Aihearkisto: Blogi

Moogin monipuoliset vuosikymmenet

Vuonna 1963 Robert Moogin kehittämä ensimmäinen modulaarinen syntetisaattori mullisti (elektronisen) musiikin, ja on sittemmin innoittanut useita muusikkosukupolvia genrerajoista piittaamatta. Myös rock-musiikissa moog on ollut läsnä aina Doorsin ja Beatlesin ajoista lähtien. 60- ja 70-luvulla Moogin suosio oli huipussaan, suurempi yleisö on päässyt nauttimaan enenevissä määrin siitä jälleen vuosituhannen vaihteen jälkeen.

[spotify uri=spotify:user:lammaszine:playlist:4fzJFVBYX2oqABaW18E44z height=80]

Tänään vietettävä Robert Moogin syntymäpäivä – maestro täyttäisi 78 vuotta – on innoittanut jälleen kerran erinäiset tahot Googlea myöten osoittamaan kunnioitusta tälle alansa pioneerille. Testaa siis olisiko sinusta moogistiksi, inspiraatiota voit hakea esimerkiksi alla olevista moog-klassikoista!

Emerson, Lake & Palmer – Lucky Man (1970)

Moogin suuri läpimurto suuren yleisön tietoisuuteen tapahtui proge-bändi Emerson, Lake & Palmerin vuonna 1970 imestyneellä debyytillä, ja ennenkaikkea ”Lucky Man” -kappaleen eepisen moog-soolon ansiosta. Progebändit kautta linjan suosivat moogia, ELP:kin käytti soitinta useasti urallaan myös tämän jälkeen.

[youtube url=_LzFApynuxU]

Hot Butter – Popcorn (1972)

Hot Butter koveroi tämän alunperin Gershon Kingsleyn vuonna 1969 ”Music to Moog By” -albumilla julkaistun kappaleen vuonna 1972. Tämä kenties tunnetuin moog-hitti oli ensimmäinen pääosin elektronisista elementeistä koostuva listamenestyjä Billboardin listalla. Hot Butterin versio keräsi menestystä myös Kanadassa, Ranskassa, Saksassa ja muualla Euroopassa.

[youtube url=YK3ZP6frAMc]

Black Sabbath – Who Are You? (1973)

”Sabbath Bloody Sabbath” -levyllä vuonna 1973 julkaistu Who Are You? ei varsinainen Sabbath-klassikko ole, mutta Yes-kosketinsoittaja Rick Wakemanin soittaman Moog-osuudet olivat tuohon aikaan harvinaisia hard rock -kappaleille, mikä tekee biisistä mielenkiintoisen.

[youtube url=8-dutAy1mXk]

Heart – Magic Man (1976)

Heartin ensimmäinen Top 10 -hitti Yhdysvalloissa, kappaleessa minimoog isossa roolissa.

[youtube url=0uvr3dmptvg]

Donna Summer – I Feel Love (1977)

Donna Summerin vuoden 1977 hittiä ”I Feel Love” voidaan pitää modernin teknomusiikin alkusysäyksenä. Sitä pidettiin aikanaan ”tulevaisuuden soundina”.

[youtube url=CKyzqyLfJ24]

Devo – Mongoloid (1978)

Hieman vähemmän new wave/post-punk -genren käyttämä minimoog esiintyy edukseen Devon Mongoloid-kappaleessa.

[youtube url=zJT_MKA3i04]

New Order – Blue Monday (1983)

Moog Sourcella toteutettu ”Blue Mondayn” säkeistön bassolinja on syöpynyt klubikansan korvien väliin jo vuosikymmenten ajan. Jälleen yksi osoitus moogin monipuolisuudesta.

[youtube url=ftJZomwDhxQ]

The Rentals – Please Let That Be You (1995)

The Rentalsin ”Return of the Rentals” tarkoitti myös moogin paluuta suuren yleisön tietoisuuteen.

[youtube url=9fmwh_4G9lc]

Air – Alpha Beta Gaga (2004)

[youtube url=au5sadJFSYk]

Black Label Society – Death March (2005)

Zakk Wylde toi BLS:n kuudennen ”Mafia”-albumin nauhoituksiin genrelle tuntemattomampia lisäosia, kuten talk boxin ja minimoogin. Yllättävän hyvin istuu moogin soundi vähän raskaampaankin meininkiin.

[youtube url=oHfxRTqSxNE]

Rockin SM-kilpailuiden tuntemattomat suuruudet

Vuosina 1970-2002 melko säännollisesti ratkottu vuotuinen rockin suomenmestaruuskilpailu tekee paluun. Kilpailuun ilmoittautuminen on jo käynnissä, ja vuoden 2012 titteli ratkotaan Helsingin Musiikkimessujen yhteydessä 27. lokakuuta järjestettävässä finaalissa. Tarkemmat tiedot kisaan osallistumisesta löytyvät osoitteesta www.rocksm.fi.

Rockin SM-kilpailuissa on vuosien saatossa esiintynyt monenlaista hiihtäjää, kilpailun kulta-aika osunee 80-luvun alkupuoliskolle, jolloin mestaruudesta mittelivät (enemmän ja vähemmän menestyen) mm. Hassisen Kone, 22-Pistepirkko, Kolmas Nainen, Peer Günt ja Anssi Kelan Pekka ja Susi. Kilpailusta löytyy myös paljon mielenkiintoisia nimiä, joiden ura ei lähtenyt välttämättä ihan samanlaiseen lentoon, kuin pitkän uran tehneillä kestomenestyjillä. Tässä niistä viiden kärki.

5. Rytke (1. sija, vuosi 1994)

Kilpailun ainoa lahtelaisvoittaja Rytke julkaisi 90-luvun puolivälissä erinäisiä tuotoksia, ja pääsi kaiketi myös jonkin verran keikkailemaankin. Suurta läpimurtoa ei koskaan tullut, mutta lahtelaisille Rytkeen voitto – silloin jo hieman arvostusta menettäneessä – kilpailussa oli iso asia. Ja onhan tämä melkoista rokettirollia lahtelaista roku-perinnettä kunnioittaen!

[youtube url=6mQHeren_ys]

4. Ilona (3./1986)

Kisan historiassa siihen asti (TikTak voitti ”Jyrki Hit Challenge” -nimellä kulkeneen kilpailun vuonna 1999) parhaiten menestyneen tyttöbändin Ilonan pikkutuhma (huumori)rock nautti jonkinlaista suosiota 80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla lähinnä ”Kesäpano”-hitin ansiosta, mutta 3 albumin jälkeen yhtyeen ura hiipui. Ilona jäi vaatimattomasta urastaan huolimatta kuitenkin usean (?) 80-luvun kasvatin mieleen ainakin siksi, ettei tytöt olleet tuohon aikaan kovinkaan yleinen näky rock-piireissä, ja oli siksi varmasti suurikin vaikuttaja tuleville sukupolville.

[youtube url=CS2FASmLzqk]

3. Statue (1./1989)

Vuonna 1989 rockin Suomen mestaruus meni keravalaiselle thrash/power metal -yhtye Statuelle. Tiedä sitten oliko kyseisen vuoden osallistujien taso tavallista heikompi, mutta voitto lipsahti ensimmäisen (ja viimeisen?) kerran näinkin raskaalle yhteyeelle. Statuen ensimmäinen albumi ”Statue Comes to Life” (1990, Power Records) jäi myös sen viimeiseksi.

[youtube url=fVzGyuGgkbY]

2. Ratsia (1. [uusi aalto -kategoria]/1979)

Suhteellisen lyhytikäinen (1978–1981) uuden aallon -punkyhtye Ratsia voitti ”Uusi aalto” -kategorian (SM-kisoissa jaettiin palkinnot eri kategorioissa 1977-1980) Vaavin sijoittuessa toiseksi. Ratsia on edelleen arvostettu nimi punk-piireissä, josta todisteena mm. nopeasti loppuunmyydyt Combat Rockin uudelleenjulkaisemat kaksi bändin seiskatuumaista, jotka ovatkin kiistatta suomirockin/punkin kiistattomia ja ajattomia helmiä; ”Lontoon skidit” ja ”Tämä hetki ja tulevaisuus”.

[youtube url=wmEWExju1_c]

1. Jimi Sumén & Dreams (1./1977)

Vuonna 1977 kilpailun voitti lappeenrantalainen Jimi Sumén melko härskillä Jimi Hendrix -apinoinnilla. Suménin kitaravetoinen albumi ”Key West” ilmestyi vuonna 1978, mutta seuraavilla levyillä kuultiin jo vahvoja vaikutteita brittiläisen konepopin edustajilta. Suménin merkittävin saavutus onkin kiinnitys brittiläisen ”neoromantiikkaa” edustavan Classix Nouveaux -yhtyeen kitaristiksi vuonna 1982. Sumén oli mukana yhteen kolmannella ja viimeiseksi jääneellä albumilla ”Secret”, kunnes hänet korvattiin vuonna 1984. Classix Nouveaux hajosi vuoden 1985 aikana.

[youtube url=QL6pbLDU66Y]

Tim Armstrongin Rocknroll Theater

Rancid-ikoni Tim Armstrongin uusi kunninahimoinen projekti on musiikkia, tanssia, teatteria ja 50/60-luvun kauhutelevisiota yhdistävä Tim Timebomb’s ROCKNROLL THEATER. Musiikkivideosaitti VEVO:lla esitettävästä sarjasta ilmestyi lokakuussa ensimmäinen jakso, yhteensä kasassa on jo 50 Armstrongin ystäviensä kanssa rustaamaa kappaletta kaikkiaan 12:ta episodia varten.

Sarjan ensimmäinen jakso on nykyaikainen näkemys Jumalaisesta näytelmästä, mikä upposi ainakin meikäläiseen kuin munkki possuun. Ensimmäisen osan nimekkäästä tekijäjoukosta löytyy mm. Danten nimiroolissa Lars Frederiksen sekä AFI:n Davey Havok itse piruna. Tuottajana toimii mm. Eminemin, Metallican ja Madonnan kanssa työskennellyt David Robertson, ohjaajana Kevin Kerslake, joka tunnetaan töistään mm. Nirvanan, Green Dayn ja Smashing Pumpkinsin kanssa. Jälki on siis erittäin vakuuttavaa, ja kyllähän tätä mielummin katselee kuin jotan MTV:n väsynyttä teinidraamaa.

Kannattaa ottaa prokkis seurantaan, uusi jakso lienee tulopäällä pikapuoliin. VEVO:n videot eivät Suomessa näy, mutta YouTubesta löytyy ainakin kaikki tähän mennessä julkaistut pätkät.

[youtube url=iiBDYGkgjbw]

www.rocknrolltheater.tv
www.vevo.com/rocknrolltheater
www.youtube.com/user/RockNRollTheaterVEVO
www.facebook.com/RockNRollTheatera

Musabusineksen tyylikkäimmät viikset, vaihtoehtolista

Nyt kun movember-hössötys (respektit idealle) on taas ohi ja maitoparrat pääsevät seuraavaksi 11:ksi kuukaudeksi kasvattelemaan amiksiaan, on aika tutustua musabusineksen tyylikkäimpiin tuulenhalkojiin. Frank Zappan, Freddie Mercuryn ja Nick Caven pensselit on kuuluja ympäri maailman, mutta Lammas raakkasi omat suosikkinsa hivenen itseään lähempänä olevien artistien joukosta.

10. Twin Shadow

Uuden sukupolven viiksiniekkoja. Turhan läpinäkyvästä trenditietoisuudestaan huolimattaa lunastaa paikan listalla muhkean hiustyylin ansiosta.

9. Midge Ure (Ultravox)

Erittäin tyylikäs herrasmies erittäin tyylikkäässä bändissä.

[youtube url=m9WdUgn0XkU width=500]

8. Greg Norton (Hüsker Dü)

Ironiaviikset, ennenkuin ironiaa oli edes keksitty. Pioneerihenkeä paitsi musiikissa, myös tyylissä.

7. Billy Childish

Englantilainen artisti, maalari, kirjailija, runoilija, valokuvaaja, elokuvantekijä, laulaja ja kitaristi. Julkaissut kymmeniä levyjä, kirjoja ja runokokoelmia, sekä tullut tunnetuksi mm. Stuckismi-taidesuuntauksen luojana, viiksien ansiosta tai niistä huolimatta.

[youtube url=DZG4DmurTS0 width=500]

6. Eugene Hütz (Gogol Bordello)

Ukranalaissyntyisestä Eugene Hützista on tullut viiksineen todellinen muotivaikuttaja ja inspiraation lähde, Guccista Madonnaan. Ihan hyvin itäeurooppalaiselta siirtolaispunkkarilta.

5. Jesse Hughes (Eagles of Death Metal)

Missähän nämäkin kovana naistenmiehenkä tunnetun Jesse Hughesin harjakset ovat käyneet?

4. Derek Smalls (Spinal Tap)

Harry Shearerin esittämä Derek Smalls keräsi Spinal Tapin muiden hahmojen tavoin vaikutteita useilta aikakauden suurilta rock-nimiltä, Smallsin tapauksessa eniten toiselta viiksekkäältä basistisankarilta Lemmyltä.

[youtube url=Rk9aThIovMA width=500]

3. Erä-Koira (SMC Lähiörotat)

Pikkurosvojen eliittiä, Erä-Koiran pistämättömän lähiötyylin kruunaavat klassiset Rosberg-tyyliset huulikarvat.

2. Justin Bieber

Vuoden alussa kuhistiin Justin Bieberin saavuttaneen teini-iän, mistä upeat amisviikset oli selvä todiste. Jos pääsi tarpeeksi lähelle katsomaan.

1. Eddie Edwards

Mäkikotka Englannin, ei muuta.

[youtube url=vxlS-Q-WwGg width=500]

RABM

Black metal on monella tapaa äärimmäinen genre, eikä mustan metallin äärimmäisyys ole koskaan rajoittunut pelkästään musiikkiin. Koko black metallin olemassaolon aikana on kiistelty sen perimmäisestä tarkoituksesta ja lähes tulkoon jokaisessa black metal -aiheisessa haastattelussakin määritellään mitä black metal on tai mitä se ei ole.

Suurimmalle osalle black metal edustaa edelleen syvää inhoa kristinuskoa kohtaan, mutta liike sai äärioikealle suuntautuneet kytköksensä jo 90-luvulla. Varsinkin entisistä itäblokin maista alkoi puskea kansallissosialismia ihannoivia bändejä. Vaikka NSBM onkin black metallin piirissä marginaaliliike, on sitä erehdytty luulemaan jos ei ihan jopa vallitsevaksikin suuntaukseksi niin ainakin hyväksytyksi.

Samalla kuitenkin syntyi poliittisesti yhtä latautunut vastavoima spektrin toiselle puolelle. Punaisen ja anarkistisen black metallin – RABM:n syntyhetket ovat suunnilleen yhtä vaikeasti osoitettavissa kuin NSBM:kin, mutta jäljet johtavat 90-luvulle. Ehkäpä jonkinlaisena käännepisteenä voidaan pitää sitä hetkeä, kun Varg Vikernes syytti muinoin Euronymousia kommunistiksi. RABM:n juuria voidaan löytää myös vasemmistohenkisten skinheadien liikkeistä, esimerkiksi RASH:sta (Red and Anarchist SkinHeads).

RABM ei ole vielä toistaiseksi herättänyt yhtä laajaa pahennusta kuin NSBM, mikä osittain selittynee liikkeen marginaalisuudella. RABM on houkutellut pariinsa kovan linjan kommunisteja ja useammankin bändin logossa ovat sirppi ja vasara. Itse musiikkia kuvailevana terminä RABM on varsin laaja, ja se käytännössä kuvaakin enemmänkin ideologista kuin musiikillista yhtenäisyyttä. Ohessa on esiteltynä pari RABM:ään kytköksissä olevaa yhtyettä, jotka ovat musiikillisesti keskenään hyvinkin erilaiset.

Wolves in the Throne Room

Wolves in the Throne Room on kaiketi tällä haavaa suurin RABM:ään kytkeytynyt bändi. Sen jäsenet elävät kommuunissa ja kannattavat jokseenkin anarkistisia elintapoja, eivätkä ole satanisteja. Eniten kiitosta bändi on kuitenkin niittänyt black metallia, folkkia, ambienttia ja post-rockia yhdistelevästä musiikistaan. Yhtye on herättänyt samalla inhoa, ja muuan suomalainen NSBM-bändikin jakeli omia levyjään jokaista tuhottua WITTR-levyä vastaan. Wolves in the Throne Room käytännössä on antanut RABM:lle kasvot, vaikka se on sanonutkin itsensä irti black metallista. Hipstereiden juonia?

[youtube url=0PYxFq5NN1g]

Iskra

Tämän kanadalaisbändin nimi on kaapattu suoraan 1900-luvun alussa vaikuttaneen, sosialistisen sanomalehden (jonka toimituskunnassa muuten pönötti muuan Lenin) nimestä. Iskra on musiikillisesti WITTR:ää nopeampi, rosoisempi ja räkäisempi. ”Blackened crust” -kuvauksenkin saanut bändi on paikoin lähempänä anarkocrustia kuin black metallia, kuten valtaosa RABM-bändeistä.

[youtube url=oTN-d-suOVw]

Panopticon

Black metallissa on läjäkaupalla yhden miehen projekteja, eikä RABM tee siinä suhteessa poikkeusta. Austin L. Lunnin luotsaama yhtye luottaa hyvin pitkälti primitiivisyyden ja tunnelmallisuuden yhdistelemiseen.

[youtube url=F-_ZOx4YF6g]

Disclaimer: Tämä artikkeli ei edusta Lammas Zinen virallista tai edes toimittajan itsensä poliittisia linjoja. Tämän artikkelin on tarkoitus vain osoittaa, että toinenkin ääripää on olemassa. Suurin osa black metal -harrastajista pitää kuitenkin edelleen kiinni epäpoliittisista kannoistaan, leimautumatta kumpaankaan suuntaan.

Kuolla elävänä – Jouni Mömmö lyhyesti

Jouni Heikki ”Joni” Mömmö syntyi joulukuun 15. päivä vuonna 1955. Pään sisäisten ongelmien riuduttama, musiikin kautta itselleen vapautusta etsinyt Mömmö on kiistattomasti suomalaisen rock-musiikin mystisimpiä hahmoja. Kukaan tuskin tarkalleen tiesi millaisena Mömmö maailman näki, mutta ajattomalla musiikillaan Mömmö loi huuruisia visioita omasta kiirastulestaan.

Mömmön ura muusikkona alkoi Sielun Veljistä. Mies nimittäin kuului hetken aikaa yhtyeen livekokoonpanoon kosketinsoittajana. Mömmö pääsi jopa levylle asti Sielun Veljien debyytillä, joka äänitettiin livenä ja julkaistiin vuonna 1983. Mömmön tehtävänä oli tuottaa ”outoja ääniä”.

[youtube url=3V2gZ29-A_k]

Mömmö ei viihtynyt Siekkareissa kauaa, mutta miehen ensimmäinen varteenotettava bändi olikin Silmienvaihtajat. Jos Mana Mana on kulttiyhtye, niin Silmienvaihtajat on sitten todellinen obskuuri helmi. Yhtye ei tosin jäänyt kovinkaan pitkäikäiseksi, vaan sen elo kesti vuodesta 1985 seuraavaan vuoteen, vaikka Mömmö tiettävästi erotettiin yhtyeestä ennen sen hajoamista. Silmienvaihtajat ei koskaan levyttänyt, mutta se ehti esittää moniakin Mömmön kirjoittamia kappaleita, jotka tulivat uudestaan esille Mömmön seuraavan bändin esittäminä, vaikkakin radikaalisti muotoaan muuttaneina. Svart Records on taannoin tehnyt kulttuuriteon ja tuonut ensimmäistä kertaa Silmienvaihtajien tuotantoa levylle painatettuna.

[youtube url=5GEsWtTQw0I]

Sitten alkoikin Mömmön elämässä se luku, jonka myötä mies edelleen varsinaisesti muistetaan. Mana Mana perustettiin toisen paikallisen muusikon, Arto ”Otra” Romppasen kanssa, joka oli kerännyt kannuksia muun muassa Outo Elämä -nimisestä yhtyeestä. Kaksikko kokosi ympärilleen nopeasti kokoonpanon, jolla se lähti äänittämään ensimmäistä singleä ”Maria Magdalena / Vaarallista” vuonna 1988.

[youtube url=bTvH0m_k8Bk]

Allekirjoittaneen mielestä muuten varsin onnistunut single ei ehkä vielä tehnyt täyttä oikeutta Mömmön huuruisille sanoituksille, tämän syvälle äänelle ja Otran sooloille. Sen sijaan ”Totuus palaa” -debyyttialbumi vuodelta 1990 on toista maata. Liki täydellisellä ja massiivisella tuotannolla kyllästetty albumi on kiistaton ja olennainen osa suomalaista rock-historiaa.

[youtube url=yYmYmtaEm5Q]

Mana Manan seuraava siirto oli singlen tekeminen. ”Raptori/Suikki” -single tosin jäi jokseenkin epäonnistuneeksi ja oudoksi luvuksi Mana Manan historiassa, yhtye kun pyrki irvailemaan esimerkiksi Raptorin kustannuksella. Singlen B-puolella oli Mana Manan tulkinta toisen joensuulaisbändin, Neljän Ruusun (!) kappaleesta Suikki. Mömmön suunnitelmiin tiettävästi kuului muidenkin covereiden levyttäminen, mutta ei ehtinyt viedä suunnitelmaansa loppuun.

[youtube url=D4iZqCke5bw]

Mana Mana alkoi kuitenkin kiinnostaa muitakin kuin vain joensuulaisia. Yhtyeen faniksi tunnustautui myös legendaarinen Jello Biafra, jota kiinnosti Mana Manan julkaisutoiminta. Bändi alkoikin äänittää ”Totuus palaa” -albumia uudestaan, tällä kertaa englanniksi. Työtahti tosin ilmeisesti muuttui Mömmölle liian rajuksi, kun jo vuosikausia skitsofreniasta kärsineen Mömmön terveydentila alkoi heittelehtiä rajusti, jonka vuoksi äänitykset piti keskeyttää. Narulle tarttui lopulta neljä keskeneräiseksi jäänyttä biisiä, jotka on sittemmin julkaistu ”Kokonaan… Complete” -kokoelmalla. Näissä sessiossa Mömmön ääni oli kaikkein hyytävimmillään.

Mömmö menehtyi 26. lokakuuta 1991 mielenterveysongelmien musertamana. Vain 36-vuotiaana menehtynyt Mömmö jätti jälkeensä kuitenkin paljon käyttökelpoista materiaalia, joista saatiin koostettua toinen Mana Mana -albumi. ”Murheen laaksolla” Mömmön tekstejä tulkitsevat Sami Tiilama ja Kimmo Kuosmanen, jotka tavoittavat allekirjoittaneen mielestä äärimmäisen onnistuneesti.

[youtube url=8N6qn7f0WIc]

Albumilla on myös Romppasen kirjoittama ja itse laulama kappale Tie Vie, jota Romppasen muutkin bändit (Terveyskeskus, Psychoplasma) olivat esittäneet. Psychoplasman versio kappaleesta oli alunperin nimeltään R.I.P.J.M.. Jokainen arvanneekin, mistä kappaleen nimi on lyhennetty. Kyseinen sanoma onkin myös tämän jutun keskeisin viesti. Mömmön perintö elää, oli kyseessä sitten Mana Manan reinkarnaation Murheen Laakson keikat tai PMMP:n jatko-osat Maria Magdalenalle.

[youtube url=l0kl9JAi3_o]

POM WONDERFUL PRESENTS: The Greatest Movie Ever Sold (Rakkautta & Anarkiaa)

Morgan Spurlockin (Super Size Me) uusin pätkä kertoo tuotesijoittelusta postmodernilla tavalla. Alkuolettamuksena on kehäpäätelmä, että tuotesijoittelu tekee elokuvasta suositun eikä toisin päin. Niinpä hän päättää alkaa hakemaan rahoitusta brändeiltä, ja tekee tästä prosessista dokumentin. Eli valkokankaalle vyörytetään markkinointiyhteistyöllä rahoitettu elokuva siitä miten markkinointiyhteistyöllä rahoitetaan elokuvia. Voihan Vares-ateria!

Jotta Spurlock löytäisi sopivat yhteistyökumppanit, on hänen ensin selvitettävä brändi-identiteettinsä ammattilaisten avustuksella. Sitten alkaa (itsensä) myyminen yritysten markkinointiosastojen edessä, ja lopulta ne sopivat yhteistyökumppanitkin tietenkin löytyvät. Tähän asti elokuva on kiinnostava, ja silmille pomppivat tuotesijoittelutkin vähän naurattavat. Vasemmistolaisomatunto Noam Chomsky ja virallinen vastarannankiiski Ralph Nader antavat kriittisen näkökulman, vaikka lähtevätkin ironiseen leikkiin mukaan.

Elokuvan isoin ongelma liittyy sen hedelmällisimpään hetkeen, ja sen jälkeiseen suuntaan. Spurlock käy lakimiehensä kanssa läpi yhteistyökumppaneiltaan tulevia vaatimuslistoja elokuvan sisältöön, ja alkaa pohtia omaa uskottavuuttaan ja liikkumatilaansa. Sen sijaan, että hän koittaisi kepillä jäätä ja testaisi mainostajien rajoja, hän väistää tilanteen itseironialla. Tässä kohtaa tarinasta katoaa jännite, ja elokuva etenee konemaisesti loppua kohden näyttäen kuinka The Greatest Movie Ever Sold paketoidaan osaksi sponsorien tuotteita ja toisin päin.

Vaikka pidän Spurlockin tyylistä heittäytyä aiheeseen, alkaa hänen yli-innostuneisuus viimeistään tunnin kohdalla ärsyttää. Hän tuntuu esimerkiksi olevan todella kiihottunut shampoosta jolla voi pestä sekä hevosia että ihmisiä, mutta välttämättä samasta aiheesta väännetty vitsi ei enää viidennellä kerralla naurata. Eikä sivutarina mainokset kieltäneestä Sao Paulostakaan tuo tarinaan syvyyttä. Kaikesta huolimatta elokuva on ihan viihdyttävä, ja herättää varmasti kiinnostusta markkinoinnin ammattilaisissa ja niissä joiden mielestä markkinoinnin ammattilaiset ovat saatanan pikku apureita.

[youtube url=T4Ng2P3zxfM]

Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin kiinnostavimmat elokuvat (soundtrackin perusteella)

Rakkautta & Anarkiaa –festivaali saapuu tänäkin vuonna (15.-25.9.) viihdyttämään melankolista syysmieltä. 24 vuoden aikana tapahtuma on laajentunut 11-päiväseksi ja neljääntoista saliin. Kuvio vaatii leffadiggarilta melko edistyksellistä kalenterinhallintaa, ja elokuvavalinnat voi tehdä useasta näkökulmasta. Tämän artikkelin valinnat on tehty ainoastaan elokuvan soundtrackin perusteella, fiilispohjalta johtopäätöksiä vedellen. Traileria enempää elokuvien aiheeseen ei ole tutustuttu.

R&A:ssa esitetään Never Mind The Music –teeman alla musiikkiaiheisia dokumentteja, jotka on jätetty tässä huomioimatta.

Hesher

Spencer Susserin draama, jota tähdittävät Joseph Gordon-Levitt, Rainn Wilson ja Natalie Portman.

Metallica ei kovin helposti ole antanut musiikkiaan elokuviin, mutta tämä pätkä on poikkeus, ja siihen löytyy outo selitys; päähenkilö Hesher muistuttaa bändin mukaan heidän edesmennyttä basistiaan Cliff Burtonia. Lisäksi elokuvassa kuullaan Motörheadia, Dion & the Belmontsia ja Buddy Stuartia. Ilmeisen rankkaa menoa on luvassa, ja tuskin ilman huumoria.

[youtube url=HXKRKpvv3SU]

Submarine

Richard Ayoaden draama-komedia, jonka pääosissa Craig Roberts, Yasmin Paige ja Sally Hawkins.

Elokuvan originaalikappaleet on kirjoittanut ja esittänyt Arctic Monkeys –yhtyeen nokkahahmo Alex Turner, ja kappaleista on julkaistu myös EP Submarine. Julkaisu on Turnerin ensimmäinen sooloartistina, tyylin ollessa melko kaukana Arctic Monkeysin energisestä indiestä. Sen sijaan kappaleet ovat tunneherkkiä, riisuttuja ja akustisia. Taustamusiikin (score) elokuvaan on säveltänyt Andrew Hewitt. Äänimaailman perusteella kankaalle heijastetaan herkkä, tunteisiin vetoava, tummanpuhuva ja tyylitietoisesti sopivan mauton filkka.

[youtube url=4IVFfiv6wpY]

TILVA ROŠ

Nikola Ležaićin ohjaama serbialainen kasvutarina pikkukaupungin skeittareista.

Lähes koko elokuvan soundtrack koostuu omakustanneartistien kappaleista, jotka on julkaistu Creative Commons –lisenssin alla. Esimerkkeinä mainittakoon lofi-folkia tekevä ieatpants, akustinen Baggy Time ja hieman enemmän popahtava Conjugal Visit. Musiikin ollessa pääosin lofi-estetiikkaan nojaavaa ja kotikutoista, voi elokuvalta odottaa samaa. Varaudu yllätyksiin.

[youtube url=h7h7TKrjNrM]

Drive

Nicolas Winding Refnin ohjaama rikoselokuva.

Kun musiikista vastaavat Desire, Chromatics, Kavinsky, College feat. Electric Youth ja varsinaisesta scoresta Cliff Martinez, voidaan sanoa, että varsin koherentti äänimaailma on luvassa. Matalatempoista electroa ja ambientia, sekä kylmää ja prosessoitua pulputtavaa äänimassaa. Pakahdutettua tunnelmaa on paljon, ja sitä säilytetään alavatsassa. Ahdistuksen ja jännityksen purkautuminen lupaa jotain vaarallista, ehkä eroottistakin. Elokuvassa on todennäköisesti klubikohtaus.

[youtube url=yZQ2qOeoE88]

Mad Bastards

Brendan Fletcherin ohjaama amatöörien näyttelemä realistinen draama.

Soundtrackin takaa löytyvät nimet The Pigram Brothers, Alex Lloyd ja Kasey Chambers. Pigramin veljekset ovat jonkin asteisia legendoja Australian musiikkiskenessä ja ovat ensimmäisiä aboriginaaleja, jotka on nimetty Australian Music Hall of Fameen. Heidän folkinsa on hyvin juurevaa ja vie varmasti mielen pois syksyisestä Helsingistä ukulelen ja mandoliinin johdolla. Alex Lloyd on suosittu nuoremman polven singer-songwriter.

Kappaleet lupailevat hauskoja ja surullisia hetkiä realistisella otteella, unohtamatta kauniita maisemia ja aavikkoa. Vahva epäilys on myös, että monissa kohtauksissa ollaan humalassa tai muuten vain arvaamattomassa tilassa.

[youtube url=eJv1AVvPK3Q]

Love is all you need, sanoi Freddie Mercury

Farrokh Bulsaran syntymästä tulee kuluneeksi tänään 65 vuotta. Freddie Mercuryna paremmin tunnettu artisti toimi Queenin solistina vuodesta 1970 kuolemaansa asti, vuoteen 1991. Yhdeksi maailman parhaista vokalisteista noteerattu Mercury sävelsi lukemattomia listahittiä, mutta löytyypä katalogista myös vähemmän tunnettuja, mutta vähintään yhtä kovia biisejä.

[spotify uri=spotify:user:lammaszine:playlist:6onzvvnPONm7fFG5oNQcNG width=460 height=80 style=center]

Liar (1973)

Queenin ajan henkeä melko uskollisesti toistava debyytti ”Queen” julkaistiin 1973. Liar on levyn raskaimpia kappaleita, ja tuo ainakin pitkän intron osalta mieleen The Whon ”Won’t Get Fooled Againin”. Ehkä tällöin mentiin vielä vähän muiden vanavedessä?

[youtube url=tAiApIjMHQU]

Ogre Battle (1974)

1974 julkastu kakkosalbumi ”Queen II” sisältää sekin suhteellisen paljon heavy rock -vaikutteita, ainakin sen ajan mittapuun mukaan. Ogre Battle on varmaan rankinta mitä Queenilta koskaan kuultiin, ja kyllähän tätä jollain tapaa voidaan pitää rässin esi-isänä?

[youtube url=f-SMOsXCc0c]

Killer Queen (1974)

”Sheer Heart Attack” oli toinen vuoden 1974 aikana julkastu Queen-albumi ja Killer Queen yhtyeen ensimmäinen varsinainen hitti, joka on jäänyt myöhempien rallatusten jalkoihin (löytyy toki Greatest Hits ykköseltä). Mukavaa kabaree-tunnelmaa (tässäkin).

[youtube url=BAf2S6ij2gk]

Love of My Life (1975)

Neljäs ”A Night at the Opera” -albumi, ja eritoten Bohemian Rhapsody -kappale, joka ainakin omissa kirjoissa on ehkä rock-historian merkittävin biisi, räjäytti bankin lopullisesti. Levyltä löytyy myös kaunis balladi Love of My Life, jonka Mercury sävelsi silloiselle tyttöystävälleen Mary Austinille.

[youtube url=v3xwCkhmies]

Get Down, Make Love (1977)

”News of the World” muistetaan ennenkaikkea nykyajan urheilu-standardeista We Will Rock You ja We Are the Champions. ”Progressiivisempaa” osastoa edustaa mm. ”seksikäs” Get Down, Make Love, joka tuo vähän erilaista väriä Queenin tässä vaiheessa jo melko pianovetoiselle materiaalille. Biisi on tullut tutuksi myös Nine Inch Nailsin koveroimana.

[youtube url=Tf3m9gKT7tg]

Bicycle Race (1978)

Yksi omista Queen-feivöriteistä Bicycle Race löytyy vuoden 1978 ”Jazz”-albumilta. Hyvä osoitus Mercuryn uskomattomista säveltäjän lahjoista; löytyy useita modulaatioita, kummallisia sointuja ja tahtilajin muutoksia. Kappaleesta on nähtävillä YouTubessa myös kirjautumisen vaativa ”sensuroimaton” versio, tämä on tällänen ”lame”…

[youtube url=kpy4xNAnWzM]

Cool Cat (1982)

Vuonna 1982 julkaistulla ”Hot Space” -albumilla vierailee David Bowie melkoiseksi hitiksi nousseella Under Pressure -kappaleella. Mercuryn falsetto ja basisti John Deaconin (jonka säveltämä Under Pressure kuuluu Queen-eliittiin) ainutkertainen ”peukutusbasso” tekevät Cool Catista letkeän ja melko erilaisen palan.

[youtube url=4V4968VfCkw]

Man on the Prowl (1984)

”The Works” palaa osittain yhtyeen rock-juurille, mutta enemmän levyltä löytyy sitä tuttua pianoballadiosastoa. Man on the Prowl on siinä suhteessa melkoinen poikkeus, montaa muuta rockabilly-biisiä en bändin katalogista muista? Tähän on myös hyvä lopettaa tämänkertainen katsauksemme, ehkä marraskuussa uudestaan Freddien kuoleman 20-vuotispäivän kunniaksi.

[youtube url=Vtsntp7Z3HE]

Näitä artisteja ei (ainakaan) kannata missata Flow’ssa

Tulevana viikonloppuna järjestettävillä Flow Festivaaleilla esiintyy yhteensä 11:llä (!) areenalla yhteensä 128 (!!) artistia. Joka paikkaan ei millään ehdi, ja pelaamalla varman päälle – töröttämällä koko viikonlopun päälavan tuntumassa – tulee varmasti todistaneeksi koko joukon huippuartisteja. Vähän kiertelemällä voi kuitenkin törmätä niin mielenkiintoisiin lavoihin (Takapiha, Voimala) kuin artisteihinkin. Tässä muutama esiintyjä, joita Lampaan edustaja ei ainakaan aio festareilla missata.

Warpaint – pe 12.8. Nokia Blue Tent, klo 21.00

Tällä hetkellä naisvoimin operoiva losangelilaisbändi tarjoilee iloineen ja suruineen erittäin tarttuvaa ja persoonallista pop-musiikkia. Jotenkin tulee mieleen Clint Eastwoodin elokuvat?

[youtube url=yOFxb0F2F2A]

MF Doom – pe 12.8. Päälava, klo 21.15

Kuulun varmaan siihen vähemmistöön festarikansasta, jonka papereissa Doomin kiinnittäminen peruneen Q-Tipin tilalle kohensi jo ennestään mielenkiintoista artistikattausta. Viime syksynä täpötäydelle Nosturille esiintynyt hämäräperäinen naamiomies tarjoaa varmasti lippurahoille vastinetta siinä missä A Tribe Called Quest -konkarikin, vaikkei Grammyja kai pahemmin ole voittanutkaan.

[youtube url=rpaonSDPw7Y]

Mirel Wagner – la 13.8. Voimala, klo 15.30

Suomen oma Nick Cave, surevan lesken kaapuun pukeutuneena. Kovin usein ei tule nimi festarien tai keikkapaikkojen tarjontaa selaillessa vastaan, joten tästä oivat tunnelmat alkavan syksyn synkkiin iltoihin.

[youtube url=G_lrr0qzvDE]

Stockers! – la 13.8. Open Source Stage, klo 18.45

Todellinen yllätysnimi Open Source Stagella on pariin kertaan demopalstalla nähty indie-bändi Stockers! Miksipä ei tämäkin festivaalin rockimmalle yleisölle maistu, itse ainakin odotan mielenkiinnolla bändin ensinäkemistä.

[youtube url=eP4R7Yy9uxc]

Girl Unit – la 13.8. Nokia Lounge, klo 20.00 ja 23.30

(Post) dubstep on ryyninyt Flow’n ohjelmistoon tänä vuonna oikein urakalla. Löytyy James Blakea päälavalta ja Voimala-klubilla Joy Orbisonia ja 2562:ta. Parhaiten (oletettavasti) tällainen musiikki toimii kuitenkin klubiolosuhteissa, joita lähimmäs festareilla päässee Nokia Loungessa, jossa Girl Unit esiintyy lauantaina kahteen otteeseen. ”Wut” lienee vuoden kovimpia dubstep-raitoja.

[youtube url=wc6ZqhJWRhE]

The Human League – la 13.8. Nokia Blue Tent, klo 00.30

Legendaarinen new wave -bändi on ”must see” jo pelkästään kasarihittinsä ”Don’t You Want Me” ansiosta. Kappale kuuluu varmasti kaikkien 80-luvulla lapsuuttaan ja nuoruuttaan viettäneiden äänimaisemaan.

[youtube url=D4TzB82_Nt4]

MC Taakibörsta PA 2011 reunion – la 13.8. Open Source Stage, klo 20.30

MoonTV-sukupolvi ei varmaan ikinä unohda Kehäkettua ja kumppaneita, ja nyt Taakibörsta tekee toivotun paluun Heineken O.S.S. -skaban ylivoimaisena voittajana.

[youtube url=8_RFpB13bP8]

Rubik – su 14.8. Nokia Blue Tent, klo 17.45

Vissiin koko vuoden ”Solar”-albumin myötä ympäri Eurooppaa kiertänyt Rubik ei ole varsinaisesti mikään outolintu festareilla, mutta omalle kohdalle ei ole vielä ikinä osunut. Nyt olisi korkea aika tarkistaa tämä Suomen tuorein maailman valloittaja, livekunnon luulisi olevan kohdallaan.

[youtube url=eieMkYHmNzA]

Jamie Woon – su 14.8. Black Tent, klo 20.00

Klassisesta singer-songwriter -ideologiasta nykyaikaista poppia muovaava brittimuusikko on yksi tulevaisuuden suunnannäyttäjistä. Futuristinen mutta klassisen simppeli musiikki sopii mainiosti sunnuntai-illan raukeaan tunnelmaan.

[youtube url=OZfDbEQAfOY]