Aihearkisto: Blogi

Suomalaiset rockmaailman yökötykset ja nyrkkimagneetit

Joopa-joo, ajattelin ensin kirjoittaa muutaman levyarvostelun, mutta jostain syystä homma ei oikein jaksanut kiinnostaa. Sen sijaan päädyin kirjailemaan sanasen tai kaksi aiheesta Suomalaiset Rockmaailman yökötykset ja nyrkkimagneetit. Pienillä perusteluilla ja manauksilla höystettynä. Kyseiset ”artistit” eivät ole missään erityisessä järjestyksessä, mutta kyllä ne osapuilleen yhtä paljon vittuttaa. Any way, tästä lähdetään:

Ville ”vitun” Valo

Niinpä, lovemetallin oppikirjahirvitys, jonka musiikin tahdissa hytkyy niin 13-vuotias wanna-be goottari, kuin 35-vuotias Kyrvänkipeä sairaanhoitajakin. Anorektinen rokkikukko joka yrittää olla sofistikoitunut lipittämällä punkkua ja pumppaamalla sata kessua per keikka. Takatukka ja karmeita tatskoja vaikka muille jakaa! Kun ville huutaa ”join me in death” voi siihen sanoa että, mee ensin vaan, meitsi tulee perässä! Hyi helvetti!

jimi pääkallo

Ensinnäkin tämä kakara luulee olevansa taivaan lahja Suomen kitarasoittokulttuurille, vaikka kyseisen pellen cliche-orkesterilla ei ole mitään annettavaa kenellekkään (jonka myös bändi tajusi ja hajosi HAHAHAH. toim. huomio) Toiseksi eihän koko vitun jimiä ole edes olemassa eli ko. jätkä on siis satuhahmo ja minä en kyllä jimiin usko! Lyhyesti siis: Tuuppas tsimi baarissa vastaan, niin revin sulta selkärangan irti!

maj karman kauniit kuvat

Kaksi sanaa: Tekotaiteellista paskaa! Kun kyvyt ei ritä kunnon biisien tekemiseen niin haetaan julkisuutta muka-omaperäisellä ulkonäöllä ja puhutaan sekavia jyrkissä! Niin ja sitten bändissä on vielä mukana niiiin iki-ihana outo valomies joka on haastatteluissa hiljaa ja häröilee lavalla vakavana lamppukädessä. Kyllä sitä ollaan niin taiteellisia että… Taideopiskelijoille tippuu, minulle ei! Kyllä ois kirveellä töitä!

lab (eityisesti laulaja ana)

miksi Vitussa kuunnella tätä kun tarjolla olis samaa musaa paljon tyylikkäämmin tekevät Garbage ja The Cardigans. Sitä paitsi edellämainittujen ulkomaan elävien laulajanaiset näyttää hyvältä, kun taas tämä valtakunnallisissa tituleerattu ana näyttää lähinnä kahden markan virolaiselta pyllyh****lta… en tosin aio rahojani tähän sijoittaa! Ps. aivan vitun paska livenä! (****sensuroitu, koska huora-sanankäytöstä voi tulla juridisia ongelmia, toim. huom.)

jore marjaranta

ei herranjumala! Tästä guitarslinger/leningrad cowboys-pellestä yritetään väkisin uutta tommi läntistä (ihan kuin siinä virallisessa läntisessä ei olisi tarpeeksi kestämistä!). Rakas jore, kävele tähtiin päin… ja pysy siellä! Ärsyttävän kliinistä aikuisrokkia jota voit vaimon kanssa kuunnella kotona ja mökillä siitä anttilan cd-mankasta. Ja sitten viikolla voi retostella töissä kuinka vitun rock oletkaan.
Two hits, me hitting jore, jore hitting the floor!

olli oikarinen

soundin vuosiäännestyksessä oli ollia äänestetty ihanaksi ihmiseksi joka piristää iltapäivää… no, en minä ainakaan äänestänyt. Kyseinen [q]toimittaja[q] on burn-outin partaalla oleva pässi, joka purkaa oman musiikillisen turhautumisensa vittuilemalla tasaisesti lähes kaikille haastatettaville ja haukkuu periaatteessa bändin kuin bändin. Jos joku oli paskaa niin Panic I.C. Kahden markan RATM ilman politiikkaa ja hittibiisejä (olli taisi olla se [q]hitti[q] biisin mothafucka. toim. huomautus). Elikkäs taas nähtiin että nastolassa on kaikki muu paskaa paitsi kusi.. onneksi on ohitustie! Ps. hiuksillekin vois tehdä jotain.

pate mustajärvi

juuri kun luulin että on turvallista mennä levykauppaan, niin ei perkele… Hyllyssä kummittelee vahvasti konjakinmakuinen ja sikarin tuoksuinen paten SOOLO! Täynnä paskoja versioita kamalista kappaleista suomalaisen junttimusiikin ruumiillistuman esittämänä. Jos ihmiset syntyvät uudestaan niin takaan että pate tulee takaisin vessaharjana! Ja tarina jatkuu… levykaupasta ryntään järkyttyneenä kaljakauppaan hakemaan unohdusta ja mitä näenkään? Hyllyt suorastaan notkuvat paten kuvalla varustettuja olutpulloja eli tämä ylipainoinen keskikaljakuppiloiden vakiohirvitys onnistuu nyt myös pilaamaan humaltumisyritykseni. Miksi elämä on joskus niin vaikeaa!

suurlähettiläät

rakkaassa kotikaupungissani Lahdessa oli muinoin ravintola nimeltä Faarao. Siellä pitivät hovia urbaanit lukiolaistytöt ja heidän nyhveröt poikaystävänsä. Siis pikkutakki päälle ja siideriä muovimukista, kiitos! Tämä kansa rakasti suurlähettiläitä, bändiä jonka vastenmielinen pikkukaupunki souli myrkytti aivan liian kauan suomalaista musiikkikulttuuria. Katsokaa itseänne peilistä ja yrittäkää sanoa vakavalla naamalla, että suurlähettiläät on loistava ja omaperäinen yhtye. Ette pysty! Yritän kokoajan miettiä mitä hittejä tämäkesämusakolonna on saanut aikaan, mutta ei tule mieleen… Karmeeta kittiä! Ja jos väität tykkääväsi niin mie lyön ja väitän että valehtelet (valehtelu on muutes rumaa!).

Noniin, tulipas taas purnattua, mutta paljon jäi vielä sanomattakin, joten katsellaan mikä vituttaa seuraavalla kerralla. Erikoismaininnat voin vielä jakaa ärsyttävyydessä aw yrjänälle, 4 ruusulle, j. karjalaiselle ja ari tiaiselle – minä en pidä teistä! Hyvät jatkot jos ei omat riitä!