Aihearkisto: Bändiprofiilit

Bändi galaksien reunamilta

Helsinkiläinen Keoma on onnistunut vakuuttamaan jo pariinkiin otteeseen Kuukauden demo -tittelin arvoisesti, ja onpa bändi huomoitu muissakin medioissa. Oli siis korkea aika ottaa selvää minkälainen kuusikko päivystää galaksien reunamilla cowboy-hatuissa ja ponchoissa.

Mikä Keoma on oikein bändejään ja mistä siinä on pohjimmiltaan kyse? Keitä yhtyeessä tällä hetkellä vaikuttaa, ja miten yhtye sai alkunsa?

Keoma on yhtye jossa vallitsee luova ja demokrattinen hulluus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että kaikkien ideat otetaan avosylin vastaan ja ne laukaisevat ketjureaktion josta bändimme musiikki syntyy.
Viljelemme säännöllisen epäsäännöllisesti rauhallista fiilistelyä, rankkaa riffittelyä psykedeliaa ja kaikkea siltä väliltä. Pyrimme tekemään musiikkia unohtaen genrelliset rajoitteet, jotenkin kuitenkin päädymme silti lopulta kuullostamaan itseltämme.

Bio: Keoma sai alkunsa kun kitaristit ja vanhat bänditoverit Eero ja Jaakko päättivät tuopin ääressä perustaa jonkin sortin proggiksen, missä soitettaisiin covereita. Sovittiin että soitettaisiin vain hyviä biisejä. Treenikselle päästyään coverit kuitenkin heitettiin nurkkaan lähes välittömästi ja ensimmäiset Keoma riffit saivat muotonsa. Samoihin aikoihin Enrico otti yhteyttä myspacen välityksellä nähtyään Jaakon vanhan bändin rumpalin haku ilmon. Ja kun kemiat kohtasivat ja homma saatiin lähes välittömästi rullaamaan oli Keoman perusta valettu. Pian tämän jälkeen mukaan pulkkaan tuli vanha tuttu basisti mies Jari Keravalta. Bändi kaipasi kuitenkin vielä sitä yhtä tärkeintä eli solistia. Vuotta myöhemmin, kun biiisimateriaalia oli jo kertynyt runsaasti, kitaristi Eero bongasi karaokebaari Jonesista nuoren äänenkäytön ihmemiehen Jazin. Jazin pelottoman rohkea asenne ja voimakas saundi osui kuin nakutettu bändin saundiin ja tällä kokoonpanolla mentiin aina vuoteen 2012, jolloin Jari päätti jättää Keoman. Pojat eivät kuitenkaan jääneet murehtimaan pitkäksi aikaa vaan jo heti seuraavissa treeneissä hätiin saapui Jaska bassotaituri isolla B:llä! 2013 livekokoonpanoon on tullut myös mukaan Sampo joka on soittanut kaikki syntetisaattorit Keoman EP:illä. Alkuperäinen tavoite toteutui ja nyt soitamme vain hyviä biisejä.

Mitä musiikillisia vaikuttimia Keomalla on? Entä ulkomusiikillisia?

Keoman musiikilliset juuret ulottuvat 90-luvun alternative rockiin. Kun stoner rockin ja kaikkien parjaaman new metallin kautta kurvataan 2000-luvun progemetalliin ja sekoitetaan hyvin aletaan olla siinä pisteessä mistä Keoma operoi. Visuaalista tematiikkaa on haettu muun muassa ydituhon jälkeisestä maailmasta, galaksien reunamilta ja spagetti westerneistä. Tästä saamme aasinsillan bändimme nimeen, jonka keksimisestä kunnian saa italialaisrumpalimme Enrico. Hän on kovan luokan spagetti western -diggari ja ehta cowboy!

Miten kuvailisitte soundianne? Onko bändin alusta asti alkaen ollut tietoinen tarkoitus tehdä hieman ”tavallisuudesta poikkeavaa” musiikkia?

Hyvien melodioiden ja outojen rytmien yhdistäminen on alusta lähtien ollut homman tavoite. Se että haastamme itsemme jokaisella uudella kappaleella pitää intohimon soittamiseen yllä. Kemiamme osuvat hyvin yhteen huolimatta erilaisista musiikillisista taustoista ja biisit syntyvät luonnollisesti pakottamatta. Yritämme kuitenkin aina löytää uusia sävyjä ja teemoja musiikkiimme kuten Otvotilla inpiraatiota haettiin mediaatiomusiikista sekä ulkoavaruudesta. Progressiivinen häröily ja yhä raskaampi ilmaisu on vallanut pinta-alaa joka levyllä. Olemme sinkoutuneet outojen ratkaisuiden pyörteeseen ja nautimme kyydistä.

Mistä yhtyeen nimi on peräisin? Entä EP:n nimi? ”Otvot” muodostuu avausraidan nimen alkukirjaimista, mutta onko termillä syvempikin merkitys?

Kaikki tiedämmekin vastauksen tähän kysymykseen. Otvot eli ”On the Verge Of Truth” on vertauskuvallinen paikka jossa me kaikki seisomme äärimmäisen totuuden reunalla, kuitenkaan koskaan saavuttamatta sitä. Ep:n tarinassa tämä paikka näyttäytyy kaukaisena Otvotin kiertoratana. Tarinassa muinainen hallitsija joutuu mustan aukon imaisemaksi yrittäessään valjastaa sen voimat vallankäytön välineekseen. Syöksyessään valoa nopeammin mustan aukon syövereissä hänen olomuotonsa kokee hirvittävän muutoksen. Lopulta tämä vääristynyt hahmo sinkoutuu vieraalle protoplaneetalle galaksin reunamille paikkaan, joka tarinassa edustaa totuuden reunatilaa. Täältä venäläiset kosmonautit tulevat löytämään jotain mitä eivät olisi halunneet vuosituhansia myöhemmin.

Miten tämä bändi on otettu vastaan, niin keikalla kuin levylläkin?

Olemme saaneet erittäin positiivista palautetta kaikista kolmesta EPstä. Ekan EP:n ”hitti” Fade (A Time For You, 2010) valittiin Ranskalaiselle Combat Nasal metalli-kokoelmalle sekä viikon biisiksi Mikseri.net -sivustolla. The Journey (2011) valittiin mm. teillä Lammas Zinessä sekä Infernossa kuukauden demoksi ja Keomasta tehtiin samalla myös juttu Infernoon. Keikoilla vastaanotto on ollut erittäin hyvä heti ensimmäisestä vedosta lähtien. Meno on myös varmentunut vuosi vuodelta. Myös Jaskan mukaantulo on tuonut lisävahvuutta stemmalaulantaan sekä ripauksen virtuositeettia ja Sampon synat on tuotu levyiltä nyt myös keikoille mukaan maustamaan soppaa!

Mitä suunnittelette seuraavaksi tehtäväksi?

Suurten levy-yhtiöiden aika taitaa olla ohi emmekä jää unelmoimaan asiasta sen enempää. Tietysti jonkinlainen rahoitus olisi kiva löytää seuraavaan nauhoituksen kannalta, mutta toisaalta pienellä budjetilla tulee useasti tehtyä luovempia ratkaisuja. Lähitulevaisuuden tavoite olisi varmaankin tehdä paljon keikkaa, että mahdollisimman moni pääsisi kuulemaan uuden Epn biisit livenä. Otvot’s Orbit:in live-esityksen varalta on tehty spektaakkelimaisia suunnitelmia, mutta niistä kuulette lisää seuraamalla meitä esimerkiksi Facebookissa. Myös uusia livevideoita on luvassa!

Näin lopuksi voitte vielä esim. lähettää terveisiä lukijoille…?

In Enricos words: Thanks for following our efforts in making something a little different. Don’t give up on listening to our music. It’s like those 3D pictures that you need to look at for a while before being able to ”see”…………… inside.

www.facebook.com/keomafinland
keoma.bandcamp.com

Ylivallan Orjat

Ylivallan Orjat ei ehkä ole musiikillisesti kaikkein omaperäisimmästä päästä, mutta yhtyeen sävellyksissä on kuitenkin sen verran potkua että yhtyeen taannoinen seiskatuumainen oli varsin onnistunut paketti. Sähköpostihaastattelun kysymyksiin vastailivat vokalisti Elisabeth ja basisti Johnny.

Kas niin, eli keitä yhtyeessä tällä hetkellä vaikuttaa, ja miten nämä viisaat päät on saatu löytyä yhteen? Onko teillä muita bändejä ja virityksiä taustalla?

E: Meitähän on neljä, eli minä räävin naamaani, bassossa on Johnny, kitarassa Joona ja rumpuja takoo Pätkä. Johnnyn kanssa ruvettiin joskus juttelemaan, että olisi kova juttu laittaa HC-poppoo pystyyn ja lopputulos on tämä.

J: Alkuun treenattiin kahdestaan paska rumpukone taustalla ja sitten tuli Joona messiin, lopulta Pätkä. Maaliskuussa tulee kaksi vuotta täyteen ekoista treeneistä. Muita poppoita on Pätkällä esim. sellaista ”gothic acid rockia” veivaava bändi nimeltä Sleep Of Monsters ja mä soitan lisäksi tuoreessa turkulaisessa crust-bändissä nimeltä Agasia.

E: Joona ja mä ollaan ihan vaan Ylivallan Orjia…

Mitä musiikillisia vaikuttimia Ylivallan Orjilla on? Millaista soundia olette tavoitelleet?

J: Alkuun Elisabeth kovasti touhotti, että alettaisiin veivaamaan jotain 77-punkkia, mutta sitten mielessäni kelasin, että mistä toi pentu voi tietää seiskaseiskasta midist kun on vasta 80-luvulla syntynyt? Mitään suurempia esikuvia tai idoleita mulla ei ainakaan pääasiallisena säveltäjänä ole, mutta kaipa noista biiseistä hieman kuuluu läpi ne 80-luvun suomalaiset hardcore punk-bändit, mitä olen teinistä asti diggaillut. Tietoisesti emme yritä mitään tietyn tyylistä musaa tehdä vaan sitä soitetaan, mitä sattuu syntymään, ilman genrerajoja tai tyylisuuntia.

Pyrittekö erottautumaan punk/hardcore-bändien joukosta?

E: Ei kai mitenkään sen kummoisemmin, ja jos sieltä meidän musasta nyt jotain erikoista nousee esiin, niin se on luultavasti vahinko…

J: Ei me hirveesti mietitä tätä musaa, sitä vaan syntyy.

Punk-bändinä teillä on varmaan sanottavaakin asioista? Mitä asioita haluatte lyriikoittenne kautta tuoda esille? Miten tärkeä osa kannanottaminen mielestänne on sekä Ylivallan Orjia että punkkia yleensä?

E: Mä kirjoitan omasta elämästäni ja kokemuksistani, en mä oikein varmaan osaisi mitään hirveän hilpeitä sanoja kirjottaa. Asiat jotka mua ottaa päähän mä laitan paperille ja kaikki mitä mä ympärilläni kuulen ja näen on mulle helppoo purkaa sanoiksi. Onhan punk-musiikki aina ollut oman mielipiteensä julkituomista ja kannanottoa joten, on kai se sitten aika oleellista…

Miten tämä bändi on otettu vastaan? Kehuihin olen ainakin törmännyt, mutta onko haukkuja tullut myös?

J: Ihan positiivista palautetta on tullut noin yleisesti ottaen.

E: On niitä moitteita kansas tullut jonkun verran, mutta ei kai niitä kukaan tosissaan jaksa ottaa ja aina löytyy joku, joka ei ole tyytyväinen johonkin. Mutta jos ei diggaa, voi jättää levyn ostamatta ja keikoille tulematta.

Seiskatuumaisellanne on neljä biisiä, mutta Bandcampissa on vielä kolme biisiä lisää. Otaksun noiden kolmen biisin jätetyn tarkoituksella seiskalta pois? Millä perusteilla valitsitte biisit seiskalle? Suunnitteletteko jotain noiden kolmen biisin varalle?

J: Oltiin treenattu täydellä kokoonpanolla vasta 5-7 kertaa ennen studioon menoa ja pistettiin kaikki purkkiin mitä oli, eikä mietitty sen kummemmin siinä vaiheessa, että missä muodossa tullaan ne julkaisemaan.

E: Biisit seiskalle valittiin periaatteessa pituuden perusteella. Mahdollisimman tiukka paketti haluttiin ja tommonen se nyt sitten on… Kaksi biisiä ilmestyy ”Nussittu sukupolvi”-kasettikokoelmalla keväällä ja sitten se yksi jää roikkumaan jonnekin. Ei olla vielä päätetty mitä sillä tehdään, ei välttämättä mitään.

Onko tämä bändi mielestänne parhaimmillaan studiossa, treeniksellä vaiko keikalla?

J: Olemme tasapaskoja joka paikassa… joka osa-alueella on parannettavaa, varsinkin vielä kun treenataan niin vähän, koska kaikki asuu hajallaan eripuolella eteläistä Suomea.

E: Mä kärsin pienimuotoisesta esiintymisjännityksestä ja joutuu aina vetää kunnon perskännit, että uskaltaa turpansa julkisesti avata, joten tuskin se kauhean kauniin näköistä ja kuuloista on, HAH.

Mitä suunnittelette seuraavaksi tehtäväksi?

E: Kipaistaan huhtikuussa Irlannissa Rikoslain pojat messissä soittamassa kolme keikkaa. Sitten on Suomessa joitain keikkoja sovittu. Studioon olisi vissiin tarkotus mennä kesällä uusien biisien kanssa, tarkoituksena tehdä uutta seiskaa kaiketi…

Loppuun voitte varmaan sanoa vielä jotakin näppärää? Kiitän Lampaan puolesta tästä haastattelusta!

Klunssilamaisesti, ei muutaku ei anna periksi ja huumoria kyllä ja lisää paskaa housuun!!!

www.facebook.com/pages/Ylivallan-Orjat/149478568451578

Tiistain kyynel

Rovaniemeläinen Tiistain kyynel esiintyi ensikassullaan kuukauden demo -maininnan arvoisesti, vaikkei kyseessä olekaan demo ihan sanan perinteisimmässä merkityksessä ranskalaisen levy-yhtiön vastatessa kasetin julkaisusta. Oli siis aika ottaa tarkemmin selkoa, mistä tässä rovaniemen tuntemattomuudessa suuruudessa on oikein kyse.

Päivää! Kerrotteko aivan ensimmäisenä, mikä bändi Tiistain Kyynel oikein on bändejään ja mistä siinä on pohjimmiltaan kyse?

Tiistain Kyynel on neljän varhaiskeski-ikäisen jäsenen Rovaniemeläisessä kellarissa kokoontuva bändi, joka soitta punkkia aika vahvoilla emo ja pop vaikutteilla.

Koska yhtye on perustettu? Missä? Miksi? Kenen toimesta? Vaikuttaako yhtyeen jäsenistöä muissa bändeissä?

Bändistä oli muistaakseni puhuttu jo jokusen kerran aikasemmin, mutta perustamisen tarkka ajankohta ja paikka taisi olla 2006 elokuussa Rovaniemellä, Tivoli-baarin terassilla, siinä seinän vieressä olevassa keskimmäisessä pöydässä, alkuillasta.
Bändi tuli soittamisen tarpeeseen, oluen kulutuksen tekosyyksi ja myös varmaan palvelemaan jotain narsistisia esiintymishaluja. Rumpalillahan oli tässä vaiheessa useempi bändi ja ehkä muillakin jotain, mutta tällä hetkellä ainoastaan basisti Juhalla on toinen bändi, se huutaa Stiggan Anderssonissa. Täähän on jo meidän neljäs basisti. Kolme edelistä sai kenkään ku ne muutti joko Kuusamoon, Sodankylään tai Nigaraguaan.

Mitkä ovat tärkeimmät musiikilliset vaikuttimemme? Entä ulkomusiikilliset?

Noita vaikutuksia on tullu aikojen saatossa tietysti useampia, mutta kaikilla taitaa MCD olla ainakin vahva vaikuttaja. Jenkeistähä nuita projekteja yleensä tippuilee. Reisin jutut on mielenkiintosia ja Yaphet Kotto! Suomesta Kollaa Kestää tietysti ja Amazing Tails. Se on aivan loistava bändi. Bändissä on kumminki monen suunnan kannattajia, crustista aina perustissi poppimeininkiin, tiedä sitte onko se hyvä vai ei. Ainaki toistaseksi ollaan pysytty kasassa, he.

Mitä aiheita haluatte sanoituksillanne käsitellä? Entä mihin yhtyeen nimi ”Tiistain Kyynel” viittaa?

Alunperin nimen piti olla ”Tulevan Tiistain Kyynel” tai ”Tears of the Upcoming Tuesday”, jos tehtäs enkuksi, ei tehty. Nimessä piti olla vähintään kolme sanaa koska Emo, ja tiistain viittas Thursdayhin ja on se tietysti myös päivistä tylsin, varsinkin jos on edelleen krapula… Nimi lyheni kuitenkin jossain vaiheessa nykyiseen, ei muisteta miksi. Vitsihän se nimi oli, nyt siihen on jo tottunu.
Sanoitusten linja sittemmin ehkäpä nimen epäpoliittisuuden nimissä ajautui kertomaan lähinnä yksinäisyydestä. Toki on sielä mukana myös kantaaottavaakin puolta esillä. Tuota kantaaottavuutta maailmassa on alan julkasuissa kuitenkin ennalta jo ihan tarpeeksi, ja muita jotka tekee sen huomattavasti paremmin, jotta yritetään me sitte keksiä jotaki muuta näkökulmaa tähän oravanpyörään.

[youtube url=SgnHjrjbQNQ]

Teiltä on parhaan käsitykseni mukaan ilmestynyt tähän mennessä ilmestynyt vain kasettidemo, mutta sen julkaisi silti ranskalainen Crapoulet Records. Miten tuohon kuvioon päädyttiin?

Demo on kyllä vähän harhaanjohtava tässä, kyllä ne kappaleet kuitenkin ihan julkaistavaksi nauhoitettiin. CD:tä ei haluttu tehä ja vinyylin julkaisemisessa ei olis ollu vaan mitään järkeä. Lopulta päädyttiin kassuun, jotta olis jotain konkreettista. Kitaristi oli ollu yhteydessä tohon lafkaan ja se tyyppi oli jostain ihmeen syystä halukas julkasemaan sen. Se tekee pieniä erikoiseriä kasetteja hyvistäkin julkaisusta ja nytpä meidän kasettia on joku 66 kappaleen erä jonku fransmannin sängyn alla. Meille tuli vielä pienempi erä, mut tilattiin sitten vielä omin kustannuksin lisää.

Mitä yleisesti muuten ajattelette kaseteista ja siitä, että niitä tunnutaan julkaistavan nykyään enemmän kuin vielä pari vuotta sitten?

Onhan se tieytysti aika muotijuttu ja osin erikoisuuden tavoittelua, mutta esim 7 tuumasten teko pienemmissä erissä on vaan niin järettömän kallista että siihen ei pienemmillä bändeillä ole varaa. Ja cd on ihan kuollu formaatti. Ja kyllä kassut on vaan oikeesti aika aitoja.

Teistä on puhuttu Rovaniemen Sur-rurina. Mitä itse tuosta ajattelette?

No tämä. Ei tiijetä, vittu. Sur-rur on suomen paras bändi. Piste.

Miten usein yhtye on keikkaillut? Onko keikkameininkejä tällä hetkellä näkösällä?

Ollaan keikkailtu tosi vähä, viimeksi reilu vuosi sitten. Suurin syy tähän on laulajan nihkeily. Parhaat keikat on soitettu joko kellarissa, keittiössä tai vintillä, jos tämmösiä olis tarjolla niin lähetään heti!

Mitkä ovat pyrkimyksenne bändinä?

Nyt suurimpana pyrkimyksenä olis saada tehtyä uusia biisejä. Keikkameininkejä tehdään siinä määrin miten ihmisten aikataulutukset antaa myöten.

Näin lopuksi voitte lähettää terveisiä lukijoille. Kiitokset vastaamisesta!

Moi lukijat, lukemalla ei saa kavereita.

tiistainkyynel.wordpress.com

Drawn Awake

Tamperelainen Drawn Awake nappasi Kuukaden demo -tittelin melodisella death metallillaan, joten oli aika ottaa selvää, mistä bändistä oikein on kyse. Kysymykssin vastasi toinen kitaristi Henkka.

Miten Drawn Awake lähti kasautumaan? Keitä oli silloin (ja nyt) mukana, ja koska tämä tapahtui?

Drawn Awake perustettiin kesän 2011 aikana. Yhtye kasaantui aktiiviivisesta musiikkitoiminnasta kiinnostuneista tyypeistä ajatuksella ”nyt tehdään, eikä meinata”. Alusta lähtien suunta oli selvä; ensin nauhoitetaan biisit ja sitten lähdetään keikoille.
Yhtyeen jäseniin kuuluu Juuso Koivula (kitara), Ville Aatsinki (rummut), Henri Vuorela (kitara) ja Kai Palo(laulu/basso). Juuso ja Henkka ovat vuosien takaa tuttuja Deaf Saint projektin ajoilta. Kaitsu astui kuvioihin vuoden 2011 alussa aloittaen ensin basistin ja myöhemmin myös laulajan roolissa. Viimeisimpänä puuttuvana palasena tuli Ville, vuoden 2011 lopulla, täyttämään rumpalin saappaat (Circle EP:llä rummut kävi soittamassa Rolf Pilve).

Suurimmat musiikilliset vaikutteet? Melodista ruotsideathia löytyy varmasti hyllystä, mutta miten on esim. Unearthin ja Darkest Hourin laita?

Musiikillisia vaikutteita on jäsenillä laidasta laitaan, ruotalaisdeathia myöskään unohtamatta. Soittimista löytyy pääosin In Flamesin lisäksi mm. Triviumin, The Hauntedin ja Sylosiksen tuotoksia. Unearth ja Darkest Hour ovat jäsenille hieman tuntemattomampia.

Millainen on kappaleidenne syntyprosessi? Miten kappale lähtee muodostumaan, ja onko säveltäminen tuottanut haasteita?

Biisit syntyy Koivulan Juuson pöytälaatikosta johon erilaisia melodioita on vuosien varrella kerääntynyt sadoittain. Tämän jälkeen armottoman tuotantoprosessin ja jäsenten täyttämien ideoiden siivittämänä tuotos tehdään valmiiksi. Sanoitukset hoitaa Henri Vuorela. Haasteita säveltämisessä on ollut ja tulee varmasti aina olemaankin, mutta niistä selvitään yhdessä ideoimalla ja kokeilemalla erilaisia juttuja, jotta päästään haluttuun lopputulokseen.

Mikä on mielestänne onnistuneen biisin resepti? Riffit, melodiat, sanoitukset vaiko näiden kaikkien tasapaino?

Onnistuneen biisin resepti sisältää hyviä riffejä, tarttuvia melodioita, sanoman ja tunnetta. Meille tärkeetä biisintekovaiheessa on myös että kaikki ideat otetaan huomioon ja demotaan treeneissä tai draftinauhoituksissa. Riffit ja melodiat tuovat ytimen teoksiin, mutta kuten ruuanlaitossa lopputulos riippuu myös siitä miten sen maustaa.

Entäs sanoitukset, mitä ne käsittelevät? Onko yhtyeellä jokin sanoma?

Sanoitukset käsittelevät useita aiheita elämän ja arjen ympäriltä. Circle EP:n biisit sisältävät ajatuksia mm. elämän pienistä riippuvuuksista ja ihmismielen ristiriitaisista tuntemuksista.

Minkälaisen vastaanoton olette tähän mennessä saaneet? Mikä mahtaa muuten olla keikkatilanne? Mitä päämääriä/tavoitteita bändillä on tulevaisuudessa, ja millaiset ovat suunnitelmat niiden toteuttamiseksi?

Vastaanotto Circle EP:llä on ollut todella positiivinen, erilaisia arvosteluita on tullut kiitettävä määrä ja jonkin verran keikkatarjouksia myös esitetty. Hieman ensimmäisen EP:n julkaisun jälkeen alkoi toisen EP:n nauhoitus. Levy on nyt laulunauhoituksia ja miksausta vaille valmis. Vuodenvaihteen tienoilla julkaistavalla levyllä vierailee Negativen ”Nakki” joten jonkin verran koskettimia on myös luvassa biiseihin. Vuosi 2013 onkin varattu keikoille.

Death/thrash/metal-bändejä on viime vuosina ilmestynyt runsain joukoin, ja tekniikan kehittymisen myötä bändit tuntuvat julkaisevan hanakammin levyjä keikkailun sijaan. Allekirjoitatteko väitteen ja mikä on Drawn Awaken resepti erottua massasta?

Tekniikan kehittyminen on antanut monille mahdollisuuden nauhoittaa musiikkia, mikä on ainoastaan positiivinen asia. Enää ei tarvitse olla aina suurta rahoittajaa takana tehdäkseen hyvää nauhoitusjälkeä. Tosin markkinointikoneistot pyörivät edelleen rahalla. Keikkailuun panostaminen on hyvä tapa erottua massasta ja saada levyjen kappaleet kuulolle ja tätä tapaa tulee myös Drawn Awake käyttämään.

Millaisena kasvualusta Tampere on metallibändille? Entä paikallinen skene, löytyykö bändien väliltä yhteistyötä ja miten koette sopivanne kokonaiskuvaan?

Kasvualustana Tampereessa on hyvät ja huonot puolet. Keikkapaikkoja lähialueelta löytyy useita ja keikkoja ei ole vaikea saada, mutta treenitilojen puute nousee jatkuvasti otsikoihin ja kovin halvalla ei hyviä tiloja enää vuokralle saa. Yhteistyötä muiden yhtyeiden kanssa tuntuu löytyvän helposti ja vasinkin yhteiskeikat saa monesti järjestettyä hyvinkin vaivatta. Paikallinen skene on laaja, raskaimmasta siihen kevyimpään mahdolliseen, mutta kokonaiskuvassa olisi hyvinkin tilaa melodisen death metallin alueella.

Terveiset Tampereen kuntavaaliehdokkaille?

Tukekaa Tamperelaista musiikkikulttuuria ja sen tulevaisuutta.

drawnawake.com

Cause A Riot

Cause A Riot todistaa maanmainiolla kasetillaan, ettei Järvenpään suhteen kannata vielä toivoaan heittää. Melodista punkkia hardcore-särmällä soittava kombo debytoi c-kasetilla, suunnittelee seiskatuumaista ja soittelee toki keikkoja. Lammas sai tilaisuuden kysellä Cause A Riotilta perinteisiä bändiprofiilikysymyksiä sekä mielipiteitä esim. C-kaseteista ja Järvenpäästä. Kysymyksiin vastailivat vokalisti Markus ja kitaristi Ari.

Miten Cause A Riot lähti kasautumaan? Keitä oli silloin (ja nyt) mukana, ja koska tämä tapahtui?

Ari: CARin ekat treenit oli aika lailla vuosi sitten eli toukokuussa 2011, porukka ei onneksi ole ehtinyt vielä vuodessa muuttua eli Markus – laulu, Olli – kitara, Ari – kitara, Kalle – basso & Joose – rummut. Kaksi meistä asuu Järvenpäässä, yksi Tuusulassa, yksi  Lahdessa, yksi  Helsingissä ja siihen päälle treenis on vielä Keravalla. Järvenpäässä tämä bändi näki kuitenkin päivänvalonsa. Ehdittiin Markuksen kanssa jauhaa varmaan pari vuotta sitä peruskännipuhetta että ”voisi yrittää katella yhdessä jotain bänditouhuja”, mutta aina se kaatui johonkin. Ehdin itsekin jo haudata monet kerrat toiveet tästäkin bändistä kunnes tuossa kevään 2011 aikana löytyi lopulta kaveripiiristä tyypit ketä kiinnosti ja joilla oli aikaa tähän.

Suurimmat musiikilliset vaikutteet? Menenkö pahasti metsään, jos arvaan että Bad Religionin levyjä löytyy hyllystä?

Ari: Olet oikeilla jäljillä. BR oli ainakin kitaristeille ja laulajalle ekoja punkkibändejä mitä tuli ihmeteltyä jo ala-asteella ja on toki säännöllisessä kuuntelussa vieläkin. Kyllähän niistä sointukuluista ja melodioista on jäänyt varmasti jotain takaraivoon vuosien varrella, noin biisien tekoakin ajatellen.

Markus: Vaikkei näitä kaikkia bändejä nyt suoraan musassamme kuulu niin BR:n lisäksi perusjyrät kuten Sick of it All, Minor Threat, Black Flag, Endstand, Lama jne jne oli mielessä bändiä perustettaessa. Ihan alkuun ideana oli juurikin tuollainen Circle Jerks, Minor Threat yms.  -tyylinen kama, muttei niistä biiseistä sitten ihan sellaisia tullutkaan.

Millainen on biisienne syntyprosessi? Miten kappale lähtee muodostumaan, ja onko säveltäminen tuottanut haasteita?

Ari: Biisit syntyy hyväksi havaitulla menetelmällä eli joku kielisoittajista näyttää riffin josta sitten yritetään porukalla raapia jonkinnäköinen kokonaisuus kasaan. Itse olen ainakin huomannut sen, että on turha yrittää väkertää himassa kokonaista kappaletta kerralla valmiiksi vaan tuoda suosiolla vaan jokin kuvio tai riffi treenikselle niin hommat sujuvat paljon helpommin porukalla. Sen verran tuore bändi vielä ollaan, että kaikilla on riittänyt ainakin toistaiseksi uusia ideoita, eikä olla ehditty vielä tekemään ns. samaa biisiä kahteen kertaan.

Mikä on mielestänne onnistuneen biisin selkäranka? Nopea poljento, melodiat, sanoitukset vaiko näiden kaikkien tasapaino?

Ari: Aika fiilispohjalta tässä on menty sen kummemmin miettimättä, että tähän nyt pitäisi tulla tämmöistä ja tommoista tai että pitäisi tehdä tietynlainen biisi. Turha sitä on alkaa itseään rajoittamaan tuolla tapaa. Mutta joo, kyllä se biisi on aina osiensa summa, jossa  kaikki hoitaa oman osansa parhaansa mukaan ja näistä sitten toivottavasti muodostuu jotain kuuntelukelpoista.

Entäs sanoitukset, mitä ne käsittelevät? Onko mitään poliittista agendaa mukana? Voiko jo bändin nimestä arvuutella mitään, ja mitä bändin nimi tarkoittaa?

Ari: Sanoituksista vastaa hyvin pitkälti Markus ja aiheet käsittelee mitä milloinkin, mutta kovinkaan positiivisissä merkeissä ei yllättäen kuljeta. Tuosta bändin nimestähän voisi vetää johtopäätöksiä vaikka jonnekin anarkopunkmeiningin suuntaan, mutta ihan sellaisilla linjoilla ei tässä olla. Biiseistämme lähinnä tuo kasetillakin oleva Disorder Blues on sellainen kappale, joka syntyi puhtaasti näiden kaikkien Vastarintaliikkeiden sun muiden rasististen ressukoiden aiheuttamasta hämmennyksestä ja vitutuksesta. Mitenkään erityisen poliittinen bändi emme kuitenkaan ole, vaan ne hommat voimme suosiolla jättää viisaammille.

Järvenpää punk-bändin kotimajana; uhka vai mahdollisuus?

Ari: No kun tuota porukkaa tuolla terassilla katselee niin ehkä se enemmän sinne uhan puolelle menee…heh. Life Giving Watersin ja Grudgen lopetettua pari vuotta sitten ei Järvenpäässä ole ihan liikaa ollut hc/punkbändejä. Mistään kovinkaan ihmeellisestä punkskenestä lienee turha puhua tämän kylän kohdalla vaikkakin ne muutamat punkkikeikat mitä täällä vuoden aikana ihmiset jaksaa järjestää, vetävät jengiä yllättävän hyvin paikalle.  Vielä 90-luvulla täällä oli aktiivinen porukka (mukaan lukien laulajamme) jotka järkkäili jatkuvasti tuonne seurojentalolle erilaisia hardcore/punk-iltamia, joissa kävi Endstandia, Olotilaa, Aurinkokerhoa yms näitä sen ajan ”suuria” nimiä usein soittelemassa, mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa.

Punk-bändejä on viime aikoina noussut kuin sieniä sateella; tosi vai epätosi? Ja mitä itse aiheesta ajattelette?

Markus: Kyllä bändejä tähän maahan mahtuu, varsinkin kun monet parhaista ovat viime aikoina lyöneet hanskat tiskiin (esim. The Dwyers ja The Heartburns).  Nuorethan nyt aina tykkää puuhastella, mutta kiva se on että tällaisten jo vähän vanhempienkin herrasmiesten ryminä tuntuu maistuvan porukalle, vaikka siellä ”skenessä” nyt niin syvällä ei (enää) ollakaan.

Julkaisitte tuon demonne kasettina. Kasetti varsinkin on nostanut viime vuosina päätään, joten sanokaapa omalta osaltanne minkä vuoksi kasetti on hyvä formaatti?

Ari: Jep, tuntuu että viime aikoina moni uusi punkbändi aloittanut kasettilinjalla ja hyvä niin, onhan se on suhteellisen helppo toteuttaa eikä vaadi suuria summia bändeiltä. Itse tykkään kovasti kaseteista, huomattavasti mieluummin niitä ostaa ja kuuntelee kuin cd:tä kun maksavatkin vähemmän. Meidänhän piti itseasiassa tehdä tuon kassun sijasta seiska, mutta äänitysten jälkeen käännyttiin tuon kasetin puoleen ja tehtiin sitten se maltillinen 50 kpl painos. Meistä se tuntui hyvältä formaatilta tehdä debyytti ihmisten ilmoille ja hyvinhän tuo tuntui uppoavan. Nyt se on jo loppu mutta voi olla että toinen painos tehdään vielä jossain välissä.

Minkälaisen vastaanoton olette tähän mennessä saaneet? Mikä mahtaa muuten olla keikkatilanne?

Markus: Keikkoja on tähän mennessä soitettu yhdeksän ja vastaanotto on ollut yllättävän hyvää, porukka tuntunut pääosin viihtyneen keikoilla. Toki haukkujakin on tullut, eikä siinä, hyvä jos ollaan jääty mieleen edes jossain mielessä, heh.

Ari: Ylivoimaisesti paras kokemus tähän asti on ollut toukokuun alussa Ulase12-sosiaalikeskuksessa Tallinnassa, jonne päästiin avaamaan Blossom Hillin Euroopan kiertue. Loistava paikka, vitun kova meininki ja mahtavia ihmisiä. Kesälle on nyt jokunen keikka sovittu, mutta lisää kaipailtaisiin kovasti ja mielellään lähdetään pidemmällekin.

Mitäpä seuraavaksi? Voitte esimerkiksi kertoa jotain tuosta tulevasta seiskatuumaisestanne.

Ari: Viiden biisin seiskan on tosiaan tarkoitus ilmestyä kesän aikana, kunhan saadaan se nyt painoon tässä näillä näppäimillä. Biiseistä sen verran, että ne ovat jossain määrin melodisempaa tavaraa tuohon kassuun verrattuna mutta aivan ilman iskuja naamaan ei siitäkään selvitä. Markus joutuu kuitenkin tällä kertaa myös ihan lauluhommiin. Biisit alkaa olemaan kohta kasassa myös LP:n nauhoituksia varten, joita pitäisi alkaa myös tässä miettimään.

Ei kait siinä muuta, ottakaa keikoille ja kiitti Lammaszinelle!

Loppuun vielä Top 3 C-kasetti-Playlist:

Better Not Born – s/t:
Pigeon Hunt – s/t:
Blossom Hill -Sidetracks

http://www.reverbnation.com/causeariot

My Grimace

Lampaan Demorääkissä jo kolmesti rääkätty mutta jokaisella kierroksella tasaisesti pökköä pesään lyönyt My Grimace oli helppo valinta bändiprofiilin aiheeksi. ”Behind the Scene” -demon vastikään julkaissut viisikko on modernin metallimusiikin turvin viemässä jo monista metallibändeistään tunnettua Jyväskylää yhä lähemmäksi Suomen metallipääkaupungin titteliä. Jo muutaman vuoden ajan murjoneelle My Grimacelle heitetyihin kysymyksiin vastaamisesta huolehtivat Juha, Aleksi ja Roope.

Ketkä yhtyeen lineupin muodostavat, ja miten ukot ovat päätyneet soittamaan samaan bändiin? Koska tämä tapahtui? (Eli lyhyehkö historiikki).

Juha ja Aleksi aloittivat homman vuonna 2007 Viitasaarella ja kokoonpanot muuttuivat useaan otteeseen kunnes tapahtui paikkakunnan muutos Jyväskylän suuntaan. Joonatan on lapsuudesta asti ollut perustajille tuttu henkilö, joka lähti mukaan vuonna 2010. Edellisen vokalistin ja rumpalin lähdettyä bändistä Juha on bongaillut työpaikoiltaan uudet jäsenet bändiin, mm. Jere Hämäläisen ja Roope Salmisen. Saarioisen teurastamo on oiva paikka löytää metallihenkisiä ihmisiä.

– Jere Hämäläinen – Laulu
– Juha Kumpulainen – Kitara & sävellys
– Aleksi Salojärvi – Kitara & taustavokaalit
– Joonatan Jaakonaho – Basso
– Roope Salminen – Rummut

Miten musiikillinen tyyli lyötiin lukkoon? Vai lyötiinkö? Entä mitkä olivat keskeisimmät vaikuttajat?

Ei olla lyöty lukkoon. Ei olla edes ajateltu koko asiaa. Aina ollaan soitettu sitä mikä tuntuu hyvältä ja näin toimitaan jatkossakin. Pikku skidistä asti metallia ollaan kuunneltu joten tuskin esimerkiksi klassisen musiikin pariin ollaan siirtymässä. Vaikutteena on se ensimmäinen oikeasti iskenyt musiikkityyli; metalli. Ei ole tiettyjä yksittäisiä yhtyeitä tai henkilöitä vaikuttajina.

Teillä on tuo levytystahti ollut melko ahkera. Miten tiukan vääntämisen jälkeen biisejä alkaa syntymään vai onko säveltäminen hyvinkin helppoa?

Aikaisemmin se oli nimenomaan hirveän helppoa. Viisi uutta biisiä saattoi syntyä viikossa. Nykyään arjen rajoittaessa vapaa-aikaa, säveltämiseen ei löydy niin paljoa resursseja eikä inspiraatiota kuin ennen.

”Behind the Scenen” lyriikat vaikuttivat melko henkilökohtaisilta. Haluatteko avata, mitä juttuja tuolla on taustalla?

Ei lauleta niinkään henkilökohtaisuuksista vaan muiden henkilöiden kokemista vääryyksistä ja vihasta. Ollaan ehkä enemmän mietitty yleisen teeman mukaan sanoitukset ja keksitty demolle tietty konsepti.

Miten suuressa osassa lyriikat ylipäätään ovat My Grimacea? Mitä teemoja haluatte korostaa?

Olemme kaikki samalla aaltopituudella sanoituksien suhteen. Jos joku bändin jäsenistä haluaa korostaa sanoituksissa tiettyä teemaa, niin löydämme yleensä helposti sopivat ideat ja kompromissit. Suomalaisella miehellä tunteet tulevat parhaiten esille yleensä olut kourassa – niin myös sanoitukset.

Rehellisesti sanottuna metallimusiikkia tulee tätä nykyä melkeinpä ovista ja ikkunoista. Miten te erotutte omasta genrestänne? Vai kiinnostaako tämä erottautuminen lainkaan?

Sitä ollaan tehty aina mikä luonnolliselta tuntuu, erotutaan tai ei.

Millaisen vastaanoton My Grimace on noin yleisesti ottaen saanut?

Kyllähän meistä tykätään.

Jyväskylän metalliskene näyttää olevan hyvinkin vireä. Onko asia näin? Kerrotteko siitä jotain? Vai oletteko edes osa tuota skeneä?

Onhan se vireä. Hyvin sanottu äskeisessä kysymyksessä, metalliahan tunkee reiästä kun reiästä. Täällä taso on korkea ja tulee itsekin kuunneltua todella paljon paikallisia bändejä. Bändien kanssa tulee myös pidettyä yhteyttä ja sovittua yhteiskeikkoja. Onneksi musiikkikulttuuri elää Jyväskylässä sen verran voimakkaasti, ettei tarvitse kovinkaan kauaa etsiä keikka-/treenipaikkaa.

Loppuun voitte turista mitä mieleen tulee. Terveiset, uhkailut, kehotukset yms.?

Tuleville bändeille neuvoksi; soittaa ei tarvi osata, kunhan tukka heiluu tai kalju kiiltää!

www.myspace.com/mygrimace
www.facebook.com/mygrimace

Katujen Äänet

Hyvä musiikki on ajatonta. Katujen Äänien soittamasta uuden aallon rockista kuuluu selvästi 70- ja 80-lukujen vaihteiden suuret suomalaisnimet, mutta Katujen Äänet eivät kuulosta nyt 2010-luvullakaan olevan väärällä vuosikymmenellä. Ainakaan allekirjoittaneen mielestä. Annetaan vantaalaisten kuitenkin itse avata sanaiset arkkunsa.

Moi! Heti alkajaisiksi voisitte esitellä bändinne lyhyesti. Keitä siinä soittaa, miten yhteen on päädytty ja minkä vuoksi?

Jaakko: Katujen Äänet tuli perustettua sattumalta loppukesästä 2010. Istuttiin Matiaksen kanssa puistossa ja kelattiin kuinka tylsää voikaan olla. Kummallakin oli ollut hiljaista bändirintamalla ja päätettiin sitten perustaa bändi. Kuunneltiin siinä Vaavia, Woudea, Sensuuria ja Ypö-Viittä, bändin tyyliksi valikoitui suomirock punk-vaikutteilla. Rumpuihin kysyttiin Joonaa joka oli heti messissä. Ekojen treenien jälkeen tajuttiin, että toinen kitaristi pitäisi hommata. Tiedettiin Dan yhteisten tuttujen kautta ja pyydettiin se treeneihin skulaamaan meidän kanssa ja se oli sitten siinä. Katujen Äänet oli syntynyt.

Osaatko tarkemmin kuvailla, miten Katujen Äänien musiikillinen tyyli lyötiin lukkoon? Oliko valinta itsestään selvä vaiko ihan tietoinen valinta?

Jaakko: Vaikeita kysyt! Ei siitä mitään sen ihmeempää tarinaa ole. Haluttiin tehdä sellaista musaa mitä muut ei tällä hetkellä tee. Suomeksi sanoittaminen tuntu luontevimmalta ja samalla haastavalta. Sen jälkeen soundi on muotoutunut nykyiseen muottiinsa.

En kysele yhtään sen helpompia: Mikä saa nuoret miehet soittamaan näinkin perinteisillä laduilla hiihtelevää musiikkia? Musiikilliset vaikuttajat tulivatkin jo jotenkin esille, mutta mitenkäs ulkomusiikilliset tekijät? Onko sellaisia, joita kannattaisi tässä yhteydessä mainita?

Jaakko: Itse olen lähes koko ikäni kuunnellut suomirockia. Badding, Eput, Pelle, Irwin, SIG, Leevi & the Leavings sun muut tulivat jo ihan skidinä tutuksi. Eka ostamani levy taisi olla Neljän Ruusun ”Uusi aalto” -levy. Eppujen ja Pellen kautta tutustuin sitten punkkiin ja se vei mennessään. Niin kuin Joona taisi jossain haastattelussa mainita, että ”tää on vähän tällästä paluu juurille -meininkiä”. Ennen Katujen Ääniä meistä varmaan jokainen on soittanut sellaisissa ”jänttä tänttä” -rock-bändeissä. Lauletaan englanniksi mitä sylki suuhun tuo ja ollaan cool. Mä ainakin halusin nyt tehdä kevyempää musaa ja sellaisia sanoituksia joissa on tarina ja joihin kuka vain voi samaistua. Osa sanoituksista on henkilökohtaisia, osa keksittyjä, toiset kuulemiani juttuja, jotkut näiden kaikkien sekoitusta.

Pelottaako leimautuminen sen perusteella, että termillä ”suomirock” ei ole tietyissä piireissä välttämättä kovinkaan hyvää kaikua? Onko kukaan koskaan jättänyt Katujen Ääniä kuuntelematta, koska suomirockiin voidaan yhdistää ns. nynnybändejä?

Matias: Mun mielestä Katujen Äänet ei ole niin perinteistä suomirockia, että meistä voisi sitä nimitystä ihan huoletta käyttää. Meillä kuitenkin kuuluu nuo punk vaikutteet aika vahvasti ja ollaan itse käytetty ”romanttinen uuden aallon punk” -nimitystä meidän musasta ja se kuvastaakin sitä paljon paremmin. Siinä käy ilmi sanoitusten katuromantiikka ja sävellysten uuden aallon suomirockin ja perinteisemmän punkin yhdistely.

Tyylikysymyksistä muihin juttuihin. Miten Katujen Äänien biisit yleensä syntyvät? Onko aina kauhea vääntö vai syntyvätkö laulut ihan luonnostaan?

Matias: Biisit kirjottavat minä ja Jaakko, Jaakolta punkimpaa ja multa sitten rokimpaa matskua. Sovitusvaiheessa treeniksellä ne sitten muovautuvat siihen lopulliseen muotoonsa. Jotkut biisit tulevat itsestään ja joitain saa vääntää kuukausitolkulla. Sanojen kanssa sama juttu, paitsi että niiden tekeminen on vielä huomattavasti vaikeampaa. Ainakin mulle.

Jaakko: Yleensä Matias tuo jonkun sävellyksen treenikselle ja soitellaan sitä bändin kanssa yhdessä. Toivotaan vaan, että se muovautuu johonkin suuntaan. Mulla on yleensä valmiita sanoituksia ja ehdotan niitä aina johonkin sävellykseen johon ajattelen niiden sopivan. Tai sitten me aletaan väsäämään valmiiden sanoitusten ympärille jotain biisiä. Joskus olen tuonut valmiin biisin treenikselle ja sanonut että ”tää menee näin” ja se on siinä. Näinkin on käynyt, mutta harvoin. Alussa meillä oli koko ajan jotain uusia biisejä työn alla, mutta nyt on alkanut tämä kirjoituskynä vähän rauhoittumaan.

Ovatko Katujen Äänet mielestänne parhaimmillaan studiossa vai livenä, elävän yleisön edessä?

Matias: Studiossa ollaan paljon puhtoisempi. Livenä sitten ihan punk-bändi. Biisien sovitukset ovat pelkistettyjä ja tempot nopeampia. Parhaimmillaan ollaan molemmissa.

Jaakko: Studiossa me haetaan aika tarkkaan jotain soundia, mutta livenä antaa mennä vaan. Tosin tulevan seiskan soundeista jengi saattaa olla montaa eri mieltä. Kai meillä on puolemme molemmissa, en osaa sanoa kummassa ollaan parempia. Tätä pitäisi kysyä joltain ihan muulta kun meiltä.

Niin, tuosta seiskasta pitikin seuraavaksi kysäistä. Kertokaapa siitä jotain?

Jaakko: Käytiin tuossa syksyllä äänittämässä muutama sellainen kappale jotka eivät tyylinsä vuoksi sopineet EP:lle. Ne on enemmän tuollaista 77-punk -tyylistä matskua. Biiseistä tuli meidän mielestä sen verta kovia, että päätettiin etsiä biiseille julkaisija.

Airiston Punk-levythän sen julkaisee. Oliko moguli helppo saada vakuutetuksi?

Jaakko: Joo Airiston Punk-levyt julkaisee tuon seiskan. Lähetettiin Mirkolle viestiä, että meillä olisi tällaista matskua ja se innostu heti. Lyötiin homma lukkoon samantien. Seiskan oli tarkoitus tulla vasta joskus keväällä, mutta valitettavasti yksi bändi jolta piti tulla matskua meni hajoamaan ja meidän julkaisua sitten aikaistettiin.

Minkäslaista palautetta on muuten tipahdellut?

Matias: Palaute on ollut lähinnä hyvää mutta ei kaikki tykkää. Joidenkin mielestä ollaan ”30 vuotta myöhässä” ja sen takia ei olla kovin varteenotettava yhtye. Mutta vitut niistä, suurin osa tykkää!

Jaakko: Jengi on ollut yllättävänkin kiinnostunutta meidän tekemisistä heti alusta asti. Kelattiin kuitenkin että tämä bändi olisi tällainen harvakseltaan keikkaileva bändi, mutta alle vuodessa heitettiin yli 20 keikkaa. Kaikkia keikkatarjouksia ei voitu edes ottaa vastaan omien kiireiden takia. Debyytti-EP myytiin parissa viikossa loppuun. Nyt vielä toi seiska tulossa ja kaikkea. Homma on suunnitelmiin nähden lähtenyt ihan lapasesta. Kaikki odotukset on kyllä ylittynyt. Ei todellakaan osattu odottaa mitään tällaista ja onhan meistä vielä povattu suomirockin pelastajia! Suuria puheita, suuria puheita.

Näillä eväillä on siis hyvä lähteä eteenpäin. Millaisia suunnitelmia olisi tulevan varalle?

Matias: Paljon keikkaa vaan. Keväällä äänittämään toista EP:tä ja toivottavasti täyspitkää parin vuoden sisään.

Jaakko: Haluisin keikalle Ahvenanmaalle!

Lopuksi saatte kertoa, miksi Katujen Ääniä pitäisi kuunnella vakavalla korvalla?

Jaakko: Meitä kannattaa kuunnella ihan rennolla korvalla suviyössä. Ei musiikin tarvitse olla aina niin vakavaa, eikä sitä tarvitse ottaa niin vakavissaan. Tämä ei ole kuitenkaan mitään ydinfysiikkaa, vaan musaa jonka on tarkoitus herättää ihmisissä hyvää fiilistä. Ihmiset voi samaistua krapula-aamuna johonkin meidän biisiin tai uuden ihastumisen myötä löytää itsensä meidän biisin pääosasta.

www.facebook.com/katujenaanet

Sunface

Huuruisella sludgellaan/doom metallillaan vakuuttanut Sunface oli itsestäänselvä valinta Lampaan tentattavaksi. Sähköposti laulamaan ja ukoilta vastauksia kehiin…

Allright, eli miten Sunface on päässyt alun perin syntymään?

Sunface syntyi vuonna 2008 abaut samojen jätkien stoner rock -bändin jämistä. Tarkkaa muistikuvaa siitä, miksi ja miten siirryttiin karskimpaan ilmaisuun ei ole. Kyseessä on kuitenkin läheisen kaveriporukan spontaanisti syntynyt bändi.

Missä muissa kokoonpanoissa Sunfacen jäseniä vaikuttaa? Entä mitä bändejä liittyy Sunfacen jäsenien soittohistorioihin, suostutteko esimerkiksi tuosta stoner-bändistä kertomaan mitään?

Stoner-bändi ei ikinä edennyt treenikämppäastetta pidemmälle. Nimikin vaihteli aika paljon ja niin edelleen. Joka jätkä on soittanut eri bändeissä jo varmaan kymmenen vuoden ajan, mutta vakiintuneemmista voisi mainita, että Sunfacesta löytyy ainakin entistä ja nykyistä Chestburster-miehistöä.

Keskeiset vaikuttimet? Iron Monkey ja Weedeater tulivatkin jo esille, mutta onko vielä jotain muita? Olin kuulevinani kaikuja eräästäkin jo kuopatusta suomalaisesta doom metal -legendasta…

Kyllähän noista biiseistä varmasti vuosikausien Iron Monkeyn luukutus läpi kuuluu. Mikäli tolla kotimaisella viittaat Reverend Bizarreen (aivan oikein! haast. huom.), niin se ei kyllä meille ole tullut mieleen tätä kamaa työstettäessä. Muuten varmaan vaikutteiden puolelta löytyy monenlaisia raskasta ja psykedeelistä musiikkia soittavia bändejä. Näiden lisäksi pitää mainita ainakin CCR ja Dire Straits, heh.

Sisällöllisesti vaikutteita on ammennettu omista maalaisjuurista, itsetutkiskelusta ja merkityksien etsimisestä elämän järjettömyydestä.

Millä tavalla kappaleenne syntyvät ja saavuttavat lopullisen muotonsa?

Joku jätkistä, useimmiten Jesse, pyörittelee itsekseen riffejä ja nauhoittelee niitä talteen. Niistä sitten koostetaan sopivia kokonaisuuksia treenikämpällä. Ihan yrityksen ja erehdyksen kautta jamipohjalta mennään. Sanoituksia työstetään sitten musiikin herättämien mielikuvien pohjalta. Eipä tässä varmaan mitään tämän esoteerisempaa ole.

Te olette hajaantuneet vähän sinne sun tänne, ja se varmasti aiheuttaa hieman hankaluuksia treenienkin suhteen. Kuinka usein pääsette kokoontumaan soittelemaan yhdessä ja miten helppoa treenien organisointi on?

Ollaan kyllä aktiivisesti tekemisissä ja treenejäkin pyritään pitämään suhteellisen tasaisesti. Toki se vaatii välimatkojen takia oman panostuksensa. Tällä hetkellä 2/3-bändistä asuu tosiaan Kouvolan kupeessa ja 1/3 Lappeenrannassa. Yleensä treenitahti tiivistyy jos tiedossa on keikkoja tai nauhoituksia. Välillä sitten eletään enempi suvantovaihetta, jonka aikana muhitellaan ideoita.

Miten usein pääsette turuille ja toreille soittelemaan, eli keikoille?

Ollaan oltu livekuosissa vasta reilun vuoden päivät ja tehty sinä aikana kahdeksan keikkaa eli siitä voi laskeskella, heh. Ei tosiaan tahti päätä huimaa, mutta toistaiseksi keikkoja ei olla kovin aktiivisesti etsittykään. Kaikki on edennyt aika lailla omalla painollaan muutenkin. Mielellään ollaan tietysti lähdetty soittamaan, mikäli joku on keikalle kysellyt.

Miten Sunface on tähän mennessä otettu vastaan? Ylitsepursuavaa ylistystä uhkuen vai epäillen?

Pääsääntöisesti palaute on ollut positiivista ja ollaan saatu ihan kohtuullisesti huomiota. Tosin harvemmin kyräilijät varmaan jaksavat vaivautua hirveästi kommentoimaan. Jonkun keikan jälkeen eräskin jätkä totesi, että bändillä on nössö nimi, mutta meno yllättävän karua.

Olette kiitettävällä tarmolla julkaisseet musiikkianne DIY-henkisesti. Koetteko lankojen omissa käsissä pitämisen toimintanne elinehdoksi vai onko Sunfacella mielenkiintoa kääntyä levy-yhtiöiden puoleen?

Kummassakin on varmasti puolensa. Olisihan se plussaa, jos joku haluaisi meidän kamaa julkaista, mutta saahan tuon itsekin hoidettua. Rahattomuus ja muut aktiviteetit vaan aiheuttaa sen, että painokset on pieniä ja jakelu kohtuullisen minimaalista. Mutta eipä tosiaan ole mikään ongelma rakennella julkaisuja kasaan käsin ja hoitaa itse keikkajärjestelyjä. On noita promoja aina silloin tällöin lafkoille lähetelty. Aika hiljaista on toistaiseksi pidellyt, hehe. Tässä valmistellaan just parhaillaan uutta julkaisua. Varmaan parin viikon päästä aloitellaan nauhoituksia.

Siinä tulikin jo hieman ilmi, miten aurinko paistaa ihan lähiaikoina. Mitäs muuta tulevaisuuteen kuuluu?

Eipä tässä vitumpia. Kohti mustasilmägeneraattoria…

www.myspace.com/sunfacedoom

Inuit Kunt

Inuit Kuntin reippaat pingviinit julkaisivat taannoin kasetin ”Catch the Big Surf”, joka teki allekirjoittaneeseen kohtalaisen vaikutuksen reippaalla poljennollaan. Nämä kellokorttipunkkarit ovat merihakalaisia for life, joten ei tämmöisellä Kanta-Hämeen roopertilla ole kummoistakaan käsitystä siitä, mitä kuuluu Inuit Kuntin arkeen. Pistettiinpä siis kyselyä eteenpäin ja kysyttiin mailaillen inuiiteilta bänditouhuista, puskaeskimoista, pingviineistä ja Merihaasta.

Moicca! Voisitteko ensiksi hieman valaista Inuit Kuntin syntyhistoriaa? Miten bändin syntyi ja soittajat löytyivät?

Martti: OK, syntyhistoriaa… suunnilleen näin se meni: Jarky oli käynyt Tommyn ex-bändin treeneissä joskus tuuraamassa, niillä on sen verran yhteistä soittohistoriaa. Sit joku päivä loppukesästä 2010 ajateltiin mennä tappamaan aikaa läheiselle treenikselle. Pojat muisteli ihan oikein, että mulla olisi kitara joten pyysivät mukaan. Olin tainnu Jarkylle mainita myös että mulla oli joku tiukka biisi takataskussa semivalmiina. Treeniksellä rämpyteltiin tosin vielä jotain The Clashia, Nirvanaa ja Rancidia omien sävellysten puutteessa.

Musta tuli laulaja kun olin hitain huutamaan ”En minä!”. Päätettiin että mahdollisimman nopeesti eka keikka, ettei käy niin ettei ikinä päästä lavalle asti. Väsäsin sitten äkkiä lisää biisejä, ja lokakuussa se keikka sitten olikin, kuusi viikkoa ekoista treeneistä. Kuusi biisiä ja 10 minuuttia. Päätettiin jatkaa. Lasse tuli viime keväänä mukaan fonia tuuttaamaan, tuttu jätkä koulun penkiltä. Loppukeväästä/alkukesästä oli kanssa Erno parin keikan ajan messissä soittamassa trumpettia mutta sillä on nykyään parempaakin tekemistä.

Kuvailisitteko omin sanoin musiikkityyliänne vähän sitä lukijaa ajatellen, joka ei ole teistä koskaan aiemmin kuullutkaan? Suurimmat vaikuttajat, joiden fanit saattaisivat digata Inuit Kuntista?

Martti: Tyylilaji… pyrkimys on soittaa jotain rokkaavaa mitä jaksaa kuunnella nukahtamatta. Välillä tulee nopeempaa punkkikaahausta, välillä ska-soundia, välillä jotain herkkää tai rämisevää. Tommin kynästä tulee eniten sellaista riffimeininkiä, niitä sitten yritän opetella soittamaan. Itse olen enemmän tollanen rämpyttäjäsoittaja. Kaikki meistä duunaa biisejä, joten sekin sekoittaa pakkaa ja tulee paljon erilaista soundia. Kaikille ovat kuitenkin melodiat tärkeitä.

Sanoituksissa kerromme mikä on itselle tärkeetä tai mikä vituttaa maailmassa. Ja sitten perinteiset naisasiat. Narulle on päätynyt jostain syystä aika paljon jälkimmäistä osastoa, kiimaisena varmaan säveltää tarttuvampaa tavaraa.

Omat suosikit ovat The Clash, Rancid ja Crack Rock Steady 7 -porukan eri bändien meininki. Tommi lisää Descendentsin ja NOFX:n listaan. Ja vanha Green Day ysärin alusta täytyy mainita. Jarkko on kovasti tykkäillyt Off!:sta viime aikoina.

”Catch the Big Surf” -kasetilla vieraili myös The Lubrikunts, eli torvisektio. Mistä idea moiseen kokeiluun lähti? Voisitteko kuvitella tekevänne vastaavanlaisen tempun uudestaan?

Martti & Tommi: No 50 prosenttia Lubrikuntsista eli foni-Lasse jatkaa edelleen bändissä, eli kokeilu siis elää ja voi hyvin. Idea lähti siitä että meillä oli ykis ska-biisi valmiina ja sopivasti Erno (trumpetti) lähesty Tommia eräällä keikalla (olivat ryyppäämässä jossain yhdessä) ja yksi asia johti toiseen. Jos vaan biisimateriaaliin sopii, niin kuin todennäköisesti sopii ainakin treenismeiningin perusteella, niin lisää torven toitotusta on luvassa tulevillakin äänitteillä. Nyt on soviteltu fonia melkein biisiin kuin biisiin, oli skata tai ei!

Kuva: Tommy
Bändinne nimi on ”Inuit Kunt” ja maskottinanne on pillupingviini. Kenen älynväläyksiä ne olivat? Ovatko ne vaikuttaneet bändin vastaanottoon? Millaista vastaanotto muuten on ollut?

Martti: ”Inuit Kunt” -nimi tuli, kun nimivaihtoehtoja brainstormatessa kieron mutkan kautta yhdessä leffassa olevasta marssilaulusta missä lauletaan eskimon kylmästä tavarasta. Tommin ehdotus nimeksi oli Verinen perse, vitun hyvä nimi sekin olisi ollut mutta olisi varmaan alitajuntaisesti ohjannut tyylisuuntaa jonnekin… hmm, no jonnekin.

Pingviinilogo on Jarkon käsialaa, se tuli jotakuinkin yhtä nopeasti kuin nimikin hieman aiemmin. Ei annettu sen pikkuseikan haitata että pingviinit ja inuiitit vaikuttaa vähä eri puolilla maailmaa, koska tajuttiin se vasta kun hieno kuva oli jo valmis. Pingviiniä joku naispuolinen superfani sanoi söpöksi. Ja se kuva on sitä paitsi ihan helvetin siisti, paitoja ja pitkiä kalsareita on mennyt niin paljon ettei tarvitse kohta töissä käydä.

Vastaanotto on ollut ihan positiivista noin musiikillisesti, muutama suorastaan rohkaisevakin kommentti tullut joskus normaalin hymistelyn lisäksi. Nimestä taas on sanottu jotain ”ihan paska”, ”ootteko aatellu vaihtaa?” ja ”en tulis kyl ton nimisen bändin keikalle” -tyylistä. Eli kai sitä on kaiken kaikkiaan oltava tyytyväinen nimivalintaan. Joku yritti jotain eskimovastaista sanomaakin tulkita siitä, mutta ei tarvitse lähteä niin syville vesille, ollaan maailmaa rakastavia hemmoja. Jos jotain, niin sympatiaa toisille pohjoisen asukeille.

Onko tuolla pingviinidudella muuten nimeä? Vai onko se edes ”dude”?

Martti: Pingviini on tosiaan nimeä ja sukupuolta vailla. Ei ole muistaakseni ikinä tullut edes puheeksi josko se kumpaakaan edes tarvitsisi. Pingviini on pingviini, hah!

Merihaka; taivas, helvetti vai jotain siltä väliltä? Miten nuo hoodit ovat vaikuttaneet Inuit Kuntiin?

Martti: Merihaka on siisti paikka asua. Olen asunut aika lailla ympäriinsä mutta tuolta tuntuu löytyneen henkinen hima. Tärkeätä on myös että siinä on hyvä valikoima halpoja baareja lähellä (Tommin huomautus, allekirjoitan itsekin). Ja tosiaan kun Tommi asuu kanssa Merihaassa naapuritalossa niin on helppo järkätä sohvatreenit harva se päivä, noissa sohvasessioissa on saatu ainakin yhtä paljon aikaan kuin treeniksellä. Naapureitakaan ei ole vissiin juuri musisointi haitannut, mitä nyt pari kertaa kun on torvi soinu niin on yläkertaa harmittanut.

Keskeisillä mestoilla asuminen on ainakin muhun vaikuttanu niin, että kun näkee tuota kaupungin meininkiä koko ajan ihan läheltä, niin muistaa paremmin kelailla kaikkia vuorovaikutussuhteita, miten tuolla ohikulkijat, juopot, vartijat ym. menee ja kuka tönii ketä ja kuka jättää tönimättä. Tällaisista kaupunkilaisaiheista aina välillä valuu jotain sanoituspuolelle noitten aiemmin mainittujen juttujen lisäksi. Eli kai se tuonne taivaan puolelle sitten menee, koska en parannettavaakaan keksi. Sellainen se on kun on, ja hyvä niin.

Te pyöritätte vielä Puskaeskimo-klubiakin? Kerrotteko siitä vielä jotain?

Jarkko: No ihan vahingossa se lähti, järkättiin keväällä itselle ja parille muulle bändille keikka Alakertaan, ja sieltä kysyttiin, josko ihan kesäklubia haluttaisiin pyörittää. Ilmoitin sitten muilta kysymättä että kyllä halutaan, nimi on Klub! Puskaeskimo ja tyylinä ”punk, rämpytys ja ämpäriin piereskely”. Alakerrassa innostuivat, perkeleet. Syksyssä mennään ja klubi voi edelleen hyvin. Tähän mennessä noin 15 bändiä käynyt (mm. Räjäyttäjät, Liimanarina, Pertti Kurikan Nimipäivät, Seksihullut, Moderni Elämä, Dwyers, Rehtorit…) Vuoden viimeinen klubi-ilta, Puskaeskimon Notsober Fest, pidetään 4. marraskuuta. Tarkoitus olisi että ensi vuonna jatketaan.

Mitäs Inuit Kuntin tulevaisuuteen kuuluu?

Martti: Mä haluisin päässä pyörivät ja osin paperille jo päätyneet biisit valmiiksi ja kuulla miten kovia ne on valmiina ja sitten päästä soittamaan niitä livenä. Tommi kanssa huutelee tuolta haluavansa vaan lisää hyviä biisejä. Jarkko sanoo haluavansa Venäjälle. Uskoisin että tarkoittaa haluavansa sinne bändin kanssa soittamaan. Tarkoitus olisi taas tuossa tulevan talven aikana saada uusi EP kasaan, kunhan saadaan oikeat biisit valittua ja treenattua.

Lopuksi saatte sanoa jotain, mitä mieleen juolahtaa.

Martti: No vittu, tämä osoittautui vaikeaksi… Jarkko sanoo ”It’s kiljuu time” ja ”RIP Kakkis”, Tommilla lyö tyhjää, ja minä toivon että kaikki tajuaisivat mistä on kyse! Kiitos mielenkiinnosta!

www.myspace.com/inuitkunt

Famine Year

Famine Yearin tummasävyinen ruttaaminen ei ehkä omaperäisyydellä juhli, mutta hyvin tehtynä on maistunut yhdelle jos toisellekin korvaparille. Eipä ole mikään ihmekään, kun tämän haastattelun toisen kysymyksen vastauksestakin ilmenee.

Lähdetään liikkeelle ihan peruasioista. Keitä yhtyeeseen kuuluu, miksi se perustettiin ja miten tähän on tultu?

Yhtyeeseen kuuluvat Pete (laulu), Make (kitara), Nike (basso) ja Tumppi (rummut). Famine Year perustettiin Tumpin ja entisen kitaristin Vesan toimesta noin 4-5 vuotta sitten. Hommat alkoivat edistyä 2008 kesällä kun Pete ja Nike liittyivät bändiin.

Onko tyypeillä minkälaista taustaa muissa bändeissä soittamisesta? Mitä muita bändejä jäsenillä tätä nykyä on?

Onhan meidän ukoilla kokemusta vuosien takaa jos jonkinnäkösistä retkueista, kuten Lo Cast Style, CC Vokula 6000, Inhale Corpses, Box Holiday, Igni et Ferro, Officer Down ja Drunken Troopers. Nykyään jäseniä soittaa Famine Yearin ohella mm. Unkindissa, Feastemissa ja Tukkanuotassa. Joka jäbä on ollut tahollaan enemmän tai vähemmän musakuvioissa mukana jo 10–15 vuotta ja bändin keski-ikäkin on jo kolmenkympin paremmalla puolella.

Kuvailisitteko sanallisesti, miltä Famine Year kuulostaa? Mitkä olisivat suurimmat ja ilmeisimmät vaikutteet?

Kai me ollaan väkivaltaista ja rujoa grindi-mausteista crustia. Vaikutteista on vähän paha lähteä sanomaan mitään, ihmiset saavat itse tehdä omat johtopäätöksensä musiikin perusteella. Dropdead ja mitä näitä nyt on, haha! Kaikki diggaillaan esimerkiksi Nailsia, Totalt Jävla Mörkeriä, Skitsystemiä ja klassikoista esimerkiksi Black Flagia. Alkujaan oltiin enemmän tuonne grindcoren suuntaan kallellaan, mutta nyt blastbeatit on vähän karsiutuneet, sellaista luonnollista muutosta.

Mitä haluatte lyriikoillanne ilmaista?

Lauletaan asioista mitkä vituttaa, ihan henkilökohtaisesta ahdistuksesta ympäröivään maailmaan. Ehkä vähän perusvastaus, mutta ei tässä yritetä pyörää uudelleen keksiä. Omasta kokemuspohjasta ja ajatuksista on kai kaikkein luontevinta ammentaa aiheita sanoituksiin. Ja jos vähääkään vaivautuu katselemaan ympärilleen, niin aika nopeasti niitä vitutuksen aiheita alkaa löytymään.

Demolla olisi NoFX-coveri. Miten te sen tekemiseen päädyitte, se kun ei ole kovinkaan ilmeinen valinta tämmöistäkin rytkettä soittavalle konkkaronkalle?

NoFX on kaikille meille ollut enemmän tai vähemmän tärkeä bändi jossain vaiheessa (paitsi Makelle) ja haluttiin tehdä coveri joka ei olisi sellainen tyypillinen nuotilleenveto. Ekalle demolle nauhoitettiin Black Flagin Wasted ja joskus ollaan soitettu livenä Misfitsin Bulletia, ideana on ollut aina tehdä niistä oman kuuloisia. Tuntuisi jotenkin tylsältä vetää aina niitä samoja Dischargeja tai Nasumeja.

Uskotteko tekevänne vastaisuudessakin vastaavanlaisia covereita?

Joo, eiköhän niitä tule, ihan nastaa niitä on ollut soittaa. Sen takia niitä on tehtykin että voidaan pitää vähän omaa kivaa bändin kesken. En usko että tullaan minkään muunlaisia covereita tekemäänkään.

Minkälaista palautetta Famine Year on tähän mennessä saanut?

Ihan jees, kaikki kaverit on tykänny, heh! Ihan totta puhuen, palaute on ollut varsin hyvää, ollaan oltukin vähän monttu auki. Siistiä jos joku tykkää.

Tulevaisuudensuunnitelmia, onko niitä?

Joulukuussa tulee split 7″ Hautauksen kanssa, sen tiimoilta tehdään kolme keikkaa; Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Ensi vuonna olisi tarkoitus tehdä kokonaan oma julkaisu ja keikkailla sen minkä ehtii. Olisi nasta käydä tekemässä joku ulkomaan pyrähdyskin. Jos jollain olisi kiinnostusta lähteä vaikka yhteisrundille kotona tai ulkomailla, niin ottakaa yhteyttä! Me keikkaillaan mieluusti jos vaan päästään lämpimään nukkumaan ja saadaan ruokaa ja kaljaa. Sama pätee splitteihin jne. Olkaa yhteyksissä!

Lopuksi saatte (vapaan) puheenvuoron. Mitä haluaisitte sanoa, mitä tässä ei vielä tullut esille?

Tämä oli itse asiassa hyvä haastattelu, ei kyselty epäolennaisuuksia eikä sitten tarvinnut tarinoidakaan sen kummemmin, haha! Perusasiat tuli käytyä läpi eli ei kai tässä kummempia. Kiitos!

www.myspace.com/famineyear
famineyear.bandcamp.com