Aihearkisto: Blogi

Hipsterin jouluhitit

Avaa kaikki biisit YouTube-soittolistana.
Muista myös Lammas Zinen alati uudistuva Xmas-soittolista Spotifyssa!

Kanye West – Christmas In Harlem
[youtube url=bq1POyzBNF0]

Best Coast and Wavves: Got Something For You
[youtube url=4OYBzktBJ0k]

The Futureheads – Christmas Was Better In The 80s
[youtube url=SHNpS-pnH-M]

Sufjan Stevens – The Midnight Clear
[youtube url=gs7JuCu7c64]

Smith & Burrows – When The Thames Froze
[youtube url=644U-jMpDUw]

Galaxie 500 – Listen, The Snow Is Falling
[youtube url=qzvtFW1T6pk]

My Morning Jacket – XMas Curtain
[youtube url=L1-MU2CSVPk]

!!! – And Anyway It’s Christmas
[youtube url=bWjfVyjl9Wk]

Dragonette – Merry Xmas (Says Your Text Message)
[youtube url=cOMOI85A_eE]

The xx – Last Christmas
[youtube url=r0EDoYRolGo]

Röyksopp – Le Cantique de Noël
[youtube url=ME-U3jOUg7s]

Esittelyssä R&A-festarin musiikkielokuvat

26. Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali järjestetään 19.-29.9. Helsingissä. Esittelemme ohjelmiston musiikkipainotteisia elokuvia.

BB King: The Life of Riley (2012)

Näytökset: 22.9. klo 11:45 (Kinopalatsi 9), 23.9. klo 13:45 (Kinopalatsi 6), 27.9. klo 16:00 (Andorra), 29.9. klo 18:30 (Andorra)

[youtube url=qTiRcC5reAE]

Riley B. Kingin selviytymistarina Mississippin puuvillapelloilta ja valkoisen sorron alta bluesin legendaksi. Elokuvan kertojana toimii Morgan Freeman.

Beware of Mr. Baker (2012)

Näytökset: 21.9. klo 14:00 (Orion), 23.9. klo 21:00 (Kinopalatsi 8), 26.9. klo 21:00 (Andorra)

[youtube url=wqrigN8jxj8]

Ongelmatapaus Ginger Baker löi alkutahdit modernille rumpusoundille Creamin ja Blind Faithin riveissä, ja elää nykyisin 73-vuotiaana eteläafrikkalaisella farmilla. Beware of Mr. Baker nappasi tuomariston pääpalkinnon SXSW-festivaaleilla.

Laulu koti-ikävästä (2013)

Näytökset: 25.9. klo 18:15 (Kinopalatsi 6)

[youtube url=1oHxoNwa3DQ]

”Suomirokkia”-Aknestikin kitaristina uransa luonut Kai Latvalehto lähtee isänsä kanssa katsomaan lapsuuden maisemia Oulusta Göteborgiin autolla. Roadmovieta tahdittavat aidoissa lokaatioissa livenä äänitetyt ja kuvatut kappaleet.

Mistaken for Strangers (2013)

Näytökset: 24.9. klo 16:15 (Kinopalatsi 10), 25.09. klo 21:00 (Bio Rex), 26.9. klo 21:15 (Kinopalatsi 10)

[youtube url=QKYMHhMeexU]

The National -yhtyeen ”viides pyörä”, vokalisti Matt Berninger kutsuu pikkuveljensä Tomin mukaan kiertueassariksi. Kuvataiteisiin erikoistunut Tom ottaa mukaan videokameran, mutta innokkuuden vaihtuessa ulkopuolisuuden tunteeseen, kiertuedokumentista kehkeytyykin kuvaus veljessuhteesta ja miehestä elämänsä käännekohdassa.

The Great Hip Hop Hoax (2013)

Näytökset: 20.9. klo 21:00 (Andorra), 22.9. klo 21:15 (Kinopalatsi 9)

[youtube url=sUGUydxj-ck]

Lahjakkaat skotlantilaiskaverukset Gavin Bain ja Billy Boyd saivat aiemmin vastahakoiset levy-yhtiöt kiinnostumaan vaihdettuaan indentiteettinsä kalifornialaiseksi. ”Amerikkalaisen” Silibil n’ Brains -duon tarina paljastaa viihdeteollisuuden tekopyhyyden ja kertoo hiphop-sadun, josta melkein tuli totta.

The Stone Roses: Made of Stone (2013)

Näytökset: 20.9. klo 21:15 (Maxim 1), 23.9. klo 14:00 (Kinopalatsi 8), 25.9. klo 14:15 (Kinopalatsi 10)

[youtube url=2oMZkW0RjE4]

Sisäisiin erimielisyyksiin vuonna 1996 hajonneen The Stone Rosesin vaiheita seuraava ”The Stone Roses: Made of Stone” sisältää laadukasta konserttitaltiointia, historiikkia sekä yhtyeen viimevuotisen paluun seurantaa huipentuen megakonserttiin Manchesterin Heaton Parkissa.

Bonus: For No Good Reason (2013)

Näytökset: 20.9. klo 16 (Orion), 22.9. klo 12:15 (Maxim 2), 23.9. klo 12:00 (Kinopalatsi 8), 24.9. klo 12:00 (Kinopalatsi 8)

[youtube url=0HmICgPpees]

Gonzo-tohtori Hunter S. Thompsonin huumehuuruisten visioiden kuvittajana tunnetuksi tullut brittipiirtäjä Ralph Steadmanin taiteilijakuva. Charlie Paulin viidentoista vuoden ajan työstämän dokumentin haastattelijana toimii gonzo-kaksikon kummankin osapuolen kanssa kaveeraannut Johnny Depp.

Tarkempi ohjelmisto hiff.fi.

(Lähteet hiff.fi ja Wikipedia)

Love-progen lyhyt oppimäärä

Aiemmin Pokon hardcore-klassikoiden uudelleenjulkaisemisessa kunnostautunut Svart Records alkaa työstämään toisen legendaarisen suomalaisen vaihtoehtolevymerkin tuotantoa. Syyskuun lopulla alkava uusintajulkaisujen sarja sisältää parikymmentä tarkoin valittua nimikettä Love Recordsin laajasta valikoimasta.

13 toimintavuotensa aikana mm. Juice Leskisen, Hurriganesin, Pelle Miljoonan ja ”Badding” Somerjoen levyjä julkaiseen yhtiön katalogista julkaistaan niin klassikkoja kuin kummallisuuksiakin. Koska Loven tuotanto Juicen ja Hurriganesin kaltaisia kansallisaarteita lukuunottamatta on usealle kuitenkin hieman vieras, esittelemme uusintajulkaisujen joukosta joitakin mielenkiintoisia poimintoja. Lisäksi uusintajulkaisujen parhaat palat löytyvät Svart <3 Poko -soittolistalta.

Kaseva: Silloin kun (1974)

”Silloin kun” on tamperelaisen Kaseva-yhtyeen debyyttialbumi, joka julkaistiin vuonna 1974, ennen kuin yhtye soitti ensimmäistäkään keikkaan. Vuosien uurastus kellarissa kuitenkin kuuluu levyllä, sillä Loven ”progeosaston” popimpaa laitaa edustanut Kaseva loihti debyytilleen sellaiset mestariteokset kuin Vanha mies, Tyhjää sekä tietysti yhtyeen tunnetuimman kappaleen Striptease tanssija.

[youtube url=KEVMik55K7o]

Wigwam: Being (1974)

Suomen suurimman progeyhtyeen Wigwamin neljäs ja ”ensimmäisen aikakauden” viimeinen albumi on pääosin kosketinsoittaja Jukka Gustavsonin ideoima ja säveltämä. Voimakasta yhteiskuntakritiikkiä sisältänyt ”Being” sai kehuja Iso-Britanniassa asti, mutta albumin nauhoituksissa kärjistyneet sisäiset jännitteet johtivat siihen, että Gustavson ja basisti Pekka Pohjola jättivät yhtyeen albumin julkaisua seurannenn Englannin-kiertueen jälkeen. Hetkellisesti hajonneen yhtyeen menestystarinahan toki jatkui uudistuneella kokoonpanolla ”Nuclear Nightclub” -albumin myötä, mutta se onkin jo toinen tarina…

[youtube url=5-ZwbAdvv88]

Tabula Rasa: Ekkedien Tanssi (1976)

Ujo Heikki Silvennoinen ja taistolainen Mikko Alatalo. Tällainenkin maailma on joskus ollut olemassa. Silvennoinen sävelsi ja soitti kitaraa, Alatalo kirjoitti voimakkaasti kantaaottavia tekstejä yhtyeen kappaleisiin. Uudellejulkaistavien Love-klassikoiden joukkoon kuuluu molemmat Tabula Rasa -albumit, joista kakkosalbumi ”Ekkedien Tanssi” lienee hieman helpomminlähestyttävä esimerkiksi upean Aamukasteen laivan ansiosta.

[youtube url=xaQ2P189dNw]

Nova: Atlantis (1976)

Love-progen tuntemattomampaa osastoa edustaa Nova, jonka neljän kappaleen ”Atlantis”-albumi jäi yhtyeen ainoaksi ”Käytävä/Kaupungin naiset” -singlen rinnalla. Ansiokkaan ”Atlantis”-levyn sijoittuessa progen hiipuvampaan aaltoon yhtye hajosi huonon levynmyynnin ja vähäisen keikkailun johdosta turhan aikaisin.

[youtube url=8daY-wUWseM]

Tässä vielä uudelleenjulkaisulista kokonaisuudessaan:

Tabula Rasa: Tabula Rasa LP
Blues Section: Blues Section LP
Pohjalla LP
Tasavallan Presidentti: Tasavallan Presidentti LP
Magyar: Uusiin maisemiin LP
Kari Peitsamo: Kari Peitsamo ja Ankkuli LP
Maarit: Maarit LP
Wigwam: Fairyport 2LP
Tasavallan Presidentti: Lambertland LP
Tabula Rasa: Ekkedien tanssi LP
Kristiina Halkola: Täytyy uskaltaa LP
Wigwam: Being LP
Kaseva: Silloin kun LP
Tasavallan Presidentti: Milky Way Moses LP
Widows: Overscrupulous 7″
Wigwam: Hard N’ Horny LP
Pekka Pohjola: Keesojen lehto LP
Wigwam: Tombstone Valentine LP
M.A. Numminen: Taisteluni LP
Pekka Pohjola: Pihkasilmä kaarnakorva LP
Eero Koivistoinen Quartet: Labyrinth LP
Pekka Pohjola: Harakka Bialoipokku LP
Nova: Atlantis LP

www.lovemusic.fi
www.svartrecords.com

J. Karjalainen lavalla

”Toivottavasti ei soittaisi ainakaan Väinöä ja Sankareita”, ajattelin. En ole ikinä ollut J. Karjalaisen keikalla, joten en osannut etukäteen odottaa yhtään mitä tuleman piti. Onko artistilla tapana vetää samat ikisuosikit vuodesta ja kiertueesta toiseen, vai mennäänkö ajankohtiasemman materiaalin vai jonkin muun teeman puitteissa? Jii on uransa aikana tehnyt niin paljon erilaista musiikkia, että kovinkaan yhtenäistä läpileikkausta ei eri aikakausien materiaalista saane aikaiseksi. Vai miltä kuulostaisi Lännen-Jukka vetämässä Dorista? Doris kyllä kelpaisi, kun oli pikkupoikana yksi lemppareista.

Ensimmäisenä, kuten ehkä odottaa sopiikin, kiinnittyi huomio varsin sekalaiseen kävijäkuntaan. Löytyi lähiöruusuja, intellektuellimpaa taitelijaa ja keski-ikäistä festariurpoa muistuttavia lonkeronkittaajia. Oikeastaan ainoa ryhmä mikä keikalta puuttui, oli nuoriso (alle 30 vuotta), mikä oli hieman ihme Karjalaisen uuden modernin soundin lyötyä läpi suhteellisen laajalla rintamalla. Ehkä ennakkoluulot artistia kohtaan estävät julkisen tunnustuksen, ja niitähän olin omalta osaltanikin rikkomassa.

Keikka alkoi uuden levyn Mennyt mies -hitillä, jota Yksi kerrallaan (?) ja Meripihkahuone seurasivat. Tämän jälkeen siirryttiin vanhempaan materiaaliin: On kaikki niinkuin ennenkin, kovalla groovella vedetty Luuranko rämisee, Agents-humppa Avaruuden ikkuna, Sana sai siivet ja Telepatiaa. Tahti oli kova, sillä tähän mennessä keikan alusta oli vain 35 minuuttia. Ei siis todellakaan mitään löysäilyä tai rahastusrämpyttelyä, vaan koko viisihenkinen bändi veti kovalla sykkeellä, ja fiilis oli kohoamaan päin, myös hyvien kappalevalintojen ansiosta. Tämän jälkeen alkoi hieman seesteisempi vaihe, ikäänkuin keikan kohokohtaa pedatakseen. Mä käännyn hiljaa pois -vetäisyn jälkeen oli vuorossa uuden ”Et ole yksin” -levyn parhaimmistoon lukeutuva Riisinjyvä, jonka tämänkertainen tulkinta sai jopa massiivisia, postrockmaisia piirteitä. Parhaimipia livevetoja, mitä ole aikoihin kuullut, mikä ei kuitenkaan tuntunut suureen yleisöön ikävä kyllä ihmeemmin vedonneen. Tässä tehtävässä onnistui sen sijaan Hän-rämpyttely, ja aloin järkeilemään että konsertin musiikillinen anti saattaisi olla laskenemaan päin. Ehkä pitäisi lähteä vielä kun on hyvä fiilis? No, seuraavana kuultu Sydänlupaus antoi vielä toivoa, mutta toiseksi pahin pelko Väinön muodossa iski pian päin pläsiä. Tämänkin jälkeen kuultiin vielä hyviä kappaleita, kuten Marquita ja Mä tahdon olla lähellä sinua, mutta tunnelma oli pysyvästi pilalla. Kun Sankarit aloitti encore-setin, oli pakko ottaa ritolat, sillä emme yksinkertaisesti mahdu samaan ilmatilaan.

Konsertista jäi hieman kaksijakoinen fiilis. Keikan alkupuolen vahva groove-meininki ja ennenkaikkea Riisinjyvän paisuttelu osoitti bändin ehkä haluavan irti Sankarit-leimastaan. Moisten kansallisaarteiden säveltäjän ristinä lienee kuitenkin uransa loppuun asti laulattaa kylien yleisöä tutuilla hiteillään, jos ei muuten, niin kansalaisen yhtenäisyyden nimissä.

Heaven Shall Burn lainavaatteissa

Kuluvan viikon keskiviikkona Helsingissä The Circus -klubilla konsertoiva saksalainen Heaven Shall Burn on tunnettu lainakappaleistaan, joita löytyy melkeimpä jokaiselta bändin täyspitkältä. Suhteellisen kattavasta ja monipuolisesta listasta raakkasimme mielestämme viisi parasta ja mielenkiintoisinta.

5. Downfall of Christ (Merauder)
[youtube url=i1sKqZhd0Nk]

4. True Belief (Paradise Lost)
[youtube url=ckofz_aE1mM]

3. Nowhere (Therapy?)
[youtube url=sXX1B2X7ZT0]

2. Competition In Hatred (Abhinanda)
[youtube url=3YTkbZlsdkI]

1. Destroy Fascism (Endstand)
[youtube url=fRvbiokkTVI]

On bändillä toki omaakin materiaalia. Huhtikuussa julkaistavaa seitsemättä ”Veto”-täyspitkää ennakoi esimkeriksi hiljattain julkaistu ”Die Stürme Rufen Dich” -kappale, jossa vierailevat myös Born From Painin Rob Franssen and Dominik Stammen. Tekemisen puutteesta kärsivät voivat vaihtoehtoisesti siirtyä sivulle www.landoftheuprightones.com, jonka biisipalapelin kasattuaan pääsee laitailemaan ”Land of the Upright Ones” -kappaleen omalle koneelleen.

Konsertti: HEAVEN SHALL BURN (de), Pain Confessor, Artificial Heart
Keskiviikko 20.03.2013, Ovet avataan: 19:00
Liput 20 + mahd. toimituskulut, ovelta 22 eur

www.heavenshallburn.com
www.thecircus.fi

Pistääkö uusi jättitapahtuma päiviltä perinteiset kesäfestarit?

Aggressiivisesti kesämarkkinoille viime vuosien isoilla ulkoilmakonserteilla rynnistänyt Live Nation pistää nyt isompaa vaihdetta silmää, kun se tuo samaan tapahtumaan jo yksinään Kyläsaareen kymmeniä tuhansia houkutelleen Green Dayn ja useammankin kotimaisen festarin ehdottomana vetonaulana nähdyn Rammsteinin. Kun joukkoon lisätään uusia albumeja kevääksi työstävät 30 Seconds To Mars ja Queens Of The Stone Age sekä Slipknotin keulahahmon Corey Taylorin luotsaama Stone Sour, ei tällainen line-uppi voi olla vaikuttamatta samana viikonloppuna järjestettävään Tuska Open Airin tai seuraavana (?) pidettävään Ruisrockiin. Kun Rock The Beachin tähtäimessä on rock- ja metallibändien lisäksi myös elektronisen musiikin parhaimmisto, on myös Flow’n apajat selvästi kiikarissa.

Saa nähdä lähteekö muut festivaalit kilpajuoksuun isoista nimistä, vai siirtyykö näiden fokus entistä pienempiä kohderyhmiä palvelevaan ohjelmatarjontaan, kuten esimerkiksi Ilosaarirock on jo useamman vuoden tehnyt. Oli miten vain, tapahtumien lippuhinnoissa kova kilpailu ei ainakaan toistaiseksi näy, kun esim. Rock The Beachin 3 päivän lipusta saa pullittaa 150 euroa. Muistaakseni kolmen päivän lippu Messilän Juhannukseen vuonna 1996 maksoin saman markoissa, ja siellä oli sentään Leningrad Cowboys!

Lost In Music -lukujärjestys

Tänään alkaa Tampereella jälleen neljäpäiväinen showcase-festivaali Lost In Music, joka valtaa Mansen baarit 40 tapahtuman voimin. Loppuviikon ”jokainen bändi haluaa tulla löydetyksi” -teeman mukaisesti esillä on jo paikkansa vakiinnuttaneiden artistien rinnalla paljon mielenkiintoisia läpimurtoa kärkkyviä tulokkaita. Bändisumasta selvitäksenne kokosimme loppuviikon lukujärjestyksen. Mikä parasta, 35 euron hintainen festivaalipassi oikeuttaa sisäänpääsyyn kaikkiin Lost in Music -tapahtumiin, joten baarihyppely on enemmän kuin suositeltavaa, jos vain kunto kestää. Lukujärjestyksessä on toki otettu huomioon myös esiintymisareenoiden välimatkat, joka paikkaan on turha edes yrittää ennättää.

Keskiviikko 17.10.

Keskiviikon ainoa häppeninki järjestetään Vastavirralla, jossa tarjolla venäläistä ja kotimaista metallia á la Trelleborg, Roadkill Decorum ja Forsaken Legion. Seikkailunhaluisille.

Torstai 18.10.

[youtube url=C1FWCXkvzT4]

Torstain ohjelmisto tarjoaa melko helposti organistoivan työjärjestyksen, indiepoppia ja rokkia, lopuksi vähän hiphoppia: Alkuillasta Artturissa esiintyvät Koria Kitten Riot ja Aino Venna. Ennen siirtymistä Koskipuiston liepeille YO-talolla ehtii nostaa fiilistä TV Off:in tahdissa. Henry’s Pubin ilmaisessa Fullsteam-showcasessa esiintyvät Stockers! sekä mystinen Warriors, jonka yhdistäminen hiljattain ”Warriors”-levyn julkaisseehen Disco Ensembleen ei vaadi kummoisiakaan hoksottimia. Kannattanee jäädä kärkkymään, osuuko päättely oikeaan. Torstai päättyy Ilveksessä, jossa Warriorsin jälkeen ehtii nauttimaan vielä Karri Koiran aina yhtä viihdyttävästä setistä.

[youtube url=JU4cj10K70A]

Perjantai 19.10.

Monipuolisen perjantain työjärjestykseksi on pakko tarjota kaksi vaihtoehtoista ratkaisua: toinen hieman (post) rock-henkisempi, toinen indiediskoilijoille.

[youtube url=QRG2_80miPE]

Ensinmainittu starttaa YO-talolta puoli yhdeksän maissa, jossa Backstage Alliancen tapahtumassa esiintyvät alkuillasta Black Twig, Murmansk ja hollantilainen Death Letters. Mainiota, rouhevaa rockia kaikki tyynni. Tästä matka jatkuu rautatieaseman tuolle puolen, kun Klubin vieressä Telakalla esiintyvät Solitin ja Lionheartin iltamissa mm. All Will Be Quiet ja Delay Trees. Näiden välissä sopii vaikka käydä Klubilla ihastelemassa French Filmsin livekuntoa.

Tanssittavampi ohjelma pitää sisällään Pakkahuoneella illan avaavan Jori Hulkkosen uuden Sin Cos Tan -projektin, sekä Doriksessa esiintyvät The Wha’s ja Poko Cox -ryhmät.

Molemmat illat on mahdollisuuksien mukaan hyvä päättää The Sounds -yhtyeen jäsenten dj-settiin Klubilla, jonka on määrä alkaa aamuyöstä kello 2:n jälkeen.

Lauantai 20.10.

[youtube url=wohJSPPaRfU]

Lauantain ohjelmisto sisältää sekalaista materiaalia metallista Memphis-räppiin; edellisillan aiheuttamaa kivistystä voi lievittää  Jukka Ässän keikalla Artturissa, vaikka sieltä tuleekin hitusen kiire Klubille Jess And The Ancient Onesin keikalle, joka kuitenkin on varmasti kiirehtimisen arvoinen. Koska parempaakaan tekemistä tuskin on, voi Jessin ja tallinnalaisen rumpu-basso-duon Talbotin välissä tsekata Saran Pakkahuoneen puolella. Ennen siirtymistä YO-talolle puolenyön maissa, voi aktiivisemmat matkan varrella tarkistaa esim. Barry Andrewsin Diskon Doriksessa. YO-talolla on hyvä päättää Lost In Music -tapahtuma Nicole Willis & The Soul Investigatorsin sekä Eevil Stöön, DJ Kridlokkin ja Koksukoon kanssa.

[youtube url=OYPsQEgWvpk]

Festivaalirannekkeen kanssa liikkuvien kannattaa muistaa, että klubeille pääsy onnistuu sillä edellytyksellä, että niissä vielä tilaa on. Näin ollen loppuillan kapakoihin kannattaa pyrkiä ajoissa ja pitää baarihyppely minimissään puolenyön jälkeen, noin perstuntumalta veikattuna. Koko tarjonta tapahtuman kotisivuilla www.lostinmusic.fi.

BONUS: Sunnuntai 21.10.

Lost In Musicin ”ulkopuolisena” tapahtumana esiintyy Pakkahuoneella sunnuntaina kanadalainen Billy Talent.

Soittolista

Kokosimme myös kattavan soittolistan tapahtuman esiintyjien ajankohtaisesta materiaalista. Se on oikeasti hyvä, kannattaa tsekata!

[spotify uri=spotify:user:lammaszine:playlist:667z6j1xJkcHJ1F0NxsguX style=none]

Kuuletko Cthulhun kutsun?

Yhdysvaltalaisen kirjailijan, Cthulhu-mytologian ”isän” H.P. Lovecraftin syntymästä tulee tänään kuluneeksi 122 vuotta. Elämänsä aikana aliarvostettu mutta nykyisin laajalti tunnustettu kirjailija luetaan fantasia- ja kauhukirjallisuustyylisuuntien suurimpiin vaikuttajiin, innoittaen monia taiteen aloja elokuvasta kuvataiteeseen ja musiikkiin.

Lovecraftilla ja Cthulhu-mytologialla näyttäisi olleen suuri vaikutus erityisesti metallimusiikkiin, varmasti tekstien synkän ja karun tunnelman vuoksi. Metallimusiikki kuulostanee ainakin ulkopuolisen korvaan kovin lovecraftmaiselta; loppujen lopuksi kaikki hyvä maailmassa kuolee, eikä toivoa pelastumiselsta ole. Tulkintoja on moneen lähtöön, mutta varsinkin kotimainen funeral doom -pioneeri Thergothon onnistui tallentamaan epätoivoisen ja synkän tunnelman harvinaislaatuisen onnistuneesti.

Metallica – The Call of Ktulu

Eittämättä yksi tunnetuimmista, mutta myös parhaista Cthulhu-biiseistä. Lovecraftiin bändin tutustutti Cliff Burton, ja niitä vaikutteita on kuultu vielä kauan Cliffin kuoleman jälkeenkin.

Death Breath – Cthulhu Fhtagn

Hieman erilainen instrumentaalitulkinta aiheesta. Joku voisi luulla kappaleen nimeä Monty Python -sketsiksi?!

Sentenced – Beyond the Wall of Sleep

Lovecraftin novelliin pohjautuva kappale ”North from Here” -albumilta, joka edustaa Sentencedin kulta-aikoja. Beyond the Wall of Sleep -aiheisia kappaleita löytyy myös mm. Black Sabbathilta (”Behind the Wall of Sleep”) ja Ragelta, mutta mahdollisuuksien mukaan suositaan tietenkin aina suomalaista.

Thergothon – Evoken

Funeral doomin pioneerien ”Fhtagn nagh Yog-Sothoth” -demolta löytyy mm. Evoken-kipale. Yhtyeessä soitti rumpuja PMMP:n hovisäveltäjä Jori Sjöroos.

Poison – Yog-Sothoth

Tätä Poisonia ei pidä sekoittaa Bret Michaelsin tukkasirkukseen. Tämä Poison perustettiin Saksassa vuonna 1982 ja julkaisi olemassaolonsa aikana ainoastaan läjän demoja. Siis trve cthvlhv metal!

[spotify uri=spotify:user:lammaszine:playlist:36iQVxifchrcGbF4F2qKq5 style=none]

Hyvää Helsinki-päivää!

Birgit Kronström – Katupoikien laulu (1941)

George de Godzinskyn säveltämä ”Katupoikien laulu” kuultiin ensi kertaa Birgit Kronströmin esittämänä elokuvassa Onnellinen ministeri (1941). Uudelle sukupolvelle kappaleen teki tutuksi Tumppi Varosen Problems? vuonna 1980, Liljan Loisto versioi puolestaan kappaletta onnistuneesti uusimmalla levyllään.

Georg Malmsten – Stadin kundi (1952)

Georg Malmstén kirjoitti slangiserenadi ”Stadin kundin” alunperin vuonna 1952 valmistuneeseen elokuvaan ”Jees olympialaiset, sanoi Ryhmy”, ja sai laulun ansiosta itselleenkin lisänimen ”Stadin kundi”.

Danny – Kesäkatu (1966)

The Lovin’ Spoonful -yhtyeen hitin täkäläisittäin lähes yhtä legendaarinen versio huokuu kaupungistuvan yhteiskunnan kiihkeää ja vähän vierasta elämänrytmiä. Vaikkei kappale varsinaisesti Helsingistä kerrokaan, toimii maan ainoa suurkaupunki sanoman ruumiillistumana.

Carola – Mä lähden stadiin (1967)

Pekka Streng – Katsele yössä (1972)

Maalaispojan fiilistelyä Helsingin yöstä, tältä meistä kaikista varmasti joskus tuntuu…

Maukka Perusjätkä – Säpinää (1979)

Tavaramarkkinat – Kevät (1985)

Keba – Kesä Espalla (1987)

Leevi & The Leeving – Jos Helsinki on kaunis (1989)

http://www.youtube.com/watch?v=QW953zTu4Dw

Sir Elwoodin hiljaiset värit – Kaduilla Kallion (1995)

Sir Elwoodin hiljaiset värit lienee yksi ahkerimmista Helsinki-aiheesta säveltäneistä. ”Kaduilla Kallion” on versio Tom Waitsin ”In the Neighborhood” -kappaleesta.

Tuomari Nurmio ja Hunajaluut – Tonnin stiflat (1999)

http://www.youtube.com/watch?v=0gnFj_YsUbE

Teuvo Loman – Helsinki City Boy (2005)

Stylistin kappale äänestettiin vuonna 2010 kauneimmaksi Helsinki-kipaleeksi…

SMC Hoodrats – Skatemaniaks-intro (2009)

…heti äänivyöryn saaneen SMC Hoodratsin jälkeen, jonka Skatemaniaks-leffan introna käyttämä biisi, myöhemmin Northside Nagettina tutuksi tullut kipale, ei kelvannut listalle epävirallisuutensa puolesta.

Gracias – HKI (2010)

Vaasankatu SS – Hesari Blues (2011)

Bluesia Suomen punk-scenen hermokeskuksesta. Lepiksen, KV:n ja heinähatun veteraanit ainakin tietävät mistä puhutaan.

Pokon hardcore-klassikot

Poko Records on 32 toimintavuotensa aikana saanut leiman suomirockin klassikoita. Yhtiön alkupään julkaisulistoille kuului tosin paljon punkkia ja hardcoreakin 80-luvulla, jolloin kilpailu punkista olikin lähinnä Pokon, Propagandan ja epämääräisen omakustantelijalegioonan välistä valtataistelua. Poko ei kylläkään koskaan päässyt vakiinnuttamaan asemaansa hardcoreen profiloituneena levy-yhtiönä, mutta se oli kuitenkin julkaisemassa kolmen legendaarisen hc-bändin levyjä, jotka eivät oikeastaan esittelyjä enää kaipailisi. 70-luvun puolella Pokon tallista tuli Eppu Normaalin, Loose Prickin, Karanteenin ja Sensuurin levytyksiä, mutta hardcoren parissa Poko aloitti vuonna 1981 koko liikkeen ottaessa ensiaskeliaan Suomessa.

Ensimmäisten alan bändien joukossa oli tamperelainen Kohu-63, jonka kokoonpanossa oli jo Sensuurissa vaikuttanut Jaska Oinonen. Yhtye oli ollut esillä jo Hilse-moguli Miettisen julkaisemalla Hilse-kokoelmalla, mutta vasta Pelimannimusaa-EP oli varsinaista hardcorea. Kohut raapaisivat nopeasti kasaan vielä ”Valtaa ei loistoa” -kaksitoistatuumaisen ja ”Lisää verta historiaan” -LP, jotka lukeutuvat molemmat suomalaisen hardcoren klassikkomateriaaliin. Mutta sitten Kohujen lupaavasti alkanut taivallus katkesi ikävästi Lätän jouduttua leivättömän pöydän ääreen alkuvuodesta 1983. Yhtyeen palatessa seuraavan kerran sorvin ääreen vuonna 1986 Poko julkaisi vielä bändin paluusinglen ”Kolme vuotta myöhemmin”, mutta vielä saman vuosikymmenen aikana tulleet muut Kohu-levyt tulivat muita julkaisukanavia pitkin.

[youtube url=XUdhUPtFPMA]

Myös Vilppulalaisen Rattuksen Poko haali talliinsa. Perinteisemmästä punkista liikkeelle lähtenyt Rattus oli omaan piikkiinsä pistänyt jo pari seiskatuumaista pihalle, ja Poko saatiin kustantamaan kolmas EP ”Rattus on rautaa”. Bändiläiset eivät tosin olleet levyyn järin tyytyväisiä, vaan kiekon ROR-lyhenne onkin muuttunut rattuslaisten suussa ROP:ksi, ja jokainen voi kontollaan arvuutella mitä se sitten tarkoittaa. Pian ROP:n jälkeen Rattus eteni kuitenkin hardcorempaan suuntaan, ja teki tyylillisen täyskäännöksen ”Rajoitettu ydinsota” -seiskatuumaisella. Tyyliä jalostettiin legendaarisilla ”WC räjähtää”- ja ”Uskonto on vaara” -levytyksillä, joilla Rattus lauloi itsensä muun muassa brasilialaisten sydämiin.

[youtube url=8Vt0ap7MnJ8]

Sitten vielä klassikkojen klassikko. Mikäli tästä et tiedä mitään, et todennäköisesti ymmärrä hardcoren päälle. Hyvin moni nuori sielu – mukaanlukien allekirjoittaneen – tuli myytyä juurikin tämän levytyksen myötä. Suomen ensimmäiseksi hardcore-bändiksi useaan otteeseen tituleerattu Terveet Kädet oli julkaissut Läjä Äijälän IKBAL-levymerkin kautta jo kaksi seiskatuumaista. Jo niillä TK esitti hardcorea, mutta tyyli jalostui hyvillä soundeilla väännettyyn ”Ääretön joulu”-hittakimaraan. ”Ääretön joulu” tosin jäi Terveiden Käsien ainoaksi Poko-julkaisuksi. Legendan mukaan ”Ääretön Joulu” ei myynyt Suomessa tarpeeksi hyvin.

[youtube url=xoZOWgnDGAE]

Vuoden 1985 jälkeen Poko ei enää julkaissut hardcorea, tiettävästi Epen mielenkiinnon lopahdettua ja kansan syviin riveihin vetoavan rockin vallatessa asemia. Vuonna 1986 tuli vielä Kohujen ”Kolme vuotta myöhemmin”, tosin sen kutsuminen hardcoreksi on hieman kyseenalaista. Mutta mikä yhdistää näitä kolmea bändiä sen lisäksi, että ne levyttivät Pokolle, olivat suomalaisia ja soittivat hardcorea? Vinyyliuusintajulkaisujen parissa kannuksia kerännyt Svart Records on julkaisemassa näiden bändien levytyksiä. 31 julkaisun sarja alkaa toukokuussa 2012 ja päättyy vuoden 2013 helmikuuhun, ja joukossa ovat myös ”Ääretön joulu”, ”WC räjähtää” ja ”Lisää verta historiaan”. Tosin allekirjoittaneen harmiksi listalta puuttuu Kohujen ”Pelimannimusiikkia”, mutta eiköhän senkin kohdalla tilanne vielä korjaannu. Mistään überharvinaisista biiseistä ei toki ole kyse, sillä esimerkiksi Kohujen ja Rattuksen Pokolle tekemät äänitykset ovat olleet saatavilla cd-kokoelmina jo aiemmin Pokon itsensä julkaisemina.