Tamperelaisen A Thousand Bright Tomorrowsin kohdalla herää ainoastaan yksi kysymys: Miksi helvetissä tämän tasoinen ryhmä rämpii vielä demoviidakossa? Osaavatko vokalisti Pekka tai kitaristi Toni valaista asiaa?

Lyhyt historiikki (ketkä, mistä, milloin ja miksi?)

Pekka: A Thousand Bright Tomorrows perustettiin keväällä 2007 minun, Tonin ja Jeren (rummut) toimesta edellisen bändiproggiksemme hajottua omaan mahdottomuuteensa. Päätettiin aloittaa puhtaalta pöydältä, ja jo alusta alkaen mietittiin minkälaista musiikkia haluttaisiin oikeasti
soittaa. Esim. Rise Against ja BoySetsFire olivat jo kotvasen olleet meidän kaikkien yhteisen diggailun kohteena, joten oli aika helppo hakea tyyliä sieltä suunnasta.

Toni: Samoin metalli eri muodoissaan on ollut kaikkien musiikkidieetissä
koko ajan.

P: Nuo metallivaikutteet tulevat varmaan meillä olemaan vielä enemmän pinnassa tulevilla julkaisuilla; tällä hetkellä työstettävinä olevat biisit ovat aika riffivetoista kamaa.

Kuvailkaa bändinne ulosantia.

P: Energistä, särmikästä, pontevaa…

T: Raskasta, mutta melodista.

Mistä yhtyeenne saa vaikutteensa ja toisaalta miten se erottuu massasta?

P: No, esim. noiden noiden yllämainittujen bändien lisäksi ATBT hakee aika paljon vaikutteita melodisesta punkrokista ja epämelodisesta metallista. Punkosastolla oon pitkään pitänyt eritoten sellaisista bändeistä kuin Hüsker Dü, Ramones, Bad Religion, Samiam… siis sellaisesta vähän popahtavammasta matskusta (ei kuitenkaan ns. ”pop-punkista”, se ei ainakaan nykymuodossaan puhuttele meikäläistä yhtään). Metallin saralla taas tykkään lähinnä peruskurituksesta, tyyliin jostain Slayerista ja Panterasta, ja lisäksi metallisempaa hardcorea oon paljon kuunnellut viime aikoina. Nuo bändit/genret ovat tietty tavallaan aika kaukana toisistaan, mutta niitä toisaalta yhdistää energisyys ja iskevyys, ilmaisun tiivistäminen olennaiseen. Ittelle ainakin meidän soundi on hyvinkin luonteva kombinaatio, ja minusta me ollaan ihan suht’ linjakas yhtye. Bändin ukoista varmaan kukaan ei ole oikeasti miettinyt tarkemmin miten yhtyeen pitäisi erottua muista… toisaalta, meillä on aikas hitosti muitakin vaikuttajia kuin nuo ilmeisimmät, joten uskoisin että sitä kautta myös ATBT:n musiikki hioutuu aika persoonalliseksi.

Minkälainen on kappaleidenne syntyprosessi?

T: Mun tekemät kappaleet alkaa yleensä sillä, että teen kotona karkean rungon ja laitan sen mp3:na äijille mietintään. Tässä on se etu, että Pekalla on yleensä treeneihin tullessaan jo laulujuttuja valmiina. Sitten sovitetaan kämpillä yhdessä. En yleensä halua tehdä kovin valmista matskua, koska meillä laulu määrittää sovituksia hyvinkin paljon.

P: Minä puolestaan teen melko suuren osan biisien rungoista kotona akustisella kitaralla, ja sitten tuon ne treenikselle sovitettavaksi. Tässä vaiheessa biisit ovat myös tosi raakilemaisia, mikä on vaan hyvä juttu – yksittäiset soittajat voivat sitten lisäillä mielin määrin omia persoonallisia juttujaan kokonaisuuteen, vaikka perusrunko olisikin jo kasassa. Sovitusvaiheessa tyypit yllättävät minut positiivisesti kerta
toisensa jälkeen; takavasemmalta tulee sellaisia uusia juttuja joita en
olisi osannut aavistaakaan.

Onko yhtyeellä jokin sanoma? Mistä lyriikat kertovat?

P: Joo… oikeastaan heti kun ensimmäisiä kappaleita ruvettiin kasaamaan, mulle oli lyriikoista vastaavana bändin jäsenenä selvää, että meidän yhtyeen sanoitukset eivät voi olla mitään lukioromanssikamaa… ei sillä, että rakkauslaulut minusta jotenkin itsearvoisesti turhia olisivat, mutta jo itse musiikki kuulosti siltä että ei siihen yksinkertaisesti voinut mitään lähteä mitään ”parisuhteen aakkoset”-lyriikoita laulamaan päälle. Itte oon kuitenkin pitkälti saanut varsinaisen musiikillisen herätykseni 90-luvun alkupuolella, jolloin monilla ns. alternative rock-yhtyeillä jotka silloin kolahtivat oli oikeasti jonkinlainen ideologia takana, ts. nuo aktit puhuivat muistakin asioista kuin kokkelin imuroimisesta ja pillun vonkaamisesta. Minusta olisi mukavaa ajatella on ATBT olisi tavallaan osa tuollaista vähän ”tiedostavamman” rokin perinnettä. Joitain teemoja mitä nyt oon sanoituksissa viljellyt ovat esim. sieluttomien rutiinien tuhoisa vaikutus elämään, perheväkivalta, suuryritysten tapa jyrätä nykymaailmassa tieltään kaikki esteet (kuten demokratian).. ylipäätänsä sellaiset asiat jotka tekevät vihaisiksi tai surullisiksi, ja haluamaan muutosta.

Millaisena näette orkesterinne tulevaisuuden? Päämääriä/tavoitteita?

T: Saada soitettua hyviä keikkoja mahdollisimman paljon.

P: Joo, itse haluaisin myös erityisesti saada lisää keikkakokemusta… tämä musiikki on minusta nimenomaan livemusaa. Pitkäsoittoakin olisi jossain hamassa tulevaisuudessa mukavaa päästä tekemään – mielellään jonkun muun rahoilla.

Jos saisitte valita yhden albumin ja kretitoida sen omiin nimiinne, niin mikä tuo albumi olisi ja miksi?

P: Hitto miten vaikea kysymys, niitä on varmaan helposti tuhat. Heitetään nyt lonkalta vaikka Far-yhtyeen ”Water And Solutions”. Siinä on kyllä lähestulkoon täydellinen levy mun mielestä: sopivan raskas mutta hengittävä, emotionaalinen mutta ei imelä… ja kaikki biisit sanoituksia myöten pirun hyviä. Ja luonnollisesti kyseinen lätty ei myynyt ilmestyessään paskaakaan…

T: No kyllähän joku Helmetin ”Meantime” olisi ollut kiva tehdä … Harvemmin sitä kuitenkaan tulee moista -yhtä genreä ja koko lähestymistapaa kitaransoittoon määrittävää – merkkiteosta tehtyä.

Minkä levy-yhtiön rosteriin bändinne sopisi parhaiten?

P: Niin… Suomessa tuntuu olevan useitakin erinomaisia indielafkoja, jotka julkaisevat tämän tyylistä musiikkia, joten sieltä suunnalta varmaan
todennäköisin julkaisija löytyisi… mutta viime kädessä ns. tylsä vastaus on varmaan ainoa oikea: ei kai sillä levy-yhtiöllä ole niin väliä onko se iso vai pieni, kotimainen vai ulkomainen kunhan homma toimisi, ja saataisiin vapaat kädet ja tarpeeksi resursseja toteuttaa omia, köh, taiteellisia mieltymyksiämme.

Miksi juuri te ansaitsisitte levytyssopimuksen?

P: Minusta meillä on aika hemmetin hyviä biisejä, ja koko ajan tuntuu tulevan vielä parempia… treeniksellä syntyy tälläkin hetkellä sellaista matskua, joka jättää nuo edelliset tuotokset kepeästi varjoonsa – ja näinhän pitääkin olla (ei kai tätä jaksaisi kauaa tehdä, jos uusimmat tuotokset kuulostaisivat itsestä paskemmille kuin vanhat…). Ollaan myös valmiita tekemään hitosti duunia bändin eteen, uskotaan siihen että tämä on tärkeää ja kuuntelemisen arvoista musiikkia.

Kiteyttäkää yhtyeenne yhteen lauseeseen.

P: Ööh… ”Yksinkertaista musiikkia monimutkaisille ihmisille”?!

T: ”Melodisella otteella, säröä säästämättä”??

Sana on vapaa: mainostusta, vittuilua…

P: Tiemme erkanivat juuri basistimme kanssa, joten kaikki Tampereelta tai lähiseudulta olevat potentiaaliset bassottelijat, ottakaapa yhteyttä osoitteeseen: band@atbt.fi. Lupaamme olla helliä…

T: …paitsi jos pidät rajuista leikeistä!