimmäisen keikkamme Talvitörttöilyyn, joten rupesimme hyvissä ajoin eli kaksi kuukautta ennen keikkaa säveltämään ja sanoittamaan kappaleita. Siinä samassa rytäkässä HBL:ssä oli koko sivun juttu Bob Malmströmistä ruotsinkielisen musiikin artikkelin yhteydessä. Myös muu ruotsinkielinen media on ottanut meidät vastaan erittäin hyvin ja HBL:n lisäksi Aminoff kävi Robban -nimisessä talk showssa kertomassa Bobista. Lisäksi kaikki rannikon lehdet ovat kirjoittaneet meistä, joten mediapuoli on toiminut toistaiseksi niin rasvaisen lahjotusti, että ihan hirvittää.

Näissä merkeissä homma räjähtikin rytinällä käyntiin ja soitimme syksyllä 2010 viisitoista keikkaa debyytti-EP:n ”Vi är bättre än ni” tiimoilta. Palaute jonka olemme saaneet keikoista on ollut pääosin hyvinkin positiivista. Yleisö katsoo ensiksi kieroon meitä pukupellejä, jotka tulevat skumpan kanssa kuorolaulamaan. Keikan pärähtäessä käyntiin ja yleisön saadessa oman annoksensa ansaittua vittuilua, mielipiteet ovat yleensä vaihtuneet suotuisiksi. Kaikki eivät tietenkään ruotsinkieltä sulata, mutta se ei ole meidän murheemme. Moni on tullut keikan jälkeen kertomaan kuinka he pitävät Bobia tuoreena tuulahduksena ummehtuneessa skenessä, mutta mene ja tiedä, purjeveneet ja hyvät kuubalaiset sikarit kiinnostavat meitä enemmän kuin skeneily.

Levyllä vierainamme olivat Bengt-Daniel Cronehielm Finntrollista sekä Birger von Mattheiszen Cavuksesta. Jatkossa tulemme jatkamaan aloitettua perinnettä laulamalla hyvässä suomenruotsalaisessa hengessä yhteislauluja muiden ruotsinkielisten ystäviemme kanssa. Kuriositeettina mainittakoon myös, että ”Vi är bättre än ni” -nauhoituksissa oli paikalla maailman suurin suomenruotsalainen mullikuoro. Siitä ei meno parane ja tulot suurene, ei sitten mitenkään.

Kun yleensä kysytään, miksi bändi ansaitsisi levytyssopimuksen, meidän kohdallamme se on täysin päivänselvä asia. Me olemme oman arvomme tietäviä, lahjakkaita, komeita ja vaatimattomia muusikoita. Meidät on seksikästä työntää mediaan, meitä on helppo ihailla tai vihata lavan edustalla, musiikkimme ja sanomamme kaikessa yksinkertaisuudessaan helppo sisäistää ja ennen kaikkea olisi parempi julkaista levymme ennen kuin päätämme ostaa koko julkaisijan sopimuksineen kuljeksimasta.

Meno jatkuu vahvana ja vuosi 2011 näyttäisi kuluvan ahkeran keikkailun, purjehtimisen, vaalisinglen tekemisen, golfin pelaamisen ja musiikkivideon teon parissa. Pari mielenkiintoista lämppärivetoa on jo sovittu alkuvuoteen ja huhtikuussa vaalien yhteydessä suunnitelmissa on vaalisinglen julkaisu, jonka yhteydessä kierrämme rannikon iloisella mielellä viihdyttäen rantaruotsalaisia, porvareita, kiljupunkkareita ja vegaaneja. Keikkamme eivät ole valmiiksi pureksittua perusvääntöä, vaan hymyillen annamme yleisölle omalaatuisen shown. Miksi emme hymyilisi? Olemmehan rikkaita, komeita ja oikeastaan kaikessa yksinkertaisuudessamme parhaita.

Lisää itsestämme, filosofiastamme ja mahtavuudestamme voi lukea kotisivuiltamme www.bobmalmstrom.com, jonne pyrimme sisällyttämään kaiken oleellisen maailmastamme. Loppukaneettina kiitämme Teitä, arvon lukija mielenkiinnostanne meitä kohtaan ja toivommekin tapaavamme tien päällä, golf-kentillä, maamme parhailla estradeilla, pienvenesatamissa ja muissa porvarillisen elämän pesäkkeissä.

Skål!